PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS tulevasta EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksesta ja transatlanttisen talousneuvoston kokouksesta
3.11.2010
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Helmut Scholz, Rui Tavares, Takis Hadjigeorgiou, Kyriacos Triantaphyllides, Patrick Le Hyaric GUE/NGL-ryhmän puolesta
B7‑0610/2010
Euroopan parlamentin päätöslauselma tulevasta EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksesta ja transatlanttisen talousneuvoston kokouksesta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. toteaa, että 2000-luvun alussa tapahtui siirtymä kohti moninapaista maailmaa, jossa tarvitaan yhteisten ongelmien kollektiivista hoitamista kansainvälisellä tasolla ja jossa sekä EU:n että Yhdysvaltojen on mukauduttava tilanteeseen noudattamalla yhteistyön periaatetta kansainvälisissä suhteissaan;
B. toteaa, että on edelleen suuria kansainvälisiä konflikteja ja erimielisyyksiä transatlanttisissa suhteissa, kuten:
– sota Afganistanissa, joka aiheuttaa edelleen tuhansia siviiliuhreja ja heikentää maan ja koko alueen vakautta katastrofaalisella tavalla, eikä mitään maan ongelmista ole ratkaistu NATO-liittouman etupäässä sotilaallisen politiikan tuloksena;
– on saavutettu vain rajallista edistystä ydinasevalvonnan ja aseriisunnan elvyttämisessä, ja tilanne on edelleen umpikujassa kaikkien muiden aseriisuntaa koskevien kysymysten suhteen;
– uusi hallinto ei ole kumonnut Kuubaa koskevia pakotteita;
– Iranin-suhteiden huononeminen vaarantaa rauhan ja mutkistaa edelleen Lähi-idän alueen pitkäaikaisen kriisin ratkaisemista;
– terrorismin vastaisessa Yhdysvaltojen strategiassa on käytetty kaikkialle ulottuvia välineitä unionin kansalaisia koskevien luottamuksellisten tietojen käsittelyyn, mikä heikentää unionin kansalaisten perusoikeuksia ja -vapauksia;
– kuolemanrangaistus on edelleen voimassa 38:ssa Yhdysvaltojen osavaltiossa sekä liittovaltion tasolla,
C. toteaa, että transatlanttiset suhteet ovat edelleenkin tärkeä tekijä kansainvälisessä politiikassa, jossa EU:lla ja Yhdysvalloilla on tärkeä rooli ratkaistaessa kansainvälisiä konflikteja, mikä koskee erityisesti Lähi-itää, Afganistania ja Irakia, sekä köyhyyden ja ilmastonmuutoksen vastustamisessa,
D. toteaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen talous vastaavat yhdessä noin puolta koko maailman taloudesta, minkä vuoksi näillä kahdella taloudella on erityinen vastuu tämänhetkisen talous- ja ruokakriisin ratkaisemisesta sekä markkinoiden volatiliteetin ja keinottelun vastustamisesta ja näin muodoin uusien sääntöjen asettamisesta,
E. toteaa, että transatlanttiset suhteet ovat ajautuneet umpikujaan ja on entistä enemmän erilaisia näkemyksiä siitä, miten kansainvälisessä politiikassa pitäisi ratkaista ongelmat, jotka liittyvät talous- ja rahoituskriisiin, tietosuojaan, ilmastonmuutoksen vastustamiseen sekä muihin kysymyksiin; katsoo, että parlamentaarinen vuoropuhelu ja tiivistetyt kansalaisyhteiskunnan suhteet voivat edistää vastavuoroista ymmärtämystä, erojen voittamista ja sellaisten kaikkien osapuolten hyväksymien ratkaisujen löytämistä, jotka ovat kaikkien osapuolten etujen mukaisia,
1. kehottaa määrittelemään transatlanttisten suhteiden kehyksen uudelleen niin, että voidaan:
(a) keskustella sotilaallisen suurvaltapolitiikan korvaavista maailman kriisitilanteet purkavista kestävistä ratkaisuista;
