PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Sudanista ja Etelä-Sudanista
6.6.2012 - (2012/2659(RSP))
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Sabine Lösing, Willy Meyer, Marie-Christine Vergiat, Patrick Le Hyaric, Jacky Hénin, Younous Omarjee, João Ferreira GUE/NGL-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0281/2012
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvoston 24. huhtikuuta 2012 hyväksymän etenemissuunnitelman,
– ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2046 (2012),
– ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 5. toukokuuta 2012 antaman julkilausuman,
– ottaa huomioon vuonna 2005 tehdyn Sudania koskevan kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen,
– ottaa huomioon YK:n Etelä-Sudania koskevan operaation (UNMISS) ja Abyein alueen turvallisuusjoukkoja koskevan väliaikaisen operaation (UNISFA),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että Etelä-Sudan on ollut heinäkuusta 2011 lähtien itsenäinen valtio vuonna 2005 tehdyn kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen ja pelkästään Sudanin eteläosassa pidetyn kansanäänestyksen tuloksena;
B. ottaa huomioon, että Etelä-Sudan on yksi maailman köyhimmistä ja vähiten kehittyneistä maista, jonka lapsikuolleisuusluvut ovat maailman korkeimpien ja koulutusindikaattorit maailman matalimpien joukossa;
C. ottaa huomioon, että suurin osa alueen öljyvarannoista on Etelä-Kordofanin ja Abyein alueilla; ottaa huomioon, että yli 80 prosenttia Etelä-Sudanin talousarviosta ja noin 50 prosenttia Sudanin talousarviosta perustuu öljyntuotantoon ja -vientiin;
D. toteaa, että kokonaisvaltainen rauhansopimus on keskeyttänyt Sudanissa pitkään jatkuneen sisällissodan, mutta sopimusta ei ole vielä pantu kokonaisuudessaan täytäntöön; ottaa huomioon vielä keskeneräiset kysymykset, kuten rajalinjat sekä Sudanin ja Etelä-Sudanin välinen demilitarisoitu rajavyöhyke, kansalaisuus, öljystä saatavien tulojen jakaminen ja öljyputkien käyttö;
E. ottaa huomioon, että YK:n Sudanin-operaation (UNMIS) oli määrä päättyä 9. heinäkuuta, kun Etelä-Sudan julistautui virallisesti itsenäiseksi ja YK:n turvallisuusneuvosto käynnisti sitä seuraavan UNMISS-operaation, johon osallistui jopa 7 000 sotilasta; ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi 27. kesäkuuta 2011 väliaikaisia turvallisuusjoukkoja koskevan UNISFA-operaation, jolla tarkkaillaan Abyein alueen demilitarisointia;
1. tuomitsee Sudanin ja Etelä-Sudanin rajoilla toistuvat väkivaltaisuudet, kuten aluevaltaukset, palkkasoturien tukemisen ja toistuvia pakolaisaaltoja aiheuttavat ilmapommitukset;
2. on erittäin huolissaan Sudanin ja Etelä-Sudanin välisten taistelujen ja Sudanissa Etelä-Kordofanin ja Sinisen Niilin osavaltioissa jatkuvien taistelujen aiheuttamasta humanitaarisesta tilanteesta; tuomitsee jyrkästi kaiken siviiliväestöön kohdistuvan väkivallan, jolla rikotaan kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja ihmisoikeuslainsäädäntöä;
3. on vakuuttunut siitä, että Sudanin ja Etelä-Sudanin konfliktia ei voida ratkaista sotilaallisesti eikä etenkään Etelä-Kordofanissa eikä Sinisen Niilin alueella; korostaa, että on löydettävä pikaisesti yhdessä sovittu poliittinen ja diplomaattinen ratkaisu;
4. vaatii lopettamaan välittömästi kaikki asetoimitukset Sudaniin ja Etelä-Sudaniin ja etenkin Abyein, Sinisen Niilin ja Etelä-Kordofanin konfliktialueille;
5. kehottaa kumpaakin osapuolta panemaan kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen täytäntöön; kehottaa Sudania ja Etelä-Sudania vetämään aseistetut joukkonsa pois Abyein alueelta 20. kesäkuuta 2011 tehdyn sopimuksen mukaisesti ja osallistumaan kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen yhteydessä Abyein aseman rauhanomaista ratkaisua koskevaan rakentavaan vuoropuheluun;
