Päätöslauselmaesitys - B7-0611/2010Päätöslauselmaesitys
B7-0611/2010

    PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS tulevasta EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksesta ja transatlanttisen talousneuvoston kokouksesta

    3.11.2010

    neuvoston ja komission julkilausumien johdosta
    työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti

    Reinhard Bütikofer, Eva Lichtenberger, Yannick Jadot, Indrek Tarand, Jan Philipp Albrecht Verts/ALE-ryhmän puolesta

    Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0608/2010

    Menettely : 2010/2898(RSP)
    Elinkaari istunnossa
    Asiakirjan elinkaari :  
    B7-0611/2010
    Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
    B7-0611/2010
    Hyväksytyt tekstit :

    B7‑0611/2010

    Euroopan parlamentin päätöslauselma tulevasta EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksesta ja transatlanttisen talousneuvoston kokouksesta

    Euroopan parlamentti, joka

    –   ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa transatlanttisista suhteista, erityisesti 26. maaliskuuta 2009 transatlanttisten suhteiden tilasta Yhdysvaltain vaalien jälkeen antamansa päätöslauselman ja lokakuussa 2009 pidetystä transatlanttisen talousneuvoston kokouksesta antamansa päätöslauselman,

    –   ottaa huomioon edistymiskertomuksen, joka hyväksyttiin transatlanttisen talousneuvoston neljännessä kokouksessa 27. lokakuuta 2009 ja yhteisen julistuksen, joka hyväksyttiin transatlanttisten lainsäätäjien vuoropuhelun Madridissa pidetyssä kokouksessa kesäkuussa 2010,

    –   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

    A. toteaa, että transatlanttinen kumppanuus pohjautuu perustaviin yhteisiin arvoihin, joita ovat vapaus, demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio, sekä yhteisiin tavoitteisiin, joita puolestaan ovat sosiaalinen edistys ja osallisuus, avoimet ja integroidut taloudet, kestävä kehitys ja konfliktien rauhanomainen ratkaiseminen, ja että se muodostaa euroatlanttisen alueen turvallisuuden ja vakauden kulmakiven,

    B.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat avaintoimijoita globaalilla areenalla ja että niillä on yhteinen vastuu talous- ja rahoituskriisien käsittelyssä, ilmastonmuutoksessa, konfliktien ratkaisemisessa ja aseistariisunnassa, köyhyyden poistamisessa ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion suojelussa ja edistämisessä sekä terrorismin ja ydinaseiden leviämisen torjunnassa kansainvälisen oikeuden ja monenvälisten instituutioiden, erityisesti YK‑järjestelmän, pohjalta ja muiden kumppanien kutsumisessa osallistumaan tähän ponnistukseen,

    C. ottaa huomioon että kansainvälisen terrorismin estämisessä on painotettava ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista, sillä ne on kirjattu kansainväliseen oikeuteen ja sopimuksiin, ja että on varmistettava suhteellisuus sellaisena kuin se on määritelty Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa,

    D. ottaa huomioon, että vahvat ja vakaat transatlanttiset suhteet voivat antaa ratkaisevan panoksen maailmanlaajuisen hallinnon vahvistamiselle ja kansainvälisten järjestöjen voimistamiselle käytännössä,

    E.  ottaa huomioon, että transatlanttisiin talousneuvoston ja transatlanttisen energianeuvoston työ tähtää paremmin toimiviin transatlanttisen markkinoihin, jotka helpottavat talouskasvua, kestävää kehitystä sekä sosiaalista oikeudenmukaisuutta,

    F.  ottaa huomioon, että Euroopan unionilla ja Yhdysvalloilla on yhteinen vastuu siitä, että Cancunissa joulukuussa pidettävässä UNFCC:n seuraavassa COP/MOP‑kokouksessa tehdään riittävät maailmanlaajuiset sitoumukset ilmastonmuutoksen estämiseksi,

    Maailmanlaajuisen hallinnon haasteet

     

