PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Tiibetin tilanteesta
11.6.2012 - (2012/2685(RSP))
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Charles Tannock, Ryszard Antoni Legutko, Tomasz Piotr Poręba, Ryszard Czarnecki ECR-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0312/2012
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Kiinasta ja Tiibetistä ja etenkin 26. lokakuuta 2011 ja 24. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselmat,
– ottaa huomioon 7. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Nepalissa maanpaossa olevan Tiibetin hallituksen vaalikiellosta,
– ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuodelta 1948,
– ottaa huomioon Kiinan kansantasavallan perustuslain 36 pykälän, jossa taataan kaikille kansalaisille oikeus uskonnonvapauteen,
– ottaa huomioon ihmisoikeuksia käsittelevän EU:n erikoisedustajan odotettavissa olevan nimittämisen,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien, oman identiteetin ja kulttuurin, uskonnonvapauden sekä yhdistymisvapauden kunnioittaminen ovat Euroopan unionin perusperiaatteita ja ulkopolitiikan ensisijaisia painopisteitä;
B. panee merkille, että Kiinan kansantasavalta on miehittänyt Tiibetin;
C. ottaa huomioon, että hänen pyhyytensä dalai-laman lähettiläät ovat ottaneet Kiinan kansantasavallan hallitukseen yhteyttä löytääkseen Tiibetin-kysymykseen rauhanomaisen ja kumpaakin osapuolta hyödyttävän ratkaisun;
D. toteaa, että dalai-laman edustajien ja Kiinan viranomaisten välisissä keskusteluissa ei juurikaan ole edistytty ja että keskusteluissa on käsitelty avainkysymyksiä, kuten Tiibetin ainutlaatuisen kulttuurin, uskonnon ja perinteiden säilyttämistä sekä tarvetta saada Tiibetiin aikaan mielekäs autonomiajärjestely Kiinan perustuslain sisällä;
E. toteaa, että Kiinan kansantasavallan viranomaiset käyttivät voimaa Tiibetissä vuonna 2008 järjestettyjä mielenosoituksia vastaan ja että viranomaiset ovat sen jälkeen ottaneet käyttöön rajoittavia turvatoimia, joilla on tukahdutettu ilmaisunvapautta, yhdistymisvapautta ja uskonvapautta;
F. toteaa, että vuoden 2008 mielenosoitusten uhrien lukumäärä on saattanut nousta yli kahteensataan, pidätettyjen lukumäärä vaihtelee 4 434:stä yli 6 500:aan ja vuoden 2010 päättyessä tiedossa oli Tiibetin 831 poliittista vankia, joista 360 oli tuomittu tuomioistuimessa ja näistä 12 oli saanut elinkautistuomion;
G. toteaa, että raporttien mukaan on käytetty kidutusta, kuten hakkaamista, sähköshokkiaseita, pitkäaikaista eristämistä, nälässä pitämistä sekä muita vastaavia keinoja, jotta tiibetiläisvangit saadaan tunnustamaan rikoksia;
H. toteaa, että vuodesta 2009 alkaen yli 30 tiibetiläisen, joista useimmat ovat olleet munkkeja ja nunnia, kerrotaan sytyttäneen itsensä tuleen vastalauseena Kiinan Tiibetissä harjoittamalle tiukalle politiikalle ja vaatien dalai-laman paluuta sekä uskonnonvapautta Sichuanin maakunnassa Ngaban (kiinaksi Aba) hallintoalueella ja Tiibetin ylängön muilla alueilla; toteaa, että itsensä tuleen sytyttämistä voidaan pitää eräänlaisena Tiibetin nuoren väestön protestina ja lisääntyvän epätoivon ilmaisuna ja, mikä heidän henkilökohtainen motiivinsa sitten onkaan, näitä tekoja on katsottava laajemmassa yhteydessä, joka liittyy Ngaban hallintoalueen monia vuosia jatkuneeseen uskonnolliseen ja poliittiseen alistamiseen;
I. toteaa, että eräiden itsensä tuleen sytyttäneiden – eli Chimey Paldenin, Tenpa Darjeyn, Jamyang Paldenin, Lobsang Gyatson, Sona Rabyangin, Dawa Tseringin, Kelsang Wangchuckin, Lobsang Kelsangin, Lobsang Kunchokin ja Tapeyn – nykyinen terveydentila ja olinpaikka ei ole tiedossa tai se on jäänyt epäselväksi;
