PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS seksuaalisen väkivallan käytöstä Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän konflikteissa
4.4.2011
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Barbara Lochbihler, Raül Romeva i Rueda, Nicole Kiil-Nielsen, Heidi Hautala, Franziska Katharina Brantner, Frieda Brepoels, Hélène Flautre, Jean Lambert, Ulrike Lunacek, Judith Sargentini, Malika Benarab-Attou, Verts/ALE-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0244/2011
B7‑0244/2011
Euroopan parlamentin päätöslauselma seksuaalisen väkivallan käytöstä Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän konflikteissa
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 26. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta,
– ottaa huomioon 17. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman Kongon demokraattisen tasavallan tilanteesta ja raiskauksesta sotarikoksena[1],
– ottaa huomioon 17. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Egyptin tilanteesta,
– ottaa huomioon 7. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman eteläisistä naapurimaista ja erityisesti Libyasta,
– ottaa huomioon korkean edustajan Catherine Ashtonin Euroopan unionin puolesta antaman julkilausuman 25. marraskuuta 2010 vietetyn, naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevan kansainvälisen teemapäivän johdosta,
– ottaa huomioon korkean edustajan Catherine Ashtonin Euroopan unionin puolesta antaman julkilausuman 8. maaliskuuta 2011 vietetyn kansainvälisen naistenpäivän johdosta,
– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksia ja erityisesti naisten oikeuksia koskevat oikeudelliset välineet, kuten YK:n peruskirja, ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevat kansainväliset yleissopimukset, ihmisten kaupan ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamista koskeva yleissopimus, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus ja sen valinnainen pöytäkirja, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus, pakolaisten oikeusasemaa koskeva vuoden 1951 yleissopimus ja palauttamiskiellon periaate,
– ottaa huomioon muut naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevat YK:n asiakirjat, kuten 25. kesäkuuta 1993 ihmisoikeuksien maailmankonferenssissa hyväksytyt Wienin julistus ja toimintaohjelma (A/CONF. 157/23) sekä naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta 20. joulukuuta 1993 annettu julistus (A/RES/48/104),
– ottaa huomioon seuraavat YK:n yleiskokouksen antamat päätöslauselmat: 12. joulukuuta 1997 rikosten estämisestä ja rikosoikeudellisista toimista naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi (A/RES/52/86), 18. joulukuuta 2002 työstä naisiin kohdistuvien kunniarikosten poistamiseksi (A/RES/57/179) sekä 22. joulukuuta 2003 naisiin kohdistuvan perheväkivallan poistamisesta (A/RES/58/147),
– ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun erityisraportoijien kertomukset naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja yleisen suosituksen nro 19, jonka naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea on hyväksynyt (11. istunto vuonna 1992),
– ottaa huomioon neljännen naisten maailmankonferenssin 15. syyskuuta 1995 hyväksymän Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä 18. toukokuuta 2000 antamansa päätöslauselman Pekingin toimintaohjelman seurannasta, 10. maaliskuuta 2005 antamansa päätöslauselman YK:n neljännessä naisten maailmankonferenssissa hyväksytyn toimintaohjelman seurannasta (Peking +10)[2] ja 25. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman Pekingin toimintaohjelman seurannasta (Peking +15),
– ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 19. joulukuuta 2006 antaman päätöslauselman toimenpiteiden tehostamisesta kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi (A/RES/61/143) sekä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1325 ja 1820, jotka koskevat naisia, rauhaa ja turvallisuutta,
– ottaa huomioon vuonna 1998 hyväksytyn Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön ja erityisesti sen 7 ja 8 artiklan, joissa raiskaus, seksuaalinen orjuus, pakkoprostituutio, pakkoraskaus, pakkosterilisaatio tai muu törkeä seksuaalisen väkivallan muoto katsotaan rikoksiksi ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksiksi ja rinnastetaan ne kidutukseen ja vakaviin sotarikoksiin riippumatta siitä, tehdäänkö näitä tekoja järjestelmällisesti vai ei kansainvälisissä tai kansallisissa selkkauksissa,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että naiset ovat osallistuneet aktiivisesti kansannousuihin, joilla pyritään lisäämään demokratiaa, oikeuksia ja vapauksia Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä,
B. ottaa huomioon, että Libyan ja Egyptin vallassa olevat hallintokoneistot ovat käyttäneet seksuaalista väkivaltaa osana konfliktia näissä vallankumouksissa ja kohdistaneet väkivallan erityisesti naisiin, mikä on tehnyt naisista suojattomia,