(b) vastata kiireelliseen tarpeeseen puuttua jyrkästi talous- ja rahoituskriisin perussyihin ja ryhtyä välittömiin tehokkaisiin toimiin "uuden taloudellisen järjestyksen" luomiseksi;
(c) painottaa, että terrorismin vastaista taistelua ei voida käydä kansainvälistä oikeutta rikkoen ja sellaisten vakiintuneiden, yhteisten perusarvojen kustannuksella, kuten ihmisoikeuksien ja perusvapauksien sekä oikeusvaltion periaatteen ja asiaankuuluvien Geneven yleissopimusten kunnioittaminen;
(d) keskustella Yhdysvaltoja edustavien kumppaneiden kanssa kummankin osapuolen sitoutumisesta monenkeskisyyteen ja erityisesti yhteistyöhön Yhdistyneiden kansakuntien puitteissa;
2. katsoo, että tämän vuoksi Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisen parlamentaarisen poliittisen vuoropuhelun tehostaminen on tarpeellista; vaatii lisäämään vuoropuhelun avoimuutta ja seurattavuutta; kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltojen hallintoa ja parlamentteja kiinnittämään entistä enemmän huomiota kansalaisyhteiskuntaan ja keskittymään vähemmän liike-elämän vuoropuheluun;
3. on syvästi huolissaan Yhdysvaltojen kanssa käytävän lainsäädäntöä koskevan vuoropuhelun epätasapainosta ja sen vaikutuksesta unionin lainsäädäntöön; katsoo, että transatlanttisen talousneuvoston on toimittava avoimesti ja vastuullisesti;
Kansainväliset kysymykset
4. korostaa kiireellistä tarvetta arvioida varauksitta sekä nykyistä sotilaallista strategiaa että strategiaa, joka koskee Afganistanin yhteiskunnan jälleenrakentamista; toteaa, että tarvitaan ratkaisevaa strategian muutosta, koska rauha, turvallisuus ja kehitys voidaan varmistaa vain, jos väkivallan kierre katkeaa, jos vallitseva sotilaallinen ratkaisu korvataan tehostetuilla yhteiskunnan jälleenrakennustoimilla ja jos Afganistanin kansan luottamus kyetään sillä tavoin palauttamaan; vaatii, että Naton joukkojen on vetäydyttävä Afganistanista;
5. panee merkille, että Yhdysvaltojen hallinnon uusista yrityksistä huolimatta Lähi-idän rauhanprosessi on edelleen umpikujassa; vaatii, että Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen on asetettava Israelin-suhteidensa tiukaksi ehdoksi ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kunnioittaminen, humanitaarisen kriisin lopettaminen Gazan alueella ja miehitetyillä palestiinalaisalueilla sekä todellinen sitoutuminen kokonaisvaltaiseen rauhansopimukseen;
6. ilmaisee syvän huolensa niiden Gazan alueelle loukkuun jääneiden 1,5 miljoonan palestiinalaisen, jotka eivät voi lähteä alueelta, kohtalosta ja turvallisuudesta; kehottaa transatlanttisia kumppaneita vaatimaan Israelin-suhteissaan, että Israelin viranomaiset poistavat saarron; kehottaa transatlanttisia kumppaneita tehostamaan toimiaan, jotta voitaisiin lopettaa yli 4,3 miljoonan YK:n rekisteröimän palestiinalaispakolaisen pitkään jatkunut tragedia YK:n päätöslauselman 194 mukaisesti;
7. kehottaa omaksumaan uuden menettelyn suhteessa Iraniin, koska maahan kohdistunut pakote- ja eristämispolitiikka on epäonnistunut; kehottaa jatkamaan neuvotteluja kattavan ja tasapainoisen neuvotteluratkaisun löytämiseksi Iranin ydinongelmaan siltä pohjalta, että Iranin oikeus ydinenergian rauhanomaiseen käyttöön tunnustetaan ja että Iran pystyy tarjoamaan todennettavissa olevat vakuudet ydinohjelmansa rauhanomaisesta luonteesta; on täysin vakuuttunut siitä, että vuoropuhelu ja diplomatia voivat tarjota Iranin ongelmaan realistisen pitkän aikavälin ratkaisun monenvälisissä puitteissa Wienissä päämajaansa pitävän Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) johdolla;
