Päätöslauselmaesitys - B7-0319/2012/REV1Päätöslauselmaesitys
B7-0319/2012/REV1

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Tiibetin ihmisoikeustilanteesta

11.6.2012 - (2012/2685(RSP))

komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti

José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Thomas Mann, Ioannis Kasoulides, Filip Kaczmarek, Jarosław Leszek Wałęsa, Roberta Angelilli, Laima Liucija Andrikienė, László Tőkés, Bernd Posselt, Cristian Dan Preda, Tunne Kelam PPE-ryhmän puolesta

Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0312/2012

Menettely : 2012/2685(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
B7-0319/2012
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
B7-0319/2012
Keskustelut :
Äänestykset :
Hyväksytyt tekstit :

B7‑0319/2012

Euroopan parlamentin päätöslauselma Tiibetin ihmisoikeustilanteesta

(2012/2685(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Kiinasta ja Tiibetistä ja etenkin 26. lokakuuta 2011 ja 24. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon 7. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Tiibetin pakolaishallituksen vaalien kieltämisestä Nepalissa,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuodelta 1948,

–   ottaa huomioon Kiinan kansantasavallan perustuslain 36 pykälän, jossa taataan kaikille kansalaisille oikeus uskonnonvapauteen,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksia käsittelevän EU:n erikoisedustajan tulevan nimittämisen,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A. ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien, oman identiteetin ja kulttuurin, uskonnonvapauden sekä yhdistymisvapauden kunnioittaminen ovat Euroopan unionin perusperiaatteita ja ulkopolitiikan ensisijaisia painopisteitä;

B.  toteaa, että EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelu ei ole johtanut tiibetiläisten ihmisoikeustilanteen merkittävään paranemiseen;

C. panee merkille, että Kiinan kansantasavalta on miehittänyt Tiibetin;

D. ottaa huomioon, että hänen pyhyytensä dalai-laman lähettiläät ovat ottaneet Kiinan kansantasavallan hallitukseen yhteyttä löytääkseen Tiibetin kysymykseen rauhanomaisen ja kumpaakin osapuolta hyödyttävän ratkaisun;

E.  toteaa, että Kiinan kansantasavallan viranomaiset käyttivät suhteetonta voimaa Tiibetissä vuonna 2008 järjestettyjä mielenosoituksia vastaan ja että viranomaiset ovat sen jälkeen ottaneet käyttöön rajoittavia turvatoimia, joilla on tukahdutettu ilmaisunvapautta, yhdistymisvapautta ja uskonvapautta;

F.  toteaa, että vuoden 2008 mielenosoitusten uhrien lukumäärä on saattanut nousta yli kahteensataan, pidätettyjen lukumäärä vaihtelee 4434:stä yli 6500:aan ja vuoden 2010 päättyessä tiedossa oli Tiibetin 831 poliittista vankia, joista 360 oli tuomittu tuomioistuimessa ja näistä 12 oli saanut elinkautistuomion;

G. ottaa huomioon, että Kiinan kansantasavallan viranomaisten raportoidaan käyttäneen kidutusta, kuten hakkaamista, sähköshokkiaseita, pitkäaikaista eristämistä, nälässä pitämistä sekä muita vastaavia keinoja, saadakseen tiibetiläisvangit tunnustamaan rikoksia;

H. ottaa huomioon, että vuodesta 2009 lähtien 38 tiibetiläisen, joista useimmat ovat olleet munkkeja ja nunnia, kerrotaan sytyttäneen itsensä tuleen (tapauksista kaksi on ollut Lhasassa) vastalauseena Kiinan Tiibetissä harjoittamalle tiukalle politiikalle ja vaatien dalai-laman paluuta sekä uskonnonvapautta Sichuanin maakunnassa Ngaban (kiinaksi Aba) hallintoalueella ja Tiibetin ylängön muilla alueilla;

I.   toteaa, että eräiden itsensä tuleen sytyttäneiden – eli Chimey Paldenin, Tenpa Darjeyn, Jamyang Paldenin, Lobsang Gyatson, Sona Rabyangin, Dawa Tseringin, Kelsang Wangchuckin, Lobsang Kelsangin, Lobsang Kunchok ja Tapeyn – nykyinen terveydentila ja olinpaikka ei ole tiedossa tai se on jäänyt epäselväksi;

J.   ottaa huomioon, että Kiinan kansantasavallan viranomaiset pidättivät yhdennetoista panchen-laman Gedhun Choekyi Nyiman, eikä häntä ole nähty julkisuudessa 14. toukokuuta 1995 jälkeen;

K. toteaa, että han-kiinalaisten sijoittaminen Tiibetin historialliselle alueelle ja tiibetiläisten perinteisen paimentolaisuuteen perustuvan elämäntavan lopettaminen vaarantavat tiibetiläisten identiteetin, kielen, kulttuurin ja uskonnon, jotka todistavat vanhasta ja rikkaasta sivilisaatiosta;

L.  ottaa huomioon, että EU on määrittämässä ihmisoikeuksia käsittelevän EU:n erityisedustajan valtuuksia ja nimittämässä tätä;

M. toteaa, että sen aiemmin komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle esittämät pyynnöt Tiibetin tilanteen ottamisesta esille kiinalaisosapuolten kanssa eivät ole johtaneet odotettuihin tuloksiin;

1.  toistaa, että EU:n ja Kiinan kansantasavallan strategisen kumppanuuden olisi perustuttava yhteisiin periaatteisiin ja arvoihin;

2.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa lisäämään pyrkimyksiään käsitellä Tiibetin ihmisoikeustilannetta EU:n ja kiinan ihmisoikeusvuoropuhelussa;

