Menettely : 2011/2538(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B7-0114/2011

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B7-0114/2011

Keskustelut :

PV 16/02/2011 - 11
CRE 16/02/2011 - 11

Äänestykset :

PV 17/02/2011 - 6.11
CRE 17/02/2011 - 6.11
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2011)0071

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 124kWORD 72k
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0114/2011
9.2.2011
PE459.646v01-00
 
B7-0114/2011

neuvoston ja komission julkilausumien johdosta

työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti


elintarvikkeiden hinnannoususta


Hannes Swoboda, Stéphane Le Foll, Luis Manuel Capoulas Santos, Paolo De Castro, Luís Paulo Alves, Daciana Octavia Sârbu, Kader Arif, Kriton Arsenis, Ricardo Cortés Lastra, Udo Bullmann, Leonardo Domenici, Robert Goebbels S&D-ryhmän puolesta

Euroopan parlamentin päätöslauselma elintarvikkeiden hinnannoususta  
B7‑0114/2011

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 18. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman maatalouden tunnustamisesta strategiseksi alaksi elintarviketurvan yhteydessä,

–   ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuudesta vuoden 2013 jälkeen,

–   ottaa huomioon 24 helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman elintarvikkeiden hinnoista Euroopassa,

–   ottaa huomioon 13. tammikuuta 2009 antamansa päätöslauselman yhteisestä maatalouspolitiikasta ja maailman elintarviketurvasta,

–   ottaa huomioon 22. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman elintarvikkeiden hintojen noususta Euroopan unionissa ja kehitysmaissa,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A. ottaa huomioon, että elintarvikkeiden ja perushyödykkeiden hintavaihtelut ovat aiheuttaneet vakavaa huolta Euroopan ja maailman elintarvikeketjujen toiminnasta ja että elintarvikkeiden hintojen nousu on vaikuttanut eniten heikoimmassa asemassa oleviin sekä teollisuusmaissa että kehitysmaissa, ottaa huomioon, että elintarvikkeiden hintojen nousu vaarantaa miljoonien ihmisten elintarviketurvan ja pahentaa niiden tilannetta, joiden elintarviketurva on jo ennestään puutteellista, ja uhkaa pitkällä aikavälillä koko maailman elintarviketurvaa,

B.  ottaa huomioon, että EU korosti äskettäisessä FAO:n maailman elintarviketurvakomitean kokouksessa äärimmäisten hintavaihtelujen ongelmaa ja että uudelta korkean tason asiantuntijaryhmältä on pyydetty lausunto hintavaihtelujen syistä ja tarvittavista toimista,

C.  ottaa huomioon, että muun muassa ilmastoon liittyvät tapahtumat saattavat johtaa siihen, että valtiot turvautuvat protektionismiin, mikä näkyy Venäjän ja Ukrainan – joiden yhteenlaskettu osuus maailman vehnänviennistä on noin 30 prosenttia – asettamissa vehnän vientikielloissa,

D.  ottaa huomioon, että monet tekijät, kuten tuholaisten ja tautien vaikutukset, luonnonvarojen saatavuus ja luonnonkatastrofit, voivat vakavasti haitata maailman elintarviketuotantoa, mistä osoituksena ovat Venäjän pitkään kestänyt kuivuus ja tulipalot vuonna 2010 sekä Pakistanin laajamittaiset ja Australian viimeaikaiset tulvat,

E.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutos kasvattaa luonnonkatastrofien esiintymistiheyttä ja heikentää siten elintarviketurvaa,

F.  ottaa huomioon, että FAO:n mukaan maailman väestön arvioitu kasvu 7 miljardista 9,1 miljardiin edellyttää 70 prosentin lisäystä elintarviketarjonnassa vuoteen 2050 mennessä,

G. toteaa, että elintarviketurva ei merkitse pelkästään elintarvikkeiden saantia, koska FAO:n määritelmän mukaan siihen kuuluu myös oikeus elintarvikkeisiin ja terveellisen ravinnon saatavuus kaikille; toteaa, että Eurooppa voi edistää globaalia elintarviketurvaa lisäämällä kilpailukykyään,

