Päätöslauselmaesitys - B7-0003/2012Päätöslauselmaesitys
B7-0003/2012

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS 8.–9. joulukuuta 2011 pidetystä Eurooppa-neuvoston kokouksesta (2011/2546(RSP))

16.1.2012

neuvoston ja komission julkilausumien johdosta
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Manfred Weber, Corien Wortmann-Kool, Elmar Brok, Carlo Casini PPE-ryhmän puolesta

Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0003/2012

Menettely : 2011/2546(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
B7-0003/2012
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
B7-0003/2012
Keskustelut :
Hyväksytyt tekstit :

B7‑0003/2012

Euroopan parlamentin päätöslauselma 8.–9. joulukuuta 2011 pidetystä Eurooppa-neuvoston kokouksesta (2011/2546(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 9. ja 10. joulukuuta 2011 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

 

–  ottaa huomioon euroalueen valtion- ja hallitusten päämiesten 9. joulukuuta 2011 antaman julkilausuman,

 

–  ottaa huomioon talouspolitiikan ohjauspaketin ("six-pack") ja komission kaksi ehdotusta budjettikurin tiukentamiseksi[1],

 

–  ottaa huomioon vahvistettua talousliittoa koskevan kansainvälisen sopimuksen luonnoksesta käytävien neuvottelujen nykytilanteen,

 

–   ottaa huomioon esityksen, jonka parlamentin edustajat tekivät sen puolesta ad hoc ‑työryhmälle,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

1. epäilee tällaisen hallitustenvälisen sopimuksen tarpeellisuutta, sillä suurin osa sen tärkeimmistä tavoitteista voidaan saavuttaa paremmin ja tehokkaammin EU:n lainsäädännön avulla, ja lisäksi voidaan antaa nopeasti päättäväinen ja kestävä vastaus monien EU:n jäsenvaltioiden tämänhetkisiin rahoitus- ja talouskriiseihin sekä sosiaaliseen kriisiin; on kuitenkin edelleen valmis työskentelemään rakentavan ratkaisun aikaansaamiseksi;

 

2. vahvistaa tukevansa esitystä, jonka puheenjohtajakokouksen parlamenttia edustamaan nimeämät jäsenet tekivät ad hoc ‑työryhmälle; pitää valitettavana, että Euroopan parlamentin ehdotukset eivät toistaiseksi näy 10. tammikuuta 2012 hyväksytyssä sopimusluonnoksessa; panee merkille, että jotkin sen 12. tammikuuta 2012 pidetyssä kokouksessa tekemistä ehdotuksista saivat tukea monilta jäsenvaltioilta; harkitsee kantaansa saatuaan lopullisen luonnoksen, jonka odotetaan valmistuvan 18. tammikuuta 2012;

 

3. on täysin vakuuttunut siitä, että yhteisömenetelmä on ainut tie siihen, että rahaliitosta voi kehittyä todellinen talous- ja finanssipoliittinen liitto; palauttaa mieliin, että EU on poliittinen hanke, joka perustuu yhteisiin arvoihin ja vahvoihin yhteisiin toimielimiin sekä yhteisten sääntöjen noudattamiseen;

 

4. vaatii lisäksi erityisesti, että

 

–    uudessa sopimuksessa hyväksytään yksiselitteisesti ja nimenomaisesti EU:n lainsäädännön ensisijaisuus sopimuksen määräyksiin nähden;

–    kaikki toimenpiteet sopimuksen täytäntöönpanemiseksi toteutetaan EU:n perussopimuksissa vahvistettuja asiaa koskevia menettelyjä noudattaen;

–    sopimuksen on oltava sopusoinnussa EU:n lainsäädännön kanssa, erityisesti vakaus- ja kasvusopimuksessa vahvistettujen lukujen osalta, ja jos sopimuspuolet haluavat sitoutua EU:n lainsäädännöstä poikkeaviin tavoitteisiin, on noudatettava sovellettavia EU:n oikeudellisia menettelyjä eikä saa syntyä kaksoisstandardeja;

–    on taattava demokraattinen vastuu siten, että lisätään parlamentin osallistumista EU:n talouspolitiikan koordinoinnin ja ohjauksen kaikilla osa-alueilla;

–    kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin yhteistyötä on tehtävä EU:n perussopimusten puitteissa perussopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa N:o 1 olevan 9 artiklan mukaisesti;

–    uudessa sopimuksessa on vahvistettava oikeudellisesti sitovasti se, että sopimuspuolet sitoutuvat toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen, että sopimuksen asiasisältö sisällytetään viimeistään viiden vuoden kuluessa perussopimukseen;

 

5. toistaa pyyntönsä, jonka mukaan unionin on oltava vakaa ja perustuttava kestävään kasvuun; on sitä mieltä, että vaikka budjettikuri onkin kestävän kasvun perusta, se ei yksin riitä talouden elvyttämiseen, ja että sopimuksen on annettava selkeä viesti siitä, että Euroopan johtajat ryhtyvät yhtä tiukkoihin toimiin molemmilla rintamilla; vaatii tämän vuoksi, että sopimus sisältää sopimuspuolten sitoumuksen toimiin, jotka edistävät voimakkaampaa lähentymistä ja kilpailukykyä, sekä ehdotuksia, jotka koskevat lunastusrahastoa, joukkovelkakirjalainoja, EU:n lainsäädäntöön sisältyvää pääoman siirtoja koskevaa veroa ja vakausjoukkolainoja koskevaa etenemissuunnitelmaa niin, että samalla taataan budjettikuri;

 

6. korostaa, että samat institutionaaliset, oikeudelliset ja poliittiset näkökohdat ovat kyseessä muissa rahoituskriisiä koskevissa monenvälisissä sopimuksissa, erimerkiksi Euroopan vakausmekanismissa, ja pyytää tämän vuoksi, että parlamentti voisi osallistua samalla tavalla niistä käytäviin neuvotteluihin;

 

7. pidättää itsellään oikeuden käyttää kaikkia käytössään olevia poliittisia ja oikeudellisia välineitä puolustaakseen EU:n lainsäädäntöä ja EU:n toimielinten asemaa etenkin, jos lopullisessa sopimuksessa on osia, jotka ovat ristiriidassa EU:n lainsäädännön kanssa;

 

8. muistuttaa komissiota siitä, että sen tehtävänä on toimia perussopimusten valvojana;

 

9.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman valtion- ja hallitusten päämiehille, neuvoston puheenjohtajalle, euroryhmän puheenjohtajalle, komissiolle sekä Euroopan keskuspankille.