PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS ihmisoikeusneuvoston 16. istunnosta (Geneve, 28. helmikuuta – 25. maaliskuuta 2011)
2.3.2011
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Marie-Christine Vergiat, Eva-Britt Svensson, Miguel Portas, Rui Tavares, Marisa Matias, Willy Meyer, Elie Hoarau GUE/NGL-ryhmän puolesta
B7‑0164/2011
Euroopan parlamentin päätöslauselma ihmisoikeusneuvoston 16. istunnosta (Geneve, 28. helmikuuta – 25. maaliskuuta 2011)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvostosta,
– ottaa huomioon kiireelliset päätöslauselmansa ihmisoikeuksista ja demokratiasta,
– ottaa huomioon ihmisoikeusneuvoston tulevan 16. istunnon, joka pidetään 28. helmikuuta – 25. maaliskuuta 2011,
– ottaa huomioon vuonna 2011 toteutettavan ihmisoikeusneuvoston arvioinnin,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että 60 vuotta ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen antamisen jälkeen taistelu syrjintää vastaan ja kaikkien ihmisoikeuksien – sosiaalisten, taloudellisten ja sivistyksellisten oikeuksien sekä kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien – täydellisen toteutumisen puolesta vaatii edelleen jokapäiväistä kamppailua,
B. katsoo, että Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden omassa politiikassa noudatetaan ihmisoikeuksia, jotta Euroopan unionin asema ihmisoikeusneuvostossa vahvistuisi ja saisi uskottavuutta,
C. katsoo, että ihmisoikeusneuvosto on puutteistaan huolimatta tärkeä foorumi ihmisoikeuksista ja ihmisoikeusloukkausten torjumisesta käytävälle keskustelulle,
D. ottaa huomioon, että ihmisoikeusneuvoston arviointi koostuu kahdesta linjasta: elimen oikeudellisesta asemasta keskustellaan New Yorkissa ja sen menettelyistä Genevessä; ottaa huomioon, että tulevana vuonna käynnistetään erilaisia aloitteita ja järjestetään joukko epävirallisia kokouksia,
E. ottaa huomioon, että parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunta matkustaa Geneveen ihmisoikeusneuvoston kuudenteentoista tavanomaiseen istuntoon samaan tapaan kuin edeltävinä vuosina on toimittu ihmisoikeusneuvoston istuntojen ja sitä aiemmin ihmisoikeusneuvostoa edeltäneen YK:n ihmisoikeustoimikunnan istuntojen yhteydessä,
1. kehottaa jälleen EU:n jäsenvaltioita vastustamaan aktiivisesti kaikkia pyrkimyksiä ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden, jakamattomuuden ja keskinäisen riippuvuuden vesittämiseksi ja kannustamaan aktiivisesti sitä, että ihmisoikeusneuvoston olisi torjuttava tasapuolisesti eri perustein tapahtuvaa syrjintää, esimerkiksi sukupuolen, iän, seksuaalisen suuntautumisen ja poliittisen tai uskonnollisen vakaumuksen perusteella tapahtuvaa syrjintää;
2. korostaa, että on tärkeää suhtautua sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin, kansalaisoikeuksiin ja poliittisiin oikeuksiin yhtäläisellä tavalla; huomauttaa, että korkeat työttömyysluvut, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen lisääntyminen ja yhä suuremmat vaikeudet saada kohtuuhintaisia julkisia palveluja, esimerkiksi terveys-, koulutus-, asumis-, liikenne- ja kulttuuripalveluja, sekä näiden palvelujen laadun huonontuminen ovat merkittäviä haasteita; korostaa, että yksityistäminen ja vapauttaminen ovat osaltaan heikentäneet joidenkin näiden oikeuksien toteutumista, että tämä kehityssuunta on käännettävä ja että varallisuuden parempi jakautuminen, riittävät tulot ja korkealaatuiset työpaikat ovat merkittäviä keinoja näiden ongelmien ratkaisemiseen; toteaa myös, että etenkin Euroopan unionin eri jäsenvaltioiden kiristystoimet ovat vain lisänneet eriarvoisuutta;
3. huomauttaa, että YK:n jäsenvaltioiden olisi edistettävä edelleen luonnonvarojen ja elintärkeiden resurssien saatavuutta, mahdollisuuksia hankkia maata sekä elintarvikeomavaraisuutta ja elintarviketurvaa välineinä, joiden avulla vähennetään köyhyyttä ja työttömyyttä;
4. korostaa, että unionin muuttoliikepolitiikka samoin kuin diktatuurien tukeminen "hyvän hallinnon" nimissä ja osana yltiöliberaalia talouspolitiikkaa heikentää ihmisoikeuksia ja samalla myös unionin kansainvälistä uskottavuutta; kehottaa jälleen EU:n jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden omassa sisä- ja ulkopolitiikassa noudatetaan ihmisoikeuksia, koska muutoin EU:n asema heikkenee ihmisoikeusneuvostossa ja kaikilla muilla kansainvälisillä ihmisoikeusfoorumeilla;
