PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Länsirantaa ja Itä-Jerusalemia koskevasta EU:n politiikasta
27.6.2012 - (2012/2964(RSP))
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Margrete Auken, Nicole Kiil-Nielsen, Hélène Flautre, Ana Miranda, Keith Taylor, Jill Evans, Judith Sargentini, Daniel Cohn-Bendit, Raül Romeva i Rueda Verts/ALE-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0373/2012
B7‑0373/2012
Euroopan parlamentin päätöslauselma Länsirantaa ja Itä-Jerusalemia koskevasta EU:n politiikasta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Lähi-idästä, Palestiinasta ja Israelista ja erityisesti 29. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Palestiinan tilanteesta[1] ja 10. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Jordanin ja erityisesti sen alajuoksun tilanteesta[2],
– ottaa huomioon 14. toukokuuta 2012 sekä 18. heinäkuuta ja 23. toukokuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät Lähi-idän rauhanprosessista,
– ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin julkilausumat, erityisesti 8. kesäkuuta 2012 annetun julkilausuman siirtokuntien laajentamisesta, 25. huhtikuuta 2012 annetun julkilausuman miehitetyillä palestiinalaisalueilla sijaitsevien Sansanan, Rechelimin ja Bruchinin siirtokuntien asemaa koskevasta Israelin viranomaisten päätöksestä sekä 22. helmikuuta 2012 annetun julkilausuman Israelin siirtokuntien hyväksymisestä,
– ottaa huomioon tammikuussa 2012 laaditun EU:n edustustojen päälliköiden raportin Itä-Jerusalemista, heinäkuussa 2011 laaditun EU:n edustustojen päälliköiden raportin C‑alueesta ja Palestiinan valtion rakentamisesta ("Area C and Palestinian State Building"), huhtikuussa 2011 laaditun EU:n edustustojen päälliköiden raportin siirtokuntalaisten väkivaltaisuudesta ja siihen liittyvän helmikuussa 2012 laaditun EU:n edustustojen päälliköiden muistion siirtokuntalaisten väkivaltaisuudesta,
– ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät Euroopan unionin rajavalvonnan avustusoperaatiosta Rafahin rajanylityspaikalla,
– ottaa huomioon korkean edustajan tiedottajan 22. toukokuuta 2012 antaman julkilausuman Bassem Tamimin tapauksesta,
– ottaa huomioon vuonna 1949 tehdyn neljännen Geneven yleissopimuksen siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana,
– ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 242 (1967), 252 (1968), 338 (1973), 476 (1980), 478 (1980), 1397 (2002), 1515 (2003) ja 1850 (2008),
– ottaa huomioon Lähi-idän kvartetin julkilausumat ja erityisesti sen 11. huhtikuuta 2012 ja 23. syyskuuta 2011 antamat julkilausumat,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti on toistuvasti ilmaissut tukevansa kahden valtion ratkaisua, joka käsittää Israelin valtion ja itsenäisen, demokraattisen, yhtenäisen ja elinkelpoisen Palestiinan valtion, jotka elävät rinnakkain rauhan ja turvallisuuden ilmapiirissä, ja että on hyväksyttävä vain sellaiset muutokset ennen vuotta 1967 määriteltyihin rajoihin, myös Jerusalemin osalta, joista on sovittu osapuolten kesken;
B. ottaa huomioon, että osapuolten väliset suorat rauhanneuvottelut ovat keskeytyneet ja että viimeaikaiset yritykset aloittaa neuvottelut uudelleen ovat epäonnistuneet; ottaa huomioon, että uskottava, kestävä ja kattava ratkaisu edellyttää kansainvälisten ihmisoikeuksien kunnioittamista ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista, mukaan lukien neljäs Geneven yleissopimus siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana;