8. tukee voimakkaasti EU:n ja Latinalaisen Amerikan Madridissa toukokuussa 2010 järjestämän huippukokouksen päätösjulistusta, jossa eurooppalaiset ja Latinalaisen Amerikan johtajat tuomitsivat jyrkästi kaikki yksipuoliset pakottavat toimet, joilla on ulkopuolisiin alueisiin kohdistuvia vaikutuksia, koska ne ovat vastoin kansainvälistä oikeutta ja yhteisesti hyväksyttyjä vapaan kaupan periaatteita, ja olivat yhtä mieltä siitä, että tällainen käytäntö aiheuttaa vakavan uhan monenkeskisyydelle; muistuttaa, että Kuuban kauppasaarto, joka perustuu ulkopuolisia alueita koskevaan "Helms-Burton"-lakeihin, on tuomittu toistuvasti YK:n yleiskokouksessa; kehottaa neuvostoa ja komissiota ottamaan asian esille EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä huippukokouksessa ja toimimaan näiden määräysten kumoamiseksi ja tarvittaessa haastamaan Yhdysvallat WTO:ssa;
9. muistuttaa kaikkia osapuolia siitä, että Kyproksen ongelma on kansainvälinen ongelma ja se pitäisi ratkaista YK:n päätöslauselmien ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti niin, että turvataan saaren jälleenyhdistyminen kahden vyöhykkeen ja yhteisön demilitarisoituna liittona, johon ei liity takaajia eikä ulkopuolista puuttumista, jotta voidaan muodostaa rauhan silta itäisen Välimeren alueella;
10. pitää myönteisenä presidentti Obaman uutta lähestymistapaa ydinaseriisuntaan ja uuden START-sopimuksen allekirjoittamista huhtikuussa 2010; kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja varmistamaan, että aseistariisuntaneuvotteluihin voidaan palata monenvälisellä tasolla YK-järjestelmässä; toistaa Yhdysvalloille osoittamansa kehotuksen, jonka mukaan sen pitäisi:
– olla yhdistämättä ydinaseriisuntaa Yhdysvaltojen ja NATOn tarpeettomaan Euroopan ohjuspuolustusjärjestelmää koskevaan hankkeeseen;
– olla kompensoimatta ydinaseriisuntaan liittyviä toimia tavanomaisilla aseilla;
– lopettaa uuden sukupolven taktisten ydinaseiden kehittäminen;
– ratifioida ydinkoekieltosopimus;
– ratifioida jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirtämisen kieltämistä ja niiden hävittämistä koskeva Ottawan yleissopimus;
– ratifioida rypäleammuksia koskeva yleissopimus;
– lakata vastustamasta YK:n biologisia aseita ja toksiiniaseita koskevan yleissopimuksen noudattamista koskevaa pöytäkirjaa;
– osallistua ydinsulkusopimuksen mukaisen järjestelmän lujittamiseen panemalla tarkoin täytäntöön kaikki sopimuksen velvoitteet ja erityisesti sen 2 artikla;
– vauhdittaa kemiallisia aseita koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanoa ja organisaation vahvistamista;
Ihmisoikeudet ja perusvapaudet
11. on hyvin huolissaan unionin kansalaisten tietosuojan loukkaamisesta Yhdysvaltojen kanssa tehdyillä kansainvälisillä sopimuksilla; toistaa torjuvansa valikoimattomien tietojen ja matkustajatietojen vaihdon Yhdysvaltain ja yleisesti kaikkien kolmansien maiden kanssa niin sanotun terrorismin vastaisen taistelun yhteydessä;
12. pitää erittäin tärkeinä Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisiä tulevia neuvotteluja henkilötietojen suojaa koskevasta sopimuksesta;
