Päätöslauselmaesitys - B7-0137/2012Päätöslauselmaesitys
B7-0137/2012

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Nigerian tilanteesta (2012/2550(RSP))

7.3.2012

komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Marietje Schaake, Kristiina Ojuland, Alexander Graf Lambsdorff, Johannes Cornelis van Baalen, Graham Watson, Marielle de Sarnez ALDE-ryhmän puolesta

Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0131/2012

Menettely : 2012/2550(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
B7-0137/2012
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
B7-0137/2012
Keskustelut :
Äänestykset :
Hyväksytyt tekstit :

B7‑0137/2012

Euroopan parlamentin päätöslauselma Nigerian tilanteesta (2012/2550(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aiemmat Nigeriasta antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka Nigeria on ratifioinut 29. lokakuuta 1993,

–   ottaa huomioon vuonna 1981 tehdyn ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan, jonka Nigeria on ratifioinut 22. kesäkuuta 1983,

–   ottaa huomioon YK:n ihmisoikeuskomission päätöslauselman E/CN.4/RES/2005/69 <http://ap.ohchr.org/documents/E/CHR/resolutions/E-CN_4-RES-2005-69.doc> , jossa pyydetään pääsihteeriä nimittämään ihmisoikeuksista, monikansallisista yhtiöistä ja muista liikeyrityksistä vastaava erityisedustaja,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman elokuussa 2011 esitetyn kertomuksen Ogonimaan ympäristöarvioinnista,

–   ottaa huomioon Human Rights Watchin, kansainvälisen kriisiryhmän ja Christian Solidarity Worldwide -järjestön kertomukset Nigerian tilanteesta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A. ottaa huomioon, että Nigerian poliittisella ja etnisellä vakaudella ja demokratialla on vaikutuksia sen rajojen ulkopuolellakin, koska maalla on johtava rooli alueella ja koko Saharan eteläpuolisessa Afrikassa;

B.  toteaa, että yhteisöjen ja uskontokuntien välinen sekä poliittinen väkivalta on vaatinut yli 16 000 ihmisen hengen sotilasvallan päätyttyä vuonna 1999; toteaa, että hallituksen joukkojen on väitetty syyllistyneen usein ihmisoikeusloukkauksiin, kuten kiristykseen, mielivaltaisiin pidätyksiin, kidutukseen ja laittomiin teloituksiin;

C. toteaa, että pelkästään viime vuonna Plateaun osavaltiossa ilmenneet väkivaltaisuudet aiheuttivat yli 350 kuolonuhria 45 erillisessä tapauksessa; toteaa, että sotilaita ja poliiseja, joiden on väitetty osallistuneen 130 kuolonuhria vaatineisiin Plateaun osavaltion kyliin kohdistuneisiin hyökkäyksiin, ei ole vielä asetettu syytteeseen;

D. toteaa, että yli 1 000 ihmistä on kuollut väkivallan seurauksena sen leimahdettua viime vuoden presidentinvaaleja koskeneen ilmoituksen jälkeen ja että väkivaltaisuudet ovat olleet kaikkien aikojen verisimpiä; toteaa, että kansainvälisen kriisiryhmän mukaan vaaleja sävyttivät väärinkäytökset, logistiset puutteet ja epäyhtenäiset menettelyt;

E.  toteaa, että paikallinen ja valtion tason politiikka, joka syrjii "ei-syntyperäisiä" kansalaisia, jotka eivät pysty osoittamaan periytyvänsä alkuperäisiksi asukkaiksi väitetystä kansanosasta, pahentaa yhteisöjen välisiä jännitteitä ja syventää etniseen alkuperään perustuvaa jakoa;

F.  toteaa, että suuri köyhyys, syvään juurtunut korruptio, huono hallinto sekä poliisin laajat väärinkäytökset ovat luoneet ympäristön, jossa aseelliset ryhmittymät menestyvät ja saavat helposti uusia jäseniä Nigerian työttömän nuorison joukosta;

G. toteaa, että Maidugurissa – joka on maan koillisosassa sijaitseva yksi köyhimmistä osavaltioista – vuonna 2002 perustettu militantti islamilainen Boko Haram -ryhmä on ottanut vastuun 935 kuolonuhria aiheuttaneista pommi- ja muista iskuista;

