Päätöslauselmaesitys - B7-0609/2010Päätöslauselmaesitys
B7-0609/2010

    PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS tulevasta EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksesta ja transatlanttisen talousneuvoston kokouksesta

    3.11.2010

    neuvoston ja komission julkilausumien johdosta
    työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti

    Adrian Severin, Hannes Swoboda S&D-ryhmän puolesta

    Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0608/2010

    Menettely : 2010/2898(RSP)
    Elinkaari istunnossa
    Asiakirjan elinkaari :  
    B7-0609/2010
    Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
    B7-0609/2010
    Hyväksytyt tekstit :

    B7‑0609/2010

    Euroopan parlamentin päätöslauselma tulevasta EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksesta ja transatlanttisen talousneuvoston kokouksesta

    Euroopan parlamentti, joka

    –   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa transatlanttisista suhteista, erityisesti 26. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman transatlanttisten suhteiden tilasta Yhdysvaltain vaalien jälkeen sekä 22. lokakuuta 2009 antamansa päätöslauselman tulevasta EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksesta ja transatlanttisen talousneuvoston kokouksesta,

    –   ottaa huomioon 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman komission suosituksesta neuvostolle komission valtuuttamisesta aloittamaan neuvottelut Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välisestä sopimuksesta, jolla rahaliikenteen sanomanvälitystietoja luovutetaan Yhdysvaltain valtionvarainministeriölle terrorismin ja terrorismin rahoituksen torjumiseksi, sekä Euroopan parlamentin 8. heinäkuuta 2010 antaman lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelmaa varten tapahtuvaa rahaliikenteen sanomanvälitystietojen käsittelyä ja siirtämistä Euroopan unionista Yhdysvaltoihin koskevan Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välillä koskevan sopimuksen tekemisestä,

    –   ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman ACTA-neuvottelujen avoimuudesta ja tilanteesta,

    –   ottaa huomioon EY:n ja Yhdysvaltojen välisen lentoliikennesopimuksen muuttamista koskevan pöytäkirjaluonnoksen, 22. syyskuuta 2010 käydyt keskustelut yhdysvaltalaisten lentoyhtiöiden PNR- eli matkustajarekisteritietojen käsittelemisestä ja siirtämisestä sekä Yhdysvaltain lentoasemamaksuista,

    –   ottaa huomioon 20.–22. syyskuuta 2010 järjestetyn vuosituhannen kehitystavoitteita käsittelevän YK:n korkean tason täysistunnon ja sen päätelmät,

    –   ottaa huomioon 21. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman, jossa käsitellään 11.–12. marraskuuta 2010 pidettävää G20-kokousta,

    –   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

    A. katsoo, että transatlanttisen kumppanuuden olisi perustuttava yhteisiin perusarvoihin, kuten demokratiaan, ihmisoikeuksiin, oikeusvaltioperiaatteeseen ja monenvälisyyteen,

    B.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni pitää myönteisenä Yhdysvaltain hallinnon osoittamaa yhteistyöhenkeä kansainvälisellä tasolla sekä sitoutumista uudelleen EU:n ja Yhdysvaltojen suhteisiin ja monenvälisyyteen,

    C. katsoo, että Lissabonin sopimuksen tultua voimaan EU on keskeinen maailmanlaajuinen toimija kansainvälisellä näyttämöllä ja sillä on käytössään uusia poliittisia välineitä,

    D. ottaa huomioon, että EU:lla ja Yhdysvalloilla, jotka ovat edelleen maailman kaksi johtavaa taloutta, on vastassaan vakavia haasteita, jotka johtuvat rahoituskriisistä sekä kehittyvien talousalueiden ja BRIC-talouksien (Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina) lisääntyvästä kilpailusta,

    E.  ottaa huomioon, että transatlanttisen talousneuvoston työ tähtää yhdentyneisiin transatlanttisiin markkinoihin, jotka helpottavat talouskasvua, kestävää kehitystä sekä sosiaalista oikeudenmukaisuutta,

    F.  katsoo, että osapuolilla on yhteinen vastuu maailmanlaajuisen epätasapainon poistamisesta, josta voidaan mainita esimerkkeinä rahoituskriisi ja sen sosiaalinen ulottuvuus, työttömyys, ilmastonmuutos, energiavarmuus, terrorismi ja ydinaseiden leviäminen,

    G. ottaa huomioon, että sekä EU että Yhdysvallat ovat sitoutuneet vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen sekä äärimmäisen köyhyyden poistamiseen vuoteen 2015 mennessä, minkä ne vahvistivat äskettäin YK:n korkean tason huippukokouksessa New Yorkissa,