    1.  korostaa, että olisi luotava kasvihuonekaasupäästöjä koskeva kauaskantoinen, kunnianhimoinen ja oikeudellisesti velvoittava vuoden 2012 jälkeinen järjestelmä; ehdottaa, että laaditaan energian säästämistä ja uusiutuvia energialähteitä koskevan teknologian transatlanttinen Green New Deal -ohjelma investointeja ja teknologian vaihtoa varten ja että sovitaan riittävästä rahoituksesta ilmastonmuutoksen lieventämis- ja sopeuttamistoimiin kehitysmaissa;

    2.  kehottaa molempia kumppaneita lisäämään ponnistelujaan YK:n uudistusten toteuttamiseksi, mukaan luettuna YK:n turvallisuusneuvoston ja muiden maailmanlaajuiseen järjestelmään kuuluvien monenvälisten foorumien uudistaminen;

    3.  kehottaa molempia kumppaneita edistämään ihmisoikeuksien kunnioittamista kotona ja muualla maailmassa ja katsoo, että kyse on yhdestä tärkeimmästä alueesta osapuolten politiikassa; korostaa tehokkaan koordinoinnin tarvetta ennaltaehkäisevässä diplomatiassa ja kriisitilanteiden diplomatiassa; kehottaa Yhdysvaltojen hallintoa ratifioimaan kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman peruskirjan ja liittymään siihen;

    Puolustus, asevalvonta, ydinaseiden leviäminen ja turvallisuusasiat

    4.  ottaa huomioon Naton tulevan huippukokouksen Lissabonissa 19.–20. marraskuuta 2010 ja työn, jota on tehty uudesta strategiakonseptista sopimiseksi; kehottaa valtioiden ja hallitusten päämiehiä ottamaan ydinasevalvonnan ja tavanomaisia aseita koskevan valvonnan ensisijaiseksi painopisteeksi ja torjumaan ehdotukset Naton erillisen ohjuspuolustusjärjestelmän perustamisesta; pitää erittäin ilahduttavana Ety‑järjestön huippukokouksen tarjoamaa mahdollisuutta edistää toimia turvallisuuteen perustuvan yhteisön peruskirjan laatimiseksi Ety-järjestölle; kehottaa perustamaan YK:n puitteisiin uusia globaaleja turvallisuusjärjestelyjä;

    5.  panee tyytyväisenä merkille Yhdysvaltain hallituksen tammikuussa 2010 tekemän päätöksen nimittää Euroopan tavanomaisten aseiden rajoittamisesta tehdystä sopimuksesta vastaava erityisedustaja sekä presidentti Obaman ja presidentti Medvedevin kesäkuussa 2010 antaman julistuksen tavanomaisten aseiden rajoittamisen ja sitä koskevan sopimuksen tulevaisuudesta; panee tyytyväisenä merkille, että Yhdysvallat ja Venäjä ovat päässeet sopimukseen uudesta START-sopimuksesta ja on luottavainen sen suhteen, että Yhdysvaltain senaatti antaa sille hyväksyntänsä;

    6.  palauttaa mieliin ydinaseita koskevan Strasbourgin julistuksen, jonka Nato-maat antoivat huhtikuussa 2009; kehottaa Yhdysvaltain hallitusta ja EU:n jäsenvaltioita sopimaan siitä, että Nato pyrkii selkeästi kohti ydinaseetonta maailmaa; kehottaa Yhdysvaltoja neuvottelemaan Venäjän kanssa taktisten ydinaseiden siirtämisestä pois Euroopasta; kehottaa EU:n jäsenvaltioita aloittamaan omia konkreettisia toimiaan, joilla pyritään ydinaseriisuntaan, kuten sovittiin ydinsulkusopimuksen tarkistamiskonferenssissa ja luopumaan Naton ydinaseiden yhteiskäyttökonseptista, jotta voidaan antaa voimakas signaali tuesta ydinsulkusopimusjärjestelmälle;