H. ottaa huomioon, että elintarviketurva on keskeinen tekijä Euroopassa ja että se edellyttää seuraavien eri politiikanalojen toimien yhdenmukaisuutta ja yhteensovittamista EU:n tasolla: YMP, energiapolitiikka, tutkimusohjelmat, kehitysyhteistyö- ja kauppapolitiikka sekä varainhoitoasetus,

I.   ottaa huomioon, että markkinoiden ja hintojen vaihtelu on yleistynyt sen jälkeen, kun Yhdysvallat vuonna 2000 hyväksyi hyödykefutuurien vapauttamista koskevan lain, mikä lakkautti hyödykekaupan säännöstelyn, sekä sen jälkeen, kun yhteisösijoittajat ryhtyivät toimimaan hyödykemarkkinoilla,

1.  korostaa, että voimakkaalla YMP:llä varmistettu vahva ja kestävä maatalousala Euroopan unionissa ja kestävä ja elinvoimainen maaseutuympäristö ovat ratkaisevia tekijöitä vastattaessa elintarviketurvaa koskeviin haasteisiin;

2.  vahvistaa, että EU soveltaa maailman korkeimpia maatalous- ja elintarviketuotannon vaatimuksia siten, että se korostaa vahvasti elintarvikkeiden turvallisuutta ja laatua sekä maatalouden ekologista kestävyyttä;

3.  korostaa, että oikeus elintarviketurvaan on perusihmisoikeusoikeus ja se toteutuu silloin, kun kaikilla ihmisillä on jatkuvasti fyysinen ja taloudellinen mahdollisuus saada soveltuvaa, terveydelle vaaratonta ja ravintoainepitoista ravintoa, jotta he voivat tyydyttää ravinnontarpeensa ja toteuttaa elintarvikemieltymyksiään aktiivisen ja terveen elämän hyväksi;

4.  toistaa, että EU on vastuussa kansalaistensa elintarviketurvasta ja että EU:n maataloustuotannon jatkuminen on tässä avainasemassa; muistuttaa, että maatilojen tulot ovat vähentyneet EU:ssa tuotantokustannusten nousun ja hintojen vaihtelun myötä, mikä hankaloittaa maataloustuottajien mahdollisuuksia jatkaa tuotantoa; painottaa kustannuksia, joita Euroopan maataloustuottajille aiheutuu elintarvikkeiden turvallisuutta, ympäristöä, eläinten hyvinvointia ja työvoimaa koskevien maailman tiukimpien vaatimusten noudattamisesta; korostaa, että maataloustuottajien on saatava korvauksia näistä lisäkustannuksista ja julkisten hyödykkeiden järjestämisestä yhteiskunnalle;

5.  korostaa, että kehitysmaiden köyhät asukkaat ovat eniten alttiita hinnanvaihtelujen ja elintarvikekriisin vaikutuksille; kehottaa tässä yhteydessä kaikkia jäsenvaltioita vahvistamaan sitoutumistaan ensimmäiseen vuosituhattavoitteeseen (nälän puolittaminen vuoteen 2015 mennessä) erityisesti lisäämällä merkittävästi maatalouteen osoitettua julkista kehitysapua;

6.  tunnustaa, että elintarvikkeiden riittävän tarjonnan takaaminen on elintarviketurvan olennainen osatekijä, mutta myöntää toisaalta, että elintarvikkeiden saanti ja edullisten elintarvikkeiden tarjonta vaativat myös huomion kiinnittämistä riittävän elintason takaamiseen kaikille ihmisille ja erityisesti niille, joiden taloudelliset resurssit ovat puutteelliset ja jotka monessa tapauksessa ovat lapsia, ikääntyneitä henkilöitä, maahanmuuttajia, pakolaisia tai työttömiä;

7.  korostaa, että ilmastonmuutos ja äärimmäiset sääolosuhteet, jotka aiheuttavat kuivuutta ja tulvia, vähentävät todennäköisesti sekä luonnonvaroja että maataloustuotantoa; kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti ilmastoon liittyvän lainsäädännön täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja harkitsemaan lisätoimenpiteitä mainittuihin uusiin haasteisiin vastaamiseksi; korostaa, että jäsenvaltioiden on tehostettava maatalouden ja metsätalouden sopeutumista ilmastonmuutokseen nykyisten rahoitusvälineiden hyödyntämisen avulla. korostaa, että sopeuttamistoimilla olisi pyrittävä lisäämään sekä ympäristön kestävyyttä että taloudellista kestävyyttä; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön asianmukaiset ehkäisy- ja hallintatoimet, joilla vähennetään luonnonkatastrofien kielteisiä vaikutuksia maataloustuotantoon;