13. korostaa, että tällaisen Yhdysvaltojen kanssa tehdyn sopimuksen pitäisi muodostaa vähimmäistason normit, joita sovelletaan kaikkiin tuleviin ja tietyn siirtymäkauden jälkeen kaikkiin olemassa oleviin EU:n tai jäsenvaltioiden Yhdysvaltojen kanssa tekemiin henkilötietojen siirtämistä ja käsittelyä koskeviin sopimuksiin, jotta voidaan estää, tutkia, havaita ja asettaa syytteeseen rikoksia oikeus- ja poliisiyhteistyön puitteissa, ja sen on vastattava Euroopan unionin perusoikeuskirjaa ja direktiiviä 95/46/EY;
14. korostaa tarvetta saada täydet tiedot kaikesta kansainvälisestä tietojen vaihtoa koskevasta kehityksestä; kehottaa siksi komissiota ja neuvostoa selvittämään täysin, millainen on jäsenvaltioiden ja Yhdysvaltojen välisten kahdenvälisten sopimusten ja yhteisymmärryspöytäkirjojen tämänhetkinen tilanne liittyen lakien täytäntöönpanoa koskevien tietojen vaihtoon ja osallistumiseen Yhdysvaltojen viisumivapausohjelmaan samoin kuin yhden turvatarkastuksen ohjelmaan;
15. on järkyttynyt Wikileaksin julkaisemista Irakin sodan aikaisista ihmisoikeusloukkauksista; kehottaa Yhdysvaltoja saattamaan rikoksiin syyllistyneet oikeuden tuomittaviksi;
16. kehottaa tekemään YK:n alaisuudessa kansainvälisen tutkimuksen kaikista Irakin sodan aikana tehdyistä rikoksista; kehottaa NATOn jäsenvaltioita vetämään välittömästi joukkonsa Irakista;
17. esittää jälleen Euroopan unionin usein toistaman kehotuksen, jonka mukaan kaikki kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevaan Rooman perussääntöön vielä kuulumattomat maat harkitsisivat mahdollisuutta ratifioida sen tai liittyä siihen tilanteen mukaan;
18. pahoittelee, ettei presidentti Obama pitänyt lupaustaan sulkea Guantánamon pidätyskeskus vuoden 2009 lopussa, ja vaatii sulkemaan sen välittömästi; kehottaa Yhdysvaltoja lopettamaan sotilaskomissiot ja tuomaan kaikki Guantánamon vangit, jotka se aikoo asettaa syytteeseen, tavallisen liittovaltion siviilituomioistuimen tuomittaviksi oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevien kansainvälisten normien mukaisesti; vaatii vapauttamaan välittömästi kaikki vangit, joita ei aiota asettaa syytteeseen; kehottaa EU:n jäsenvaltioita lisäämään tukeaan presidentti Obaman päätökselle myöntämällä turvapaikkoja Guantánamosta vapautetuille vangeille;
19. kehottaa Yhdysvaltojen hallintoa lopettamaan poikkeuksellisten pidätysten ja luovutusten käytännön; kehottaa neuvostoa ja komissiota ottamaan neuvotteluissaan Yhdysvaltojen hallinnon kanssa esille Yhdysvaltojen ylläpitämän pidätyskeskuksen (Bagram) tilanteen ja vaatimaan sen sulkemista;
20. vaati jälleen kerran Yhdysvaltoja lakkauttamaan kuolemantuomion liittovaltion ja osavaltioiden tasoilla;
Taloudelliset kysymykset
21. toistaa kantansa, jonka mukaan uusi transatlanttinen talouskumppanuus ja Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen vapaakauppa-alue eivät voi olla Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden tavoitteita; katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on säilytettävä sosiaalipolitiikkansa ja esimerkiksi terveydenhuoltoa ja ympäristöä koskeva politiikkansa ja vahvistettava taloussuhteitaan maailman muiden alueiden kanssa;