    7.  panee tyytyväisenä merkille tuloksen huhtikuussa 2010 järjestetystä ydinturvallisuushuippukokouksesta, jossa korostettiin, että on tärkeää torjua ydinterrorismia maailmanlaajuisesti ja turvata kaikki riskeille alttiit ydinmateriaalit neljässä vuodessa sekä sopia etenemissuunnitelmasta ydinturvallisuutta koskevien nykyisten sopimusten ja ohjelmien parantamiseksi ja niiden ulottamiseksi koskemaan kaikkia maita; tukee yksittäisten maiden aloitteita parantaa turvallisuutta alueellaan ja kannustaa muita valtioita liittymään näihin aloitteisiin; muistuttaa, että määritelmänsä mukaisesti ydinvoima on kaksikäyttöteknologiaa ja siten ydinteknologian kehittäminen ja vieminen myös "siviilitarkoituksiin" sisältää aina joukkotuhoaseiden leviämistä koskevan riskin; muistuttaa, että yli neljässäkymmenessä maassa kehitetään nykyisin ydinohjelmia ja että useat näistä maista sijaitsevat kriisialueilla kuten Lähi-idässä;

    8.  palauttaa mieliin, että Nato ja EU tekevät Balkanin ja Afrikan sarven aluetta koskevaa tehostettua operationaalista kriisinhallintayhteistyötä; pitää ilahduttavana Naton KFOR-joukkojen ja EU:n oikeuslaitosta, oikeusvaltiota ja poliisia koskevan EULEX-operaation välistä hyvää yhteistyötä Kosovossa; panee merkille, että Afrikan sarven alueella on käynnissä kaksi laivasto-operaatiota, joilla pyritään estämään merirosvoutta; pyytää EU:ta ja Natoa varmistamaan, että operaatio Atalanta tai Task Force 508:n toteuttama operaatio Ocean Shield eivät johda päällekkäisyyteen tai tarpeettomiin koordinointiongelmiin; kehottaa molempia osapuolia oppimaan näistä kokemuksista tiiviimpää kriisinhallintayhteistyötä varten tulevaisuudessa;

    Kansainvälinen yhteistyö

    9.  toistaa, että on tärkeää, että kumpikin kumppani edistää luottamuksen ja avoimuuden hengessä Iraniin, Irakiin, Afganistaniin ja Pakistaniin sovellettavien politiikkojensa yhteen sovittamista; katsoo, että on arvioitava kokemukset, joita kuluneen vuosikymmenen aikana on saatu sotilastoimista sellaisissa maissa Afganistan ja Irak; kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja jatkamaan työtä kattavan maailmanlaajuisen strategian luomiseksi, jolla edistetään yhteiskunnallis-taloudellista ja kestävää kehitystä ja korostetaan erityisesti naisten aseman parantamista;

    10. arvostaa muiden G20‑maiden syvempää sitoutumista alueellisen vakauden edistämiseen ja yhteistyöhön erityisesti Iranin, Lähi-idän ja Korean niemimaan osalta; haluaa vähentää konflikteja kaikkialla Välimeren alueella ja pitää siinä yhteydessä Turkin roolia äärimmäisen tärkeänä; painottaa, että EU:n naapureina on monia muslimimaita; pitää sen vuoksi ilahduttavana presidentti Obaman Kairon puhetta ja tukee ennakoivampaa toimintatapaa, jolla rakennetaan siltoja muslimimaailmaan;

    11. panee tyytyväisenä merkille presidentti Obaman ja Yhdysvaltain hallinnon ponnistukset Lähi‑idän rauhanprosessin henkiin herättämiseksi; pahoittelee Israelin hallituksen päätöstä olla jatkamatta siirtokuntien rakentamiskieltoa ja kehottaa Yhdysvaltoja ja EU:ta tekemään kaiken voitavansa, jotta osapuolet saadaan takaisin Israelin ja palestiinalaisten välisiin suoriin rauhanneuvotteluihin sellaisen sopimuksen tekemiseksi konfliktista, joka lopettaa vuonna 1967 alkaneen miehityksen ja johtaa lopulta riippumattoman, demokraattisen, yhtenäisen ja elinkelpoisen Palestiinan valtion syntyyn, joka elää rauhan ja turvallisuuden ilmapiirissä Israelin ja muiden naapureidensa kanssa; kehottaa Euroopan unionia omaksumaan tässä prosessissa aktiivisemman poliittisen roolin, myös kvartettiryhmässä toimiessaan ja vaatii tässä yhteydessä Eurooppaa olemaan aktiivisempi Syyriaa ja Libanonia kohtaan;