8.  korostaa, että EU:n ja kehitysmaiden on toimittava yhteistyössä ilmastonmuutoksen alalla ja että erityisesti on siirrettävä teknologiaa ja parannettava valmiuksia; korostaa, että ilmastonmuutoksen torjunta on sisällytettävä kaikkiin asianomaisiin EU:n toimiin, kehitysyhteistyö mukaan luettuna;

9.  katsoo, että olisi keskityttävä tukemaan ja lisäämään paikalliseen ja alueelliseen kulutukseen tarkoitetun luonnonmukaisen ja pienviljelyyn perustuvan tuotannon kestokykyä, koska se on tehokkain ja ympäristön kannalta kestävin maankäyttötapa;

10. myöntää, että maatalouselintarvikkeiden ja maatalouden alkutuotteiden kaupan vapautuminen on asettanut erityisesti kehitysmaiden pienviljelijöille monia uusia haasteita. katsoo, että elintarviketurvan varmistamiseksi kaikissa kansainvälisissä kauppasäännöissä ja kauppasopimuksissa olisi otettava huomioon niiden vaikutus maatalouteen ja elintarvikkeiden saatavuuteen;

11. korostaa, että siemenoligopoleilla on tuhoisa vaikutus pienviljelyn kestävyyteen, koska ne ruokkivat riippuvuutta muutamista harvoista yrityksistä hankittaessa siemeniä ja erityislannoitteita;

12. katsoo, että maatalouden raaka-aineiden hintojen nousuun vaikuttaviin tekijöihin on puututtava kokonaisvaltaisesti ja kattavasti; korostaa, että maatalouden raaka-aineiden hintojen nousuun puuttuminen edellyttää kokonaisvaltaista poliittista toimintatapaa ja kattavaa strategiaa, mikä sisältää maatalouden tuottavuuden, kestävän kehityksen, elintarvikkeiden turvallisuuden, elintarvikekaupan, teknologian kehittämisen ja energian;

13. katsoo, että rahoitusmarkkinat ja maatalousmarkkinat ovat nykyisin sidoksissa toisiinsa enemmän kuin koskaan; katsoo, että yksinomaan eurooppalaiset toimet eivät enää ole riittäviä ja että olisi toimittava yhdessä kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa hintavaihteluja ja elintarviketurvaa koskevissa kysymyksissä; katsoo, että näin ollen on ehdottomasti säädettävä avoimemmasta kaupankäynnistä ja minimikynnyksistä toimijoille, jotka saavat käydä kauppaa perushyödykemarkkinoilla;

14. kehottaa painokkaasti G20-maita koordinoimaan kansainvälisesti ennalta ehkäisevien mekanismien luomista hintojen liiallisen vaihtelun hillitsemiseksi ja pyrkimään saamaan aikaan sääntelyä, jolla puututaan erityisesti elintarvike- ja maatalouskriiseihin; kehottaa G20-maita varmistamaan lähentymisen elintarvikkeita ja maatalousalan perushyödykkeitä koskevassa sääntelyssä ja ottamaan mukaan maita, jotka eivät kuulu G20-maihin;

15. kehottaa komissiota sisällyttämään asianmukaiset ehdotukset rahoitusmarkkinadirektiivin (MiFID) ja markkinoiden väärinkäyttöä koskevan direktiivin tuleviin tarkistuksiin, jotta voidaan puuttua elintarvike- ja maatalousalan perushyödykemarkkinoihin liittyviin huolenaiheisiin;

16. tukee tässä yhteydessä voimassa olevan rahoitusvälinelainsäädännön uudistusta, jossa pitäisi säätää avoimemmasta kaupankäynnistä ja minimikynnysarvoista toimijoille, jotka saavat käydä kauppaa kyseisillä markkinoilla; muistuttaa, että rahoitusvälineiden pitäisi palvella taloutta ja auttaa maataloustuotantoa selviytymään kriiseistä ja poikkeuksellisista sääoloista; katsoo myös, että keinottelun ei tulisi antaa uhata muuten tehokkaita maatiloja;

