PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Argentiinan hallituksen päätöksestä kansallistaa YPF-yhtiö (Repsol)
18.4.2012
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
(2012/2619(RSP))
Gabriele Zimmer, Helmut Scholz, Willy Meyer, Patrick Le Hyaric, Jürgen Klute, Paul Murphy, Marisa Matias, João Ferreira, Jacky Hénin GUE/NGL-ryhmän puolesta
B7‑0218/2012
Euroopan parlamentin päätöslauselma Argentiinan hallituksen päätöksestä kansallistaa YPF-yhtiö (Repsol)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 207 artiklan,
– ottaa huomioon päätöslauselmansa Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan kauppasuhteista (syyskuu 2010, Helmut Scholzin mietintö),
– ottaa huomioon toukokuussa 2010 Madridissa pidetyn EU:n ja Latinalaisen Amerikan valtionpäämiesten huippukokouksen julkilausuman,
– ottaa huomioon päätöslauselmansa Euroopan unionin kansainvälisestä sijoituspolitiikasta tulevaisuudessa (maaliskuu 2011),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että Argentiinan tasavallan hallitus ilmoitti äskettäin antavansa kongressille lakiesityksen, jolla vahvistetaan, että 51 prosenttia hiilivety-yhtiö YPF:n, josta Repsol omistaa enemmistön, osakkeista kansallistetaan;
B. panee merkille, että YPF yksityistettiin 1990-luvulla, koska silloin harjoitettiin puhtaasti uusliberaalia politiikkaa, joka johti köyhyyden lisääntymiseen ja talouden romahdukseen; katsoo, että Argentiinan talouden nykyinen elpyminen johtuu maan hallituksen päätöksestä olla noudattamatta uusliberaalia politiikkaa, jota EU yhä harjoittaa ja joka on johtanut nykyiseen syvään kriisiin ja köyhyyden dramaattiseen lisääntymiseen koko Euroopassa;
C. katsoo, että puuttuminen talouden toimintaan yleisen edun nimissä on laillista ja osa jokaisen valtion suvereniteettia; toteaa, että jokaisen hallituksen velvollisuus on turvata kaikille kansalaisille energiansaantia koskeva perusoikeus ja vähentää köyhyyttä; panee merkille, että Espanjan ja Argentiinan vuonna 1992 tekemässä kahdenvälisessä investointisopimuksessa todetaan selvästi, että kansallistaminen tai pakkolunastus on sallittu yleisen edun vuoksi, ilman syrjintää ja siten, että maksetaan asianmukainen korvaus;
D. ottaa huomioon, että useimmat Euroopan maat ovat aikaisemmin kansallistaneet taloutensa aloja puolustaakseen kansalaistensa yleisiä etuja; katsoo, että EU:n jäsenvaltioita olisi kannustettava käyttämään vastaavia mahdollisuuksia nykyisen kriisin vuoksi uusliberaalin politiikan sijaan;
E. ottaa huomioon, että Repsol ei ole espanjalainen yhtiö, koska yli puolet osakkeista on ulkomaalaisomistuksessa, ja ottaa huomioon, että Repsolin toiminta hyödyttää osakkeenomistajien pientä taloudellista eliittiä; ottaa huomioon, että Repsolin tuotto kasvoi 11 prosenttia vuodesta 1998 vuoteen 2007 mutta työntekijöiden tulot nousivat vain 1,7 prosenttia; panee merkille, että Repsol maksaa osakkeista 7 prosentin tuoton, kun muut öljy-yhtiö maksavat osakkeenomistajilleen keskimäärin 3 prosenttia;
F. toteaa, että Argentiinan hallituksen mukaan Repsol ei ole noudattanut Argentiinassa velvoitteitaan, koska se on asettanut kansainväliset markkinat etusijalle ja lyönyt kansalliset tarpeet laimin; ottaa huomioon, että ilmeisesti Repsol on vastuussa siitä, että raakaöljyn tuotanto on vähentynyt 54 prosenttia ja kaasuntuotanto 97 prosenttia, minkä vuoksi valtion on ollut pakko tuoda polttoainetta 9 397 miljoonan dollarin arvosta; ottaa huomioon, että YPF:n varannot ovat huomattavasti vähentyneet investointien ja etsintätoiminnan puutteen vuoksi;
G. toteaa osoitetun, että Repsol ei ole myöskään noudattanut velvoitteitaan muissa maissa, koska se on aiheuttanut valtavia ekologisia vahinkoja Ecuadorissa ja Boliviassa, mikä on lisännyt paikallisen väestön köyhyyttä, ja tukenut useita laajoihin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneitä hallituksia;
H. ottaa huomioon, että Repsol ilmoitti vain 24,8 prosenttia tuloistaan Espanjassa, 21,41 prosenttia Argentiinassa ja loput muissa maissa, myös verokeitaissa; katsoo, että Espanjan hallituksen ja muiden olisi pitänyt harkita Repsolin itsensä tiukempaa valvontaa tai jopa kansallistamista, koska silloin verot maksettaisiin asianmukaisesti ja osa tuloista siirrettäisiin työntekijöille ja kuluttajille sen sijaan, että osakkeenomistajien edut asetetaan etusijalle;
I. ottaa huomioon, että Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan kauppasuhteista annetussa päätöslauselmassa (syyskuu 2010, Helmut Scholzin mietintö) muistutetaan, että Madridin julistuksessa tunnustetaan nimenomaisesti valtioiden oikeus hallita ja säännellä luonnonvarojaan itsenäisesti, ja todetaan, että kestävyyttä koskevat kriteerit olisi otettava huomioon;
