Menettely : 2011/2904(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B7-0006/2012

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B7-0006/2012

Keskustelut :

PV 19/01/2012 - 3
CRE 19/01/2012 - 3

Äänestykset :

PV 19/01/2012 - 10.11
CRE 19/01/2012 - 10.11
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2012)0012

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 126kWORD 77k
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0006/2012
16.1.2012
PE479.443v01-00
 
B7-0006/2012

suullisesti vastattavien kysymysten B7‑0021/2012, B7-0675/2011 ja B7‑0676/2011 johdosta

työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti


epätasapainosta elintarvikeketjussa (2011/2904(RSP))


Maria do Céu Patrão Neves, Albert Deß, Esther Herranz García PPE-ryhmän puolesta

Euroopan parlamentin päätöslauselma epätasapainosta elintarvikeketjussa (2011/2904(RSP))  
B7‑0006/2012

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman YMP:n tulevaisuudesta vuoden 2013 jälkeen(1), 18. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman maatalouden tunnustamisesta strategiseksi alaksi elintarviketurvan yhteydessä(2) ja 23. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman yhteisestä maatalouspolitiikasta vuoteen 2020: Ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö – miten hallita tulevat haasteet?(3),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan" (COM(2009)0591) ja tiedonantoon liitetyt valmisteluasiakirjat sekä 7. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman kohtuullisen tulotason takaamisesta viljelijöille ja elintarvikeketjun toimivuuden parantamisesta Euroopassa(4),

–   ottaa huomioon elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevän korkean tason foorumin perustamisesta 30. heinäkuuta 2010 annetun komission päätöksen (2010/C 210/03),

–   ottaa huomioon elintarviketeollisuuden kilpailukykyä käsittelevän korkean tason työryhmän 17. maaliskuuta 2009 antamat lopulliset suositukset sekä elintarvikeketjun toimivuuden parantamisesta Euroopassa 29. maaliskuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät,

–   ottaa huomioon 19. helmikuuta 2008 hyväksymänsä kannanoton Euroopan unionissa toimivilla suurilla supermarketeilla olevan aseman väärinkäytön tutkimiseen ja tilanteen korjaamiseen(5) sekä 26. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman elintarvikkeiden hinnoista Euroopassa(6),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A. toteaa, että toimivampaa elintarvikeketjua käsittelevässä komission tiedonannossa (COM(2009)0591) mainittiin elintarvikeketjun vakavia epätasapainotekijöitä, joita ovat ostajan valta-aseman väärinkäyttö, kohtuuttomat sopimusehdot, maksuviivästykset, sopimusehtojen yksipuoliset muutokset, markkinoillepääsyn rajoittaminen, hinnanmuodostusta koskevien tietojen puute, voittomarginaalien epätasainen jakautuminen elintarvikeketjussa ja useat vähittäisalan lisääntyvään keskittymiseen liittyvät ongelmat;

B.  toteaa, että erittäin suurien vähittäismyyjien keskittymisaste Euroopan unionissa vaikuttaa tuottajiin ja muihin tavarantoimittajiin, sillä se pahentaa sopimuspuolten neuvotteluvoiman eroja entisestään; toteaa, että maataloustuottajien ja elintarviketeollisuuden neuvotteluvoima on vähitellen heikentynyt, kun tällaiset suuret ryhmittymät voivat määrittää hintatason arvoketjussa alkutuotannosta jalostuksen kautta aina loppukuluttajalle;

C. ottaa huomioon, että tuotantokustannukset kasvavat ja näitä kustannuksia on mahdotonta saada takaisin elintarvikeketjussa, mikä saattaa lyhyellä aikavälillä vaarantaa maatilojen elinkelpoisuuden ja siten heikentää jäsenvaltioiden tuotantomahdollisuuksia ja pahentaa kauppataseita, tuontimääriä, epävakautta ja riippuvuutta ulkopuolisista markkinoista koskevaa ongelmaa;

D. toteaa, että eri jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten mukaan elintarvikeketjun epätasapaino näkyy erityisen selvästi neljällä avainalalla: sopimusehtojen yksipuolinen määrääminen, alennuskäytännöt, seuraamukset ja maksuehdot;

