PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS finanssivakausunionia koskevaa kansainvälistä sopimusta käsitelleen Eurooppa-neuvoston kokouksen (30. tammikuuta 2012) päätelmistä
31.1.2012
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Jürgen Klute, Jean-Luc Mélenchon, Miguel Portas, Nikolaos Chountis, Willy Meyer, Paul Murphy, Marisa Matias GUE/NGL-ryhmän puolesta
B7‑0043/2012
Euroopan parlamentin päätöslauselma finanssivakausunionia koskevaa kansainvälistä sopimusta käsitelleen Eurooppa-neuvoston kokouksen (30. tammikuuta 2012) päätelmistä
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon euroalueen jäsenvaltioiden 30. tammikuuta 2012 päivätyn tiedonannon,
– ottaa huomioon kansainvälisen sopimuksen talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. katsoo, että valtion- ja hallitusten päämiesten sekä neuvoston päättämillä toimilla ei puututa kriisin syntyyn johtaneisiin pääasiallisiin tekijöihin, joita ovat etenkin liiallinen luottamus rahoitusmarkkinoihin sekä euroalueen makrotaloudellisten erojen syveneminen;
B. ottaa huomioon, että riippuvuus rahoitusmarkkinoista on tuhoisista vaikutuksistaan huolimatta jopa lisääntynyt finanssikriisin alkamisen jälkeen; ottaa huomioon, että tälle voidaan panna loppu ainoastaan pankkien julkisella valvonnalla ja Euroopan keskuspankin jäsenvaltioille myöntämillä halpakorkoisilla lainoilla;
C. ottaa huomioon, että ehdotetulla sopimuksella poistetaan veropolitiikan vaihtoehdot jäsenvaltioiden demokraattisesti valituilta hallituksilta ja demokraattinen valvonta Euroopan kansoilta ja myös kansallisilta parlamenteilta, ja luodaan pysyvä kehys säästötoimille;
D. ottaa huomioon, että luottamuskriisi EU:n jäsenvaltioiden väestön ja EU:n toimielinten välillä kasvaa edelleen ja johtaa EU:n legitimiteettikriisiin;
E. katsoo, että tähän sopimukseen johtanut prosessi ei ole ollut avoin ja tällä tavoin on jätetty huomiotta demokraattinen valvonta, jonka olisi tavallisesti luonnehdittava kaikkia unionissa toteutettavia uudistuksia;
F. ottaa huomioon, että hallitukset eri puolilla Eurooppaa ovat hyväksyneet rahoitusmarkkinoiden saneluvallan ja suunnanneet toimenpide-ehdotuksensa täysin markkinoiden tyydyttämiseen;
G. ottaa huomioon, ettei mitään merkittäviä EU:n politiikkaa koskevia muutoksia voida toteuttaa ilman EU:n ja kansallisten parlamenttien täysimääräistä osallistumista;
H. ottaa huomioon, että ihmiset kokevat entistä voimakkaammin, että EU:n toimintalinjat ovat uhka heidän taloudelliselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnilleen, että ne luovat kasvavaa epävarmuutta työpaikoista ja toimeentulosta, että niillä edistetään epätasa-arvoa ja epäoikeudenmukaisuutta ja että ne ovat esteenä ihmisten mahdollisuuksille valvoa demokraattisesti omaa elämäänsä;
1. katsoo, että Eurooppa-neuvoston toimet syventävät kapitalismin maailmanlaajuista kriisiä;
2. palauttaa mieliin, että nykyisten valtionvelkakriisien syyt ovat erittäin monimutkaisia eikä niitä ratkaista menojen vähentämiseen tähtäävällä yksipuolisella linjauksella, kuten tässä sopimuksessa ehdotetaan;
3. ei hyväksy kansainvälistä sopimusta talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta eikä viimeaikaisia muutoksia EMU:n rakenteisiin (talouden ohjaus, eurooppalainen ohjausjakso, Euro plus -sopimus); katsoo, että nämä muutokset edustavat kaikkein taantumuksellisimpia, epädemokraattisimpia ja äärimmäisiä uusliberaaleja vastauksia meneillään olevaan kriisiin;
4. palauttaa mieliin, että kriisin taustatekijät kytkeytyvät esimerkiksi tärkeiden teollisuudenalojen sääntelyn poistamiseen, vaihtotaseen epätasapainoon ja siihen liittyviin inflaation suuriin vaihteluihin, mikä on seurausta yksikkötyökustannusten epätasaisesta kehityksestä sekä monien jäsenvaltioiden kyvyttömyydestä verottaa tehokkaasti varallisuutta ja suuryrityksiä;
5. katsoo lisäksi, että kansainvälisen sopimuksen luonnoksessa säästöistä tehdään pysyviä ja 27 jäsenvaltion demokraattisten yhtäläisten oikeuksien periaatteesta luovutaan, jolloin kriisi väistämättä syvenee, EU:n väestön enemmistön elintaso heikkenee ja jäsenvaltioiden välinen epätasa-arvo kasvaa, mikä synnyttää jakolinjoja ja sitä kautta monen nopeuden EU:n, jolloin syntyy uhka euron ja jopa koko EU:n olemassaololle;
6. palauttaa mieliin, että jotkut jäsenvaltiot hyötyvät valtionvelkakriisistä; muistuttaa, että joidenkin jäsenvaltioiden käynnistämä vientiin suuntautuminen on vaikuttanut voimakkaasti tuotantoresurssien väärään kohdentumiseen ja talouskuplien syntymiseen, ja kehottaa näitä maita osallistumaan suuremmalla panoksella kriisin ratkaisemiseen; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön mekanismeja, jotka perustuvat yhteisvastuun ja suhteellisuuden periaatteisiin;
7. arvostelee ankarasti sitä, että talous- ja rahaliiton vakautta, yhteensovittamista sekä ohjausta ja hallintaa koskevan kansainvälisen sopimuksen luonnoksessa keskitytään samoihin välineisiin, jotka johtivat kriisiin sen sijaan, että 27 jäsenvaltion EU ohjattaisiin täystyöllisyyden (myös parempien työpaikkojen lisäämisen), sosioekonomisen kasvun, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden (erityisesti köyhyyden, tuloerojen ja työttömyyden torjumisen suhteen) ja ympäristönsuojelun suuntaan;
8. vastustaa uuden lain käyttöönottamista, jonka perusteella jäsenvaltioiden rakenteellinen alijäämä vahvistetaan 0,5 prosenttiin suhteessa nimelliseen BKT:hen, sillä se johtaa pysyviin säästötoimiin ja syventää taloudellista taantumaa, mikä puolestaan kiihdyttää vähenevien valtiontulojen noidankehää ja kasvattaa velkaa, ja vastustaa voimakkaasti sanktioita ja ehdollisuutta lisätuen saamiseksi;
9. katsoo myös, että sellaisen sitoumuksen käyttöönottaminen, jolla pyritään vähentämään velkaa kahdeskymmenesosalla vuosittain, jotta julkisen velan osuus bruttokansantuotteesta olisi 60 prosenttia, on mahdoton saavuttaa ja se myös lamauttaa hallitusten toimet, joiden avulla ne pyrkivät kasvattamaan talouksia ja selviytymään kriisistä;
10. kehottaa jäsenvaltioita tekemään lopun meneillään olevasta suuntauksesta, jossa varallisuutta siirretään palkoista osinkoihin, sillä se johtaa väistämättä talouden entistä pahempaan horjumiseen ja luo talouskuplia;
11. vahvistaa, että tarvitaan kattavia ja kestäviä kriisinratkaisutoimia, kuten ylivelkaantuneiden talouksien velanhoitojärjestelyjä, joihin sisältyy velan arvon alentamista sekä kasvua edistäviä investointeja vihreään talouteen hyödyntämällä Euroopan investointipankin luotonantokapasiteettia;
12. on vakaasti sitä mieltä, että julkisen talouden tasapainon palauttaminen edellyttää pitkän tähtäyksen linjausta muun muassa varallisuuden verottamista, finanssitransaktioveroa, veropetosten ja veronkierron torjumista, EIP:n riittävää toimintaa, sekä rahoitusalan tiukkaa valvontaa;
13. katsoo, että kansainvälisen sopimuksen luonnoksessa kaavaillut sitoumukset ovat kokoluokaltaan sellaisia, että ne edellyttävät kansan kuulemista kansanäänestyksellä kansallisen lainsäädännön mukaisesti; vaatii, että kansanäänestykset on pantava täytäntöön ilman komission poliittista väliintuloa; katsoo myös, että niissä jäsenvaltioissa, joissa kansanäänestystä ei ole mahdollista järjestää, hallitus antaa kansalle vallan päättää tämän perussopimusluonnoksen ratifioinnista kansalaisten kuulemisen kautta;
14. panee merkille, että Irlannin perustuslain muuttaminen edellyttää kansanäänestystä ja että Irlannin perustuslain mukaan budjettivaltaa käyttää Irlannin parlamentti ja hallitus, jolloin perustuslakia on muutettava budjettivallan siirtämistä koskevissa tapauksissa;
15. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.