PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS yhteisen kalastuspolitiikan vaikutuksesta rannikkoalueiden yhteisöihin (2011/2899(RSP))

13.2.2012

suullisesti vastattavien kysymysten B7‑0038/2012 ja B7‑0029/2012 johdosta
työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti

Isabella Lövin, Raül Romeva i Rueda, Jean-Paul Besset Verts/ALE-ryhmän puolesta

Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0579/2011

B7‑0065/2012

Euroopan parlamentin päätöslauselma yhteisen kalastuspolitiikan vaikutuksesta rannikkoalueiden yhteisöihin (2011/2899(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002[1],

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Rio+20: kohti vihreää taloutta ja parempaa hallintoa" (KOM(2011)0363),

–   ottaa huomioon meristrategiadirektiivin (2008/56/EY),

–   ottaa huomioon useat komission 13. heinäkuuta 2011 esittämät lainsäädäntöehdotukset ja tiedonannot YKP:n uudistuspaketista,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A. katsoo, että on laajalti tunnustettu, että Euroopan kalatalous on erottamaton osa rannikkoalueiden yhteisöjen taloudellista ja sosiaalista elämää;

B.  katsoo, että komission mukaan kalastusala (pyynti, jalostus, vesiviljely sekä täydentävät toimet) työllistää alle 0,2 prosenttia EU:n työvoimasta ja että jäsenvaltioiden välillä on huomattavia eroja – kokonaistyövoimasta 0,04 % Belgiassa, 1,53 % Kreikassa, 0,8 % Bretagnessa, 3 % Galiciassa ja joissakin rannikkoalueiden yhteisöissä vieläkin enemmän;

C. katsoo, että dynaaminen, taloudellisesti riippumaton ja hyvin hallinnoitu kalatalousala voisi vaikuttaa yhä enemmän Euroopan yhteiskuntaan ja talouteen ja näin ollen sillä voisi olla merkittävä osa Eurooppa 2020 ‑strategiassa;

D. katsoo, että Euroopan kalakantojen elvyttäminen saisi aikaan työpaikkoja ja myös vähentäisi Euroopan riippuvuutta kalan tuonnista, mikä myötävaikuttaisi elintarviketurvaan maailman kehittyvissä osissa;

E.  katsoo, että kalastusala on täysin riippuvainen toimivasta ekosysteemistä ja edellyttää näin ollen runsaita kalakantoja ja hyvin voivia meriekosysteemejä voidakseen toimia pitkällä aikavälillä kestävästi ja voidakseen ylläpitää kalastustuotteiden pyynti-, jalostus- ja markkinointitoimintaa;

F.  katsoo, että kalastusteollisuus kohtaa tätä nykyä vakavia haasteita, mukaan lukien teollisuuden osasta riippuen kannattavuuden puute, mahdollisuuksien kaventuminen, työllisyyden romahtaminen ja kalakantojen vakavan huono tilanne;

G. katsoo, että vain osa näistä haasteista on sellaisia, joihin kalastusteollisuus tai kalavarojen hoito ei voi vaikuttaa, kuten ilmastonmuutos, saastuminen, markkinavoimat, mutta muut ongelmat ovat seurausta siitä, että kalavaroja ei ole kyetty hoitamaan asianmukaisesti esimerkiksi rajoittamalla kalastuslaivaston kokoa ja kalastusmahdollisuuksia, tai siitä, miten teollisuus itse on toiminut;

H. katsoo, että EU:n perinteinen reaktio näihin vaikeuksiin on julkisen tuen käyttäminen, mikä ei kuitenkaan ole ratkaissut ongelmia vaan on usein itse asiassa pahentanut tilannetta;

1.  uskoo vakaasti, että kalatalous voisi asianmukaisesti hallinnoituna vaikuttaa yhä enemmän Euroopan yhteiskuntaan elintarviketurvan, työllisyyden ja dynaamisten kalastusyhteisöjen ylläpitämisen kannalta sekä monilla muilla tavoin;

2.  korostaa, että YKP:n nykyisen uudistuksen ensimmäisenä tavoitteena on oltava Euroopan kalastusteollisuuden sekä siihen liittyvien toimintojen, kuten jalostuksen, markkinoinnin ja vesiviljelyn, kestävyyden palauttaminen;

3.  korostaa, että komission vaikutusarvioinnissa uudesta ehdotetusta perusasetuksesta todetaan, että ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä kehitys paranevat merkittävästi kaikissa kuvatuissa skenaarioissa paitsi status quo skenaariossa, mikä korostaa uudistuksen tarvetta;

4.  katsoo, että ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä kehitys on YKP:n tärkeä tavoite, mutta että taloudelliseen ja sosiaaliseen kannattavuuteen paluu riippuu siitä, kohenevatko kalakannat, joten ekologisesti kestävä kehitys on selvästi ennakkoehto sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävälle kehitykselle;

5.  katsoo, että uudistuksessa olisi saavutettava kunnianhimoisia tavoitteita, kuten

•  selkeiden, priorisoitujen, mitattavissa ja saavutettavissa olevien tavoitteiden hyväksyminen ja tiukan määräajan asettaminen niiden saavuttamiselle,

•  kalakantojen elvyttäminen tasolle, joka ylittää tason, jolla päästään kestävään enimmäistuottoon,

•  pyydysten ja kalastusmenetelmien valikoivuuden selvä parantaminen, jotta voidaan lopettaa kalojen ja muiden lajien suuren määrän meneminen hukkaan saaliin hylkäämisen yhteydessä,

•  kalastusoikeuksien etusijainen myöntäminen niille, jotka hoitavat toimintaansa ekologisesti ja sosiaalisesti kaikkein kestävimmällä tavalla, jotta voidaan vähentää alan tiettyjen osien ja toimijoiden tuhoisaa vaikutusta,

•  asianmukaisen tasapainon saavuttaminen EU:n kalastuslaivaston koon ja koostumuksen sekä kestävällä tavalla käytettävissä olevien kalavarojen välille,

•  päätöksenteon hajauttaminen asianmukaisimmalle tasolle, joka voisi olla alueellinen, kansallinen tai paikallinen taso riippuen kyseessä olevasta kalastuksesta,

•  edellä mainitun vahvistaminen EU:n sisäiseen kalastukseen sekä EU:n laivaston kalastukseen muilla vesillä,

•  sellainen vesiviljelypolitiikka, jolla varmistetaan, että vesiviljely on ekologisesti kestävää eikä johda saastumiseen tai muiden lajien loppuun kulumiseen vesiviljelyn ravinnoksi käyttämisen yhteydessä,

•  virkistyskalastuksen sisällyttäminen YKP:aan;

6.  katsoo, että jos nämä tavoitteet saavutetaan, Euroopan unionin kalatalous olisi vihdoin kestävällä pohjalla;

7.  katsoo, että vain tässä tapauksessa kalastusteollisuus pystyisi täyttämään osuutensa elintarviketurvasta, luomaan kestävää työllisyyttä, edistämään rannikkoalueiden yhteisöjen ja niiden asukkaiden elantoa ja taloudellista kasvua, kannustamaan kalastuslaivaston ja alan muiden osuuksien innovaatiota, parantamaan kehitysmaiden kalatalouden hallinnointia, myötävaikuttamaan meriympäristöä koskevaan tieteelliseen tietämykseen ja ymmärrykseen, vähentämään alan energiankulutusta ja kasvihuonekaasupäästöjä sekä säilyttämään meriympäristön;

8.  katsoo, että tämä on paras tapa, jolla kalastus voi myötävaikuttaa Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden saavuttamiseen;

9.  odottaa mielenkiinnolla, että komissio julkaisee piakkoin Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevan ehdotuksen, ja katsoo, että sen tavoitteiden ja rahoituskelpoisten toimien olisi myötävaikutettava edellä mainittuihin seikkoihin;

10. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

• [1]  EUVL L 358, 31.12.2002, p. 59.