PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS merirosvoudesta
2.5.2012 - (2011/2962(RSP))
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Roberts Zīle, Charles Tannock, Geoffrey Van Orden, Peter van Dalen, Oldřich Vlasák, Paweł Robert Kowal, Jacqueline Foster ECR-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0223/2012
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 20. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin yhdennetystä meripolitiikasta[1],
– ottaa huomioon merirosvoudesta antamansa päätöslauselmat, erityisesti 23. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman merirosvoudesta[2] ja 26. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Somalian rannikkovesien merirosvouden poliittisesta ratkaisemisesta[3],
– ottaa huomioon 10. joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS),
– ottaa huomioon merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien vuoden 1988 yleissopimuksen,
– ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1814(2008) (15. toukokuuta 2008), 1816(2008) (2. kesäkuuta 2008), 1838(2008) (7. lokakuuta 2008), 1851(2008) (16. joulukuuta 2008), 1863(2009) (16. tammikuuta 2009), 1897(2009) (30. marraskuuta 2009), 1918(2010) (27. huhtikuuta 2010), 1950(2010) (23. marraskuuta 2010), 1976(2011) (11. huhtikuuta 2011), 2010(2011) (30. syyskuuta 2011), 2015(2011) (24. lokakuuta 2011) sekä 2020(2011) (22. marraskuuta 2011) ja 2036(2012) (22. helmikuuta 2012) Somalian tilanteesta,
– ottaa huomioon neuvoston 19. syyskuuta 2008 hyväksymän yhteisen toiminnan 2008/749/YUTP Euroopan unionin sotilaallisesta koordinointitoimesta Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1816(2008) tukemiseksi[4],
– ottaa huomioon 10. marraskuuta 2008 hyväksytyn neuvoston yhteisen toiminnan 2008/851/YUTP[5] ja 7. joulukuuta 2010 hyväksytyn neuvoston päätöksen 2010/766/YUTP[6] Euroopan unionin sotilasoperaatiosta ATALANTA,
– ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2012 tehdyn neuvoston päätöksen jatkaa EU–NAVFOR ATALANTA ‑operaatiota joulukuuhun 2014 saakka ja laajentaa joukkojen toiminta-aluetta,
– ottaa huomioon neuvoston 15. helmikuuta 2010 tekemän päätöksen 2010/96/YUTP ja neuvoston 31. maaliskuuta 2010 tekemän päätöksen 2010/197/YUTP Euroopan unionin sotilasoperaation (EUTM Somalia) käynnistämisestä,
– ottaa huomioon ulkoasioiden neuvoston 16. joulukuuta 2011 hyväksymän kriisinhallintakonseptin, joka liittyy neuvoston valmisteilla olevaan RMCB-operaatioon (Regional Maritime Capacity Building),
– ottaa huomioon neuvoston 14. marraskuuta 2011 hyväksymän Afrikan sarvea koskevan strategisen toimintakehyksen, jolla ohjataan EU:n toimintaa alueella,
– ottaa huomioon Djiboutissa 9. kesäkuuta 2008 allekirjoitetun vallanjakoa koskevan sopimuksen, jonka tavoitteena oli käynnistää laaja-alainen kansallinen sovintoprosessi ja luoda vahva ja kattava poliittinen liittoutuma, joka kykenee turvaamaan rauhan, vastaamaan sovinnonteosta maassa ja muodostamaan uudelleen keskusjohtoisen hallinnon,
– ottaa huomioon Lontoossa pidetyn Somalia-konferenssin 23. helmikuuta 2012 antamat päätelmät,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että meriliikenne on ollut yksi tärkeimpiä talouskasvua ja vaurautta lisääviä tekijöitä Euroopassa koko sen historian ajan ja yli 80 prosenttia maailmankaupasta käydään meritse;
