PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta Euroopan unionissa (2011/2958(RSP))
13.12.2011
työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti
Marian Harkin, Renate Weber, Filiz Hakaeva Hyusmenova ALDE-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0727/2011
B7‑0730/2011
Euroopan parlamentin päätöslauselma työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta Euroopan unionissa (2011/2958(RSP))
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman työntekijöiden liikkuvuuden edistämisestä Euroopan unionissa[1],
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 21, 45 ja 47 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 15, 21, 29, 34 ja 45 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 151 artiklan,
– ottaa huomioon työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 sellaisena kuin se on kodifioituna asetuksella (EU) N:o 492/2011[2],
– ottaa huomioon 6. joulukuuta 2007 annetun komission tiedonannon "Liikkuvuuden avulla uusia ja parempia työpaikkoja: Eurooppalainen ammatillisen liikkuvuuden toimintasuunnitelma (2007–2010)" (KOM(2007)0773),
– ottaa huomioon 18. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon työntekijöiden vapaan liikkuvuuden vaikutuksista ja EU:n laajentumisesta (KOM(2008)0765),
– ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Työntekijöiden vapaan liikkuvuuden vahvistaminen: oikeudet ja tärkeimmät kehitysaskelet" (KOM(2010)0373),
– ottaa huomioon Euroopan parlamentin päätöslauselmaesityksen työntekijöiden vapaata liikkumista Euroopan unionin työmarkkinoilla rajoittavasta siirtymäkauden järjestelystä,
– ottaa huomioon komission kertomuksen neuvostolle bulgarialaisten ja romanialaisten työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevien siirtymäjärjestelyjen toimivuudesta, KOM (2011)0729 lopullinen,
– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon liikkuvuutta EU:n sisäisillä työmarkkinoilla haittaavien jäljellä olevien esteiden tunnistamisesta,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,
A. toteaa, että oikeus asua ja työskennellä toisessa unionin jäsenvaltiossa on yksi EU:n perusvapauksista ja unionin kansalaisuuden peruskomponentti, joka tunnustetaan perussopimuksissa, mutta että kahteen jäsenvaltioon kohdistetaan yhä rajoituksia, jotka koskevat oikeutta hakea työtä toisen jäsenvaltion alueelta;
B. toteaa, että viimeaikaisten tilastojen mukaan toisen jäsenvaltion alueella oleskelevat Romaniasta ja Bulgariasta peräisin olevat liikkuvat työntekijät muodostavat 0,6 prosenttia EU:n koko väestöstä;
C. ottaa huomioon, että vuoden 2010 lopussa romanialaiset ja bulgarialaiset työntekijät ovat pitkällä aikavälillä kasvattaneet EU-25:n bruttokansantuotetta 0,3 prosenttia ja että Espanjassa bkt on heidän ansiostaan kasvanut 1,7 prosenttia ja Italiassa 1,3 prosenttia;
D. ottaa huomioon, että romanialaiset ja bulgarialaiset työntekijät vaikuttivat myönteisesti vastaanottavien jäsenvaltioiden työmarkkinoihin, sillä he asettuivat aloille, joilla vallitsi työvoimapula;
E. ottaa huomioon, että komissio toteaa viimeisimmässä tiedonannossaan, että romanialaiset ja bulgarialaiset liikkuvat työntekijät ovat vastaanottajamaan kansalaisia todennäköisemmin taloudellisesti tuottavassa elämänvaiheessa sillä perusteella, että EU2-maista muuttaneista liikkuvista työntekijöistä 65 prosenttia taloudellisesti aktiivisista työikäisistä on alle 35-vuotiaita, kun taas EU15-maissa heidän osuutensa on 34 prosenttia;
F. ottaa huomioon, että Eurostatin äskettäisten tietojen mukaan romanialaiset ja bulgarialaiset siirtotyöläiset eivät vaikuta merkittävästi vastaanottavien valtioiden palkkoihin ja työttömyysasteeseen;
G. ottaa huomioon, että muuttoliikettä ohjaa lähinnä työvoiman kysyntä, ja silloin, kun Euroopan tasolla vallitsee työvoiman tarjonnan ja kysynnän epäsuhta, siirtymäkauden esteet voivat haitata eurooppalaisten yritysten talouskehitystä ja oikeutta työskennellä ja oleskella toisen jäsenvaltion alueella;
H. ottaa huomioon, että työntekijöiden vapaa liikkuvuus on sekä EU:lle että jäsenvaltioille myönteinen sosioekonominen esimerkki, sillä se tukee EU:n yhdentymistä, taloudellista kehitystä, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja henkilöiden ammatillista etenemistä, ehkäisee talouskriisin kielteisiä vaikutuksia ja luo vahvemman taloudellisen mahdin, joka on valmis globaalin muutoksen haasteisiin;