3.  ylistää hänen pyhyytensä dalai-laman erittäin merkittävää ja onnistunutta demokratiakehitystä maanpaossa elävien tiibetiläisten hallinnossa sekä sitä, että dalai-lama siirsi äskettäin poliittiset toimivaltuutensa ja vastuunsa demokraattisesti valitulle Kalon Tirpalle Tiibetin keskushallinnossa, joka edustaa Tiibetin kansan pyrkimyksiä;

4.  kiittää Tiibetin uuden, demokraattisesti valitun poliittisen johdon päätöstä jatkaa hänen pyhyytensä dalai-laman viitoittamalla poliittisella keskitiellä, jonka tavoitteena on tiibetiläisten aito autonomia Kiinan kansantasavallan yhteydessä ja Kiinan perustuslain puitteissa;

5.  tukee tiibetiläisten todellisesta itsemääräämisoikeudesta tehdyssä muistiossa vahvistettuja periaatteita, joita hänen pyhyytensä dalai-laman lähettiläät ehdottivat kiinalaisosapuolilleen vuonna 2008 ja jotka tarjoavat perustan realistisen ja kestävän mahdollisen poliittisen ratkaisun aikaansaamiselle Tiibetin tilanteeseen;

6.  torjuu Kiinan kansantasavallan hallituksen esittämän väitteen, että hallitusten mukanaolo hänen pyhyytensä dalai-laman ja Tiibetin vaaleilla valitun johdon jäsenten kanssa sekä hallitusten tuenilmaukset sen puolesta, että Tiibetin kysymys on ratkaistava rauhanomaisesti vuoropuhelun ja neuvottelun keinoin, olisi vastoin "yhden Kiinan politiikkaa";

7.  kehottaa Kiinan kansantasavallan viranomaisia takaamaan Tiibetin historialliselle alueelle mielekkään autonomian;

8.  on edelleen erittäin huolestunut Kiinan kansantasavallan menettelytavoista Tiibetin buddhalaisuuden yhteydessä sekä käytännöistä, jotka tuhoavat, tukahduttavat ja nujertavat tiibetiläisten identiteetin muiden ilmauksien, esimerkiksi kulttuurin, kielen, tapojen, elämäntavan ja perinteiden, säilyttämistä ja kehittämistä;

9.  ilmaisee pettymyksensä siihen, että Kiinan kansantasavallan hallitus on tammikuusta 2010 lähtien ollut haluton jatkamaan vuoropuhelua hänen pyhyytensä dalai-laman lähettiläiden kanssa, ja kannustaa Kiinan viranomaisia käymään Tiibetin keskushallinnon kanssa tarkoituksenmukaista vuoropuhelua Tiibetin tulevaisuudesta;

10. edellyttää, että Kiinan kansantasavallan viranomaisten on kunnioitettava tiibetiläisten uskonnonvapautta, yhdistymisvapautta ja uskonvapautta;

11. kehottaa Kiinan kansantasavallan viranomaisia sallimaan, että vuoden 2008 mielenosoituksista ja sen jälkiseurauksista teetetään riippumaton kansainvälinen tutkinta, ja vaatii poliittisten vankien vapauttamista;

12. tuomitsee kaikenlaisen pidätettyjen kiduttamisen ja pyytää Kiinan kansantasavallan viranomaisia sallimaan, että Tiibetissä olevissa vankiloissa ja pidätyskeskuksissa voidaan tehdä riippumattomia kansainvälisiä tarkastuksia;

13. moittii uudelleen Kiinan viranomaisia tiibetiläisluostareihin tehtävien ratsioiden jatkamisesta ja kehottaa Kiinan hallitusta takaamaan uskonnonvapauden sekä Tiibetin väestölle että omille kansalaisilleen;

14. edellyttää, että Kiinan viranomaisten on paljastettava kaikkien itsensä Tiibetissä tuleen sytyttäneiden uhrien kohtalo ja olinpaikka;

15. vaatii Kiinan viranomaisia antamaan tietoja yhdennentoista panchen-laman Gedhun Choekyi Nyiman kohtalosta ja olinpaikasta;

16. kehottaa Kiinan viranomaisia vaalimaan tiibetiläisten omaa kieltä, kulttuuria ja uskontoa ja kunnioittamaan heidän perusvapauksiaan sekä pidättymään han-kiinalaisten siirtämisestä Tiibetin historiallisille alueille ja lopettamaan tiibetiläispaimentolaisten pakottamisen luopumaan näiden perinteisistä elintavoista;

17. odottaa, että ihmisoikeusasioita käsittelevä EU:n erityisedustaja raportoi säännöllisesti Kiinan kansantasavallan ihmisoikeustilanteesta ja erityisesti Tiibetin ihmisoikeustilanteesta;

18. kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ottamaan Tiibetin ihmisoikeustilanteen esille kaikissa tapaamisissa Kiinan kansantasavallan edustajien kanssa;

19. kannustaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa nimittämään EU:n erikoisedustajan Tiibetiin, jotta voidaan edistää ihmisoikeuksien kunnioittamista, mukaan lukien tiibetiläisten oikeus säilyttää oma identiteettinsä ja kehittää sitä sekä tämän uskonnolliset, kulttuuriset ja kielelliset ilmaisut; tukee rakentavaa vuoropuhelua ja neuvotteluja Kiinan kansantasavallan hallituksen ja hänen pyhyytensä dalai-laman lähettiläiden välillä; kannustaa antamaan apua tiibetiläispakolaisille erityisesti Nepalissa ja Intiassa;

20. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Kiinan kansantasavallan hallitukselle ja parlamentille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille ja hänen pyhyydelleen dalai-lamalle sekä Tiibetin keskushallinnon johdolle.