PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS viimeaikaisista kuolonuhreista tekstiilitehtaiden tulipaloissa erityisesti Bangladeshissa

9.1.2013 - (2012/2908(RSP))

neuvoston ja komission julkilausumien johdosta
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Willy Meyer, Paul Murphy, Marie-Christine Vergiat GUE/NGL-ryhmän puolesta

Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0004/2013

B7‑0022/2013

Euroopan parlamentin päätöslauselma viimeaikaisista kuolonuhreista tekstiilitehtaiden tulipaloissa erityisesti Bangladeshissa

(2012/2908(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aiemmat mietintönsä yritysten yhteiskuntavastuusta,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 16. joulukuuta 1966 hyväksymän ja 3. tammikuuta 1976 voimaan tulleen taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (jonka Bangladesh ratifioi 5. lokakuuta 1998),

–   ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) keskeiset yleissopimukset, etenkin työhön pääsemiseksi vaadittavaa vähimmäisikää koskevan yleissopimuksen nro 138, lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja välittömiä toimia niiden poistamiseksi koskevan yleissopimuksen nro 182, maatalousalan työturvallisuutta ja -terveyttä koskevan yleissopimuksen nro 184, ammatillista järjestäytymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua koskevan sopimuksen nro 87, järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden soveltamista koskevan sopimuksen nro 98, maaseudun työntekijäjärjestöjä koskevan yleissopimuksen nro 141 ja työturvallisuutta ja työterveyttä koskevan yleissopimuksen nro 155, sekä Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A. ottaa huomioon, että Bangladeshista on tullut maailman toiseksi suurin vaatetustuotteiden viejä ja sen viennin arvo oli vuonna 2011 yhteensä 19 miljardia dollaria; ottaa lisäksi huomioon, että se on Kiinan ja Vietnamin jälkeen Euroopan unionin kolmanneksi suurin vaatetustekstiilien toimittajamaa; ottaa huomioon, että vaatetusalan osuus maan bkt:stä on 13 prosenttia ja sen osuus maan viennistä on 80 prosenttia;

B.  ottaa huomioon, että Transparency International -järjestön mukaan Bangladesh on yksi maailman korruptoituneimmista maista (vuonna 2010 se oli 134. sijalla 178 maan joukossa);

C. ottaa huomioon, että 40 prosenttia Bangladeshin väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella (alle 1,25 dollarilla päivässä) eli maa on 146. sijalla inhimillisen kehityksen indeksissä (HDI), jossa on mukana 182 maata; toteaa, että tämä äärimmäinen tilanne on usein johtanut levottomuuksiin, esimerkiksi ruokamellakoihin vuonna 2008;

D. ottaa huomioon, että tekstiilityöntekijät (melkein 40 prosenttia teollisuustyövoimasta eli kolme miljoonaa henkeä, joista kolme neljännestä on naisia) osoittavat säännöllisesti mieltään huonoja työolojaan vastaan ja vastustaakseen epäsuhtaa, joka vallitsee heidän palkkojensa ja Bangladeshin tekstiiliteollisuuden etujärjestöön (BGMEA, Bangladesh Garment Manufacturers and Exporters Association) kuuluvien yrittäjien keräämien voittojen välillä;

E.  toteaa, että armeija on järjestelmällisesti tukahduttanut protestit ja niissä on kuollut kymmeniä ja loukkaantunut satoja ihmisiä;

F.  ottaa huomioon, että Bangladesh ratifioi vuonna 1967 vuoden 1948 sopimuksen, joka koskee ammatillista järjestäytymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua; toteaa kuitenkin, että erittäin harva työntekijöiden etujärjestö on hyväksytty virallisesti ja osa järjestöistä on joutunut viranomaisten jatkuvan häirinnän kohteeksi;

G. ottaa huomioon, että lauantaina 24. marraskuuta 2012 useille länsimaisille yrityksille, kuten hollantilaiselle C&A-ketjulle, ranskalaiselle Carrefour-ketjulle, ruotsalaiselle Ikealle ja yhdysvaltalaiselle Walmart-ketjulle, vaatteita valmistavan, Dhakan laitamilla sijaitsevan Tazreen Fashions -tehtaan yli 1 000 työntekijää jäi liekkien saartamiksi yrityksessä tapahtuneessa tulipalossa; toteaa, että tulipalossa kuoli 110 työntekijää ja noin sata ihmistä loukkaantui;

I.   toteaa, että maanantaina 26. marraskuuta 2012 puhkesi jälleen uusi tulipalo Dhakassa sijaitsevassa vaatetehtaassa; ottaa huomioon, että tulipalo, joka ei aiheuttanut kuolonuhreja, syttyi kaksitoistakerroksisessa rakennuksessa, jossa toimi neljä tekstiilialan yritystä;

J.   ottaa huomioon, että kansalaisjärjestöjen mukaan Bangladeshissa on vuodesta 2006 lähtien kuollut tulipaloissa noin 700 tekstiili- ja vaatetusalan työntekijää;