I. katsoo, että yhteiskuntiemme viimeaikaiset muutokset, joilla on reagoitu erityisesti elinkeinoelämän muutoksiin, globalisaatioon, uusiin työnteon malleihin, väestörakenteen muuttumiseen ja liikennemuotojen kehitykseen, edellyttävät työntekijöiden entistä suurempaa liikkuvuutta;
J. toteaa, että 11. marraskuuta 2011 annetun komission tiedonannon mukaan liikkuvia työntekijöitä vastaanottaneiden jäsenvaltioiden taloudet ovat hyötyneet romanialaisista ja bulgarialaisista liikkuvista työntekijöistä;
K. ottaa huomioon, että maahanmuutto on EU:ssa hyvin arka poliittinen kysymys ja että on tärkeää varmistaa, että kaikille Euroopan kansalaisille taataan samat oikeudet ja vastuut;
L. ottaa huomioon, että komission tuoreimmassa tiedonannossa todetaan, että kansallisten työmarkkinoiden häiriöt aiheutuvat monesta eri tekijästä, kuten talous- ja rahoituskriisistä sekä rakenteellisista työmarkkinaongelmista, eivätkä romanialaisten ja bulgarialaisten työntekijöiden saapumisesta työmarkkinoille;
M. ottaa huomioon, että romanialaiset ja bulgarialaiset työntekijät edustavat vain yhtä prosenttia kaikista työttömistä (ikäryhmä 15–64) EU:ssa verrattuna 4,1 prosenttiin kolmansien maiden kansalaisista;
N. ottaa huomioon, että Euroopan tasolla tällä hetkellä vallitsevan taloudellisen taantuman aikana liikkuvien työntekijöiden kotimaahansa lähettämillä summilla voi olla positiivinen nettovaikutus lähettävien maiden maksutaseeseen;
1. katsoo, että työntekijöiden liikkuvuutta EU:ssa ei voida koskaan pitää maan sisäisten työmarkkinoiden uhkana;
2. kehottaa jäsenvaltioita luopumaan voimassa olevista siirtymäkauden toimenpiteistä, koska ei ole mitään todellista taloudellista syytä rajoittaa romanialaisten ja bulgarialaisten oikeutta työskennellä ja asua toisen jäsenvaltion alueella;
3. kehottaa neuvostoa perusteellisesti tutkimaan komission tuoreimman tiedonannon, kun se arvioi, ovatko siirtymäkauden rajoitukset hyödyllinen ja tarpeellinen toimenpide;
4. kehottaa komissiota määrittelemään "työmarkkinoiden vakavat häiriöt" selkeästi;
5. kehottaa komissiota täsmentämään indikaattoreita ja menetelmiä käyttäen perustana taloudellisia ja sosiaalisia indikaattoreita, jotka osoittavat, että jäsenvaltioiden määräämien siirtymäaikojen pidentämiselle on selkeä tarve, koska romanialaiset ja bulgarialaiset työntekijät aiheuttavat haittoja niiden kansallisilla työmarkkinoilla;
6. kehottaa komissiota julkaisemaan mahdollisimman avoimella tavalla kriteerit, joiden mukaisesti jäsenvaltiot voivat säilyttää kansalliset rajoitukset ottaen huomioon vaikutukset, joita tällaisella päätöksellä on Euroopan unionin talouteen sekä Euroopan unionin tuomioistuimen hyväksymiin tulkintoihin perusvapauksia koskevien poikkeusten osalta;
7. kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan määritelmää, menetelmiä, indikaattoreita ja kriteerejä, kun ne valmistelevat komissiolle annettavia ilmoituksia, jotka koskevat siirtymäkauden rajoitusten käyttöönottoa tai jatkamista;
8. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että työoikeutta sovelletaan tinkimättömästi, jotta taataan kaikkien EU:n työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu ja yritysten välinen oikeudenmukainen kilpailu sekä torjutaan taloudellinen ja sosiaalinen polkumyynti;
9. kehottaa EU:n 25 jäsenvaltiota kuulemaan työmarkkinaosapuolia tarpeen mukaan ennen kuin päätetään, lopetetaanko romanialaisten ja bulgarialaisten työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevat siirtymäkauden järjestelyt vai jatketaanko niitä;
10. kehottaa jäsenvaltioita, jotka aikovat säilyttää romanialaisia ja bulgarialaisia työntekijöitä työmarkkinoilla koskevat rajoitukset, esittämään selkeällä ja avoimella tavalla kaikki sosioekonomiset indikaattorit, jotka ovat johtaneet siihen päätelmään, että maantieteellinen liikkuvuus aiheuttaa vakavia häiriöitä niiden kansallisilla työmarkkinoilla;
11. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
- [1] Hyväksytyt tekstit, P7_TA-PROV(2011)0455.
- [2] EUVL L 141, 27.5.2011, s. 1–12.