5. varoittaa ihmisoikeusneuvoston käyttämisestä välikappaleena; korostaa antamiensa maakohtaisten päätöslauselmien merkitystä vakavia ihmisoikeusloukkauksia käsiteltäessä; korostaa, että on tärkeää arvioida ihmisoikeustilannetta puolueettomalla, avoimella, valikoimattomalla, rakentavalla ja ystävällismielisellä tavalla, joka perustuu luotettaviin tietoihin sekä vuorovaikutteiseen vuoropuheluun ja joka kattaa kaikki valtiot ja kohtelee niitä yhtäläisesti; kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti näiden ihmisoikeusneuvostoa koskevien sovittujen periaatteiden täytäntöönpanoon;
6. panee merkille, että arabimaissa ja etenkin Libyassa parhaillaan käynnissä olevat kansannousut ovat hyvin esillä ihmisoikeusneuvoston 16. istunnossa; painottaa niiden heijastuvan myös muun muassa Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan; kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita antamaan tukensa näille kansanliikkeille muun muassa Jemenissä, Jordaniassa, Syyriassa, Bahrainissa, Omanin sulttaanikunnassa, Marokossa ja Algeriassa; tuomitsee näissä maissa esiintyvän sorron; tuomitsee kaikki kolmansien maiden pyrkimykset puuttua maiden tilanteeseen; vastustaa sotilaallista väliintuloa Libyassa;
7. pahoittelee, ettei Haitin tilanteesta maanjäristyksen jälkeen käydä perinpohjaista keskustelua, ja pyytää Euroopan unionia ja sen jäsenvaltiota ottamaan asian esiin ihmisoikeusneuvoston kokouksessa ja keskustelemaan etenkin tarpeesta laatia arvio Haitiin toimitetusta avusta ja Yhdistyneiden kansakuntien tukeman jälleenrakennusohjelman tosiasiallisesta täytäntöönpanosta; on huolissaan kansalaisjärjestöjen viime aikoina antaneista tiedoista, joiden mukaan naisiin kohdistuu tilapäisissä leireissä seksuaalista väkivaltaa;
8. korostaa Norsunluurannikosta käytävän keskustelun merkitystä, sillä maan tilanne vaikuttaa pahenevan päivä päivältä; pyytää neuvostoa viemään asian turvallisuusneuvostoon, jotta voidaan harkita lisätoimia ratkaisun löytämiseksi tilanteeseen, sillä se vaatii yhä raskaamman veron norsunluurannikkolaisten keskuudessa, myös ihmishenkien muodossa;
9. pahoittelee, ettei Euroopan unioni ole pannut täytäntöön Goldstonen raportin suosituksia; kehottaa jälleen kerran EU:n jäsenvaltioita pyrkimään EU:n vahvaan yhteiseen kantaan Goldstonen raportin jatkotoimista ja vaatimaan julkisesti vastuuseen asettamista väitetyistä rikoksista sekä kehottaa Israelia toteuttamaan YK:n yleiskokouksen päätöslauselman A/RES/64/10 mukaisesti tutkimuksia, jotka täyttävät riippumattomuuden, puolueettomuuden, avoimuuden, ripeyden ja tehokkuuden kansainväliset vaatimukset; katsoo, että Lähi-idän rauhanprosessi ei voi edetä ilman vastuuseen asettamista ja oikeudenmukaisuutta mutta tähänastiset tutkimukset eivät täytä mainittuja vaatimuksia; vaatii EU:ta sisällyttämään Goldstonen raportin seurannan Israelin kanssa käytävään vuoropuheluun;
10. painottaa ihmisoikeusneuvoston 16. istunnon esityslistalle otetun miehitettyjen alueiden kysymyksen merkitystä; kannustaa voimakkaasti unionin valtuuskuntaa tuomitsemaan kolonialismin kaikissa muodoissaan etenkin Palestiinassa mutta myös Länsi-Saharassa;
11. panee merkille Irakista käytävän keskustelun; pyytää Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita tuomitsemaan uudelleen liittouman joukkojen väliintulon Irakissa, vaatimaan kaikkien ulkomaalaisten joukkojen välitöntä vetäytymistä Irakista sekä tuomitsemaan sen myötä ulkovaltojen kaikenlaisen sekaantumisen Irakin asioihin ennen, nyt tai tulevaisuudessa;
12. kehottaa samoin unionia ja sen jäsenvaltioita tuomaan julki, että Naton suorittama Afganistanin miehitys on entisestään heikentänyt ihmisoikeuksia maassa, ja kehottaa unionia vaatimaan sotilasjoukkojen vetämistä maasta; pyytää ihmisoikeusneuvostoa toimimaan sen puolesta, että YK:n alaisuuteen perustetaan tutkintalautakunta ja Iranissa ja Afganistanissa tapahtuneista sotarikoksista, julmuuksista ja siviilien tappamisesta aloitetaan oikeuskäsittely;