E.  huomauttaa, että tällaiset käytännöt vaikuttavat kielteisesti myös kuluttajiin, sillä tuottajille ja muille tavarantoimittajille maksetut alhaiset hinnat eivät merkitse kuluttajien kannalta alhaisempia hintoja, ja että suuret vähittäismyyjät käyttävät lisäksi kolmansista maista peräisin olevia vaihtoehtoisia tuotteita, mikä alentaa paikallisten tuottajien saamia hintoja, jolloin kuluttajat ostavat tuotteita, jotka on tuotettu noudattaen – varsinkin laadun, elintarvikkeiden turvallisuuden ja työehtojen noudattamisen, ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin osalta – alhaisempia vaatimuksia kuin EU:n tuottajilta edellytetään;

1.  korostaa, että elintarvikeketjun epätasapainoa koskevalla ongelmalla on selkeä unionin laajuinen ulottuvuus, joka edellyttää erityistä unionin laajuista ratkaisua, kun otetaan huomioon elintarvikeketjun strateginen merkitys unionissa; palauttaa mieliin, että elintarvikeketjun, maatalouden, elintarviketeollisuuden ja jakelualan osuus EU:n kokonaistyöllisyydestä on 7 prosenttia ja sen arvo on 1 400 miljardia euroa vuodessa, mikä on enemmän kuin millään muulla tuotannonalalla EU:ssa;

2.  pyytää komissiota ehdottamaan – markkinoiden moitteetonta toimintaa vääristämättä – järeää yhteisön lainsäädäntöä, jotta voidaan tasapainottaa elintarvikkeiden tuottajien, toimittajien ja jakelijoiden suhteita ja panna asianmukaisesti täytäntöön jo voimassa olevat säännöt, varsinkin kun Eurostatin uusimpien maataloustulotilastojen mukaan maatilojen tulot ovat vuodesta 2009 laskeneet 11,6 prosenttia EU:n tasolla;

3.  kiinnittää huomiota elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevän korkean tason foorumin ja sen neljän asiantuntijafoorumin tekemään työhön; pitää valitettavana, ettei Euroopan parlamentti ole virallisesti mukana foorumin työssä, ja pyytää pikaisesti käsittelemään tätä kysymystä, jotta parlamentti voisi täysimääräisesti osallistua tähän työhön;

4.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi aktiivisesti oltava mukana perustamassa kuulemisfoorumeja, joissa elintarvikeketjun toimijat ovat asianmukaisesti edustettuina, jotta voidaan edistää vuoropuhelua ja laatia ohjeita entistä oikeudenmukaisempien ja tasapainoisempien suhteiden kehittämiseksi; muistuttaa, että tällaisten virallisten kuulemisten avulla voidaan suojella tuottajia ja tavarantoimittajia sekä välttää jakelualan vastatoimenpiteet;

5.  katsoo, että on tarpeen sopia ensiksi vääristävien ja hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen selkeästä, tarkasta ja objektiivisesta määritelmästä sekä tiukentaa käsitteiden määritelmiä ja rajata ne entistä selkeämmin, jotta niihin voidaan soveltaa erityissääntelyä, valvontaa ja objektiivisia seuraamuksia;

6.  ehdottaa seuraavaa avointa luetteloa käytännöistä, joista tuottajat ovat olleet huolissaan elintarvikeketjun toimivuuden osalta:

     I)   Vähittäismyyjien markkinoillepääsy:

i)       Neuvotteluihin pääsemiseksi vaadittavat ennakkomaksut

ii)      Valikoimaan ottamista koskevat maksut

iii)     Aloitusmaksut

iv)     Hyllytilan hinnoittelu

v)      Pakolliset alennuskampanjat

vi)     Maksuviivästykset

vii)    Hinnoittelu

viii)   Etuasiakasta koskeva lauseke

 

     II) Kohtuuttomat sopimusehdot tai sopimusehtojen yksipuoliset muutokset:

i)       Sopimusehtojen yksipuoliset ja takautuvat muutokset

ii)      Yksipuoliset sopimusrikkomukset

iii)     Yksinoikeutta koskevat lausekkeet tai maksut

iv)     "Pakollisen" maksun periminen yksityisten tuotemerkkien kohdalla

v)      Vakiosopimusmallien pakollinen käyttö

vi)     Vastatoimenpiteet

vii)    Kirjoittamattomat sopimukset

viii)   Marginaalin takaisinperiminen

ix)     Liialliset alennukset

x)      Maksuviivästykset

xi)     Maksun periminen jätteen käsittelystä tai loppusijoituksesta

xii)    Konsernin ostot tai yhteisneuvottelut

xiii)   Käänteishuutokaupat

xiv)   Epärealistiset toimitusehdot

xv)    Pakollinen (tietyn) pakkaustoimittajan tai ‑materiaalin käyttö

xvi)   Pakollinen (tietyn) logistisen järjestelmän tai toimijan käyttö

xvii)  Maksut alennuskampanjoiden kattamiseksi (kun niistä ei ole aiemmin sovittu)

xviii)  Alennuskampanjaan tarkoitetun tuotteen ylisuuret tilaukset

xix)   Maksun periminen siitä, ettei tiettyjä myyntimääriä saavuteta

xx)    Lisäalennuksen määrääminen tavarantoimittajille tietyn määrän ylittävästä myynnistä

xxi)   Tuotteiden yksipuolinen poistaminen myymälöiden hyllyiltä

xxii)  Vaatimus, että (myymättömät) tavarat voidaan palauttaa ehdoitta

xxiii)  Tuotteiden kutistumiseen tai tuotevarkauksiin liittyvien kustannusten periminen tavarantoimittajilta

xxiv) Asiakkaiden valituksiin liittyvien kohtuuttomien kustannusten periminen tavarantoimittajilta;

 

7.  toteaa, että näiden käytäntöjen torjumiseksi tehokkaasti on perustettava hallinnollisia tai oikeudellisia keinoja käyttäen kehys, johon kuuluu jäsenvaltioiden hallinnoima ja komission koordinoima arviointi- ja seurantajärjestelmä sekä varoittavia seuraamuksia, joita sovelletaan tehokkaasti ja oikea-aikaisesti;

8.  pyytää sopimusehtojen ja vääristävien kaupallisten menettelyjen osalta lujittamaan välineitä sen varmistamiseksi, että maksumääräaikoja noudatetaan, sekä ottamaan tarvittaessa käyttöön uusia välineitä, jotta toimituksesta kuluisi mahdollisimman vähän aikaa siihen, että tavarantoimittajat tosiasiallisesti saavat maksun; korostaa tässä yhteydessä, että ratkaisuja kaivataan kipeästi, jotta voidaan puuttua pilaantuvien ja vain lyhyen aikaa säilyvien tuotteiden valmistajien sietämättömään tilanteeseen, sillä kyseiset tuotteet myydään nopeasti supermarketeissa, mutta tuottajat saavat niistä maksun vasta kuukausia myöhemmin ja niillä on siksi pahoja kassavirtaongelmia;

9.  panee merkille YMP:n uudistamiseen tähtääviin komission ehdotusluonnoksiin sisältyvät toimenpiteet, joilla on tarkoitus vahvistaa maanviljelijöiden asemaa elintarvikeketjussa tukemalla tuottajajärjestöjä ja toimialakohtaisia järjestöjä ja edistämällä paikallisten tuotteiden markkinoiden kaltaisia lyhyitä ketjuja tuottajien ja kuluttajien välillä; katsoo, että parantamalla viljelijöiden asemaa heitä autetaan saamaan entistä oikeudenmukaisempi osuus lisäarvosta;

10. huomauttaa, että muilta alueilta tai muista maista tuotujen tuotteiden ostoa paikallisesti saatavilla olevien tuotteiden sijaan käytetään joskus rangaistustoimenpiteenä, ja katsoo, että on välttämätöntä estää tällaiset vastatoimenpiteet, jotka lyhyellä aikavälillä heikentävät kansallisia, alueellisia ja paikallisia maataloustuotteiden toimittajia, sillä tällaiset pienet toimijat eivät voi selvitä ostokäytäntöjen muuttuessa mielivaltaisesti;

11. katsoo, että vähittäismyyjien omien tuotemerkkien osalta on otettava käyttöön välineitä ja uusia sääntöjä, jotta ainoastaan erilliset oikeushenkilöt saavat toimittaa vähittäismyyjälle tuotteita, jotka on tarkoitus myydä vähittäismyyjän omalla tuotenimellä, vaikka toimittaja kuuluisikin samaan liikekonserniin; katsoo, että vähittäismyyjät eivät saisi olla asemassa, jossa ne voivat hyötyä siitä, että ne ovat samanaikaisesti tavarantoimittajiensa asiakkaita ja kilpailijoita;

12. katsoo myös, että supermarketien hyllyille vähittäismyyjien omien tuotemerkkien rinnalle olisi sijoitettava riippumattomia tuotemerkkejä, jotta kuluttajat saisivat mahdollisimman paljon valinnanvaraa, ja torjuu myymälöiden epäreilut markkinointikäytännöt, jotka suosivat omia tuotemerkkejä riippumattomien tuotemerkkien kustannuksella; toteaa, että omien ja riippumattomien tuotemerkkien hinnoittelukäytännöistä on tehtävä entistä avoimempia ja oikeudenmukaisempia; toteaa, että on oltava sääntöjä, joilla estetään suuria vähittäismyyjiä kopioimasta muiden kustannuksella riippumattomia tuotemerkkejä omien tuotemerkkiensä luomiseksi;

13. kehottaa muuttamaan EU:n nykyistä kilpailulainsäädäntöä siten, että vertikaalisen keskittymisen vahingolliset vaikutukset koko elintarvikeketjuun otetaan paremmin huomioon sen sijaan, että siinä keskitytään ahtaasti eri yritysten suhteelliseen asemaan markkinoilla;

14. kehottaa toteuttamaan maataloushintojen ja -marginaalien eurooppalaisen seurantakeskuksen perustamista koskevan pilottihankkeen, sillä tämä on viime vuosien hintavaihtelujen vuoksi tärkeä väline elintarvikeketjun avoimuuden parantamiseksi;

15. pyytää komissiota parantamaan sen eri yksiköiden työn koordinointia, jotta se voisi entistä tehokkaammin seurata hintoja koko elintarvikeketjussa sekä vähittäismyynnin dynamiikkaa ja markkinaosuuksia kaikkialla EU:ssa; pyytää luomaan riippumattoman elintarvikekaupan asiamiehen, joka pitäisi yhteyttä asiaankuuluviin kauppa- ja kilpailuviranomaisiin sekä kunkin jäsenvaltion kansalliseen elintarvikekaupan asiamieheen työn koordinoimiseksi ja tietojen vaihtamiseksi; katsoo myös, että unionin tason asiamiehen ja kansallisten asiamiesten olisi varmistettava, että voimassa olevaa lainsäädäntöä noudatetaan, ja suositeltava oikea-aikaisia ja asianmukaisia seuraamuksia;

16. vaatii soveltamaan todetuissa väärinkäyttötapauksissa seuraamusjärjestelmää, joka on oikeasuhteinen elintarvikeketjun toimijoille aiheutettuun taloudelliseen ja kaupalliseen vahinkoon nähden ja joka toimii riittävän nopeasti, jotta varmistetaan seuraamusten suuri varoittavuus;

17. katsoo, että elintarvikeketjun epätasapainon torjumiseen tähtäävä ratkaisu koostuu sääntelyä, kilpailuoikeuden muutoksia ja uutta horisontaalista lainsäädäntöä yhdistelevästä uudesta kehyksestä sekä voimassa olevista ja uusista vapaaehtoisista itsesääntelysopimuksista; vaatii jäsenvaltioita edistämään parhaiden käytäntöjen ja/tai käytännesääntöjen kehittämistä yhdessä kaikkia tuottajia, teollisuutta, tavarantoimittajia, vähittäismyyjiä ja kuluttajia edustavien sidosryhmien kanssa siten, että nykyiset synergiat hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti;

18. katsoo, että etusijalle olisi asetettava sellaisen maanviljelijöille suunnatun EU:n laajuisen tiedotuskampanjan järjestäminen, jossa esitetään maanviljelijöiden sopimusperusteiset oikeudet sekä yleisimmät laittomat, kohtuuttomat ja hyvän tavan vastaiset sopimuskäytännöt ja kaupalliset käytännöt;

19. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

 

(1)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0286.

(2)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0006.

(3)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0297.

(4)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0302.

(5)

Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0054.

(6)

Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0191.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö