PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS EU:n ja Afrikan strategisen kumppanuuden tulevaisuudesta kolmannen EU:n ja Afrikan huippukokouksen edellä
8.12.2010
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Gabriele Zimmer, Nikolaos Chountis, Marie-Christine Vergiat, Elie Hoarau, Jacky Hénin, Jean-Luc Mélenchon GUE/NGL-ryhmän puolesta
B7‑0699/2010
Euroopan parlamentin päätöslauselma EU:n ja Afrikan strategisen kumppanuuden tulevaisuudesta kolmannen EU:n ja Afrikan huippukokouksen edellä
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Afrikan ja EU:n yhteisen strategian (jäljempänä "yhteinen strategia") sekä EU:n ja Afrikan strategisen kumppanuuden täytäntöönpanoa koskevan ensimmäisen toimintasuunnitelman (2008–2010), jonka EU:n ja Afrikan valtion- tai hallitusten päämiehet hyväksyivät Lissabonissa 8. ja 9. joulukuuta 2007 pitämässään kokouksessa,
– ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen sellaisena kuin se on muutettuna 25. kesäkuuta 2005 Luxemburgissa allekirjoitetulla kumppanuussopimusta muuttavalla sopimuksella (Cotonoun sopimus),
– ottaa huomioon suhteista Euroopan parlamenttiin vastaavan yleisafrikkalaisen parlamentin tilapäisen valiokunnan ja suhteista yleisafrikkalaiseen parlamenttiin vastaavan Euroopan parlamentin tilapäisen valiokunnan 16. helmikuuta 2009 Afrikan unionin (AU) ja Euroopan unionin (EU) puheenjohtajavaltioille sekä Euroopan komissiolle ja AU:n komissiolle osoittaman muistion, jossa käsiteltiin yleisafrikkalaisen parlamentin ja Euroopan parlamentin roolia yhteisen strategian täytäntöönpanossa ja seurannassa,
– ottaa huomioon Euroopan parlamentin 24. maaliskuuta 2009 antaman päätöslauselman "Afrikan ja EU:n kumppanuus vuosi Lissabonin jälkeen",
– ottaa huomioon yhteisen strategian yhteisen puolivälinarvioinnin,
– ottaa huomioon AU:n strategisen suunnitelman 2009–2012,
– ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön AKT–EY-kumppanuussopimuksen toisesta tarkistamisesta (2009/2165),
– ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman EU:n ja Afrikan suhteiden nykytilasta,
– ottaa huomioon 17. marraskuuta 2005 antamansa päätöslauselman Afrikan kehitysstrategiasta,
– ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. katsoo, että Afrikan ja EU:n yhteisen strategian tavoitteet voidaan saavuttaa ainoastaan, jos Afrikan kehitykseen liittyviin perustavanlaatuisiin asioihin puututaan asianmukaisesti,
B. ottaa huomioon, että vaikka elintarviketurva on kaiken kehityksen perusta, yli neljännes afrikkalaisista on aliravittuja,
C. ottaa huomioon, että Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa esiintyy enemmän tauteja, äitiyskuolleisuus on yleisempää, mahdollisuudet perhesuunnitteluun ovat niukempia ja perusopetuksen oppilasmäärät ovat alhaisempia kuin missään muualla maailmassa,
D. katsoo, että naiset, lapset, vähemmistöt, vammaiset henkilöt ja muut haavoittuvaiset ryhmät kärsivät alikehittyneisyydestä eniten,
E. ottaa huomioon, että laiton pääomakato ja veropetokset maksavat Afrikan maille miljardeja dollareita menetettyinä tuloina vuosittain,
F. ottaa huomioon, että vuodesta 1980 Afrikan pitkäaikainen julkisen talouden ulkomaanvelka (eli viranomaisten ottama tai takaama velka) on kasvanut edelleen merkittävästi; katsoo, että kansainvälisten järjestöjen ja etenkin IMF:n ja Maailmanpankin asettamat ja sitä kautta kaikkein suurimpien velkojien käyttämät perusteet ovat kiistatta johtamassa Afrikan ja maailman umpikujaan ja että tämä on huomattava este YK:n vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiselle,
G. ottaa huomioon, että strategian institutionaalinen rakenne on nyt onnistuneesti käytössä, mutta konkreettisia tuloksia ja lisäarvoa ei edelleenkään ole saatu ja poliittinen sitoutuminen on edelleen vähäistä molemmin puolin,
H. katsoo, että Afrikka on aliedustettuna kansainvälisissä järjestöissä ja monenvälisillä foorumeilla, joissa päätetään monista maanosan tulevaisuuteen vaikuttavista asioista,