    Taloudellinen vakaus ja kansainvälinen lainsäädännön katvealueiden hyväksikäyttö

    12. korostaa, että rahoitus- ja rahajärjestelmän kuohunnan vaara, velkavivun purkaminen ja uuden luottolaman vaara eivät ole ohi; korostaa tässä yhteydessä, että makrotalouspolitiikan koordinointi on maailmantalouden kestävän elpymisen avaintekijä;

    13. korostaa, että äskettäin perustetun Euroopan järjestelmäriskineuvoston ja rahoitusvalvontakomitean on tärkeää omaksua koordinoitu lähestymistapa sellaisten rahoituslaitosten määrittelemiseksi, säätelemiseksi ja valvomiseksi, joita pidetään "liian suurina kaatumaan";

    14. korostaa, että tilinpäätösstandardien vertailukelpoisuus on olennaisen tärkeää yhdenmukaisten toimintaedellytysten säilyttämiseksi ja tietojen kansainvälisen vertailukelpoisuuden varmistamiseksi; ehdottaa, että luodaan julkinen ja demokraattisesti valvottu kansainvälinen tilinpäätösstandardielin, joka sovittaa erityisesti EU:n ja Yhdysvaltojen tilinpäätöserot ja torjuu niistä aiheutuvan uhkan taloudelliselle vakaudelle;

    15. painottaa, että tarvitaan kattava Basel III ‑sopimus, mukaan luettuna vähimmäisomavaraisuusasteet ja pääoman varmuusvara järjestelmän kannalta merkittäville rahoituslaitoksille, likviditeetin hallintaa koskevat standardit ja ylärajat riskiin kannustaville bonuksille ja osingoille; korostaa, että Basel III hävittäisi tehokkaasti off-shore taserakenteet; pahoittelee, että tehdyissä esisopimuksissa ennakoidaan siirtymäaikoja, jotka ovat liian pitkiä, ja pääoman lisäyksiä, jotka eivät riitä vastaamaan rajuun talouskriisiin;

    16. korostaa, että yhdellä lainkäyttöalueella luotujen sääntelynormien pitäisi toimia mittapuuna muilla lainkäyttöalueilla niin, että kansainvälinen rahoitussääntely tulee yhä tiiviimmäksi erityisesti pörssilistan ulkopuolisia johdannaisia koskevien selvitystoimien, luottoluokituslaitosten sääntelyn, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen, lyhyeksimyynnin ja luottoriskijohdannaisten osalta;

    Energiapolitiikka ja teknologiayhteistyö

    17. kannustaa EU:n ja Yhdysvaltain energianeuvostoa kehittämään energiastrategioiden koordinointia, jolla tuetaan energian hankintalähteiden ja siirtoreittien monipuolistumista ja edistetään uusiutuviin energialähteisiin perustuvia ekotehokkaita talouksia, joilla on mahdollisuus luoda miljoonia uusia vihreitä työpaikkoja; kehottaa molempia osapuolia lähentymään mahdollisimman pitkälle biopolttoaineiden kestävyyskriteereitten täytäntöönpanossa, myös niiden biopolttoaineiden, jotka vaikuttavat suoraan tai epäsuorasti kasvihuonekaasupäästöihin;

    18. korostaa, että raaka-aineiden riittävyys, etenkin harvinaisten metallien riittävyys, on olennaisen tärkeää sekä Yhdysvaltojen että Euroopan unionin talouden kestävälle kehitykselle sekä tekniselle kehitykselle; kehottaa lujittamaan Yhdysvaltojen ja EU:n yhteistyötä erityisesti tiedon tuottamisen ja vaihtamisen alalla sekä molempien puolien kriittisiksi tunnustamien raaka-aineiden, erityisesti harvinaisten metallien, vastuullista erottamista, käsittelyä, käyttöä, talteenottoa, kierrättämistä ja korvaamista koskevan tutkimuksen ja kehityksen alalla;

    19. haluaa selvittää liuskekaasun mahdollisuuksia Euroopassa, sillä se on omalta alueelta saatava energialähde, ja oppia Yhdysvaltojen kokemuksista myös liuskekaasun kehittämisen ympäristöulottuvuudesta;

    Transatlanttinen talousyhteistyö

    20. korostaa, että tiiviimpi transatlanttinen kumppanuus, jolla pyritään kehittämään transatlanttisten markkinoiden toimintaa ja joka perustuu sosiaalisen markkinatalouden periaatteeseen, on väline globalisaation ohjaamisessa ja globaalien talous- ja yhteiskuntakriisien käsittelemisessä;

    21. pitää ilahduttavana, että transatlanttiselle talousneuvostolle harkitaan näkyvää roolia strategisessa talouspolitiikan koordinoinnissa erityisesti G20‑prosessiin liittyvien kysymysten osalta; muistuttaa kuitenkin, että transatlanttisen talousneuvoston mahdollinen uusi rooli on huolellisesti tasapainotettava sen jatkuvan työn kanssa, jota tehdään ratkaisujen löytämiseksi transatlanttisella poliittisella agendalla oleviin kysymyksiin, jotka koskevat muun muassa rahoitusmarkkinoita, vihreää taloutta, digitaalistrategiaa, huipputeknologiaa ja innovaatiopolitiikkaa; pitää tässä yhteydessä ilahduttavana äskettäistä innovaatiovuoropuhelun käynnistämistä ja kehottaa molempia osapuolia osallistumaan innovaatiokumppanuuteen korkealla tasolla;

    22. kehottaa uudelleen EU:n ja Yhdysvaltojen johtajia sekä transatlanttisen talousneuvoston yhteispuheenjohtajia ottamaan huomioon lainsäätäjien ratkaisevan aseman transatlanttisen talousneuvoston menestymisen kannalta; kehottaa heitä ottamaan transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun edustajat täysipainoisesti ja suoraan mukaan transatlanttisen talousneuvoston työskentelyyn, koska lainsäätäjillä on toimeenpanoelinten kanssa vastuu monien transatlanttisen talousneuvoston tekemien päätösten täytäntöönpanosta ja valvonnasta;

    23. suhtautuu myönteisesti siihen, että transatlanttista talousneuvostoa neuvovat useat sidosryhmät, joihin kuuluu myös liike-elämän edustajia, ja kehottaa jälleen kerran antamaan vastaavan aseman ammattiyhdistysliikkeen edustajille Atlantin molemmin puolin, jotta sosiaalinen ulottuvuus otettaisiin täysimääräisesti huomioon; pyytää, että työmarkkinoita koskevan transatlanttisen vuoropuhelun ja transatlanttisen energiavuoropuhelun vetäjät otetaan mukaan neuvonantajien ryhmään;

    24. muistuttaa että Pittsburghissa pidetyn G20-kokouksen julkilausumassa tunnustettiin, että maailmankaupan epätasapaino on ollut rahoituskriisin taustasyitä ja että olisi käynnistettävä yhteinen hanke, jossa keskinäisesti arvioidaan kansallisia kauppapolitiikan säädöksiä; kehottaa molempia osapuolia tunnustamaan kauppapolitiikan yhteydet maailmanlaajuisen rahoituksen vakauteen ja tärkeimpien talouksien välisen oikeudenmukaisen valuuttapolitiikan merkityksen; kehottaa luomaan uuden esityslistan WTO:ta varten ja ottamaan siinä huomioon maailmankaupan sääntöjen mukauttamisen rahoituskriisin ehkäisyyn, valuuttojen kytkennät toisiinsa, köyhyyden vähentämisen ja ilmastonmuutosten vaikutusten lieventämistä koskevat tavoitteet;

