PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Palestiinan tilanteesta

27.9.2011

komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Kyriacos Triantaphyllides, Patrick Le Hyaric, Bairbre de Brún, Jean‑Luc Mélenchon, Willy Meyer, Nikolaos Chountis, Lothar Bisky, Helmut Scholz, Sabine Wils, Marie-Christine Vergiat, Jacky Hénin, Søren Bo Søndergaard, Marisa Matias, Miguel Portas, Sabine Lösing, Ilda Figueiredo, João Ferreira GUE/NGL-ryhmän puolesta

Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0525/2011

B7‑0529/2011

Euroopan parlamentin päätöslauselma Palestiinan tilanteesta

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–   ottaa huomioon asiaa koskevat YK:n päätöslauselmat ja erityisesti YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 181 (1947) ja 194 (1948) sekä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 242 (1967) ja 338 (1973),

–   ottaa huomioon 8. joulukuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät Lähi-idän rauhanprosessista,

–   ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2011 Brysselissä kokoontuneen ad hoc -yhteyskomitean puheenjohtajan yhteenvedon kokouksesta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A. toteaa, että YK:n yleiskokous päätti 29. marraskuuta 1947 antamassaan päätöslauselmassa nro 181 luoda kaksi valtiota entiselle Palestiinan mandaattialueelle;

B.  ottaa huomioon, että Israelin valtio tunnustettiin myöhemmin päätöslauselman nro 181 mukaisesti ja siitä tuli YK:n jäsen 11. toukokuuta 1949, kun taas Palestiinaa ei vieläkään ole tunnustettu eikä otettu YK:n jäseneksi;

C. ottaa huomioon, että vaikka Palestiina ei olekaan YK:n jäsen, sillä on pysyvän tarkkailijan asema YK:n yleiskokouksessa;

D. ottaa huomioon, että Palestiinan presidentti Mahmud Abbas toimitti virallisesti 23. syyskuuta 2011 YK:n pääsihteerille hakemuksen Palestiinan YK-jäsenyydestä;

E.  katsoo, että palestiinalaisten luovuttamaton itsemääräämisoikeus ja oikeus omaan valtioon ovat kiistattomia, samoin kuin Israelin valtion oikeus olemassaoloon;

F.  katsoo, että Palestiinan valtion perustaminen edistää kansainvälistä rauhaa ja vakautta ja mahdollistaa kahden valtion ratkaisun säilyttämisen ja myös luo perustan rauhanneuvottelujen jatkamiselle Lähi-idän rauhanprosessista 8. joulukuuta 2009 ja 13. joulukuuta 2010 annettujen neuvoston päätelmien mukaisesti;

G. toteaa, että monet kansainväliset toimijat, kuten ad hoc -yhteyskomitea, Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki, ovat antaneet hyväksyntänsä Palestiinan presidentin Mahmud Abbasin ja pääministeri Salam Fayyadin saavutuksille valtiorakenteiden kehittämisessä;

H. ottaa huomioon, että EU on neuvoston päätelmissä toistuvasti vahvistanut tukevansa kahden valtion ratkaisua, joka käsittää Israelin valtion ja itsenäisen, demokraattisen, yhtenäisen ja elinkelpoisen Palestiinan valtion, jotka elävät rinnakkain rauhan ja turvallisuuden ilmapiirissä, ja että se on kehottanut käynnistämään uudelleen suorat rauhanneuvottelut Israelin ja palestiinalaisten välillä ja ilmoittanut, että mitään muita muutoksia vuotta 1967 edeltäviin rajoihin, mukaan luettuina Jerusalemin rajat, ei tunnusteta kuin ne, joista osapuolet ovat sopineet;

1.  kehottaa tunnustamaan Palestiinan valtion viipymättä ja hyväksymään sen hakemuksen YK-jäsenyydestä;

2.  toistaa jälleen tukevansa vakaasti kahden valtion ratkaisua, joka perustuu vuoden 1967 rajoihin ja Jerusalemin asemaan molempien valtioiden pääkaupunkina sekä käsittää Israelin valtion ja itsenäisen, demokraattisen, yhtenäisen ja elinkelpoisen Palestiinan valtion, jotka elävät rinnakkain rauhan ja turvallisuuden ilmapiirissä;

3.  toteaa, että Palestiinan presidentti Mahmud Abbas ja pääministeri Salam Fayyad ovat onnistuneet pyrkimyksissään valtiorakenteiden kehittämiseksi, ja pitää kehitystä myönteisenä ja katsoo sen osoittavan, että Palestiina on valmis omaksumaan täysivaltaisen valtion aseman;

4.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita pyrkimään kaikin mahdollisin tavoin ja aikaisempien julkilausumien mukaisesti tukemaan Palestiinan valtion tunnustamista vuoden 1967 rajojen mukaisesti, Jerusalem mukaan lukien, ja myös sen hyväksymistä YK:n täysjäseneksi;

5.  kehottaa lopettamaan välittömästi kaiken siirtokuntien rakentamiseen liittyvän toiminnan;

6.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita sekä muuta kansainvälistä yhteisöä vahvistamaan päättäväisen sitoutumisensa sekä Israelin valtion että Palestiinan alueen turvallisuuteen;

7.  toistaa tukevansa palestiinalaisten pakolaisten oikeutta palata YK:n yleiskokouksen päätöslauselman nro 194 (1948) mukaisesti;

8.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n yleiskokouksen puheenjohtajalle, YK:n pääsihteerille, palestiinalaishallinnon presidentille ja Palestiinan lakia säätävälle neuvostolle, Israelin pääministerille ja knessetille.