22. katsoo, että Yhdysvallat ja EU ovat alueita, joilla maailman tärkeimmät rahoituskeskukset sijaitsevat, minkä vuoksi ne tarvitsevat vastuullista suhtautumista rahoitus- ja talouskriisien selvittämiseen; korostaa, että sääntelyviranomaisten on Atlantin molemmin puolin saatava nopeasti entistä enemmän toimivaltaa rahoituslaitosten romahduksen käsittelyyn sen takaamiseksi, että pankkien romahduksen kustannukset maksavat pankkien osakkeenomistajat ja velkojat veronmaksajien asemesta;
23. katsoo, että rahoitusalan on palattava sen alkuperäiseen tehtävään ja toimittava ensisijaisesti yleisen edun mukaisesti, hyväksyttävä pienemmät voitot ja suostuttava bonuspalkkiojärjestelmiin, jotka perustuvat lyhyen aikavälin voittojen sijasta riskien välttämiseen ja pitkän aikavälin tavoitteisiin; huomauttaa, että teollisuusmaissa ja erityisesti Yhdysvalloissa ja joissakin EU:n jäsenvaltioissa rahoitusala on liian laaja edistääkseen yhteistä hyvää ja että sitä on supistettava kooltaan järkevämmäksi;
24. katsoo, että ennen talous- ja rahoituskriisiä Euroopan unionissa ja Yhdysvalloissa jo olleet sääntelyrakenteet eivät olleet tarpeeksi johdonmukaisia, ja ne perustuivat ensisijaisesti makrotaloudellisiin analyyseihin; toteaa, että tällaisten sääntelyrakenteiden globaalin tason johdonmukaisuuden puuttuessa valtiot ovat toimineet yksin; kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja korostamaan valvonta- ja sääntelyjärjestelmän tärkeyttä ja tekemään muun muassa pakolliseksi kauppojen rekisteröinnin; kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja edistämään rahasiirtoveron käyttöönottoa;
25. kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja toteuttamaan tarvittavat toimet käynnissä olevan valuuttasodan hillitsemiseksi; katsoo, että kilpailu kohti alinta tasoa käynnistyi koko Aasiassa Yhdysvaltojen löyhän rahapolitiikan seurauksena ja että se vähentää Yhdysvaltojen dollarin arvoa euroon ja kaikkiin muihin tärkeimpiin valuuttoihin nähden; toteaa, että EU:n talous on todennäköisesti valuuttasodan suurin uhri;
26. korostaa, että rahoituskriisi helpotti hetkellisesti maailmantalouden epätasapainoa, mutta epätasapaino on jälleen palaamassa uhaten taloudellista elpymistä ja työpaikkojen luontia; katsoo, että laajojen vientiylijäämien on perustuttava entistä suuremmalta osin kotimaan kysyntään;
27. katsoo, että kaupan vilkastumisen johdosta EU:n pitäisi varmistaa, ettei esiinny sosiaalista polkumyyntiä, kun otetaan huomioon esimerkiksi Yhdysvaltojen heikot sosiaaliset oikeudet sekä maan terveydenhuoltojärjestelmän katastrofaalinen tilanne;
28. katsoo, että kauppasuhteiden vakiinnuttaminen Yhdysvaltojen kanssa samalla tavalla kuin minkä tahansa kolmannen maan kanssa tulisi tehdä riippuvaiseksi ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja kuolemanrangaistuksen lakkauttamisesta, vankien oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä, kaikenlaisen kidutuksen kieltämisestä sekä tärkeimpien kansainvälisten sopimusten ratifioinnista ja noudattamisesta;
29. panee merkille komission vahvan sitoumuksen muita kuin tariffeja koskevien toimenpiteiden (NTM) tutkimiseen edelleen EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä kaupassa; toteaa, että komission tutkimuksessa muista kuin tariffeja koskevista toimenpiteistä EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä kaupassa ja investointitoiminnassa tultiin siihen johtopäätökseen, että NTM-toimien poistaminen tai vähentäminen lisäisi EU:n tuloja; vaatii voimakkaasti, että NTM-toimia koskevien sääntelykysymysten käsittely ei saa tapahtua kuluttajansuojan kustannuksella terveyden, rahoituksen, elämänlaadun ja ympäristönsuojelun alalla;