C. ottaa huomioon, että 14. toukokuuta 2012 annetuissa neuvoston päätelmissä korostettiin, että Lähi-idän rauhanprosessi on käynnistettävä kiireellisesti uudelleen myös arabikevättä seuranneiden Välimeren eteläpuolella sijaitsevissa maissa meneillään olevien muutosten vuoksi, jotta voidaan vastata alueen kaikkien ihmisten legitiimeihin toiveisiin;
D. katsoo, että EU:n edustustojen päälliköiden äskettäin laatimat raportit, jotka koskivat C‑aluetta ja Palestiinan valtion rakentamista, Itä-Jerusalemia ja siirtokuntalaisten väkivaltaisuutta ja jotka vuosivat lehdistölle, vahvistivat jälleen kerran alueella käynnissä olevan huolestuttava ja mahdollisesti peruuttamattoman kehityksen, joka horjuttaa vakavasti kahden valtion ratkaisun toteuttamiskelpoisuutta;
E. ottaa huomioon, että kansainvälisen oikeuden mukaisesti Länsiranta ja Itä-Jerusalem sekä Gazan alue ovat miehitettyjä alueita, joihin sovelletaan täysimääräisesti kansainvälistä humanitaarista oikeutta sekä neljättä Geneven yleissopimusta; katsoo, että Israelin on miehittäjävaltana muun muassa varmistettava hyvässä uskossa, että miehitetyillä alueilla elävän palestiinalaisväestön perustarpeista huolehditaan, johdettava miehittämiään alueita tavalla, joka hyödyttää paikallisväestöä, suojeltava siviilikohteita ja vältettävä oman väestön siirtämistä miehitetylle alueelle sekä miehitetyn alueen väestön siirtämistä omalle alueelleen;
F. ottaa huomioon, että C-alue, joka on vuonna 1993 tehdyn Oslon rauhansopimuksen nojalla Israelin siviili- ja turvallisuusvalvonnassa, muodostaa 62 prosenttia Länsirannan alueesta ja on sen ainoa yhtenäinen alue, jonka maaperä on Länsirannan hedelmällisintä ja luonnonvaroiltaan rikkainta; ottaa huomioon, että Länsirannan jako A-, B- ja C‑alueisiin oli tarkoitettu väliaikaiseksi toimeksi; ottaa huomioon, että vuonna 1995 tehdyssä Länsirantaa ja Gazan aluetta koskevassa väliaikaisessa sopimuksessa määrättiin, että C‑alue siirretään asteittain palestiinalaishallinnon alaisuuteen, mitä ei ole tapahtunut;
G. katsoo, että Israelin hallinnon politiikka on vähentänyt palestiinalaisväestön määrää C‑alueella; ottaa huomioon, että tämän politiikan seurauksena vain 5,8 prosenttia Länsirannan palestiinalaisväestöstä asuu C-alueella, kun taas israelilaisten siirtokuntalaisten määrä, arviolta 310 000, on yli kaksi kertaa niin suuri kuin arvioitu palestiinalaisväestön määrä C-alueella;
H. ottaa huomioon, että YK:n Lähi-idässä olevien palestiinalaispakolaisten avustusjärjestön (UNRWA) raporttien mukaan palestiinalaisilta on kielletty rakentaminen 70 prosentilla ja sitä on rajoitettu rajusti 29 prosentilla C-alueesta; ottaa huomioon, että vuonna 2011 kaikista talojen purkamisista 90 prosenttia ja väestön siirroista 92 prosenttia tapahtui C‑alueella; katsoo näin ollen, että palestiinalaisväestön ja sen oikeuksien suojelu C‑alueella on erittäin tärkeää, jotta säilytetään kahden valtion ratkaisun toteuttamiskelpoisuus;
I. ottaa huomioon, että Israel julisti vuodelta 1980 olevassa laissaan "Basic Law: Jerusalem, Capital of Israel" Jerusalemin Israelin jakamattomaksi ja yhtenäiseksi pääkaupungiksi; ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 478 (1980) todetaan, että kaikki Israelin miehitysvaltana toteuttamat lainsäädännölliset ja hallinnolliset toimet, joilla on muutettu tai pyritty muuttamaan Jerusalemin luonnetta ja asemaa, erityisesti Basic Law, olivat mitättömiä ja ne on kumottava välittömästi;
J. katsoo, että Itä-Jerusalemin viimeaikaisten tapahtumien vuoksi, joita korostetaan myös EU:n edustustojen päälliköiden raportissa, suunnitelma Jerusalemista kahden valtion tulevana pääkaupunkina on käytännössä yhä epätodennäköisempi ja hankalampi toteuttaa;
K. ottaa huomioon, että Itä-Jerusalemissa asuvilla palestiinalaisilla, jotka edustavat 37 prosenttia Jerusalemin väestöstä, on pysyvä oleskelulupa, joka voidaan myöntää lapsille vain tietyissä olosuhteissa ja jota ei myönnetä automaattisesti aviopuolisoille, mikä estää monien Itä-Jerusalemin pysyvien asukkaiden puolisoita ja lapsia asumasta yhdessä perheenjäsentensä kanssa; ottaa huomioon, että noin 200 000 israelilaista siirtokuntalaista asuu Itä-Jerusalemissa ja sen ympäristössä;
L. ottaa huomioon, että vuonna 2011 siirtokuntia laajennettiin Jerusalemin alueella eniten sitten vuoden 1967; katsoo, että Israelin siirtokunnat ovat kansainvälisen oikeuden mukaan laittomia ja suuri este rauhanponnisteluille, koska Israelin hallinto tukee niitä huomattavin kannustimin esimerkiksi verotuksen, asumisen, infrastruktuurin, tieverkoston, vesihuollon, koulutuksen ja terveydenhuollon alalla;
M. katsoo, että siirtokuntalaisten palestiinalaissiviileihin ja näiden oikeuksia tukeviin kansainvälisten kansalaisjärjestöjen aktivisteihin kohdistama väkivalta ja vaino sekä yksityisomaisuuden riistäminen ovat johtaneet vakaviin yhteenottoihin ja kuolemaan johtaneisiin vammoihin; ottaa huomioon, että tehokkaan EU:n valvontajärjestelmän puuttuessa Israelin siirtokuntien tuotteita tuodaan edelleen Euroopan markkinoille etuuskohtelujärjestelmän puitteissa;
N. ottaa huomioon, että Bassem Tamimi, ihmisoikeuksien puolustaja, joka oli osallistunut väkivallattomiin toimiin, joilla vastustettiin Israelin siirtokuntien laajentamista palestiinalaisten maalla, sai Israelin sotatuomioistuimessa 20. toukokuuta 2012 tuomion syytteistä, jotka koskivat laittomiin mielenosoituksiin osallistumista ja mielenosoittajien yllyttämistä kivien heittelyyn;
O. ottaa huomioon, että Israelin rakentama turva-aita, joka ei noudata vihreää linjaa, eristää huomattavan osan palestiinalaisalueesta sekä Länsirannalla että Itä-Jerusalemissa; ottaa huomioon, että Kansainvälisen tuomioistuimen vuonna 2004 antamassa neuvoa-antavassa lausunnossa miehitetyille palestiinalaisalueille rakennetun muurin oikeudellisista vaikutuksista todetaan, että miehitysvalta Israelin miehitetylle palestiinalaisalueelle, Itä-Jerusalem ja sen ympäristö mukaan luettuina, rakentama turva-aita ja tähän liittyvä hallinto ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia;
P. ottaa huomioon, että Israelin vankiloissa ja pidätyskeskuksissa on tällä hetkellä yli 4 000 palestiinalaisvankia, mukaan lukien 27 Palestiinan lakiasäätävän neuvoston jäsentä, noin 240 lasta ja yli 300 palestiinalaista hallinnollisessa pidätyksessä; ottaa huomioon, että vuodesta 2000 lähtien noin 7 000 palestiinalaista lasta on asetettu syytteeseen Israelin sotatuomioistuimissa sen jälkeen kun Israelin armeija, poliisi tai turvallisuusjoukot ovat pidättäneet heidät, kuulustelleet heitä ja vanginneet heidät ja heitä on kohdeltu epäinhimillisesti ja nöyryyttävästi; ottaa huomioon, että suurinta osaa näistä lapsista syytetään kivien heittelystä;
Q. katsoo, että Israelin viranomaiset käyttävät hallinnollista pidätystä rajoittaakseen palestiinalaisten poliittista toimintaa ja soveltavat menettelyä rajattomaksi ajanjaksoksi ilmoittamatta syytteitä; ottaa huomioon, että monet hallinnollisessa pidätyksessä olevat palestiinalaiset ovat olleet nälkälakossa vastalauseena Israelin harjoittamalle hallinnolliselle pidätykselle ilman syytteitä;