B. katsoo, että merirosvous ja aseellinen ryöstö edellyttää koordinoituja vastatoimia UNCLOS:n tarjoaman yleisen oikeudellisen kehyksen puitteissa; ottaa huomioon, että yleissopimuksen 100 artiklassa edellytetään, että kaikkien valtioiden velvollisuutena on toimia yhteistyössä merirosvouden tukahduttamiseksi;
C. ottaa huomioon, että avomerellä tapahtuvan merirosvouden ongelmaa ei ole edelleenkään kyetty ratkaisemaan vaan että tämä ongelma leviää nopeasti Intian valtamerellä ja erityisesti Somalian ja Afrikan sarven rannikolla mutta myös joillakin muilla alueilla, kuten Kaakkois-Aasiassa ja Länsi-Afrikassa, minkä vuoksi se uhkaa yhä vakavammin ihmishenkiä ja merenkulkijoiden ja muiden henkilöiden turvallisuutta sekä alueellista kehitystä ja vakautta, meriympäristöä, maailmankauppaa sekä merenkulkua ja merikuljetuksia kaikissa muodoissaan, myös kalastusaluksia sekä humanitaarisen avun jakamista;
D. ottaa huomioon, että vuosittain tuhat eurooppalaista alusta liikennöi vaarallisilla merialueilla, minkä vuoksi ihmishengille ja turvallisuudelle aiheutuvan uhan ohella merirosvous on myös taloutta koskeva ongelma, koska se vaarantaa kansainvälisen merenkulun kauppareitit ja haittaa huomattavalla tavalla kansainvälistä kauppaa;
E. ottaa huomioon, että aluksiin kohdistuneiden iskuyritysten määrä on lisääntynyt: tietojen mukaan vuonna 2011 toteutettiin 28 ryöstöä, 470 merenkulkijaa siepattiin, 15 surmattiin ja parhaillaan vähintään seitsemästä aluksesta vaaditaan lunnaita ja noin 190 merenkulkijaa pidetään panttivankina Somaliassa kauhistuttavissa ja epäinhimillisissä oloissa jatkuvasti piteneviä aikoja;
F. ottaa huomioon, että merirosvot kehittävät jatkuvasti taktiikoitaan ja menetelmiään ja että he ovat laajentaneet toiminta-alueettaan käyttämällä suurempia ryöstettyjä aluksia niin sanottuina "emäaluksina";
G. ottaa huomioon, että Somaliassa jatkuva poliittinen epävakaus on yksi merirosvousongelman syistä ja että se pahentaa ongelmaa, ja toteaa, että monet somalialaiset pitävät edelleen merirosvoutta tuottoisana ja mahdollisena tulonlähteenä;
H. katsoo, että merirosvoutta ei kukisteta yksinomaan sotilaallisin välinein, vaan Somaliassa on ennen kaikkea edistettävä menestyksellisesti rauhaa, kehitystä ja valtion rakenteiden luomista,
I. ottaa huomioon, että merirosvous vaikuttaa kielteisesti myös koko alueeseen, jossa kalastustoimista on tullut vaarallisia hankkeita ei ainoastaan EU:n aluksille, jotka kalastavat muun muassa Seychellien vesillä EU:n ja Seychellien tasavallan välisen kalastuskumppanuussopimuksen nojalla, vaan myös paikallisille kalastajille, joille EU myöntää alakohtaista tukea; ottaa huomioon, että paikallisilla kalastajilla ei ole samoja taloudellisia keinoja eikä myöskään inhimillisiä valmiuksia suojella itseään merirosvoudelta kuin EU:n troolareilla;
J. ottaa huomioon, että EU on Somalian suurin lahjoittaja, kun se on tähän mennessä sitoutunut antamaan 215,4 miljoonaa euroa kehitysapua Euroopan kehitysrahaston (EKR) kautta vuosina 2008–2013; toteaa, että kyseisen rahoituksen pääasiallisena tavoitteena on nostaa väestö köyhyydestä omavaraiseen talouskasvuun ja löytää kestävä ratkaisu maan epävakauteen puuttumalla merirosvouden perimmäisiin syihin rahoittamalla hallintoa, koulutusta ja talouskasvua parantavia hankkeita sekä muita kuin keskeisiä aloja(terveys, ympäristö, vesi- ja jätevesihuolto) tukevia hankkeita;
K. ottaa huomioon, että monet jäsenvaltiot kehittävät tällä hetkellä omia sääntöjään, jotka koskevat aseellisten vartijoiden sijoittamista kauppa-aluksille;