17. korostaa, että pääsy elintarvike- ja maatalousalan perushyödykemarkkinoille olisi sallittava vain kaupallisille yrityksille, jotka käyttävät johdannaistuotteita suojakeinona odottamatonta kehitystä vastaan, ja että viimeksi mainittu oli sallittava vain erikoistuneille kauppiaille ja välittäjille, joilla ei ole omia kaupallisia etuja valvottavanaan mainituilla markkinoilla;

18. panee merkille, että maataloustuotteiden hintaindeksi rahoitusmarkkinoilla ei ole koskaan ollut niin epävakaa kuin nykyisin; ottaa huomioon, että elintarvikkeiden hinnat nousivat merkittävästi vuonna 2010: EKP ilmoitti tammikuun kuukausikatsauksessaan, että vehnän hinta nousi 91, maissin hinta 57, soijan hinta 33 ja sokerin hinta 32 prosenttia;

19. korostaa, että nämä tapahtumat johtuvat vain osittain markkinoiden perustekijöistä kuten kysynnästä ja tarjonnasta ja ovat suurelta osin seurausta keinottelusta; panee merkille, että keinottelun osuus äskettäisestä hintojen noususta on jopa 50 prosenttia; korostaa oikeutta riittävään ravintoon käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien erityisedustajan päätelmiä, joiden mukaan hedgerahastojen, eläkerahastojen ja investointipankkien kaltaisten suurten yhteisösijoittajien – jotka yleensä eivät ole kiinnostuneita maatalousmarkkinoista – toimenpiteet johdannaismarkkinoilla vaikuttavat raaka-aineiden hintaindekseihin;

20. tuomitsee jyrkästi keinottelun maailmanlaajuisilla hyödykkeillä, maatalouden raaka-aineilla ja energialla, mikä lisää hintojen heilahtelua ja syventää maailmanlaajuista elintarvikekriisiä; korostaa, että ei voida hyväksyä sitä, että joidenkin nälkä johtaa toisten taloudelliseen voittoon, ja vaatii asianmukaista sääntelyä ja tehokasta kansallisen ja kansainvälisen tason valvontaa, jotta voidaan lakkauttaa käytäntö, jonka perusteella keinottelijat rikkovat oikeutta ravintoon;

21. kehottaa EU:ta ryhtymään konkreettisiin toimiin köyhyyden torjumiseksi ottamalla käyttöön johdonmukaisen politiikan, joka kattaa kauppa- ja kehitysyhteistyön sekä EU:n yhteisen maatalouspolitiikan, jotta vältetään kaikki välittömät ja välilliset haittavaikutukset kehitysmaiden talouksiin;

22. korostaa Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle (EAMV) tällä hetkellä kaavaillun perushyödykemarkkinoiden valvojan roolin merkitystä; kehottaa komissiota arvioimaan EAMV:n kykyä vastata tehokkaasti tehtävistään toimivaltuuksiensa puitteissa; kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta antaa EAMV:lle enemmän toimivaltuuksia manipuloinnin ja väärinkäytön ehkäisemiseen perushyödykemarkkinoilla;

23. korostaa, että voimakkaita hintavaihteluja ei voida torjua tehokkaasti ilman interventiovarastoja tai strategisia varastoja; katsoo, että tämän vuoksi tulevassa YMP:ssä on vahvistettava markkinoita koskevien interventiotoimien roolia;

24. kannattaa voimakkaampia eurooppalaisia toimia keinottelun torjumiseksi, mukaan luettuna se, että keinottelun rajoittaminen annetaan sääntelijöiden ja valvontaelimien tehtäväksi; katsoo, että maataloushyödykkeiden johdannaiset poikkeavat muista rahoitusjohdannaisista ja että niiden käsittelyn pitäisi kuulua vain sellaisille meklareille, joilla on oikeutettua intressi suojata maataloushyödykkeitä riskeiltä, ja muille henkilöille, jotka ovat suoraan yhteydessä todelliseen maataloustuotantoon; kehottaa komissiota varmistamaan, että kaupankäynti elintarvikeraaka-ainejohdannaisilla rajoitetaan mahdollisuuksien mukaan sijoittajiin, jotka ovat suoraan yhteydessä maatalousmarkkinoihin;

25. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

 

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö