PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS elintarvikeketjun epätasapainosta (2011/2904(RSP))
16.1.2012
työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti
James Nicholson, Janusz Wojciechowski ECR-ryhmän puolesta
B7‑0007/2012
Euroopan parlamentin päätöslauselma elintarvikeketjun epätasapainosta (2011/2904(RSP))
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman YMP:n tulevaisuudesta vuoden 2013 jälkeen[1], 18. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman maatalouden tunnustamisesta strategiseksi alaksi elintarviketurvan yhteydessä[2] ja 23. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman yhteisestä maatalouspolitiikasta vuoteen 2020: Ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö – miten hallita tulevat haasteet?[3],
– ottaa huomioon komission tiedonannon "Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan" (COM(2009)0591),
– ottaa huomioon komission 30. heinäkuuta 2010 antaman päätöksen elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevän korkean tason foorumin perustamisesta (2010/C 210/03),
– ottaa huomioon elintarviketeollisuuden kilpailukykyä käsittelevän korkean tason työryhmän lopulliset suositukset 17. maaliskuuta 2009,
– ottaa huomioon oikeutta ruokaan käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien erityisraportoijan raportin "Agribusiness and the right to food",
– ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,
A. toteaa, että toimivampaa elintarvikeketjua käsittelevässä komission tiedonannossa (COM(2009)0591) tunnustetaan, että elintarvikkeiden osuus Euroopan kotitalouksien kulutusmenoista on 16 prosenttia ja että korkeat kuluttajahinnat ovat pulmallinen asia sen vuoksi, että ne rasittavat kotitalouksien tuloja;
B. ottaa huomioon, että komission tiedonannossa on määritetty useita epätasapainotekijöitä, kuten: ostajan valta-aseman väärinkäyttö, kohtuuttomat sopimusehdot, maksuviivästykset, sopimusehtojen yksipuoliset muutokset, rajoitettu markkinoille pääsy ja voittomarginaalien epätasainen jakautuminen elintarvikeketjun eri osissa; ja useat vähittäisalan enenevään keskittymiseen liittyvät ongelmat;
C. ottaa huomioon, että elintarvikkeiden ja hyödykkeiden hintavaihtelut ovat aiheuttaneet suurta huolestuneisuutta elintarvikeketjujen toiminnasta ja kyvystä saavuttaa elintarvikeketjun tärkeimmät tavoitteet, joita ovat oikeudenmukaisten tulojen takaaminen tuottajille ja laatutuotteiden turvallisen toimitusketjun takaaminen Euroopan kuluttajille hintaan, jonka kuluttajat ovat valmiita maksamaan kestävän tuotannon yleisessä yhteydessä;
D. katsoo, että pk-yritysten markkinoille pääsyä on helpotettava koko elintarvikeketjussa;
E. katsoo, että markkinoiden keskittymisen vaikutukset alentavat hintoja ja hyödyttävät näin kuluttajia kaikilla taloudenaloilla, mutta toisaalta kilpailuviranomaisten tehokkaan valvonnan puuttuessa vaikutukset voivat olla kielteisiä ja haitata vapaata kilpailua;
F. katsoo, tuottajahintojen hintojen ja kuluttajahintojen välistä yhteyttä ei ole aina helppoa määrittää elintarvikeketjuun kuuluvien toimijoiden lukumäärän vuoksi ja siksi, että tuottajahinta saattaa muodostaa vain pienen osan lopputuotteen hinnasta;
G. ottaa huomioon, että maataloustuotteet kulkevat hyvin usein jalostajien ja suoraan toimittavien vähittäismyyjien kautta ja katsoo, että elintarvikeketjun jalostusvaihetta on analysoitava enemmän;
H. katsoo, että hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt ja kilpailunvastaiset käytännöt eroavat selkeästi toisistaan ja että kumpikaan niistä ei ole väistämätön seuraus neuvotteluvoiman epätasapainosta;
I. ottaa huomioon, että kauppaketjujen omat merkit ovat yksinkertaisesti merkkejä, joita vähittäismyyjät valmistavat tai joita valmistetaan vähittäismyyjille, jotka antavat lisäarvoa ja valinnanvaraa kuluttajille ja tarjoavat myyntikanavan monille pienille ja keskisuurille toimittajille monissa jäsenvaltioissa ja joita valmistavat tietyt muiden merkkien johtavat valmistajat, jotka ovat usein markkinajohtajia kuluttajille tiedottamisen ja kansanterveyden kannalta;
1. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan selkeästi, että hyvin toimiva elintarvikeketju varmistetaan parhaiten vapailla kilpailukykyisillä markkinoilla, joilla kaikki toimijat voivat toimia kaupallisesti järkevällä tavalla ja saada oikeudenmukaista voittoa ja joilla sääntelyä käytetään kilpailun varmistamiseen ja sen valvontaan, uusien tulokkaiden mahdollisen markkinoille pääsyn varmistamiseen sekä turvallisuuden takaamiseen ja selkeästi todetun markkinahäiriön korjaamiseen;
2. katsoo, että hyödykehintojen ja elintarvikkeiden kuluttajahintojen kehityksen välinen epäsymmetrinen reaktio voi olla osoitus epätasapainotilasta elintarvikeketjussa, millä voi olla kielteisiä vaikutuksia sekä tuottajiin että kuluttajiin; kehottaa komissiota tutkimaan asiaa ja tarvittaessa tehostamaan unionin mahdollisuuksia vähentää maatalouselintarvikkeiden hinnanvaihteluja;
3. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n kilpailulainsäädäntö ja sen täytäntöönpano ovat asianmukaisia, jotta kilpailusääntöjen rikkomiseen elintarvikeketjussa voidaan puuttua asianmukaisesti; tähdentää, että säännöksiä on muutettava ainoastaan, jos on selvät todisteet siitä, että asianmukaisesti täytäntöön pannuilla nykysäännöksillä ei pystytä lopettamaan selvästi kilpailunvastaista käytäntöä puolueettomalla tavalla;
4. kehottaa kansallisia ja EU:n kilpailuviranomaisia tekemään tutkimuksia ja ryhtymään tarvittaessa toimenpiteisiin kaikkien elintarviketuotantoketjun toimijoiden kilpailunvastaisia käytäntöjä vastaan, mukaan luettuina käytännöt, jotka saattavat asettaa viljelijät epäoikeudenmukaiseen neuvotteluasemaan;
5. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kartoittamaan ja torjumaan vilpillisiä kaupallisia käytänteitä, jotka häiritsevät sisämarkkinoiden toimintaa, mukaan lukien tukku- ja vähittäismyyjien soveltamat käytännöt, jotka saattavat asettaa viljelijät äärimmäisen epäoikeudenmukaiseen neuvotteluasemaan; painottaa, että sopimusperusteisten oikeuksien tuntemuksen edistäminen voisi osaltaan estää tällaisten käytäntöjen ilmenemisen;
6. kehottaa jäsenvaltioita asettamaan sopimussuhteet varmemmalle pohjalle elintarvikeketjussa ehdottamalla hyvää sopimuskäytäntöä koskevia vapaaehtoisia käytännesääntöjä;
7. ehdottaa, että ensimmäisenä toimenpiteenä komission olisi kannustettava parhaiden käytäntöjen vaihtamiseen jäsenvaltioiden välillä ja tutkittava jäsenvaltioissa käytössä olevia vapaaehtoisia ja lakisääteisiä menettelyjä hyvän kauppatavan vastaisten sopimuskäytäntöjen kartoittamiseksi ja lopettamiseksi;
8. kannustaa kaikkia jäsenvaltioita perustamaan elintarvikealan asiamiehen viran, jotta tämä voisi toimia sovittelijana kiistatilanteissa kaikkien toimijoiden välillä, tutkia valituksia sekä antaa suosituksia siitä, miten lainsäädännön ja vapaaehtoisten käytäntöjen noudattamista voitaisiin parantaa; kannustaa näitä asiamiehiä koordinoimaan toimiaan ja vaihtamaan tietoja parhaista käytännöistä;
9. panee merkille YMP:n uudistamiseen tähtääviin komission ehdotusluonnoksiin sisältyvät toimenpiteet, joilla on tarkoitus vahvistaa viljelijöiden asemaa elintarvikeketjussa tukemalla tuottajajärjestöjä ja toimialakohtaisia järjestöjä; katsoo, että vahvistamalla viljelijöiden asemaa viljelijöitä autetaan saamaan entistä oikeudenmukaisempi osuus lisäarvosta;
10. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan toimittajia ja erityisesti viljelijöitä tehostamaan toimintaansa elintarvikeketjussa organisoitumalla osuuskunniksi ja/tai tuottajajärjestöiksi viljelijöiden neuvotteluvoiman tehostamiseksi; kannustaa viljelijöitä panostamaan varhaisempaan jalostusasteeseen, jotta he voivat hyötyä tuotteidensa lisäarvosta;
11. kehottaa komissiota torjumaan kaikki ehdotukset, jotka perustuvat väitteeseen, jonka mukaan kauppaketjun omien merkkituotteiden kehittäminen vääristää kilpailua, on epäoikeudenmukaista tai vaarantaa kauppaketjun omien merkkituotteiden kyvyn parantaa hinta-laatusuhdetta tai vaarantaa pienten ja keskisuurten yritysten sekä suurempien valmistajien pääsyn markkinoille, joilla ne voivat kilpailla vapaasti, oikeudenmukaisesti ja avoimesti muiden merkkituotteiden kanssa; korostaa, että vähittäismyyjät ovat liikeyrityksiä, joilla on oikeus päättää vapaasti, mitä tuotteita ne haluavat myydä kilpailulainsäädännön ja hyvän liiketavan mukaisesti ja että kauppaketjun omiin merkkituotteisiin olisi sovellettava samoja sääntöjä kuin muihin merkkituotteisiin;
12. kehottaa jäsenvaltioita asettamaan asianmukaiseen ja riittävään oikeudelliseen vastuuseen yhteisöt ja henkilöt, jotka syyllistyvät väärinkäytöksiin elintarvikemarkkinoilla.
- [1] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0286.
- [2] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0006.
- [3] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0297.