1. toistaa olevansa vakavasti huolissaan vakavasta ja kasvavasta uhasta, jonka kansainvälisiin ja EU:n kalastus-, kauppa- ja matkustaja-aluksiin kohdistuvat merirosvous ja merellä tapahtuvat aseelliset ryöstöt Intian valtamerellä Afrikan rannikon läheisyydessä ja erityisesti Somalian ja Afrikan sarven edustalla muodostavat merimiesten ja muiden henkilöiden turvallisuudelle, alueelliselle vakaudelle sekä merenkulun ja merikuljetusten kaikille muodoille kalastus mukaan luettuna;
2. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan kiireesti keinoja vapauttaa tällä haavaa panttivankeina pidetyt sadat merimiehet ja siten lopettaa heidän pitkään kauhistuttavissa oloissa jatkunut vankeutensa sieppaajiensa armoilla, jotta kyseiset merenkulkijat voivat palata koteihinsa ja jotta kaapatut alukset voidaan samalla vapauttaa;
3. panee merkille EU:n jäsenvaltioiden, Naton ja Yhdysvaltojen johtamien kansainvälisten merivoimien osuuden meriliikenteen turvallisuuden takaamisessa Somalian rannikolla, kun ne ovat toteuttaneet kolme merkittävää merirosvoutta torjuvaa laivasto-operaatiota alueella (EUNAVFOR, CTF-150/151 ja TF-508 Naton Ocean Shield -operaation puitteissa);
4. korostaa tarvetta tiivistää yhteistyötä kaikilla tasoilla, jotta vältetään tarpeettomat päällekkäisyydet EU:n ja Naton operaatioiden välillä, koska molemmat organisaatiot (EU ja Nato) toimivat oman päätöksentekoautonomiansa mukaisesti samalla alueella, niillä on samat edut ja ne hyödyntävät suurelta osin samojen Euroopan maiden resursseja;
5. pitää erittäin myönteisenä Lontoossa Lancaster Housessa 23. helmikuuta 2012 järjestettyä Somalia-konferenssia sekä sen jälkeen julkistettua tiedonantoa, jossa viitataan muun muassa kansainvälisen yhteisön päättäväisyyteen tehdä loppu merirosvoudesta ja teollisuuskumppaneiden ponnisteluihin merirosvouden torjumiseksi, kehotetaan aluksia noudattamaan entistä laajemmin BMP-4-käytäntöjä ja vakuutetaan, että merirosvoutta ei jätetä rankaisematta; toteaa, että tiedonannossa kehotetaan kehittämään tuomioistuinten valmiuksia asettaa syytteeseen ja pidättää merirosvouden taustatoimijoita niin Somaliassa kuin alueella laajemminkin;
6. panee merkille ulkoasioiden neuvoston 27. helmikuuta 2012 tekemän päätöksen jatkaa EUNAVFOR Atalanta -operaation mandaattia joulukuuhun 2014;
7. panee merkille ulkoasioiden neuvoston 12. joulukuuta 2011 tekemän päätöksen alkaa valmistella alueellista RMCB-koulutusoperaatiota (Regional Maritime Capacity Building), jonka tarkoituksena on kouluttaa rannikoiden poliisivoimia ja tuomareita; on huolestunut tämän operaation puolesta, pitäen mielessä EU:n aikaisempien koulutusoperaatioiden ja etenkin Afganistanin EUPOL-operaation puutteet;
8. korostaa, että merirosvouden jatkuva rankaisematta jääminen toimii pelotevaikutuksen vastaisesti; pitää valitettavana, että huolimatta EU:n kolmansien maiden (Kenia, Seychellit, Mauritius, Puntmaa, Somalimaa, Somalia) kanssa tekemistä sopimuksista ja kansainvälisistä oikeudellisista kehyksistä monet merirosvot ja muut rikolliset jäävät yhä pidättämättä, tai mikäli heidät pidätetään, heidät vapautetaan usein painavien oikeudellisten todisteiden puuttuessa, ja katsoo, että eräiden EU:n jäsenvaltioiden rikosoikeudessa ei myöskään ole riittävästi varokeinoja valtamerillä tapahtuvan merirosvouden torjumiseksi;
