Päätöslauselmaesitys - B7-0303/2012Päätöslauselmaesitys
B7-0303/2012

    PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS monivuotisesta rahoituskehyksestä ja omista varoista

    11.6.2012 - (2012/2678(RSP))

    neuvoston ja komission julkilausumien johdosta
    työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti

    Joseph Daul PPE-ryhmän puolesta
    Hannes Swoboda S&D-ryhmän puolesta
    Guy Verhofstadt ALDE-ryhmän puolesta
    Rebecca Harms, Daniel Cohn-Bendit Verts/ALE-ryhmän puolesta
    Gabriele Zimmer GUE/NGL-ryhmän puolesta


    Menettely : 2012/2678(RSP)
    Elinkaari istunnossa
    Asiakirjan elinkaari :  
    B7-0303/2012
    Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
    B7-0303/2012
    Hyväksytyt tekstit :

    B7‑0303/2012

    Euroopan parlamentin päätöslauselma monivuotisesta rahoituskehyksestä ja omista varoista

    (2012/2678(RSP))

    Euroopan parlamentti, joka

    –   ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen[1],

    –   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 311 ja 312 artiklan,

    –   ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman aiheesta "Sijoittaminen tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten[2]",

    –   ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2011 annetun komission ehdotuksen "Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio",

    –   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

    A. ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 312 artiklan 2 kohdan mukaan neuvosto antaa asetuksen, jossa vahvistetaan monivuotinen rahoituskehys, ja tekee ratkaisunsa yksimielisesti saatuaan parlamentin hyväksynnän;

    B.  ottaa huomioon, että SEUT:n 311 artiklan mukaan unioni huolehtii siitä, että sillä on tavoitteidensa saavuttamiseksi ja politiikkansa toteuttamiseksi tarvittavat varat ja että talousarvio rahoitetaan kokonaisuudessaan unionin omin varoin;

    C. ottaa huomioon, että puheenjohtajavaltio Tanska aikoo toimittaa kesäkuun Eurooppa-neuvostolle neuvottelupaketin, jossa esitetään vaihtoehtoja neuvottelujen kaikista näkökohdista, myös tulopuolesta, mutta joka ei tässä vaiheessa sisällä lukuja;

    D. toteaa, että parlamentti vahvisti edellä mainitussa 8. kesäkuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevat poliittiset painopisteensä, jotka koskevat sekä lainsäädäntöä että talousarvionäkökohtia, mikä antaa vakaan perustan seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä käytäville neuvotteluille;

    E.  toteaa, että Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen liittyvät monivuotiset ohjelmat tavanomaisessa lainsäätämisjärjestyksessä;

    F.  toteaa, että parlamentti on toistuvasti pyytänyt uusien ja todellisten omien varojen luomista;

    1.  korostaa, että EU:n talousarvio on investointitalousarvio, jolla on huomattava vipuvaikutus, koska 94 prosenttia sen määrärahoista on varattu talouskasvun ja työllisyyden elvyttämiseen sekä EU:n roolin vahvistamiseen globaalina toimijana; tähdentää, että EU:n talousarvio on kooltaan rajallinen – vain kaksi prosenttia julkisista menoista EU:ssa – mutta että se siitä huolimatta auttaa kokoamaan yhteen varoja, toimii katalysaattorina ja tuottaa mittakaavaetuja ja rajat ylittäviä vaikutuksia, joiden avulla voidaan saavuttaa EU:n yhteiset poliittiset tavoitteet; on lujasti vakuuttunut siitä, että EU:n talousarvio on hyvin tehokas väline, jonka avulla voidaan lisätä sellaisia strategisia investointeja, jotka tuottavat eurooppalaista lisäarvoa, ja saada Euroopan talous elvytettyä sekä tuotettua talouskasvua ja parannettua työllisyyttä taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi koko EU:ssa; korostaa siksi, että EU:n talousarviolla on oltava strateginen asema yhdessä kansallisiin talousarvoihin nyt sovellettavien talousarvion vakauttamistoimien kanssa;