6. muistuttaa, että Sudan ja Etelä-Sudan pääsivät kesäkuussa 2011 sopimukseen rajaturvallisuudesta ja yhteisestä poliittisesta turvallisuusmekanismista ja että sopimuksen 2 kohdassa sitouduttiin luomaan turvallinen demilitarisoitu rajavyöhyke; muistuttaa, että heinäkuussa 2011 päästiin rajavalvonnan tukioperaatiota koskevaan sopimukseen, jossa suunnitellaan yhteisen rajan todentamis- ja valvontajärjestelmän käyttöön ottamista; korostaa, että Sudanin ja Etelä-Sudanin on pikaisesti käynnistettävä rajavyöhykkeen demilitarisointi;
7. kehottaa kaikkia osapuolia noudattamaan erityisesti Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvoston 24. huhtikuuta 2012 tekemän päätöksen 7 ja 16 kohtaa ja toistaa, että valtioiden alueellisia rajoja ei pidä muuttaa voimatoimin, että kaikki aluekiistat on ratkaistava pelkästään yhteisesti sovittujen rauhanomaisten ja poliittisten keinojen avulla ja että Etelä-Kordofanin ja Sinisen Niilin alueen konflikteja ei voida ratkaista sotilaallisesti;
8. kehottaa sekä Sudania että Etelä-Sudania lopettamaan vihamielisyydet ja noudattamaan tekemiään sopimuksia ja sallimaan rajojen toiselle puolelle eristyksiin jääneen väestön turvallisen läpikulun sekä pääsyn ja liikkuvuuden rajojen yli;
9. korostaa, että on tärkeää noudattaa kansainvälisten kiistojen rauhanomaista ratkaisua koskevia periaatteita YK:n peruskirjan mukaisesti, ja kehottaa kansainvälistä yhteisöä pysyttelemään puolueettoman sovittelijan ja välittäjän roolissa ja pidättymään kaikista kumpaa tahansa osapuolta tukevista sotilaallisista interventioista tai sotilaallisesta tuesta, jotta Sudanin ja Etelä-Sudanin välille saadaan aikaan kestävä rauha, sekä keskittymään sovinto- ja aseistariisuntaprosesseihin;
10. kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita keskittymään avussaan sotilaallisen avun sijasta yhteiskunnallisiin hankkeisiin, kuten terveydenhuolto- ja koulutusalan hankkeisiin sekä maataloushankkeisiin, jotta voidaan varmistaa elintarviketurva ja elintarvikkeita koskeva omavaraisuus; kehottaa siksi Etelä-Sudania koskevaa YK-operaatiota (UNMISS) – jossa on nykyisin (maaliskuussa 2012) kaikkiaan 5 533 univormuasuista työntekijää (joista sotilaita 4 913) – johtavaa henkilöä ottamaan opiksi Kongon demokraattista tasavaltaa koskevasta operaatiosta, jossa osa mukana olleista syyllistyi vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin; edellyttää sotilaskoulutusta sisältävien operaatioiden ja kaiken siviili- ja sotilasalan yhteistyön lakkauttamista;
11. vaatii kunnioittamaan Sudanin ja Etelä-Sudanin kansojen itsemääräämisoikeutta omien luonnonvarojensa suhteen; korostaa, että luonnonvarojen demokraattinen hallinnointi ja luonnonvarojen oikeudenmukainen käytettävyys ovat olennaisia väestön hyväksi koituvan alueen vaurauden sekä sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen kannalta; korostaa, että luonnonvarojen hyödyntämisessä tarvitaan valtion sääntelyä ja avoimuutta; edellyttää neuvotteluja öljyvarojen hyödyntämisestä saatavien tulojen oikeudenmukaisesta ja yhteisesti hyväksytystä jakamisesta;
12. kehottaa kaikkia kansainvälisiä velkojia keskeyttämään välittömästi ja kattavasti Sudanin ja Etelä-Sudanin kaikkien velkojen kuoletuksen;
13. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Etelä-Sudanista vastaavalle Euroopan unionin erityisedustajalle, Sudanin hallitukselle, Etelä-Sudanin hallitukselle, Afrikan unionin toimielimille ja Sudania käsittelevän Afrikan unionin korkean tason täytäntöönpanoryhmän puheenjohtajalle.