    Kansainvälinen yhteistyö

    1.  kehottaa molempia osapuolia kohtaamaan haasteet kansainvälisen oikeuden ja monenvälisten toimielinten vahvistamisen pohjalta ja edistämään YK:n järjestelmän, myös YK:n turvallisuusneuvoston, uudistamista;

    2.  kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja edistämään ihmisoikeuksien kunnioittamista ja demokratiaa maailmassa yhtenä omien toimintalinjojensa tärkeimmistä osa-alueista; korostaa tehokkaan koordinoinnin tarvetta ennaltaehkäisevässä diplomatiassa ja kriisitilanteiden diplomatiassa; kehottaa Yhdysvaltain hallintoa ratifioimaan kansainvälistä rikostuomioistuimen Rooman peruskirjan ja liittymään siihen; toistaa vetoomuksensa kuolemantuomion poistamiseksi kaikkialla maailmassa;

    3.  korostaa, että molemmilta osapuolilta edellytetään vahvaa johtajuutta, jotta voidaan saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet ja puolittaa äärimmäinen köyhyys vuoteen 2015 mennessä, erityisesti kun tartutaan niihin kehitystavoitteisiin, joiden toteutuminen on kaikkein kauimpana, kuten äitiys- ja lapsikuolleisuuden vähentämiseen erityisesti Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa; kehottaa jälleen kerran molempia osapuolia täyttämään lupauksensa käyttää 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan julkiseen kehitysapuun;

    4.  kehottaa molempia osapuolia noudattamaan Toronton G20-huippukokouksessa antamiaan lupauksia parantaa rahoituspalvelujen saatavuutta köyhille ja lisätä pk-yritysten saatavilla olevaa rahoitusta kehitysmaissa;

    5.  kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja tekemään tiivistä yhteistyötä avun tuloksellisuutta käsittelevän työryhmän kanssa ja keskittymään koordinoinnin parantamiseen osapuolten kesken, jotta voidaan helpottaa Soulissa vuonna 2011 järjestettävän avun tehokkuutta käsittelevän neljännen kansainvälisen korkean tason foorumin onnistumista;

    6.  panee tyytyväisenä merkille Yhdysvaltain hallituksen tammikuussa 2010 tekemän päätöksen nimetä Euroopan tavanomaisten aseiden rajoittamisesta tehdystä sopimuksesta vastaava erityisedustaja sekä presidentti Obaman ja presidentti Medvedevin kesäkuussa 2010 antaman julistuksen tavanomaisten aseiden rajoittamisen ja tätä koskevan sopimuksen tulevaisuudesta; panee tyytyväisenä merkille, että Yhdysvallat ja Venäjä ovat päässeet sopimukseen uuden START-sopimuksen tekemisestä, ja on luottavainen sen suhteen, että Yhdysvaltain senaatti hyväksyy tämän; katsoo, että laajemman turvallisuusrakenteen kehityssuuntauksia olisi käsiteltävä vuoropuhelussa Venäjän, Yhdysvaltojen ja EU:hun kuulumattomien Etyj-maiden kanssa, jotta Atlantin molemmin puolin päästäisiin jälleen yhteisymmärrykseen turvallisuudesta;

    7.  palauttaa mieliin Strasbourgin julistuksen, jonka Nato-maat antoivat huhtikuussa 2009; kehottaa tästä syystä Yhdysvaltain hallitusta ja EU:n jäsenvaltioita sitoutumaan Nato-maiden kesken selkeästi pyrkimykseen kohti ydinaseetonta maailmaa; kehottaa Yhdysvaltoja siirtämään taktiset ydinaseensa pois Euroopasta, mikä ilmaisisi selkeää tukea ydinsulkusopimusjärjestelmälle ja torjuisi samalla ydinaseiden leviämistä ja antaisi Nato-maille mahdollisuuden suunnata niukat varansa tämän päivän turvallisuustarpeisiin vastaamiseen;

    8.  panee tyytyväisenä merkille huhtikuussa 2010 järjestetyn ydinturvallisuushuippukokouksen, jossa korostettiin, että on tärkeää torjua ydinterrorismia maailmanlaajuisesti ja turvata kaikki riskeille alttiit ydinmateriaalit neljän vuoden aikana, sekä työsuunnitelman ydinturvallisuutta koskevien nykyisten sopimusten ja ohjelmien parantamiseksi ja niiden ulottamiseksi koskemaan kaikkia maita; tukee yksittäisten maiden aloitteita parantaa turvallisuutta alueellaan ja kannustaa muista valtioita liittymään näihin aloitteisiin; tukee ydinaseetonta Lähi-itää koskevaa aloitetta;