I. ottaa huomioon, että nämä molemmat mannerkohtaiset parlamentit ovat nyt virallisesti täysimääräisiä tekijöitä strategiassa, mutta parlamentaarista ulottuvuutta ei vielä ole otettu täysin osaksi strategiaa kokonaisuutena,
J. ottaa huomioon, että strategian on vaikea saavuttaa täyttä potentiaaliaan ilman selkeitä rahoitusjärjestelyjä,
1. kehottaa EU:ta ottamaan yhteisen strategian keskiöön itsemääritellyn sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen Afrikassa, nälänhädän poistamisen, köyhyyden torjunnan ja luonnonvarojen suojaamisen ja käsittelemään strategiassa köyhyyden rakenteellisia syitä viimeaikaisten kriisien, ilmastonmuutoksen, ruuan ja öljyn hintojen nousun ja rahoituskriisin valossa;
2. vaatii eteläisten maiden velkojen takaisinmaksun vähintäänkin keskeyttämistä välittömästi (ja korkojen jäädyttämistä); kehottaa suorittamaan velasta tilintarkastuksen ja perumaan laittoman osan (joka on ollut kyseisten maiden väestön kannalta täysin hyödytön) ja olemaan ottamatta peruttuja määriä julkiseen kehitysapuun (ODA) täten keinotekoisesti lihottaen avun määrää; korostaa, että on tärkeää maksaa kompensaatioita länsimaiden ja pääosin EU:n jäsenvaltioiden ympäristö-, talous- ja sosiaalivelan maksamiseksi eteläisille maille;
3. kehottaa kaikkia toimijoita takaamaan, että strategiassa annetaan entistä enemmän painoarvoa elintarviketurvalle ja elintarvikeomavaraisuudelle kaikkialla Afrikassa; painottaa tarvetta vahvistaa Afrikan maatalousalaa ja erityisesti pienviljelijöiden asemaa kestävän kehityksen mukaisesti; tukee tässä mielessä Afrikan keskeisten haavoittuvaisten markkinoiden suojaamista ja kokonaisvaltaista Afrikan maatalouskehitysohjelmaa sekä Euroopan unionin maksamien maatalouden vientitukien lopettamista;
4. toteaa, että huomattavalla määrällä ihmisiä, sosiaaliryhmiä ja kulttuurivähemmistöjä ei ole mahdollisuutta käyttää tiettyjä resursseja, koska kyseisten valtioiden poliittisten viranomaisten mahdollisella tuella yritykset tai yksityiset laitokset omivat resurssit itselleen; korostaa, että tästä tilanteesta seuraa maanviljelijöiden karkottamisesta johtuva elintarvikepula, elintarvikkeiden hinnannousu sekä rajoitetut mahdollisuudet hyödyntää perushyödykkeitä, kuten vettä; pyytää tästä syystä Euroopan unionia ja jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin tehdäkseen lopun eurooppalaisten yritysten harjoittamasta resurssien ja erityisesti maan anastamisesta sekä edistämään ehdotuksia kansainvälisissä ja alueellisissa elimissä ja kokouksissa (Maailmanpankki, WTO, UNCTAD, Kansainvälinen valuuttarahasto, OECD jne.) globaalien julkishyödykkeiden tunnustamiseksi ja sisällyttämiseksi YK:n erityissopimukseen;
5. katsoo, että strategiassa on jatkossa kiinnitettävä enemmän huomiota perussosiaalipalvelujen vahvistamiseen Afrikassa; kehottaa EU:ta ohjaamaan vähintään 20 prosenttia tuestaan perusterveydenhuoltoon ja ‑opetukseen ja Afrikan hallituksia kohdentamaan vähintään 15 prosenttia kansallisista talousarvioistaan terveydenhuoltoon;
6. kehottaa Afrikan ja EU:n johtajia käyttämään strategiaa välineenä, jolla voidaan edistää Afrikan mantereen sisäistä kauppaa, muun muassa parantamalla alueellisten taloudellisten yhteisöjen tukipaketteja ja kehittämällä infrastruktuuria kaikkialla Afrikassa; odottaa, että EU huolehtii kauppaa tukevan avun sitoumuksistaan; painottaa, että kaikilla Afrikan ja EU:n kauppasuhteiden osa-alueilla on otettava huomioon Afrikan heikompi taloudellinen kapasiteetti ja neuvottelukapasiteetti;
7. kehottaa luopumaan yhteistyössä Afrikan kumppanuusmaiden kanssa vapauttamis- ja yksityistämispolitiikasta ja etenkin julkisten palvelujen, luonnonvarojen sekä siemen-, kasvi- ja vesivarojen yksityistämisestä; kehottaa myös luopumaan patenttisuojasäännöistä, jotka saattaisivat rajoittaa poliittisen toiminnan mahdollisuuksia edistää taloudellista ja sosiaalista kehitystä kumppanuusmaissa;
8. tuomitsee tähän mennessä voimaantulleet talouskumppanuussopimukset; kehottaa luomaan uuden valtuutuksen, joka perustuu Afrikan ja Euroopan väestöjen yleisiin etuihin, jotta voidaan neuvotella solidaarisuuteen perustuvia talouskumppanuussopimuksia ja luoda mekanismeja paikallisten ja alueellisten markkinoiden suojaamiseksi tuottajien ja kaikkien Afrikan kansalaisten eduksi; vaatii, että uudessa valtuutuksessa ei sallita mitään kiristystä virallisella kehitysavulla eikä siinä käytetä mitään määräaika- tai talouspainostusta ja että AKT-maiden täysivaltainen tasavertaisuus hyväksytään;
9. kehottaa edistämään Afrikan alueellista yhdentymistä ja olemaan allekirjoittamatta talouskumppanuussopimuksia alueellisiin ryhmiin kuuluvien yksittäisten maiden tai ryhmien osien kanssa;
10. vaatii takaamaan kaikille Afrikan maille nykyiset pääsyoikeudet Euroopan markkinoille riippumatta siitä, onko talouskumppanuussopimus allekirjoitettu;
11. kehottaa Afrikan ja EU:n johtajia varmistamaan strategian kautta pienille yrityksille paremmat mahdollisuudet saada mikroluottoa ja yleensäkin säänneltyjä ja avoimia rahoituspalveluja Afrikassa;
12. katsoo, että strategiassa pitäisi pyrkiä saavuttamaan laajempaa synergiaa Afrikan valtioiden vertaisarviointijärjestelmän ja Nepad-kumppanuusohjelman kanssa ja kehittämään tapoja näiden aloitteiden tehostamiseksi;
13. panee tyytyväisenä merkille demokratiaa, vaaleja ja hallintotapaa koskevan Afrikan unionin peruskirjan;
14. kehottaa puuttumaan AU:n ja EU:n yhteisellä strategialla köyhyyden perimmäisiin syihin toteuttamalla kestävää kehityspolitiikkaa Afrikan väestön perustarpeiden täyttämiseksi ja työttömyyden sekä sosiaalisen ja taloudellisen epäoikeudenmukaisuuden torjumiseksi;
15. kehottaa EU:ta luomaan raaka-aineita koskevan politiikan, jossa kunnioitetaan Afrikan maiden itsemääräämisoikeutta ja etuja; vaatii, että politiikassa torjutaan sotilaalliset konfliktit keinona varmistaa mahdollisuus käyttää ja hallita raaka-aineiden lähteitä;
16. kehottaa Afrikan ja EU:n johtajia käyttämään strategiaa yhteisesti laittoman pääomakadon ja veropetosten torjumisen tehostamiseksi, täyden avoimuuden sekä maakohtaisen raportointijärjestelmän edistämiseksi ja kansainvälisen painostuksen lisäämiseksi kaikkia oikeudenkäyttöalueita kohtaan, jotka saattaisivat mahdollistaa veronkierron ja veropetokset kehitysmaissa, jotta voidaan varmistaa kestävät kehitysyhteistyörahoituksen lähteet pitäen ulkomaisesta avusta riippuvuudesta irti pääsyä pitkän aikavälin tavoitteena;
17. odottaa, että strategiassa esitetään jatkossa aloitteita, jotka kohdistuvat nimenomaisesti kaikkein haavoittuvimpiin ja heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin, etenkin naisiin, lapsiin, vähemmistöihin ja vammaisiin henkilöihin; odottaa mielenkiinnolla erityisohjelmia, joilla sukupuolten tasa-arvo otetaan osaksi toimintaa, torjutaan seksuaalista väkivaltaa sekä eliminoidaan naisten sulkuelinten silpomiskäytäntö ja kaikki inhimillisen turvattomuuden muodot;
18. vaatii, että strategiassa edellytetään selkeää rahoitusstrategiaa ja riittäviä varoja sekä asiaa koskevaa budjettikohtaa kussakin Afrikan ja EU:n kansallisessa talousarviossa; kehottaa ottamaan tämän tavoitteen huomioon Euroopan unionin talousarvion ja Euroopan kehitysrahaston tulevassa tarkistamisessa, mukaan lukien EKR:n ottaminen talousarvioon;
19. korostaa, että parlamentit kuuluvat strategian institutionaaliseen rakenteeseen, mikä erottaa ne kansalaisyhteiskunnasta, ja muistuttaa, että institutionaalisten kumppaneiden olisi edelleen otettava tämä parlamentaarinen ulottuvuus täysin huomioon päätöksentekoprosessissa ja täytäntöönpanossa;
20. kehottaa AU:ta liittämään yleisafrikkalaisen parlamentin tiiviimmin kaikkeen AU:n toimintaan, jotta se voi toteuttaa tehokkaasti valvontatehtäväänsä; katsoo, että yleisafrikkalaisen parlamentin ja Euroopan parlamentin poliittisen vuoropuhelun lisäämisestä olisi huomattavia etuja;
21. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, EU:n talous- ja sosiaalikomitealle, Afrikan unionin talous-, sosiaali- ja kulttuurineuvostolle, Afrikan unionin komissiolle ja toimeenpanevalle neuvostolle, yleisafrikkalaiselle parlamentille, AKT‑ministerineuvostolle sekä AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.