C. ottaa huomioon, että seksuaalista väkivaltaa näytään käyttävän järjestelmällisesti keinona pelotella ja halventaa naisia,
D. ottaa huomioon, että libyalaisnainen Iman al-Obeidi, joka kertoi toimittajille eräässä Tripolin hotellissa sotilaiden joukkoraiskanneen ja pahoinpidelleen hänet, pidätettiin 26. maaliskuuta 2011 ja vietiin tuntemattomaan paikkaan, ja että miehet, joita hän syyttää raiskauksesta, ovat nyt haastaneet hänet oikeuteen kunnianloukkauksesta,
E. ottaa huomioon, että Egyptissä naispuoliset mielenosoittajat väittävät, että sotilaat piirittivät heidät Tahririn aukiolla 9. maaliskuuta 2011 ja alistivat heidät neitsyystesteihin ja että myöhemmin heitä kidutettiin ja raiskattiin neitsyystestien suorittamisen yhteydessä ja valokuvattiin miespuolisten sotilaiden läsnä ollessa,
F. ottaa huomioon, että joitakin näistä egyptiläisnaisista uhattiin prostituutiosyytteillä ja jotkut heistä joutuvat näiden neitsyystestien takia sotilastuomioistuimen eteen,
1. kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, komissiota ja jäsenvaltioiden hallituksia tuomitsemaan jyrkästi Libyassa ja Egyptissä naisiin kohdistetun seksuaalisen väkivallan ja pelottelun;
2. tuomitsee voimakkaasti Egyptin armeijan Tahririn aukiolla pidättämiin naismielenosoittajiin kohdistamat pakolliset neitsyystestit ja katsoo, että tämä käytäntö on sietämätön, koska se on tosiasiassa kidutuksen muoto; kehottaa Egyptin korkeinta sotilasneuvostoa ryhtymään välittömiin toimiin tämän alentavan kohtelun lopettamiseksi ja sen varmistamiseksi, että kaikille turvallisuusjoukoille ja armeijan joukoille annetaan selkeät ohjeet siitä, että kidutusta ja muuta väkivaltaista kohtelua, pakolliset neitsyystestit mukaan luettuina, ei enää siedetä;
3. kehottaa Egyptin viranomaisia ryhtymään kiireellisiin toimiin, jotta kidutus lopetetaan, kaikki rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan suunnatut väkivallanteot tutkitaan ja siviilien syytteeseen asettaminen sotilastuomioistuimissa lopetetaan; on erityisen huolestunut ihmisoikeusjärjestöjen raporteista ilmenevistä tiedoista, joiden mukaan alaikäisiä on pidätetty ja tuomittu sotilastuomioistuimissa;
4. suosittaa, että järjestetään riippumaton tutkinta syyllisten saattamiseksi vastuuseen ja että tutkitaan erityisesti Gaddafin tekemät rikokset kansainvälisen rikostuomioistuimen ehtojen mukaisesti;
5. korostaa, että jokaisella olisi oltava oikeus esittää mielipiteensä maansa demokraattisesta tulevaisuudesta ilman että joutuu pidätetyksi, kidutetuksi tai halventavan ja syrjivän kohtelun alaiseksi;
6. katsoo, että Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä tapahtuvien muutosten myötä on ehdottomasti päästävä eroon naisten syrjinnästä, jotta naiset voivat osallistua täysimääräisesti yhteiskunnalliseen elämään tasa-arvoisina miesten kanssa ja siten kuin määrätään kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevassa YK:n yleissopimuksessa;
7. painottaa tarvetta turvata naisten oikeudet yleisesti näiden yhteiskuntien uusissa demokraattisissa ja oikeudellisissa rakenteissa;
8. korostaa, että olisi tunnustettava naisten rooli vallankumouksissa, mukaan lukien heidän kohtaamansa uhkaukset sekä keinot, joilla he voivat puolustaa oikeuksiaan;
9. korostaa, että erottamattomana osana demokratisointiprosessia on valtavirtaistettava ihmisoikeudet ja Euroopan naapuruuspolitiikan toimet sekä jaettava aktiivisesti EU:n kokemuksia sukupuolisen väkivallan torjumisesta ja tasa-arvosta; korostaa myös tarvetta panna tehokkaasti täytäntöön EU:n suuntaviivat naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja kaikkinaisen naisten ja tyttöjen syrjinnän torjumisesta, erityisesti naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan estämiseksi, uhrien suojelemiseksi ja tukemiseksi sekä tällaiseen väkivaltaan syyllistyneiden asettamiseksi syytteeseen;
10. korostaa tarvetta toteuttaa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen ja tukea erityistoimia, jotta Euroopan naapuruuspolitiikan kohdemaissa saadaan aikaan toimiva ja järjestelmällinen tapa käsitellä sukupuolten tasa-arvonäkökohtia; kehottaa hallituksia ja kansalaisyhteiskuntaa lisäämään naisten sosiaalista osallisuutta, torjumaan naisten lukutaidottomuutta, edistämään naisten työllistymistä ja lisäämään heidän taloudellista riippumattomuuttaan, jotta varmistetaan naisten merkittävä mukanaolo kaikilla tasoilla;
11. kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota asettamaan Euroopan naapuruuspolitiikan eteläisten kohdemaiden kanssa käytävissä keskusteluissa etusijalle EU:n poliittiset painopisteet, joita ovat kuolemanrangaistuksen poistaminen, ihmisoikeuksien, myös naisten ihmisoikeuksien, ja perusvapauksien kunnioittaminen sekä eri kansainvälisen oikeuden välineiden, kuten kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön ja vuoden 1951 pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen, ratifiointi;
12. pyytää puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle.