Päätöslauselmaesitys - B7-0044/2012Päätöslauselmaesitys
B7-0044/2012

    PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS 30. tammikuuta 2012 pidetystä Eurooppa-neuvoston kokouksesta

    31.1.2012

    neuvoston ja komission julkilausumien johdosta
    työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti

    Elmar Brok PPE-ryhmän puolesta
    Roberto Gualtieri S&D-ryhmän puolesta
    Guy Verhofstadt ALDE-ryhmän puolesta
    Daniel Cohn-Bendit Verts/ALE-ryhmän puolesta

    Menettely : 2012/2506(RSP)
    Elinkaari istunnossa
    Asiakirjan elinkaari :  
    B7-0044/2012
    Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
    B7-0044/2012
    Hyväksytyt tekstit :

    B7‑0044/2012

    Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. tammikuuta 2012 pidetystä Eurooppa-neuvoston kokouksesta

    Euroopan parlamentti, joka

    –   ottaa huomioon 30. tammikuuta 2012 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

    –   ottaa huomioon 9. ja 10. joulukuuta 2011 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

    –   ottaa huomioon euroalueen valtion- ja hallitusten päämiesten 9. joulukuuta 2011 antaman julkilausuman,

    –   ottaa huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen kannan,

    –   ottaa huomioon talouspolitiikan ohjauspaketin ja komission kaksi ehdotusta julkisen talouden kurinalaisuuden tiukentamiseksi[1],

    –   ottaa huomioon komission puheenjohtajan 18. tammikuuta 2012 pidetyssä istunnossa antaman julkilausuman,

    –   ottaa huomioon tilapäisessä euroryhmän työryhmässä ja euroryhmässä käytyjen neuvottelujen tuloksen,

    –   ottaa huomioon tarpeen säilyttää sopu euroalueeseen kuuluvien ja sen ulkopuolisten sopimuspuolten välillä,

    –   ottaa huomioon esityksen, jonka parlamentin edustajat tekivät sen puolesta tilapäiselle työryhmälle,

    –   ottaa huomioon 18. tammikuuta 2012 antamansa päätöslauselman luonnoksesta kansainväliseksi sopimukseksi talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta,

    –   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

    1.  vahvistaa kannan, jonka se esitti 18. tammikuuta 2012 antamassaan päätöslauselmassa, mutta panee merkille talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehtävän sopimuksen lopullisen tekstin ja toistaa, että olisi ollut parempi päästä sopimukseen unionin oikeuden puitteissa; pitää valitettavana, ettei kaikkien jäsenvaltioiden sopimus ollut mahdollinen Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin vastustuksen takia;

    2.  panee kuitenkin merkille, että lähes kaikki uuteen sopimukseen sisältyvät osat voidaan toteuttaa ja on suurelta osin jo toteutettukin voimassa olevassa unionin oikeudessa ja johdetun oikeuden kautta lukuun ottamatta kultaista sääntöä, käänteistä määräenemmistöäänestystä ja unionin tuomioistuimen osallistumista;

    3.  katsoo, että lopullisessa tekstissä on monin kohdin parannettu alkuperäistä tekstiä ja että siihen on sisällytetty useita parlamentin ehdottamia muutoksia, erityisesti

         –   yhteisömenetelmän täysimääräistä soveltamista koskeva sitoumus;

    –   vakauden, yhteensovittamisen sekä ohjauksen ja hallinnan toteuttaminen johdetun oikeuden kautta siten, että parlamentti osallistuu siihen täysimääräisesti;

    –   talouspolitiikan ohjauspaketin ja uuden sopimuksen entistä parempi, joskaan ei täydellinen, johdonmukaisuus;

    –   euroalueen ulkopuolisten sopimuspuolten oikeus osallistua eurohuippukokouksiin, joissa käsitellään kilpailukykyä, euroalueen yleistä rakennetta ja siihen tulevaisuudessa sovellettavia perusluonteisia sääntöjä;

    –   Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien yhteistyö yhteisesti hyväksytyltä pohjalta ja perussopimusten mukaisesti;

    –   kestävän kasvun, työllisyyden, kilpailukyvyn ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitteita koskevan viittauksen lisääminen;

    –   sitoumus, jonka mukaan sopimuksen sisältö liitetään osaksi unionin oikeutta viiden vuoden kuluessa;

    4.  toteaa, että finanssivakaus on tärkeä osa tämänhetkisen kriisin ratkaisua; korostaa kuitenkin, että talouden elpyminen edellyttää toimia, joilla lujitetaan yhteisvastuullisuutta ja edistetään kestävää kasvua ja työllisyyttä; pitää myönteisenä, että tämä tunnustetaan nyt Eurooppa-neuvostossakin, mutta korostaa tarvetta konkreettisiin ja kauaskantoisiin toimiin;

    5.  toistaa vaatimuksensa lunastusrahaston perustamisesta pikaisesti Saksan talouspoliittisen asiantuntijaneuvoston tekemän ehdotuksen mukaisesti; vaatii lunastusrahastoa varten tarvittavien säännösten sisällyttämistä mieluiten finanssipoliittista pakettia koskevaan nykyiseen lainsäädäntömenettelyyn; pitää valitettavana, ettei tähän ole vielä ryhdytty; pyytää komissiota ehdottamaan tehokkaita toimia kasvun ja työllisyyden edistämiseksi;

    6.  vaatii nyt finanssivakauden takaamista koskevien toimien ohella ottamaan käyttöön hankejoukkolainat, laatimaan vakausjoukkolainoja koskevan etenemissuunnitelman ja toteuttamaan unionin tasolla finanssitransaktioveron, josta komissio on jo tehnyt ehdotuksen;

    7.  huomauttaa kuitenkin, että uudesta sopimuksesta puuttuu joitakin tärkeitä osia:

    –   sopimuksessa olisi vältettävä arvojärjestystä siihen ja toisaalta Lissabonin sopimukseen ja unionin oikeuteen sisältyvien vaatimusten välillä;

    –   kaikilla sopimuspuolina olevilla euroalueen nykyisillä ja tulevilla jäsenvaltioilla olisi oltava sama oikeus osallistua täysimääräisesti kaikkiin eurohuippukokouksiin;

    8.  pitää valitettavana, ettei lopullisessa tekstissä ole otettu huomioon parlamentin pyyntöä sen puhemiehen täysimääräisestä osallistumisesta epävirallisiin eurohuippukokouksiin; pyytää, että eurohuippukokouksen puheenjohtaja antaisi parlamentin puhemiehelle pysyvän kutsun osallistua eurohuippukokouksiin;

    9.  edellyttää, että sopimuspuolet kunnioittavat täysin sitoumustaan liittää sopimus vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta viiden vuoden kuluessa osaksi unionin perussopimuksia, ja pyytää tässä yhteydessä korjaamaan Lissabonin sopimukseen jääneet puutteet;

    10. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman valtion- ja hallitusten päämiehille, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, euroryhmän puheenjohtajalle, kansallisille parlamenteille, komissiolle ja Euroopan keskuspankille.