J. panee merkille Argentiinan ilmoituksen kansallistamisesta vastaavan argentiinalaisen tuomioistuimen (Tribunal de Tasaciones del Estado) asettamasta kohtuullisesta korvauksesta ja kohtuullisen korvauksen arvioinnista ilman syrjintää riippumatta siitä, ovatko osakkeenomistajat Argentiinan kansalaisia vai ulkomaalaisia; katsoo, että sijoittajien ei pitäisi pyytää syrjimätöntä kohtelua paikallisiin sijoittajiin nähden vaan pyytää kiistatilanteessa käsittelyä erikoistuneessa tuomioistuimessa; ottaa huomioon, että useimmat Repsolin osakkeenomistajat nauttivat aikaisemmin huomattavista eduista, tiesivät koko ajan, että pakkolunastus on mahdollinen ja laillinen, ja heillä oli mahdollisuus tehdä päätöksensä sen mukaisesti;
K. toteaa, että yhtiön puheenjohtaja, Espanjan hallitus, komissio ja korkea edustaja Ashton syyttivät ja jopa uhkailivat Argentiinan hallitusta ja että ne syyttivät hallitusta jo ennen kuin olivat saaneet tiedon osakkeista maksettavasta hinnasta;
L. katsoo, että käytettäessä EU:n uusia, Lissabonin sopimuksen mukaisia, investointeja koskevia valtuuksia on löydettävä sopiva tasapaino sijoittajien oikeuksien ja velvollisuuksien välillä; toteaa, että yli kahdenkymmenen vuoden ajan tasapainoa ei ole ollut vaan uusliberaalin politiikan seurauksena on suosittu sijoittajia ja suuryhtiöitä, ja panee merkille, että unionin toimielimet jatkavat ja vahvistavat tätä kehityskulkua väärään suuntaan;
M. katsoo, että kyseinen epätasapaino ja se, että monikansalliset yhtiöt käyttävät luonnonvaroja epäasianmukaisesti, on aiheuttanut monissa maissa, myös Latinalaisessa Amerikassa, tuhoa, sosiaalisia konflikteja, ympäristön tuhoutumista, köyhyyttä ja väestön pakkosiirtolaisuutta;
N. katsoo, että välityselinten, kuten sijoituksia koskevien riitaisuuksien kansainvälisen ratkaisu- ja sovittelukeskuksen (ICSID), Maailmanpankin ja YK:n kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunnan (UNCITRAL), tekemissä päätöksissä ei oteta huomioon, että sijoittajien ja yhtiöiden oikeuksien ja velvollisuuksien välille on luotava tasapaino, eikä hallituksen oikeutta puolustaa yleistä etua;
O. ottaa huomioon, että ICSIDin yrityksiä suosivien epätasa-arvoisten päätösten vuoksi useat Latinalaisen Amerikan maat (Bolivia vuonna 2007, Ecuador vuonna 2009 ja Venezuela vuonna 2012) päättivät olla enää tunnustamatta kyseistä elintä, koska niiden mielestä se ei sovi yhteen sen kanssa, että valtioilla on valtuudet valvoa ja organisoida omien luonnonvarojensa käyttöä yleisen edun nimissä kehityksen ja ympäristön hyväksi;
1. kunnioittaa kaikkien valtioiden oikeutta käyttää suvereenia oikeuttaan hallita luonnonvarojaan ja säännellä talouttaan yleisen edun mukaisesti; kannattaa hallituksen päätöstä kansallistaa YPF, joka on Argentiinan vuonna 1922 perustama yritys ja joka yksityistettiin 1990-luvulla harjoitetun puhtaasti uusliberaalin politiikan seurauksena, mikä vaikutti erittäin kielteisesti talouteen ja lisäsi köyhyyttä huomattavasti;
2. kehottaa kaikkia jäsenvaltioita, erityisesti Espanjaa, komissiota ja korkeaa edustajaa Ashtonia puolustamaan Repsol-yhtiön osakkeenomistajien voittojen sijaan kaikkien kansalaisten etuja, heidän sosiaalisia etujaan ja ympäristöä, kiinnittämään huomiota työntekijöiden tarpeisiin ja työpaikkojen säilymiseen, kuluttajien tarpeisiin sekä Argentiinassa että EU:ssa, jatkuvaan köyhyyteen ja ympäristön kunnioittamiseen; kehottaa pitämään yllä hyviä suhteita Argentiinaan ja pidättäytymään sen hallituksen syyttämisestä ja pyytää, että vastatoimista ei ilmoiteta, ennen kuin tiedetään osakkeista maksettava hinta, joka perustuu toimivaltaisen elimen (Tribunal de Tasaciones de la Nación) tekemään arvioon;
3. katsoo, että sijoittajien ja suuryhtiöiden ja paikallisen väestön ja viranomaisten välisten konfliktien lisääntyessä Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja muualla on kiireesti käynnistettävä rakentava tasavertaisten kumppanien vuoropuhelu EU:n ja kolmansien maiden kesken ulkomaisten investointien tulevaisuudesta, jotta löydetään asianmukainen tasapaino sijoittajien ja yhtiöiden oikeuksien ja velvollisuuksien välillä, voidaan käyttää luonnonvaroja asianmukaisesti ja etsiä vaihtoehtoja nykyisille välityselimille (ICSID and UNCITRAL);
4. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lopettamaan vanhentuneen ja vahingollisen uusliberaalin politiikan, joka syventää nykyistä talouskriisiä Euroopan kansalaisten ja varsinkin köyhien kustannuksella, ja pohtimaan luovempia ja rohkeampia tapoja ratkaista kriisi mahdollisesti ottamalla mallia joidenkin Latinalaisen Amerikan valtioiden talousratkaisuista;
5. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille, Argentiinan tasavallan hallitukselle ja kongressille ja Mercosurin neuvostolle.