9. vaatii tässä yhteydessä ryhtymään viipymättä tehokkaisiin toimiin merirosvoudesta epäiltyjen asettamiseksi syytteeseen ja rankaisemiseksi ja kehottaa kolmansia maita ja niitä EU:n jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole sitä tehneet, saattamaan YK:n merioikeusyleissopimuksen ja merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevan YK:n yleissopimuksen määräykset osaksi kansallista lainsäädäntöään merirosvojen rankaisematta jäämisen torjumiseksi;
10. kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan ja jäljittämään yhdessä Europolin ja Interpolin kanssa rahavirtoja sekä takavarikoimaan merirosvoille lunnasrahoina maksetut summat, koska on merkkejä siitä, että näitä rahoja saattaa ilmestyä pankkitileille kaikkialla maailmassa, myös Euroopan pankeissa, sekä yksilöimään ja purkamaan järjestäytyneet rikollisverkostot, jotka tekevät voittoa tällaisilla toimilla;
11. rohkaisee kansainvälisiä joukkoja puuttumaan tehokkaasti siihen, että kaapattuja kauppalaivoja käytetään enenevässä määrin "emäaluksina", koska tämä kehitys lisää merkittävästi merirosvojen operatiivista kykyä ja antaa heille mahdollisuuden käynnistää hyökkäyksensä voimakkaammin, määrätietoisemmin ja joustavammin koko luoteisella Intian valtamerellä;
12. toteaa, että ponnisteluja merirosvousongelman ratkaisemiseksi mantereelta käsin olisi tehostettava ja että Naton ja EU:n operaatioita olisi muutettava siten, että rannikoille merirosvoja vastaan taistelemaan perustetut osastot voivat laillisesti hyökätä merirosvoalusten rannikkotukikohtia ja laitureita vastaan, jolloin rajoitetaan tehokkaasti merirosvojen kykyä hyökätä laivoja vastaan;
13. kannustaa varustamoja noudattamaan ja täysin soveltamaan BMP-4-käytäntöjä (Best Management Practices for Protection against Somalia Based Piracy), joissa annetaan kaikille osapuolille riittävästi tietoja siitä, miten avustaa aluksia välttämään, pelottamaan tai viivyttämään merirosvojen hyökkäyksiä Somalian rannikolla; kehottaa jälleen kaikkia alueella toimivia aluksia rekisteröitymään asiaankuuluvien merenkulun turvallisuutta koordinoivien elinten käytäntöjen mukaisesti sekä noudattamaan EU-NAVFOR ATALANTA -suosituksia; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki niiden alukset ovat rekisteröityneet;
14. korostaa, että merirosvouden menestyksekäs torjuminen on mahdollista vain toteuttamalla tehokkaita, hyvin koordinoituja kansainvälisiä toimia, joissa turvallisuus lyö kättä kehitysyhteistyön, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kunnioittamisen kanssa; katsoo, että siksi olisi kiinnitettävä enemmän huomiota maissa vallitsevaan epävakaaseen ja usein anarkistiseen poliittiseen tilanteeseen, jota talouskehityksen puute edelleen pahentaa;
15. kehottaa neuvostoa ja komissiota yhteistyössä YK:n ja Afrikan unionin kanssa sekä noudattaen Somalian siirtymäkauden hallituksen (TFG) lukuisia pyyntöjä, jotka koskevat kansainvälisen avun saamista Somalian rannikon merirosvouden torjumiseksi, jatkamaan yhteistyötä TFG:n kanssa ja tukemaan sitä sen pyrkiessä torjumaan Al-Shabaabia, merirosvoutta ja sen harjoittajia, jotka on saatettava vastaamaan teoistaan, sekä auttamaan Somaliaa ja aluetta vahvistamaan valmiuksiaan;
16. iloitsee siitä, että Etiopian joukot vapauttivat hiljan laajat Somalialle kuuluvat alueet ja niiden väestöt Al-Shabaabin hallinnasta; panee merkille Kenian sotilaiden viimeaikaiset hyökkäykset Somaliaan alueelle ja pitää niitä oikeutettuna itsepuolustuksena Al-Shabaabin terroristien tekemiä matkailijoiden, myös YK:ta edustavien matkailijoiden sieppauksia vastaan;