K. ottaa huomioon, että tiistaina 11. syyskuuta 2012 tekstiilitehtaassa Pakistanin eteläosassa sijaitsevassa Karachin suurkaupungissa raivonneessa tulipalossa kuoli yli 310 ihmistä; ottaa huomioon, että muutamaa tuntia aikaisemmin maan toiseksi suurimmassa kaupungissa Lahoressa sijaitsevassa kenkätehtaassa tapahtui samanlainen onnettomuus, jossa kuoli 21 henkeä;

L.  toteaa, että huolimatta "toimintasäännöstöstä", jota tietyt länsimaiset yritykset ilmoittavat noudattavansa, työolot ovat edelleen surkeat ja että epäkohdat liittyvät etenkin työaikaan, palkkoihin, alaikäisten työntekijöiden käyttöön ja työntekijöiden turvallisuuteen; toteaa, että tulipaloissa tuhoutuu vuosittain useita huonokuntoisissa ja täpötäysissä rakennuksissa sijaitsevia tehtaita;

M. toteaa, että alustavien selvitysten mukaan tulipalot olisivat johtuneet turvallisuuteen liittyvistä laiminlyönneistä, jotka aiheuttivat tulipaloon johtaneen oikosulun;

N. ottaa huomioon, että puuvillan ympäristöjalanjälkeä kasvattaa torjunta-aineiden (10 prosenttia maailmanlaajuisesta kulutuksesta), hyönteismyrkkyjen (25 prosenttia maailmanlaajuisesta kulutuksesta) ja veden liiallinen käyttö ja että seurauksena on maaperän tilan huonontuminen ja saastuminen sekä biologisen monimuotoisuuden häviäminen;

1.  esittää surunvalittelunsa uhrien omaisille; katsoo näiden tragedioiden nostavan jälleen esiin tekstiilituotteita vientiin valmistavien yritysten surkeat työolot Bangladeshissa ja Pakistanissa;

2.  tukee useiden kansalais- ja työntekijäjärjestöjen kehotusta järjestää riippumaton tutkimus eri tahojen vastuun selvittämiseksi ja tarvittavien seuraamusten määräämiseksi; katsoo, että uhrien perheille on myönnettävä asianmukaiset korvaukset, tutkimusraportit on julkistettava ja niiden johtopäätökset on pantava täytäntöön tragedian toistumisen estämiseksi;

3.  painottaa, että yrityksissä vallitsevat vaaralliset työolot ja niiden paloriskit on tuotu esiin lukuisia kertoja ilman, että viranomaiset ja asianomaiset monikansalliset yritykset olisivat todella kiinnittäneet niihin huomiota;

4.  vaatii Bangladeshin hallitusta ja kyseisiä yrityksiä toteuttamaan mahdollisimman pian pakolliset korjaukset ja kunnostustyöt kaikkien tunnistettujen vaaranlähteiden poistamiseksi; edellyttää, että monikansalliset yritykset lopettavat yhteistyön niiden toimittajien kanssa, jotka eivät suostu tarvittaviin korjauksiin työntekijöidensä täyden turvallisuuden takaamiseksi;

5.  vaatii Bangladeshin hallitusta varmistamaan työntekijöiden turvallisuuden ottamalla käyttöön teollisuusrakennusten tehokkaan ja puolueettoman työsuojelutarkastusjärjestelmän, osoittamaan riittävästi resursseja sen tehtävien hoitamiseksi, perustamaan työntekijöiden johtamia työsuojelutoimikuntia sekä takaamaan yhdistymisvapauden, oikeuden perustaa ammattiyhdistyksiä ja työntekijäpuolen edustuksen järjestämisen työehtosopimusneuvotteluissa Bangladeshin ratifioimien ILO:n kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti;

6.  tukee näiden yritysten työntekijöiden toimintaa etenkin äskettäisten tulipalojen jälkeen ja korostaa, että parempia työehtoja, korkeampia palkkoja ja suojelun parantamista koskevia vaatimuksia olisi pidettävä perusoikeuksina;

7.  pitää tuomittavana, että eurooppalaiset yritykset eivät kunnioita työntekijöiden oikeuksia huolimatta hyväksymästään "toimintasäännöstöstä"; vaatii Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia toteuttamaan tehtyjen tutkimusten perusteella yhteistyössä toimivaltaisten kansainvälisten elinten kanssa puolueettoman tutkimuksen näistä käytännöistä, jotta voidaan ryhtyä tarvittaviin toimiin sen takaamiseksi, että kyseiset yritykset eivät syyllisty ihmisoikeusloukkauksiin kolmansissa maissa; korostaa, että tarvitaan muun muassa oikeudellisesti sitovaa ja siten täytäntöönpanokelpoista yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaa järjestelmää, jotta tämä häpeämätön hyväksikäyttö saadaan loppumaan;

8.  vaatii kaikkia puuvilla-alan toimijoita vähentämään ympäristön pilaantumisen ehdottomaan minimiin muun muassa vähentämällä puuvillan vesijalanjälkeä ja torjunta-aineiden ja hyönteismyrkkyjen käyttöä; korostaa, että nämä ei-kestävät tuotantotavat horjuttavat puuvillantuotannon tulevaisuutta;

9.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön järjestön jäsenvaltioille ja Bangladeshin hallitukselle.