    2.  palauttaa mieliin, että se hyväksyi 8. kesäkuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa suurella enemmistöllä SURE-erityisvaliokunnan mietinnön, jonka sisältö on edelleen voimassa ja jota on pidettävä parlamentin kantana tulevaa monivuotista rahoituskehystä 2014–2020 koskevia neuvotteluja varten; toistaa, että EU:n poliittisia tavoitteita ei voida saavuttaa ilman vakaasta EU:n talousarviosta saatavaa asianmukaista rahoitusta; korostaa, että Eurooppa 2020 ‑strategialla, jota kaikki 27 jäsenvaltiota kannattavat, olisi autettava Eurooppaa toipumaan kriisistä ja vahvistumaan siten, että luodaan työpaikkoja ja edistetään älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua; vahvistaa vastustavansa kaikkia ehdotuksia, jotka estävät unionia täyttämästä tehtäviään ja jo tekemiään poliittisia sitoumuksia tai kantamaan uutta vastuuta;

    3.  vaatii, että todellisista omista varoista saatujen tulojen ja menojen on oltava asianmukaisesti tasapainossa EU:n talousarviossa perussopimuksen mukaisesti; toteaa, että se ei ole valmis antamaan hyväksyntäänsä seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevalle asetukselle, ilman että päästään poliittiseen sopimukseen omien varojen järjestelmää koskevasta uudistuksesta, jolla lakkautetaan nykyiset hyvitykset ja muut korjausjärjestelyt sekä lisätään avoimuutta, oikeudenmukaisuutta ja kestävyyttä;pitää myönteisenä komission 29. kesäkuuta 2011 esittämiä ehdotuksia omien varojen järjestelmän uudistamisesta, mukaan luettuina transaktioveroa ja uutta, EU:n omiin varoihin luettavaa arvonlisäveroa koskevat ehdotukset, joilla on tarkoitus vähentää jäsenvaltioiden EU:n talousarvioon maksamat BKTL-perusteiset maksut 40 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä ja siten tukea jäsenvaltioiden ponnisteluja talouden vakauttamiseksi;

    4.  vaatii makrotaloudellisen ympäristön ja muuttuvan maailman huomioon ottaen sekä EU:n varojen käyttämiseksi paremmin ja tehokkaammin, että monivuotinen rahoituskehys vuosiksi 2014–2020 mahdollistaa suuremman joustavuuden sekä otsakkeiden sisällä että niiden välillä ja monivuotiseen rahoituskehykseen kuuluvien vuosien välillä, jotta voidaan varmistaa, että määrärahoja voidaan tarvittaessa mukauttaa muuttuviin olosuhteisiin ja prioriteetteihin; pitää kiinni unionin talousarvion yhtenäisyyden periaatteesta ja korostaa, että kaikki unionin politiikat ja ohjelmat olisi sisällytettävä monivuotiseen rahoituskehykseen ja niille olisi varattava asianmukainen rahoitus, koska siten voidaan lisätä rahoituskehyksen avoimuutta, ennustettavuutta ja vastuullisuutta;

    5.  kehottaa päättäväisesti, että parlamentti ja neuvosto (yleisten asioiden neuvosto) neuvottelevat Eurooppa-neuvoston vahvistamista poliittisista kannoista, ennen kuin neuvosto esittää virallisesti ehdotuksensa parlamentin hyväksynnän saamiseksi monivuotista rahoituskehystä koskevalle asetukselle SEUT:n 312 artiklan mukaisesti; korostaa, että neuvottelut monivuotisia ohjelmia koskevista lainsäädäntöehdotuksista käydään tavanomaisessa lainsäätämisjärjestyksessä ja että ne saatetaan päätökseen, kun niiden määrärahoista on päästy sopimukseen; on lujasti päättänyt tarvittaessa käyttää täysimääräisesti perussopimukseen sisältyvää hyväksynnän antamista ja tavanomaista lainsäätämisjärjestystä koskevaa toimivaltaansa;

    6.  painottaa, että monivuotisen rahoituskehyksen tavoitteista ja politiikoista olisi sovittava ennen kuin niihin varataan määrärahoja, ja korostaa, että parlamentin ja neuvoston olisi käytävä täysimittaisia neuvotteluja kaikista monivuotiseen rahoituskehykseen liittyvistä näkökohdista ennen määrärahojen määrän vahvistamista ja koko rahoituskehyspakettia koskevien lopullisten mukautusten tekemistä; yhtyy näkemykseen, että periaate "mistään ei ole sovittu, ennen kuin kaikesta on sovittu" on tarkoituksenmukainen työskentelymenetelmä;

    7.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille sekä muille toimielimille ja elimille, joita asia koskee.