    25. kehottaa molempia osapuolia sopimaan periaatteista, joilla voidaan auttaa saavuttamaan kestävämpi maailmankaupan tasapaino, esimerkiksi perusteellisilla toimilla, joilla hillitään aggressiivista vientiin suuntautumista, velvoittavilla sosiaalisilla standardeilla, polkumyyntisääntöjen uudelleen määrittämisellä niin, että niihin sisällytetään ympäristödumppaus, laatimalla kriteereitä ja rajoja rahoituspalvelujen kaupan vapauttamiselle, kieltämällä kaikki maatalouden vientituet ja luomalla kriteerit ulkomaisille investoinneille elintarvike- ja jakelusektoreilla;

    26. katsoo, että osapuolien vuoropuhelussa olisi keskusteltava keinottelun vähentämisestä hyödykemarkkinoilla, sillä keinottelu vaikutti osaltaan elintarvikkeiden hintojen äskettäiseen voimakkaaseen vaihteluun; muistuttaa tässä yhteydessä, että on estettävä keinottelijoita käyttämästä hyväksi eri sääntelyjärjestelmien katvealueita ja jatkamasta epävarmuuden luomista massiivisella keinottelulla hyödykemarkkinoilla; panee tyytyväisenä merkille kummankin osapuolen uusimman lainsäädännön, jolla pyritään lisäämään markkinoiden avoimuutta ja rajoittamaan keinottelua;

    27. pitää tärkeänä, että transatlanttisessa vuoropuhelussa käsitellään uuselintarvikkeita ja uusien teknologioiden käyttöä elintarviketuotannossa erityisesti kloonauksen ja karjankasvatuksen osalta;

    28. pitää valitettavana, että Yhdysvaltoihin matkustavilta Euroopan unionin kansalaisilta ryhdyttiin perimään ns. matkailun edistämistä koskevia ja hallinnollisia maksuja sähköisen matkustuslupajärjestelmän mukaisesta ESTA-luvasta, sillä tämä on askel taaksepäin ja johtaa siihen, että viisumi tulee uudestaan pakolliseksi, ja pitää valitettavana myös Romanian, Puolan, Bulgarian ja Kyproksen sulkemista viisumivapausohjelman ulkopuolelle, sillä tämä johtaa syrjivään kohteluun EU:n kansalaisten kesken, ja toistaa komissiolle esittämänsä pyynnön käsitellä asiaa ensisijaisena, myös mahdollisuutta määrätä vastavuoroisia toimenpiteitä;

    Perusoikeudet ja turvallisuus

    29. kehottaa Yhdysvaltojen viranomaisia ja komissiota tehostamaan edelleen tietosuojaa koskevaa yhteistyötään; muistuttaa, että Euroopan unioni perustuu oikeusvaltioperiaatteeseen ja että aina, kun Euroopan kansalaisten henkilötietoja välitetään kolmansiin maihin turvallisuuden nimissä, on annettava menettelylliset takeet ja oikeus oikeussuojakeinojen käyttöön;

    30. pitää ilahduttavana henkilötietojen suojaamista koskevan taransatlanttisen puitesopimuksen valmistelua sellaisia tilanteita varten, joissa henkilötietoja siirretään ja käsitellään poliisi- ja oikeusyhteistyön puitteissa rikoksien ja terrorismin estämiseksi, tutkimiseksi, havaitsemiseksi ja niistä syyttämiseksi; korostaa, että täytäntöönpanokelpoiset tietosuojaoikeudet Atlantin molemmilla puolilla ovat oleellisen tärkeitä minkä tahansa tietojen vaihtoa koskevan sopimuksen hyväksymiselle Yhdysvalloissa, mukaan luettuna suunniteltu uusi sopimus matkustajarekisteritietojen vaihtamisesta; katsoo, että EU:n tietosuojadirektiivin tulevalla tarkistuksen pitäisi antaa uusi alku transatlanttiselle vuoropuhelulle yksityisyydestä ja tietosuojasta yksityisellä ja julkisella sektorilla ja sillä olisi pyrittävä parantamaan suojelun tasoa;

    31. toistaa vetoomuksensa kuolemantuomion poistamiseksi Yhdysvalloissa;

    32. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdysvaltojen kongressille, transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun yhteispuheenjohtajille sekä transatlanttisen talousneuvoston yhteispuheenjohtajille ja sihteeristölle.