H. toteaa, että Boko Haramin väkivaltaa lietsova kampanja kiihtyi vuonna 2009 sen johtajan Mohammed Yusufin ja 12 muun kannattajan kuoltua pidätettyinä; toteaa, että kostaakseen johtajansa kuoleman ryhmä kohdistaa iskunsa etupäässä hallituksen turvallisuusjoukkoihin mutta myös kirkkoihin, moskeijoihin ja Boko Haramin kanssa eri mieltä oleviin imaameihin, poliitikkoihin, perinteisiin johtajiin ja erilaisten etnisten ryhmien jäseniin;

I.   toteaa, että vuonna 2011 ryhmä alkoi käyttää itsemurhapommittajia ja hyökkäsi Yhdistyneiden kansakuntien rakennukseen Abujassa, jolloin 25 ihmistä kuoli ja 100 haavoittui; toteaa, että 4. marraskuuta tapahtuneessa koordinoidussa iskussa Boko Haram hyökkäsi poliisiasemille, pankkeihin ja kirkkoihin Bornossa ja Yobessa, mistä aiheutui 100 kuolonuhria; toteaa, että tammikuussa 2012 Kanossa tapahtunut hyökkäys aiheutti suurimman kuolonuhrien määrän yhtenä päivänä ja vaati yli 185 poliisin ja asukkaan hengen; toteaa, että Boko Haramin väitetään hyökänneen helmikuussa moskeijaan Kanossa, mistä aiheutui viisi kuolonuhria;

J.   toteaa, että asiaa hankaloittaa se, että Boko Haram on ilmeisesti jakautunut kolmeen osaan, joista yksi aikoo luopua väkivallasta, toinen haluaa ilmeisesti saada aikaan samanlaisen rauhansopimuksen kuin jota tarjottiin Niger-joen suiston militanteille ja joista äärimmäisin hylkää kaikki neuvottelut ja haluaa ottaa šaria-lain käyttöön koko Nigeriassa;

K. toteaa, että Niger-joen suiston aseelliset ryhmittymät ovat nähneet väkivaltaisten hyökkäysten viimeaikaisen kasvun pohjoisten aseellisten ryhmittymien yrityksenä heikentää heidän tukemansa presidentin asemaa ja syöstä hänet vallasta, koska presidentti Goodluck Jonathan on kotoisin heidän alueeltaan;

L.  toteaa, että Boko Haramin hyökkäyksissä henkiinjääneiden mukaan jotkin militanteista ovat kotoisin naapurimaista, kuten Tšadista, Kamerunista ja Nigeristä;

M. toteaa, että vastauksena väkivallan kasvuun presidentti Goodluck Jonathan on julistanut 31. joulukuuta 2011 hätätilan useissa valtioissa ja sulkenut tilapäisesti Tšadin, Kamerunin ja Nigerin vastaiset rajat; toteaa presidentin myöntäneen, että Boko Haram on soluttautunut valtion elimiin ja turvallisuusjoukkoihin, ja korruptoituneiden virkamiesten on väitetty toimittaneen Boko Haramille aseita;

N. toteaa, että Nigerian hallitus käyttää vuosittain polttoainetukiin arviolta kahdeksan miljardia dollaria; toteaa, että Nigerian kaltaisissa maissa, joissa on paljon luonnonvaroja ja joissa rikkaiden ja köyhien välinen kuilu on valtava, tuettu kaasu on yksi harvoista eduista, jonka tunnetusti korruptoitunut ja öljystä saatavia tuottoja epäasianmukaisesti hoitanut hallinto sallii;

O. toteaa, että tämän vuoden alussa väkivaltaiset julkiset protestit ja viikonmittainen yleislakko pakottivat presidentti Goodluck Jonathanin palauttamaan polttoainetuet osittain; toteaa, että kansainväliset rahoituslaitokset, kuten Kansainvälinen valuuttarahasto, ovat sitä mieltä, että tuet vääristävät markkinoita ja ne voitaisiin käyttää paremmin koulutuksen, terveydenhuollon ja muiden palveluiden rahoittamiseen;

P.  toteaa, että johtavan eliitin väärinkäytökset ja maan valtavien luonnonvarojen ja etenkin öljyvarojen huono hoito jatkuvat suurelta osin ennallaan; toteaa lisäksi, että monikansallisten öljyhankkeiden toistuvat öljyvuodot, putkien sabotointi, raakaöljyn varastaminen ja laajalle levinnyt kaasun polttaminen ovat johtaneet vaikeaan saastumiseen Niger-joen suistossa; toteaa, että YK:n kertomuksen mukaan Nigerian Ogonimaan öljyalueen ympäristön ennallistamisesta voi tulla maailman laajin ja pitkäaikaisin öljynpuhdistushanke, jos saastunut juomavesi, maa, merenlahdet ja muu ekosysteemi halutaan tervehdyttää täysin;