    Alueelliset toimet

    9.  kehottaa parantamaan EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyötä Afganistanissa ja Pakistanissa, jotta voidaan edistää alueen rauhaa ja vakautta, demokratiaa, ihmisoikeuksia ja kehitystä; korostaa, että naapurimaiden ja alueen muiden avaintoimijoiden on tärkeää osallistua tähän prosessiin, joka voi edistää merkittävästi alueen vakauttamista; korostaa kehitysyhteistyön merkitystä Afganistanin-politiikassa ja katsoo, että tässä on keskityttävä enemmän siviiliväestöön; suhtautuu myönteisesti EUPOL Afganistan -operaation toimiin ja kehottaa parantamaan niiden kansainvälisten toimijoiden välistä koordinointia, jotka osallistuvat poliisien koulutukseen Afganistanissa; kehottaa investoimaan uudistukseen ja koulutukseen oikeuslaitoksessa;

    10. kehottaa osapuolia jatkamaan koordinoitujen toimien avulla työtä Irakin hallituksen ja YK:n kanssa, jotta voidaan lujittaa Irakin yhtenäisyyttä, demokratiaa ja vakautta; korostaa Irakin turvallisuuden ja kehityksen merkitystä myös alueellisesti ja kehottaa sisällyttämään kaikki Irakin yhteiskunnan osapuolet toimielimiä koskeviin sopimuksiin ja hankkeisiin;

    11. on pettynyt Iranin jatkuvaan kieltäytymiseen täysimääräisestä yhteistyöstä kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n kanssa ja IAEA:n työn vaikeuttamiseen; panee tyytyväisenä merkille YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman nro 1929(2010) hyväksymisen, millä asetetaan neljännen kerran pakotteita Iranille sen ydinohjelman takia, sekä sen, että neuvosto hyväksyi joukon Iraniin sovellettavia rajoittavia toimenpiteitä; tukee samalla tavoitetta päästä Iranin kanssa neuvotteluratkaisuun kahden reitin menettelytavan, vuoropuhelun ja pakotteiden, mukaisesti;

    12. pitää tässä yhteydessä myönteisenä Yhdysvaltojen päätöstä määrätä kohdennettuja seuraamuksia iranilaisille virkamiehille, jotka katsotaan vastuullisiksi tai osallisiksi vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin Iranissa kesäkuussa 2009 järjestettyjen kiistanalaisten presidentinvaalien jälkeen; kehottaa neuvostoa hyväksymään vastaavia toimenpiteitä;

    13. korostaa Israelin ja palestiinalaisten välisten suorien rauhanneuvottelujen merkitystä ja katsoo, että neuvottelujen olisi johdettava vuonna 1967 alkaneen miehityksen päättävään sopimukseen ja sellaisen riippumattoman, demokraattisen, yhtenäisen ja elinkelpoisen Palestiinan valtion syntyyn, joka elää rauhan ja turvallisuuden ilmapiirissä rinnakkain Israelin ja muiden naapureidensa kanssa, ja kehottaa jatkamaan näitä neuvotteluja; panee tyytyväisenä merkille presidentti Obaman ja Yhdysvaltain hallinnon ponnistukset tällä alalla; kehottaa Euroopan unionia omaksumaan aktiivisemman poliittisen roolin tässä prosessissa, myös kvartettiryhmässä toimiessaan;

    14. korostaa jälleen, että kaikkien molempien osapuolten toimijoiden olisi pidättäydyttävä mahdollisista yksipuolisista toimista, jotka liittyvät Israelin siirtokuntien rakentamiseen Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa, sillä nämä saattavat heikentää oikeuden ja pysyvän rauhan näkymiä Israelin ja palestiinalaisten välillä, ja katsoo myös, että mahdollisia yhden osapuolen tekemiä muutoksia vuotta 1967 edeltäneisiin rajoihin, Jerusalemin rajat mukaan luettuina, ei saisi tunnustaa;

    Kahdenvälinen yhteistyö – tiedot

    15. panee tyytyväisenä merkille avointa ilmatilaa koskevan EU:n ja Yhdysvaltojen lentoliikennesopimuksen toisen vaiheen allekirjoittamisen kesäkuussa 2010, sillä tämä on tehokkaan yhteistyön kulmakivi, samoin kuin kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ICAO:n uusimman sopimuksen tekemisen 8. lokakuuta 2010, mikä on tärkeä edistysaskel kohti transatlanttisia lentoliikennemarkkinoita; kehottaa Yhdysvaltain viranomaisia ja komissiota kuitenkin pyrkimään lisäämään lentoliikenteen harjoittajien vieraan maan kansalaisuudesta riippumatonta sijoitus- ja omistusvapautta Atlantin molemmin puolin sekä pyrkimään sisällyttämään lentoliikenteen hiilidioksidipäästöt päästökauppajärjestelmään;

    16. kehottaa uudestaan Yhdysvaltain senaattia ja hallitusta välttämään kaikkia näiden tavoitteiden vastaisia toimia, kuten toimia, jotka koskevat ulkomaisia ilmailuvälinekorjaamoja, kilpailusäännöistä poikkeamista ja Yhdysvaltain kongressin edustajainhuoneen päätöslauselmassa nro 915 mainittua ilma-alusten rekisterivaltiota; kehottaa komissiota ja Yhdysvaltain viranomaisia puoltamaan yhden turvatarkastuksen periaatetta ja tarkastelemaan vuonna 2001 käyttöön otettujen ylimääräisten turvallisuustoimien tehokkuutta kalliiksi tulevien päällekkäisyyksien ja puutteiden välttämiseksi turvallisuusketjussa;

    17. muistuttaa matkustajarekisteritietojen siirtämistä ja tietosuojaa koskevan EU:n ja Yhdysvaltojen välisen vankan oikeudellisen puitesopimuksen merkityksestä, palauttaa mieliin päätöslauselmissa ilmoitetut painopisteensä asiassa ja kehottaa neuvostoa ja komissiota panemaan tarkkaan merkille parlamentin kannan, kun ne hyväksyvät neuvotteluohjeita, ja muistuttaa samalla, että parlamentilla on oikeus saada tietoja välittömästi ja täysimääräisesti koko prosessin ajan;

    18. kehottaa uudestaan Yhdysvaltain viranomaisia ja komissiota tehostamaan edelleen neuvottelujaan tasapainotettujen ratkaisujen löytämiseksi muun muassa seuraaviin kysymyksiin: ilmaliikenteen turvallisuuden tarpeet, matkustajarekisterien (PNR) tietosuojaongelmat ja lentoasemien turvallisuustarkastusten tarkistaminen, henkilöskannereiden käyttö mukaan luettuna;

    19. pitää myönteisenä ja tukee voimakkaasti komission suositusta neuvostolle antaa lupa neuvottelujen käynnistämiseen Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välisen sopimuksen tekemiseksi henkilötietojen suojasta ja panee tyytyväisenä merkille komission lähestymistavan, jonka mukaan kyseistä sopimusta sovellettaisiin kaikkiin tuleviin ja kaikkiin olemassa oleviin EU:n tai jäsenvaltioiden Yhdysvaltojen kanssa tekemiin henkilötietojen siirtoa ja käsittelyä koskeviin sopimuksiin oikeudellisen ja poliisiyhteistyön puitteissa;

    20. pitää valitettavana, että Yhdysvaltoihin matkustavilta Euroopan unionin kansalaisilta ryhdyttiin perimään ns. matkailun edistämistä koskevia ja hallinnollisia maksuja sähköisen matkustuslupajärjestelmän mukaisesta ESTA-luvasta, sillä tämä on askel taaksepäin ja johtaa siihen, että viisumi tulee uudestaan pakolliseksi, ja pitää valitettavana myös Romanian, Puolan, Bulgarian ja Kyproksen sulkemista viisumivapausohjelman ulkopuolelle, sillä tämä johtaa syrjivään kohteluun EU:n kansalaisten kesken, ja toistaa komissiolle esittämänsä pyynnön käsitellä asiaa ensisijaisena, myös mahdollisuutta määrätä vastavuoroisia toimenpiteitä;

    21. kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja hyväksymään kokonaisvaltaisen ja tasapainoisen maahanmuuttoa koskevan menettelytavan myös siten, että vahvistetaan maahanmuutosta käytävää kansainvälistä vuoropuhelua ja tehdään työtä rasismin, muukalaisvihan, syrjinnän ja muiden suvaitsemattomuuden muotojen ilmausten estämiseksi; kehottaa antamaan ja panemaan täytäntöön lainsäädäntöä, jolla puututaan syrjintään työelämässä, ja hyväksymään yhdessä yksityisen sektorin kanssa ennaltaehkäiseviä toimia, esimerkiksi ohjelmia, jotka helpottavat muita heikommassa asemassa olevien ryhmien pääsyä työmarkkinoille ja torjuvat syrjiviä käytäntöjä työpaikalla;

    22. uskoo, että tietoyhteiskunta on transatlanttisen talousalueen keskeinen tukipilari, sillä se perustuu tiedon saatavuuteen ja digitaalisen sisällön suojaamiseen tasapuolisesti; pyytää vahvistamaan innovaatiotoiminnan, luovuuden sekä tieto- ja tietoliikennetekniikan suhdetta uuden liiketoimintakulttuurin kehittämisessä; kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja vahvistamaan yhteistyötään koulutuksen ja ammattikoulutuksen alalla ja korostaa, että on tärkeää helpottaa opiskelijavaihtoa ja tutkintojen tunnustamista;