17. pitää tervetulleena Somalimaan myönteistä vaikutusta ja Somalimaan edistymistä merirosvouden torjumisessa; kiittää niitä maita, jotka ovat myöntäneet materiaali- ja koulutusapua Somalimaan rannikkovartiostolle, jotta se voi osallistua entistä tehokkaammin merirosvouden torjumiseen yksilöimällä epäilyttävät alukset alueella partioiville merivoimien aluksille;
18. on huolissaan Afrikan sarven edelleen heikkenevästä humanitaarisesta tilanteesta ja kehottaa kansainvälistä yhteisöä ja erityisesti EU:ta lisäämään osallistumaan hädänalaisille tarjottavaan humanitaariseen apuun, jotta voidaan vastata kasvaviin humanitaarisiin tarpeisiin ja estää tilanteen jatkuva paheneminen;
19. pitää tervetulleena, että komissio päätti osoittaa vielä 50 miljoonaa euroa EU:n taloudellista tukea Afrikan unionin Somalia-operaatioon (AMISOM), ja kehottaa jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä edistämään Somaliassa rauhaa ja taloudellista kehitystä sekä rakentamaan demokraattista hallintoa, joka voisi pitkällä aikavälillä mahdollistaa turvallisuuden ja merirosvouden torjunnan, ja pitää tervetulleena Afrikan sarvea käsittelevän EU:n erityisedustajan nimittämistä;
20. korostaa välitöntä tarvetta rakentaa Somalimaahan, Puntmaahan ja Somaliaan kansainväliset normit täyttäviä säilöönottotiloja merirosvoja varten; kehottaa löytämään ratkaisun, joka mahdollistaisi kansainvälisen rahoitusavun osoittamisen tähän tarkoitukseen;
21. pitää myönteisenä vakausvälineen "kriittisiä merireittejä koskevan ohjelman" mukaista MARSIC-hanketta, jolla pyritään parantamaan merenkulun turvallisuutta läntisellä Intian valtamerellä ja Adeninlahdella jakamalla tietoja ja kehittämällä valmiuksia ja jolla korostetaan alueen maiden välistä alueellista yhteistyötä, ja odottaa sen jatkuvan vuoden 2013 jälkeen;
22. kannustaa itäisen ja eteläisen Afrikan ja Intian valtameren alueen maiden merirosvouden vastaisia aloitteita, kuten uusi merirosvouden vastainen ohjelma MASE (Maritime and Security Programme), joka sai EU:lta kahden miljoonan euron starttirahan;
23. kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään aluksilla tarpeellisiin turvatoimiin täysivaltaisten oikeuksiensa mukaisesti; korostaa, että yksityisten aseistettujen vartijoiden käyttäminen alueen kautta kulkevissa aluksissa ei ratkaise merirosvouden ongelmaa, vaan kyse on ainoastaan tilapäisestä ratkaisusta, jonka laivayhtiöiden on ollut pakko valita pyrkiessään suojelemaan merenkulkijoita; kehottaa myös komissiota ja neuvostoa pyrkimään muotoilemaan EU:n lähestymistavan, joka koskee hyväksytyn aseistetun henkilöstön käyttöä aluksilla, jotta voidaan tältä osin varmistaa IMOn suuntaviivojen hyvä täytäntöönpano;
24. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioille, Afrikan unionin, YK:n ja Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestön (IGAD) pääsihteereille, Somalian siirtymäkauden liittohallituksen puheenjohtajalle sekä yleisafrikkalaiselle parlamentille.
- [1] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0213.
- [2] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0519.
- [3] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2009)0099.
- [4] EUVL L 252, 20.9.2008, s. 39.
- [5] EUVL L 301, 12.11.2008, s. 33.
- [6] EUVL L 327, 11.12.2010, s. 49.