Q. toteaa, että vuoden 2009 armahdus, jonka yhteydessä tuhannet ihmiset ja muun muassa johtavat sotilaalliset komentajat luopuivat aseistaan käteismaksuja vastaan, on vähentänyt merkittävästi öljyntuotantolaitoksiin kohdistuneita iskuja, mutta sieppaukset jatkuvat edelleen Kaakkois-Nigeriassa ja Niger-joen suistossa;

R.  toteaa, että nais- ja sosiaaliasioista vastaava ministeri Hajia Zainab Maina on tuominnut maassa naisiin usein kohdistuvat raiskaukset ja seksuaalisen väkivallan ja todennut, että tämän huolestuttavan kehityksen pysäyttämiseksi on välttämätöntä, että henkilöihin kohdistuvaa väkivaltaa koskevasta lakialoitteesta tulee osa lainsäädäntöä;

S.  toteaa, että Nigerian liittovaltion rikoslain mukaan homoseksuaalisista suhteista seuraa jopa 14 vuoden vankeusrangaistus ja että tietyissä šaria-lakia soveltavissa osavaltioissa keskinäiseen suostumukseen perustuvista miesten homoseksuaalisista suhteista seuraa kuolemanrangaistus ja naisten ollessa kyseessä ruoskinta ja kuuden kuukauden vankeustuomio; toteaa, että äskettäin hyväksytyssä liittovaltion lainsäädännössä myös kriminalisoidaan samaa sukupuolta olevien henkilöiden väliset avioliitot; toteaa, että kansalliskokous on kaksi kertaa yrittänyt hyväksyä tällaista lainsäädäntöä, mutta hankkeen ovat estäneet kansainväliset ja maan omat ihmisoikeusaktivistit;

T.  panee merkille, että Nigerian hallitus esitti toukokuussa tiedonvapautta koskevan lain, jolla taataan yleisön oikeus tutustua julkisiin asiakirjoihin;

U. toteaa, että kansalaisyhteiskunta ja hallitusta avoimesti arvostelevat riippumattomat toimittajat luovat merkityksellisen poliittisen vuoropuhelun toimintaympäristön; panee kuitenkin merkille, että toimittajia ahdistellaan edelleen ja heidät pidätetään, jos he kertovat tapauksista, joissa on osallisena maan taloudellinen ja poliittinen eliitti;

V. panee merkille, että Nigerian ammattiyhdistysaktivistit ja ihmisoikeuksien puolustajat Osmond Ugwu ja Raphael Elobuike ovat sen jälkeen, kun heidät pidätettiin työläisten mielenosoituksessa 24. lokakuuta 2011, olleet pidätettyinä Enugussa sijaitsevassa liittovaltion vankilassa Kaakkois-Nigeriassa ja heitä syytetään poliisin murhayrityksestä; toteaa, että Amnesty Internationalin and Human Rights Watchin mukaan syyttäjällä ei ole todisteita heitä vastaan;

1.  tuomitsee yhteisöjen ja uskontokuntien välisen ja poliittisen väkivallan aiheuttamat monet kuolonuhrit ja esittää surunvalittelunsa läheisiään menettäneille perheille;

2.  kehottaa Nigerian hallitusta ryhtymään välittömiin ja tehokkaisiin toimiin suojellakseen kansalaisiaan, lopettaakseen väkivallan, laajalle levinneen korruption ja ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneiden rankaisematta jättämisen ja kehottaa sitä edistämään aktiivisesti ihmisoikeuksien kunnioittamista;

3.  korostaa tarvetta selvittää tarkoin Nigerian epävakauden ja jännitteiden perimmäiset syyt ja korostaa tarvetta välttää yksinkertaistavia selityksiä, jotka perustuvat vain uskontoon, eivät edistä tilannetta mitenkään eivätkä tarjoa välineitä alueen ongelmien pysyvään ratkaisuun;