13. toteaa, että Iranin ihmisoikeustilanne huononee huononemistaan; toteaa, että maassa painostetaan yleisesti rauhanomaisia mielenosoittajia ja toisinajattelijoita, kuten opiskelijoita ja tieteenharjoittajia, naisten oikeuksia ajavia aktivisteja, asianajajia, toimittajia, bloginpitäjiä, uskonnollisten yhteisöjen jäseniä ja ihmisoikeuksien puolustajia; korostaa, että kansainvälisen yhteisön on oltava ratkaisevassa asemassa rauhan takaamisessa, ja tuo painokkaasti esiin vaaran, että tietyt vallat käyttävät tilannetta hyväkseen puuttuakseen maan asioihin;
14. pyytää seuraamaan asianmukaisesti Hondurasin ihmisoikeustilannetta vallankaappauksen jälkeen ja tekemään kaiken mahdollisen demokratian ja oikeusvaltion palauttamiseksi maahan; kehottaa unionin jäsenvaltioita työskentelemään sen hyväksi, että vallankaappaus tuomitaan jyrkästi, ja vaatimaan syyllisten tuomista oikeuden eteen; pyytää samoin järjestämään tutkimuksen muissa Latinalaisen Amerikan maissa (kuten Ecuadorissa) tehdyistä vallankaappausyrityksistä sekä selvittämään kunkin tahon, myös kolmansien maiden, vastuut;
15. pyytää Kongon demokraattista tasavaltaa ja Kolumbiaa koskevaa uutta maakohtaista valtuutusta, kun otetaan huomioon näiden maiden paheneva humanitaarinen tilanne ja erityisesti toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien katoamiset; tukee kolumbialaisten halua löytää aseelliseen konfliktiin rauhanomainen poliittinen neuvotteluratkaisu, joka mahdollistaisi pysyvän rauhan rakentamisen maahan;
16. korostaa, että kansainvälinen ihmisoikeuslainsäädäntö takaa tasa-arvon ja syrjimättömyyden ja sen mukaan seksuaalinen suuntautuminen kuuluu yksityisyyden suojan piiriin ja että sananvapaus on taattava; onkin huolissaan lesboja, homoja, biseksuaaleja ja transsukupuolisia (LGBT) vastaan tehdyistä hyökkäyksistä etenkin Ugandassa ja Iranissa mutta myös Euroopan unionissa;
17. kehottaa EU:n jäsenvaltioita työskentelemään ensisijaisesti sen hyväksi, että ihmisoikeusneuvosto toteuttaa käytännön toimia lopettaakseen siviiliväestöön sotien ja väkivaltaisten selkkausten yhteydessä kohdistuvat ihmisoikeusloukkaukset, naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta sekä lapsisotilaiden ongelma mukaan luettuina;
18. painottaa, että on tärkeä jatkaa etenkin terrorismin torjuntaan liittyvien salaisten pidätysten globaaleja käytänteitä koskevaa työtä; kehottaa EU:n jäsenvaltioita järjestämään tehtyjen selvitysten asianmukaisen seurannan Euroopan parlamentin aiemmin esittämien linjausten ja etenkin Euroopan maiden alueen käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen koskevien päätöslauselmien mukaisesti;
19. ilmaisee huolestumisensa siitä, että julkisen vallan eri tavoin ja eri tasoilla kaikkialla maailmassa toteuttamat toimet ihmisoikeuksien puolustajia, ihmisoikeusaktivisteja, ‑järjestöjä ja -instituutioita sekä toimittajia vastaan ovat lisääntyneet;
20. korostaa, että YK:n ihmisoikeusneuvoston arviointiprosessin on oltava avoin ja kaikenkattava ja siinä on otettava huomioon kansalaisjärjestöt, kansalaisyhteiskunta ja muut asian kannalta olennaiset sidosryhmät; korostaa, että ihmisoikeusneuvoston arviointi ei saisi estää sitä jatkamasta ihmisoikeusloukkauksia koskevaa mittavaa työtään;
21. ilmaisee kantanaan, että arvioinnissa olisi säilytettävä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (OHCHR) riippumattomuus ja säilytettävä erityismenettelyt ja mahdollisuuksien mukaan vahvistettava niitä sekä taattava ihmisoikeusneuvostolle mahdollisuus puuttua yksittäisiin ihmisoikeusloukkauksiin maakohtaisilla päätöslauselmillaan ja maakohtaisilla valtuutuksilla; korostaa, että on tärkeää suhtautua sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin, kansalaisoikeuksiin ja poliittisiin oikeuksiin yhtäläisellä tavalla;
22. valtuuttaa Euroopan parlamentin valtuuskunnan YK:n ihmisoikeusneuvoston 16. istunnossa esittämään tässä päätöslauselmassa ilmaistut huolenaiheet, kehottaa valtuuskuntaa raportoimaan vierailustaan ihmisoikeuksien alivaliokunnalle ja pitää asianmukaisena jatkaa Euroopan parlamentin valtuuskunnan lähettämistä YK:n ihmisoikeusneuvoston asiaa käsitteleviin istuntoihin;
23. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n pääsihteerille, YK:n 64. yleiskokouksen puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle sekä ulkoasiainvaliokunnan perustamalle EU:n ja YK:n väliselle työryhmälle.