R. ottaa huomioon, että vesipula on keskeinen ja elintärkeä asia Länsirannan, etenkin C‑alueen, ja Itä-Jerusalemin palestiinalaisväestölle; toteaa, että kasteluveden puute vaikuttaa vakavasti palestiinalaisiin viljelijöihin, kun kasteluvesi käytetään pääosin Israelin sekä israelilaisten siirtokuntalaisten tarpeisiin; ottaa huomioon, että riittävät vesivarat ovat keskeinen edellytys tulevan palestiinalaisvaltion elinkelpoisuudelle;
S. katsoo, että alkuperäiskansaan kuuluvat paimentolaisarabit elävät aloilleen asettunutta ja perinteistä maanviljelijän elämää esi-isiensä mailla ja haluavat, että heidän ainutlaatuiset elinolonsa ja asemansa tunnustetaan virallisesti ja pysyvästi; katsoo, että paimentolaisarabit, joiden elinkeinoa Israelin politiikka uhkaa esimerkiksi pakkosiirroin, ovat erityisen haavoittuvassa asemassa oleva väestöryhmä sekä miehitetyllä palestiinalaisalueella että Negevissä (Naqab); ottaa huomioon, että UNRWA:n mukaan humanitaarisesta avusta huolimatta 55 prosenttia beduiini- tai paimentolaisyhteisöistä on vailla elintarviketurvaa;
T. ottaa huomioon, että 14. toukokuuta 2012 julkaistun väestönsiirtoja käsittelevän työryhmän (Displacement Working Group (DWG)) raportin ja YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimiston (OCHA) kuukausittaisen Humanitarian Monitor -julkaisun mukaan Israelin joukot ovat tuhonneet tammikuusta 2011 lähtien yli 60 rakennelmaa, esimerkiksi aurinkopaneeleja, vesitankkeja ja maatalousrakennuksia, joita komissio ja muutamat jäsenvaltiot, kuten Ranska, Saksa, Alankomaat, Yhdistynyt kuningaskunta, Puola, Irlanti ja Espanja, olivat rahoittaneet;
U. ottaa huomioon, että EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot ovat monissa yhteyksissä toistaneet perustavanlaatuisen sitoutumisensa Israelin turvallisuuteen, tuominneet voimakkain sanakääntein tietoisesti siviileihin kohdistuvan väkivallan, kuten Gazan alueelta tehdyt raketti-iskut, ja vaatineet estämään tehokkaasti aseiden salakuljetuksen Gazaan;
V. ottaa huomioon, että Gazan alueen saarto ja humanitaarinen kriisi ovat jatkuneet kesäkuusta 2007 lähtien huolimatta kansainvälisen yhteisön lukuisista kehotuksista avata rajanylityspaikat välittömästi, pysyvästi ja ehdoitta humanitaarisen avun, kauppatavaroiden ja henkilöiden kululle Gazaan ja Gazasta; katsoo, että Gazan alueen sulkeminen ja eristäminen on helpottanut Hamasia saamaan tiukan otteen alueen itsehallintoelimistä; ottaa huomioon, että viime päivinä Israelin joukkojen ilmaiskut ja Hamasin aseellisen siiven Etelä-Israeliin ampumat raketit rikkoivat Israelin ja Gazan rajalla yli vuoden voimassa olleen epävirallisen tulitauon;
1. toistaa jälleen olevansa vakuuttunut siitä, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin neuvotteluilla saavutettava kahden valtion ratkaisu, joka perustuu vuoden 1967 rajoihin ja Jerusalemin asemaan molempien valtioiden pääkaupunkina sekä käsittää Israelin valtion ja itsenäisen, demokraattisen, yhtenäisen ja elinkelpoisen Palestiinan valtion, jotka elävät rinnakkain rauhan ja turvallisuuden ilmapiirissä; korostaa jälleen kerran, että EU ei tunnusta mitään paikan päällä tehtäviä yksipuolisia muutoksia;
2. ilmaisee täyden tukensa 14. toukokuuta 2012 annetuille neuvoston päätelmille Lähi-idän rauhanprosessista ja pitää tässä yhteydessä valitettavana Israelin ulkoministeriön kielteistä reagointia päätelmiin;
3. tukee erityisesti neuvoston toistamaa kantaa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden soveltamisesta miehitettyyn palestiinalaisalueeseen ja kehottaa tässä yhteydessä komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa varmistamaan, että kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja humanitaarisen oikeuden mukaiset Israelin velvollisuudet miehitysvaltana otetaan huomioon kaikissa Euroopan naapuruuspolitiikan välineissä, myös maakohtaisessa ihmisoikeusstrategiassa, jotta varmistetaan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden edistämistä ja kunnioittamista koskevien EU:n suuntaviivojen täysimääräinen täytäntöönpano;
4. on erittäin huolissaan C-alueella Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa tapahtuneesta kehityksestä, jota EU:n edustustojen päälliköt ovat kuvanneet raporteissaan C-alueesta ja Palestiinan valtion rakentamisesta heinäkuussa 2011 ja Itä-Jerusalemista tammikuussa 2012, sillä tällainen kehitys uhkaa kahden valtion ratkaisun toteutuskelpoisuutta; kehottaa jälleen kaikkia osapuolia välttämään yksipuolisia toimia, jotka saattaisivat heikentää mahdollisuuksia päästä neuvotteluratkaisuun, jotta voidaan luoda suotuisa ympäristö neuvottelujen uudelleen aloittamiselle, ja kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota Israelin siirtokunta-asuttamiseen liittyviin toimiin;
5. kehottaa tässä yhteydessä jäädyttämään välittömästi, täysin ja pysyvästi kaikki Israelin siirtokuntien rakennus- ja laajennustyöt, jotka muodostavat merkittävän uhan kahden valtion ratkaisun toteuttamiskelpoisuudelle ja ovat merkittävä este suorien rauhanneuvottelujen uudelleen aloittamiselle, sekä lakkauttamaan kaikki maaliskuun 2001 jälkeen perustetut tarkistuspisteet;
6. tuomitsee voimakkaasti kaikki siirtokuntalaisten palestiinalaissiviileihin kohdistamat äärimmäiset väkivallanteot ja vainon ja kehottaa Israelin hallitusta ja viranomaisia lakkauttamaan nykyisen piittaamattomuuden ja rankaisemattomuuden ilmapiirin saattamalla tällaisiin tekoihin syyllistyneet oikeuden eteen ja vastuuseen teoistaan; ilmaisee myötätuntonsa näiden tekojen uhreille ja sympatiansa kaikille ihmisoikeusaktivisteille, jotka ponnistelevat rauhanomaisesti ja väkivallattomasti puolustaakseen palestiinalaisten oikeuksia;
7. kehottaa pitämään täysimääräisesti ja tehokkaasti kiinni EU:n tämänhetkisestä lainsäädännöstä, kun EU:n ja Israelin kahdenvälisiä sopimuksia pannaan täytäntöön, laatimalla komission johtama riittävä ja tehokas EU:n valvontajärjestelmä, jotta vältetään Israelin siirtokuntien tuotteiden tuonti EU:n markkinoille etuuskohtelujärjestelmän nojalla; toistaa, että EU:n olisi annettava ainoastaan sellaisten israelilaisyritysten, joilla on rekisteröity pääkonttori, sivuliikkeitä tai tytäryhtiöitä Israelin omalla alueella ja jotka ovat sijoittautuneet tälle samalle alueelle ja harjoittavat sillä toimintaansa, osallistua ja saada hyötyä nykyisistä ja tulevista EU:n ja Israelin yhteistyövälineistä;
8. muistuttaa Israelin viranomaisia niiden velvollisuuksista miehitysvaltana ja erityisesti velvollisuudesta lopettaa välittömästi talojen purkaminen, häädöt ja palestiinalaisten pakkosiirrot, helpottaa palestiinalaisten maankäyttö- ja rakennustoimintaa sekä palestiinalaisten kehityshankkeiden täytäntöönpanoa ja suojella Palestiinan asukkaiden oikeuksia maahan ja omaisuuteen; kehottaa tässä yhteydessä Israelia kumoamaan välittömästi päätöksensä purkaa koteja ja rakennelmia Sousiyyassa lähellä Hebronia, sillä nämä toimet kohdistuisivat 160 palestiinalaiseen, joista 60 on lapsia;
9. kehottaa Israelin viranomaisia toteuttamaan kaikki toimet, jotta parannetaan palestiinalaisten pääsyä viljely- ja laidunalueille ja varmistetaan vesivarojen oikeudenmukainen jakaminen, joka täyttää palestiinalaisväestön tarpeet;