J. ottaa huomioon, että Kiinan kansantasavallan viranomaiset pidättivät yhdennentoista panchen-laman Gedhun Choekyi Nyiman, eikä häntä ole nähty julkisuudessa 14. toukokuuta 1995 jälkeen;
K. toteaa, että han-kiinalaisten sijoittaminen Tiibetin historialliselle alueelle ja tiibetiläisten perinteisen paimentolaisuuteen perustuvan elämäntavan hävittäminen vaarantavat tiibetiläisten identiteetin, kielen, kulttuurin ja uskonnon, jotka todistavat vanhasta ja rikkaasta sivilisaatiosta;
L. toteaa, että sen aiemmin komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle esittämät pyynnöt Tiibetin tilanteen ottamisesta esille kiinalaisosapuolten kanssa eivät ole johtaneet odotettuihin tuloksiin;
1. toistaa, että EU:n ja Kiinan kansantasavallan strategisen kumppanuuden olisi perustuttava yhteisiin periaatteisiin ja arvoihin;
2. kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa lisäämään pyrkimyksiään käsitellä Tiibetin ihmisoikeustilannetta EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelussa;
3. kehottaa Kiinan kansantasavallan viranomaisia takaamaan Tiibetin historialliselle alueelle autonomian;
4. kannustaa Kiinan viranomaisia käymään Tiibetin keskushallinnon edustajien kanssa tarkoituksenmukaista vuoropuhelua ja tehostamaan sitä avoimuuden ilmapiirissä ja pitäen tavoitteena kestävän ratkaisun aikaansaamista Tiibetissä;
5. vaatii Kiinan kansantasavallan viranomaisia kunnioittamaan tiibetiläisten vapautta rauhanomaiseen mielipiteidensä ilmaisemiseen, yhdistymisvapautta ja uskonvapautta;
6. kehottaa Kiinan kansantasavallan viranomaisia sallimaan, että vuoden 2008 mielenosoituksista ja sen jälkiseurauksista teetetään riippumaton kansainvälinen tutkinta, ja vaatii poliittisten vankien vapauttamista;
7. tuomitsee kaikenlaisen pidätettyjen kiduttamisen;
8. moittii uudelleen Kiinan viranomaisia tiibetiläisluostareihin tehtävien ratsioiden jatkamisesta ja kehottaa Kiinan hallitusta takaamaan uskonnonvapauden sekä Tiibetin väestölle että omille kansalaisilleen;
9. vaatii Kiinan viranomaisia paljastamaan kaikkien Tiibetissä itsensä tuleen sytyttäneiden uhrien kohtalon ja olinpaikan;
10. vaatii Kiinan viranomaisia paljastamaan yhdennentoista panchen-laman Gedhun Choekyi Nyiman kohtalon ja olinpaikan;
11. kehottaa Kiinan viranomaisia vaalimaan tiibetiläisten omaa kieltä, kulttuuria ja uskontoa ja kunnioittamaan heidän perusvapauksiaan sekä pidättymään han-kiinalaisten siirtämisestä Tiibetin historiallisille alueille ja lopettamaan tiibetiläispaimentolaisten pakottamisen luopumaan perinteisistä elintavoistaan;
12. ilmaisee huolensa siitä, että Kiinan viranomaiset ovat sulkeneet Tiibetin ulkomaalaisilta vierailijoilta ja peruneet viisumit alueelle, ja kehottaa Kiinan viranomaisia avaamaan Tiibetin uudelleen ulkomaalaisille vierailijoille ja toimittajille;
13. kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ottamaan Tiibetin ihmisoikeustilanteen esille kaikissa tapaamisissa Kiinan kansantasavallan edustajien kanssa;
14. kannustaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa nimittämään Tiibetin asioita käsittelevän EU:n erikoisedustajan, jotta voidaan edistää Tiibetin kansan ihmisoikeuksien kunnioittamista, mukaan lukien tiibetiläisten oikeus säilyttää oma erityinen identiteettinsä sekä maan uskonnolliset, kulttuuriset ja kielelliset ilmaisut ja kehittää niitä; tukee rakentavaa vuoropuhelua ja neuvotteluja Kiinan kansantasavallan hallituksen ja hänen pyhyytensä dalai-laman lähettiläiden välillä; kannustaa antamaan apua tiibetiläispakolaisille erityisesti Nepalissa ja Intiassa;
15. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Kiinan kansantasavallan hallitukselle ja parlamentille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Tiibetin maanpaossa olevalle hallitukselle ja parlamentille sekä hänen pyhyydelleen dalai-lamalle.