30. pyytää neuvostoa ja komissiota keskustelemaan transatlanttisten kumppaneidensa kanssa siitä, miten voitaisiin saavuttaa edistystä kehitysmaiden lääkkeiden saannissa, ja kehottaa vastustamaan ponnekkaasti Yhdysvaltojen aloitetta siitä, että kaikkiin kehitysmaiden kanssa neuvoteltaviin sopimuksiin sisällytettäisiin lausekkeita, joilla nämä maat luopuvat Dohan sopimuksen sellaisen TRIPS-määräyksen soveltamisesta, jonka avulla ne voivat tuoda geneerisiä lääkkeitä suurten kansanterveyttä koskevien ongelmien (aids, tuberkuloosi ja niin edelleen) käsittelemiseksi;
31. katsoo, että koska WTO:n sihteeristö korosti jälleen 29. syyskuuta 2010 pitämässään kokouksessa maataloutta koskevan Yhdysvaltojen lakialoitteen ("Farm Bill 2008") kielteistä vaikutusta kolmansien maiden tuottajiin, EU:n pitäisi ottaa asia esille EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä huippukokouksessa;
32. katsoo, että oikeus turvallisiin elintarvikkeisiin ja ympäristöön on syynä moniin EU:n ja Yhdysvaltojen välisiin kauppakiistoihin, esimerkkeinä hormonikäsiteltyä lihaa ja geneettisesti muunnettuja organismeja sisältäviä tuotteita koskevat kiistat, ja kehottaa neuvostoa ja komissiota toimimaan sovellettavan EU:n lainsäädännön mukaisesti ja sitä puolustaen;
Ilmastonmuutos
33. katsoo, että ilmastonmuutos, vaihtoehtoisten energialähteiden käyttö ja energiatehokkuus pitäisi asettaa etusijalle transatlanttisen talousneuvoston esityslistalla; kannustaa tässä yhteydessä transatlanttista talousneuvostoa tekemään energiansäästötoimiin liittyvää yhteistyötä ilmastonmuutoksen torjumiseksi; kehottaa entistä tiiviimpään sääntely-yhteistyöhön tuotteiden energiatehokkuusnormien yhteydessä;
34. kehottaa Yhdysvaltoja ja EU:ta sekä kaikkia kansainvälisiä kumppaneita esittämään Cancúnin konferenssissa päästövähennyksiä koskevia entistä kunnianhimoisempia sitoumuksia, jotka perustuvat "yhteisen mutta eriytetyn vastuun" periaatteeseen, jotta voidaan taata kahden celsiusasteen tavoitteen toteutuminen, ja kehottaa olemaan päättämättä ennalta, että 1,5 celsiusasteen lämpötilarajan avulla pystyttäisiin hyvin todennäköisesti turvaamaan kaikkien maiden, kansojen ja ekosysteemien säilyminen;
35. katsoo, että kansainvälisellä sopimuksella olisi varmistettava teollisuusmaiden kasvihuonekaasupäästöjen kokonaisväheneminen vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasoon nähden määrällä, joka on vähintään 25 prosenttia, mutta mieluiten lähempänä 40:tä prosenttia välillä, jota kansainvälinen ilmastonmuutospaneeli on esittänyt; toteaa uusimpien tieteellisten tietojen osoittavan, että tarvitaan vähintään 40 prosentin päästövähennys, jotta kahden celsiusasteen tavoite voidaan saavuttaa vain 50 prosentin todennäköisyydellä; vaatii, että vähentämisen on tapahduttava kotimaassa ottaen huomioon, että EU:n, Yhdysvaltojen ja muiden kehittyneiden maiden riittävä pitkän aikavälin vähennystavoite olisi asetettava vähintään 80–95 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä vuoteen 1990 verrattuna;
36. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille sekä Yhdysvaltojen presidentille ja kongressille.