10. pitää myönteisenä 14. toukokuuta 2012 saavutettua sopimusta, jonka perusteella palestiinalaiset vangit saattoivat lopettaa syömälakon, ja vaatii panemaan sopimuksen täytäntöön täysimääräisesti ja välittömästi; tuomitsee hallinnollisen pidättämisen käytön ja kehottaa Israelin hallitusta lopettamaan tämän toimintatavan; vaatii vapauttamaan palestiinalaiset lapset, poliittiset vangit ja hallinnollisessa pidätyksessä olevat henkilöt, myös Hassan Safadin, joka piti vapauttaa sopimuksen mukaisesti; toistaa vaatimuksensa vapauttaa Palestiinan lakia säätävän neuvoston jäsenet, myös Marwan Barghoutin;
11. vaatii suojelemaan paimentolaisarabiväestöä, joka elää miehitetyllä palestiinalaisalueella ja Negevissä (Naqab); vaatii lopettamaan välittömästi tähän väestöön kohdistuvat pakkosiirrot, karkotukset ja tuhotyöt ja parantamaan heidän elinolojaan tarjoamalla heille asianmukaisia palveluja heidän esi-isiensä mailla;
12. vaatii aloittamaan uudelleen suorat rauhanneuvottelut ja korostaa, että molempien puolten aidolla, vankalla ja tulossuuntautuneella sitoutumisella voi olla myönteinen vaikutus koko alueeseen ja se voi edistää rauhanomaista siirtymäprosessia kaikissa alueen maissa;
13. tukee tässä yhteydessä presidentti Abbasin väkivallattoman vastarinnan politiikkaa ja kannustaa palestiinalaisia sisäiseen sovintoon ja Palestiinan valtion rakentamiseen sekä pitää presidentin- ja parlamenttivaaleja tärkeinä osatekijöinä tässä prosessissa;
14. toistaa vahvan sitoutumisensa Israelin valtion turvallisuuteen ja tuomitsee kaikki väkivallanteot, myös Gazan alueelta tehdyt raketti-iskut;
15. kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota toteuttamaan avoimen ja virallisen tutkimuksen, jotta voidaan tarkistaa paikan päällä kaikki väitteet, jotka koskevat EU:n rahoittamien rakennelmien ja hankkeiden tuhoamista ja vahingoittamista Israelin joukkojen miehittämillä alueilla, ja kehottaa neuvostoa pitämään Israelia taloudellisesti vastuussa tällaisista teoista;
16. kehottaa neuvostoa ja komissiota tekemään kaikkensa tukeakseen ja antaakseen apua palestiinalaiselimille ja kehityshankkeille C-alueella ja Itä-Jerusalemissa tavoitteena suojella ja lujittaa Palestiinan väestöä;
17. ilmaisee syvän huolensa Israelin ja Gazan rajalla tapahtuneista viimeaikaisista yhteenotoista, jotka johtivat 18 palestiinalaisen kuolemaan, mukaan lukien neljä lasta, ja useiden kymmenien haavoittumiseen rajan molemmin puolin; kehottaa kaikkia osapuolia lopettamaan välittömästi kaikki sotilaalliset operaatiot ja kostotoimet ja pitämään kiinni kansainvälisen oikeuden mukaisista velvollisuuksistaan etenkin siviilejä kohtaan; toistaa kehotuksensa poistaa välittömästi, pysyvästi ja ehdoitta Gazan alueen saarto ja toteuttaa toimia alueen jälleenrakentamiseksi ja sen talouden elvyttämiseksi; kehottaa myös, ottaen huomioon Israelin legitiimit turvallisuustarpeet, luomaan tehokkaan valvontamekanismin, jolla estetään aseiden salakuljetus Gazaan;
18. panee merkille neuvoston päätöksen jatkaa Euroopan unionin rajavalvonnan avustusoperaatiota Rafahin rajanylityspaikalla 30. kesäkuuta 2013 asti ja odottaa operaation täyttävän tehtävänsä ja olevan ratkaisevassa ja vaikuttavassa asemassa rajat ylittävien suhteiden päivittäisessä hoidossa sekä Israelin ja Palestiinan viranomaisten välisen luottamuksen kehittämisessä;
19. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, EU:n erityisedustajalle Lähi-idän rauhanprosessissa, Lähi-idän kvartetin erityisedustajalle, knessetille ja Israelin hallitukselle, palestiinalaishallinnon presidentille ja Palestiinan lakia säätävälle neuvostolle.
- [1] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0429.
- [2] EUVL C 308E, 20.10.2011, s. 81.