4.  kehottaa Nigerian liittovaltion hallitusta ryhtymään konkreettisiin toimiin etnisten ryhmien ja eri uskontojen välisen vuoropuhelun tukemiseksi ja tutkinnan suorittamiseksi uusimpien väkivaltaisuuksien syistä; kehottaa myös takaamaan, että väkivaltaan syyllistyneet saatetaan oikeuden tuomittaviksi oikeudenmukaisella ja avoimella tavalla; kehottaa kaikkia osapuolia itsehillintään ja kehottaa etsimään rauhanomaisia keinoja Nigerian uskonnollisten ja etnisten ryhmien välisten erimielisyyksien selvittämiseksi;

5.  kehottaa Nigerian liittovaltion hallitusta käsittelemään maan rajojen riittämätöntä valvontaa yhdessä naapurimaiden, kuten Kamerunin, Nigerin ja Tšadin, hallitusten kanssa, koska näistä maista tulleet aseelliset ryhmät ovat osallistuneet väkivaltaisiin iskuihin;

6.  katsoo, että on kiireellisesti julkistettava vaalien jälkeistä väkivaltaa koskeva tutkinta, tekoihin syyllistyneiden nimet sekä tekojen syyt ja että on tehtävä yhteistyötä valtioiden hallitusten, paikallisneuvostojen, perinteisten ja uskonnollisten johtajien, asianomaisten valtioista riippumattomien toimijoiden ja keskeisten paikallisten henkilöiden kanssa, jotta väkivalta voitaisiin välttää vuoden 2015 yleisten vaalien yhteydessä; kehottaa viranomaisia takaamaan, että vaalien yhteydessä esiintyneistä väärinkäytöksistä ja vaalien jälkeisestä väkivallasta vastaavat tahot asetetaan syytteeseen heidän sosiaalisesta asemastaan riippumatta;

7.  vetoaa viranomaisiin sellaisten todellisten huolenaiheiden käsittelemiseksi, joita on joitakin maan varakkaampia eteläisiä osavaltioita paljon köyhemmissä maan pohjoisosissa asuvilla kansalaisilla, ja kehottaa asettamaan etusijalle heidän surkeiden elinolojensa parantamisen jättämättä kuitenkaan huomiotta maan eteläosien osavaltioita, joissa on samanlaisia ongelmia;

8.  kehottaa Nigerian viranomaisia ja Nigerian öljyalalla toimivia ulkomaisia yrityksiä auttamaan hallinnon vahvistamisessa niin, että parannetaan kaivannaisteollisuuden avoimuutta ja seurattavuutta, ja kehottaa yrityksiä noudattamaan kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevaa aloitetta ja ilmoittamaan, paljonko ne maksavat Nigerian hallitukselle;

9.  korostaa, että Nigerian viranomaisten ja monikansallisten öljy-yhtiöiden on tehtävä kaikkensa, jotta edelleen jatkuva saastuminen saadaan loppumaan ja jotta voidaan käsitellä öljyn aiheuttamia ympäristötuhoja;

10  kehottaa painokkaasti Nigerian viranomaisia takaamaan, että henkilöihin kohdistuvaa väkivaltaa koskevasta lakialoitteesta tulee osa lainsäädäntöä, ja toivoo, että se auttaa kitkemään nyt yleisen seksuaalisen väkivallan ja muun naisiin kohdistuvan väkivallan;

11. pitää myönteisenä pyrkimystä parantaa hallituksen avoimuutta ottamalla käyttöön tiedonvapautta koskeva laki;

12. kehottaa hallitusta vapauttamaan ammattiliittojohtaja Osmond Ogwun ja liiton jäsenen Raphael Elobuiken, koska syyttäjällä ei ole todisteita heitä vastaan;

13. kehottaa kumoamaan homoseksuaalisuuden kriminalisoinnin, jonka mukaan homoseksuaalisuudesta rangaistaan joissakin tapauksissa kivittämisellä; kehottaa Nigerian parlamenttia luopumaan samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliiton kieltämistä koskevan lakialoitteen käsittelystä, sillä jos se hyväksytään, se aiheuttaa homo- ja biseksuaaleille sekä transihmisille suuren väkivallan ja pidätyksen uhan riippumatta siitä, ovatko he Nigerian kansalaisia vai ulkomaalaisia; muistuttaa vastustavansa ehdottomasti kuolemanrangaistusta kaikissa olosuhteissa ja kehottaa Nigerian hallitusta lopettamaan sen;

14. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Nigerian liittohallitukselle, Afrikan unionin toimielimille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille ja yleiskokoukselle, AKT:n ja EU:n yhteisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille ja yleisafrikkalaiselle parlamentille.