    23. on huolissaan Human Rights Watchin vuoden 2010 raportin äskettäisistä paljastuksista, että eurooppalaiset monikansalliset yhtiöt käyvät Yhdysvalloissa aggressiivisia kampanjoita, joilla pyritään estämään työntekijöitä järjestäytymästä ja neuvottelemasta, mikä rikkoo kansainvälisiä standardeja ja usein Yhdysvaltojen työlainsäädäntöä; pyytää EU:ta ja Yhdysvaltoja tekemään yhteistyötä sen varmistamiseksi, että eurooppalaiset yritykset toimivat kansainvälisten standardien mukaisesti; tukee työntekijöiden valinnanvapautta koskevan lain (Employee Free Choice Act) säätämistä, sillä se on edistysaskel kohti tiukempaa standardointia ja ILO:n yleissopimusten keskeisiä normeja; kannustaa EU:ta ja Yhdysvaltoja vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja tietoja naisten ja miesten sekä eri etnisten ryhmien välisiä palkkaeroja koskevasta rinnakkaisesta lainsäädännöstä;

    Taloudellinen vakaus ja kansainvälinen lainsäädännöllinen keinottelu

    24. tunnustaa, että Yhdysvaltojen äskettäin hyväksymä kattava talousuudistus, johon kuuluvat Wall Street -uudistus ja kuluttajansuojalaki, ovat ratkaisevia edistysaskelia kohti sääntelyn lujittamista ja rahoitustuotteiden ja -markkinoiden sekä rahoitusalan toimijoiden valvontaa; tukee voimakkaasti Yhdysvaltojen ponnistuksia panna uusi kehys päättäväisesti täytäntöön ja kehottaa mukana olevia eri elimiä (Yhdysvaltain liittovaltion talletusvakuusjärjestelmä FDIC, CFTC, SEC, Yhdysvaltain keskuspankki ja äskettäin perustettu FOI) varmistamaan riittävän yhdenmukaisuuden Atlantin molemmin puolin, jotta yhteiset kysymykset voidaan ratkaista johdonmukaisesti;

    25. korostaa, että äskettäin perustetun Euroopan järjestelmäriskineuvoston ja rahoitusvalvontakomitean on tärkeää omaksua koordinoitu lähestymistapa sellaisten rahoituslaitosten määrittelemiseksi, säätelemiseksi ja valvomiseksi, joita pidetään "liian suurina kaatumaan"; muistuttaa, että rahoitusmarkkinoiden rakenteellisista eroista huolimatta rahoitusala on niin maailmanlaajuinen, että poliittiset päätöksentekijät eivät voi enää jättää tätä huomiotta; katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltain viranomaisten olisi näytettävä esimerkkiä tämän alan koordinoinnissa;

    26. toistaa suhtautuvansa myönteisesti G20-ryhmän sitoumukseen parantaa pääoman laatua ja lisätä sen määrää, ottaa käyttöön likviditeetin hallintaa koskevia standardeja, puuttua syklisyyttä edistävään toimintaan ja kohentaa yleisiä vakavaraisuusnormeja rahoituskriisin haasteisiin vastaamiseksi; kehottaakin komissiota tehostamaan transatlanttista rahoitusalan säätelyä koskevaa vuoropuheluaan Yhdysvaltojen kanssa;

    27. palauttaa mieliin, että maailmanlaajuisesti sovellettavat määrällisesti ja laadullisesti riittävää pääomaa koskevat vaatimukset, joista Baselin komitea sopi, ovat ratkaisevassa asemassa rahoituskriisien välttämiseksi tulevaisuudessa; on huolissaan siitä, että määrälliset rajoitukset ja/tai se, että näitä maailmanlaajuisia vähimmäisvaatimuksia ei sovelleta yleisesti tietyillä oikeudenkäyttöalueilla, voi heikentää niiden tehokkuutta;

    28. kehottaa tekemään uusista Basel III ‑säännöistä yleisen vaikutustenarvioinnin, ennen kuin ne pannaan täytäntöön, ja arvioimaan niiden mahdollista vaikutusta pankkialan monimuotoisuuteen ja pk-yritysten rahoitukseen myös yhdistettynä pääomaa koskeviin lisävaatimuksiin, joita voidaan asettaa järjestelmän kannalta tärkeille rahoituslaitoksille;

    29. panee merkille, että lainsäädännöllisen keinottelun vaara on erityisen merkittävä parhaillaan pörssilistan ulkopuolisia johdannaisia koskevista selvitystoimista, vaihtoehtoisista sijoitusrahastoista, lyhyeksi myynnistä ja sijoitussopimuksista käytävien keskustelujen valossa; korostaa, että kaikkien näiden lainsäädäntöaloitteiden tarkoituksena on pienentää järjestelmäriskiä, lujittaa vakautta ja tehdä rahoitusmarkkinoista turvallisemmat ja houkuttelevammat sijoittajille ja että tässä kaikessa piilee vaaroja, ellei aloitteita koordinoida vähintäänkin EU:n ja Yhdysvaltojen välillä;

    30. pyytää EU:n ja Yhdysvaltojen välillä rahoitusmarkkinoiden sääntelystä käytävää vuoropuhelua, jonka tehtävänä on koordinoida lainsäätäjien lähestymistapoja, kartoittamaan aukkokohtia ja lisäämään lähentymistä; panee merkille sellaisten virallisten kanavien puuttumisen, jotka mahdollistaisivat jatkuvan vuoropuhelun käymisen Euroopan ja Yhdysvaltain lainsäätäjien välillä, millä päästäisiin yhdenmukaisempaan sääntelyyn erityisesti rahoituspalvelujen alalla; panee tyytyväisenä merkille muiden kuin institutionaalisten toimijoiden ponnistukset epävirallisen vuoropuhelun lisäämiseksi lainsäätäjien ja virkamiesten välillä Euroopassa ja Yhdysvalloissa; kehottaa lainsäätäjiä käsittelemään toimien ja G20-huippukokouksessa annettujen lupausten kansainvälisiä vaikutuksia, jotta toimintalinjat voidaan yhdenmukaistaa aina, kun se on mahdollista; kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja hyväksymään yhteisen strategian offshore-keskusten valvomiseksi;

    31. kehottaa molempia osapuolia yhteisesti johdettuihin monenvälisiin ponnistuksiin sellaisen kansainvälisen talouspolitiikan koordinoinnin käynnistämiseksi, joka varmistaa yhteistyöhön perustuvan ja osapuolten toisiaan vahvistavan hallitun ulospääsyn kriisistä ja menee tätä lyhyen ja keskipitkän aikavälin tavoitetta pidemmälle aidon, pysyvän vuoropuhelun luomiseksi kansainvälisten toimijoiden kesken; kehottaa lakkauttamaan elvytystoimet yksilöllisen aikataulun mukaisesti sen mukaan, missä elpymisen vaiheessa kukin osapuoli on, ja siten, ettei rangaista yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia osia, vaan nopeutetaan kasvua ja työpaikkojen luomista;

    32. korostaa, että molemmilta osapuolilta edellytetään vastuullista toimintatapaa, jotta voidaan tukea kansainvälistä vuoropuhelua talouskehityksen tasapainottamisesta ja valuuttojen arvon laskemisesta oikeudenmukaisesti, millä vältetään toisen kustannuksella rikastumisen politiikka ja valuuttasodat;

    Transatlanttinen talousneuvosto

    33. korostaa, että tiiviimpi transatlanttinen kumppanuus, jolla pyritään luomaan transatlanttiset markkinat vuoteen 2015 mennessä ja joka perustuu sosiaalisen markkinatalouden periaatteeseen, on väline globalisaation ohjaamisessa ja globaalien talous- ja yhteiskuntakriisien käsittelemisessä; kehottaa molempia osapuolia osallistumaan innovaatiokumppanuuteen korkealla tasolla;

    34. kehottaa uudelleen EU:n ja Yhdysvaltain johtajia sekä transatlanttisen talousneuvoston yhteispuheenjohtajia ottamaan huomioon lainsäätäjien ratkaisevan aseman transatlanttisen talousneuvoston menestymisen kannalta; kehottaa heitä ottamaan transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun edustajat täysipainoisesti ja suoraan mukaan transatlanttisen talousneuvoston työskentelyyn, koska lainsäätäjillä on toimeenpanoelinten kanssa vastuu monien transatlanttisen talousneuvoston tekemien päätösten täytäntöönpanosta ja valvonnasta;

    35. suhtautuu myönteisesti siihen, että transatlanttista talousneuvostoa neuvovat useat sidosryhmät, joihin kuuluu myös liike-elämän edustajia, ja kehottaa jälleen kerran antamaan vastaavan aseman ammattiyhdistysliikkeen edustajille Atlantin molemmin puolin, jotta sosiaalinen ulottuvuus otettaisiin täysimääräisesti huomioon; pyytää, että työmarkkinoita koskevan transatlanttisen vuoropuhelun ja transatlanttisen energiavuoropuhelun vetäjät otetaan mukaan neuvonantajien ryhmään;

    36. pyytää laajentamaan transatlanttisen talousneuvoston kokousten asialistaa ja lisäämään siihen keskeisiä aiheita, jotta voidaan ottaa huomioon kaikkien sidosryhmien huolenaiheet; vaatii uudestaan, että transatlanttisen talousneuvoston kokousten aikataulut, esityslistat, toimintasuunnitelmat ja edistymiskertomukset on jaettava ajoissa, ja katsoo, että näiden olisi oltava sidosryhmien saatavilla hyvissä ajoin ennen kokouksia ja ne olisi julkaistava avoimuuden lisäämiseksi;

    37. katsoo, että innovaatiokumppanuuden olisi ulotuttava teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa pidemmälle ja siinä olisi käsiteltävä kilpailupolitiikasta, avoimista standardeista, teknologiansiirrosta ja standardien lähentämisestä käytävää strategista vuoropuhelua;

    38. katsoo, että ACTA:n kaltainen sopimus ei saisi vaikuttaa yksityiselämän suojelua, ilmaisunvapautta eikä puolueetonta oikeudenkäyntiä koskeviin oikeuksiin; katsoo, että transatlanttinen talousneuvosto voisi edistää kuluttajien yksityisyyden suojan parantamista, erityisesti tietotekniikan resurssipalveluiden, terveysalan sähköisten sovellusten ja älyverkkoteknologian yhteydessä;

    Alakohtaiset aiheet

    39. panee merkille, että EU ja Yhdysvallat ovat maailman suurimpina maataloustuotteiden tuottajina, viejinä ja tuojina samojen haasteiden edessä ja ne ovat merkittävässä asemassa maailman elintarviketurvan varmistamisessa; uskoo, että on hyödyllistä koordinoida ja vaihtaa näkemyksiä tulevasta yhteisestä maatalouspolitiikasta ja Yhdysvaltojen maatalousalaa koskevasta laista; kehottaa lisäämään Euroopan parlamentin ja Yhdysvaltain kongressin välistä koordinointia EU:n ja Yhdysvaltojen maatalouspolitiikan samanaikaisen uudistamisen yhteydessä;

    40. uskoo, että kiireellisiä aiheita, kuten keinottelun vähentämistä hyödykemarkkinoilla, joka on johtanut elintarvikkeiden hintojen äärimmäisiin heilahteluihin, voitaisiin käsitellä paremmin EU:n ja Yhdysvaltojen välisellä vuoropuhelulla; muistuttaa tässä yhteydessä, että on vältettävä lainsäädännön katvealueiden hyväksikäyttöä, jota keinottelijat harjoittavat, sillä näiden ei pitäisi voida poimia itselleen parhaiten sopivaa sääntelyjärjestelmää ja jatkaa epävarmuuden luomista massiivisella keinottelulla hyödykemarkkinoilla; panee tyytyväisenä merkille kummankin osapuolen uusimman lainsäädännön, jolla pyritään lisäämään avoimuutta ja rajoittamaan keinottelua;

    41. panee merkille viimeaikaisen kehityksen arkaluontoisissa aiheissa, joista voidaan mainita esimerkkeinä naudanlihan hormonit, kanojen kloridit ja joidenkin muuntogeenisten tuotteiden salliminen; on luottavainen sen suhteen, että maataloustuotteiden vastavuoroiseen kauppaan vaikuttavat kysymykset voidaan hoitaa jatkamalla vuoropuhelua, ennen kuin ne menevät WTO:n riitojenratkaisuelinten käsiteltäviksi;

    42. pitää valitettavana Yhdysvaltojen yksipuolista vetäytymistä vuoden 1992 sopimuksesta, joka sääteli suurille matkustajalentokoneille myönnettävää valtiontukea, sekä sitä seurannutta pitkään kestänyttä Airbusin ja Boeingin välistä riita-asiaa WTO:ssa; uskoo vakaasti, että molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu voidaan saada aikaan tekemällä yhteistyötä ja säilyttämällä EU:n ja Yhdysvaltojen transatlanttisen kumppanuuden henki;

    43. panee merkille toimitusketjuja koskevat Yhdysvaltojen huolenaiheet ja on lujasti sitoutunut panemaan täytäntöön turvallisuutta parantavia toimia sovittujen kansainvälisten standardien mukaisesti; toistaa tässä yhteydessä, että kaikkien Yhdysvaltoihin saapuvien laivakonttien läpivalaisua koskevan vaatimuksen käyttöönotto 1. heinäkuuta 2012 alkaen ei ole tämän vaatimuksen mukainen; kehottaakin Yhdysvaltoja ja EU:ta kehittämään monitahoisen riskienhallinnan, mihin sisältyy EU:n ja Yhdysvaltojen kauppakumppanuusohjelmien molemminpuolinen tunnustaminen;

    44. kehottaa vahvistamaan yhteistyötä kaikissa asioissa, jotka vaikuttavat teollisuudenalojen sääntely-ympäristöön EU:ssa ja Yhdysvalloissa; kehottaa transatlanttista talousneuvostoa ottamaan mallia eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevassa aloitteessa noudatetusta lähestymistavasta eli ajattelemaan ensin pieniä yrityksiä, kun käsitellään lainsäädäntöä, jolla on transatlanttisia vaikutuksia;

    45. kannustaa syventämään energia-alan yhteistyötä ja pyrkimään yhteiseen energiastrategiaan, jolla tuetaan energian hankintalähteiden ja siirtoreittien monipuolistumista ja edistetään ekotehokasta taloutta, jotta voidaan lisätä energian toimitusvarmuutta; kannustaa transatlanttista talousneuvostoa pyrkimään yhteistyöllä mahdollisimman suureen lähentämiseen biopolttoaineita koskevien kestävyyskriteerien täytäntöönpanossa;

    46. korostaa, että raaka-aineet, etenkin kriittisten raaka-aineiden saatavuus, ovat olennaisen tärkeitä sekä Yhdysvaltojen että Euroopan unionin talouden kestävälle kehitykselle sekä tekniselle kehitykselle; kehottaa lujittamaan Yhdysvaltojen ja EU:n yhteistyötä erityisesti tiedon tuottamisen ja vaihtamisen alalla sekä molempien puolien kriittisiksi tunnustamien raaka-aineiden, erityisesti harvinaisten metallien, erottamista, käsittelyä, käyttöä, talteenottoa, kierrättämistä ja korvaamista koskevan tutkimuksen ja kehityksen alalla; pyytää Kiinaa pidättäytymään yksipuolisista toimista, joista voidaan mainita esimerkkinä harvinaisten raakamineraalien vientikielto;

    47. korostaa liuskekaasun merkittäviä mahdollisuuksia Euroopassa ja Yhdysvalloissa, sillä tämä on omalta alueelta saatava energialähde, ja ottaa huomioon, että Yhdysvallat on huomattavasti pidemmällä sen hyödyntämisessä; ehdottaa, että aihetta olisi käsiteltävä EU:n ja Yhdysvaltojen energianeuvostossa, jotta voidaan ottaa oppia kokemuksista, joita Yhdysvalloilla on liuskekaasun ympäristökestävyydestä sekä siitä, miten sääntelykehystä on mukautettava liuskekaasun hyödyntämiseksi ympäristöä kunnioittaen;

    48. kehottaa transatlanttista talousneuvostoa pyrkimään Cancúnissa joulukuussa järjestettävässä konferenssissa kansainväliseen ilmastonmuutossopimukseen ja katsoo, että sopimuksessa olisi keskityttävä rahoitukseen, teknologiansiirtoon, metsänistutukseen, vaikutuksiin mukautumiseen ja kehitysmaihin sekä tarkkailuun, raportointiin ja todentamiseen (MRV, Monitoring, Reporting and Verification) sekä pääsemään lähemmäksi perimmäistä tavoitetta eli maailmanlaajuista sitoutumista vähentää hiilidioksidipäästöjä 2 celsiusasteen tavoitteen mukaisesti; korostaa, että ilmastopolitiikkaan on sisällytettävä biologista monimuotoisuutta koskevat turvatakuut, ja kehottaakin transatlanttista talousneuvostoa liittymään ponnisteluihin biologista monimuotoisuutta koskevan politiikan ja ilmastopolitiikan välisten synergiavaikutusten ja yhteyksien lisäämiseksi; kannustaa tässä yhteydessä transatlanttista talousneuvostoa tekemään yhteistyötä ilmastonmuutoksen torjumiseksi toteutettavien energiansäästötoimien alalla; kehottaa tiivistämään sääntely-yhteistyötä tuotteiden energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten alalla, erityisesti transatlanttisen energianeuvoston välityksellä;

    49. kehottaa transatlanttista talousneuvostoa panemaan merkille Euroopan parlamentin kannan, joka hyväksyttiin selvällä enemmistöllä heinäkuussa 2010 ja jossa vahvistetaan, että kloonatuista eläimistä ja näiden jälkeläisistä saaduista elintarvikkeista ei pitäisi säätää uuselintarvikkeita koskevassa asetuksessa ja että nämä olisi kiellettävä siihen saakka, kunnes komissio pystyy esittämään ehdotuksen, jossa otetaan huomioon kyseisten elintarvikkeiden eettiset ja turvallisuusvaikutukset sekä tämäntyyppisen teknologian vaikutukset eläinten hyvinvointiin;

    50. kannustaa EU:ta ja Yhdysvaltoja pääsemään sopimukseen tuotteiden turvallisuutta koskevien tietojen jakamisesta; toivoo yhteistyön parantamista kolmansien maiden kanssa sääntelyn ja valmistuksen vähimmäisvaatimuksista ja täytäntöönpanon valvonnasta;

    51. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille sekä Amerikan yhdysvaltojen presidentille ja kongressille.