PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Euroopan yhteisön ja itäisen ja eteläisen Afrikan valtioiden välisen väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen täytäntöönpanosta Zimbabwen nykyisen tilanteen perusteella
14.1.2013 - (2013/2515(RSP))
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Judith Sargentini, Franziska Keller Verts/ALE-ryhmän puolesta
B7‑0026/2013
Euroopan parlamentin päätöslauselma Euroopan yhteisön ja itäisen ja eteläisen Afrikan valtioiden välisen väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen täytäntöönpanosta Zimbabwen nykyisen tilanteen perusteella
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2012/96/EY itäisen ja eteläisen Afrikan valtioiden sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen talouskumppanuussopimuksen puitteet muodostavan väliaikaisen sopimuksen allekirjoittamisesta ja väliaikaisesta soveltamisesta[1],
– ottaa huomioon kesäkuussa 2000 allekirjoitetun Cotonoun sopimuksen ja erityisesti sen 96 ja 97 artiklan, joissa käsitellään ihmisoikeuksien kunnioittamista,
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan, jotka velvoittavat EU:n huolehtimaan politiikkansa johdonmukaisuudesta, mukaan lukien ulkoinen toiminta, kehitysyhteistyöpolitiikka ja kauppapolitiikka,
– ottaa huomioon useat aikaisemmat päätöslauselmansa Zimbabwesta,
– ottaa huomioon 5. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman talouskumppanuussopimusten vaikutuksesta kehitysyhteistyön alalla[2],
– ottaa huomioon 18. joulukuuta 2012 annetun kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A7-0431/2012),
– ottaa huomioon 6. joulukuuta 2012 annetun kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7-0431/2012),
– ottaa huomioon 15. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman EU:n ja Afrikan strategisen kumppanuuden tulevaisuudesta kolmannen EU:n ja Afrikan huippukokouksen jälkeen[3],
– ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja muut keskeiset kansainväliset ihmisoikeusasiakirjat, joiden yhtenä sopimusvaltiona Zimbabwe on,
– ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan, jonka Zimbabwe on ratifioinut,
– ottaa huomioon useat päätöslauselmat, joissa se on ilmaissut syvän huolestuneisuutensa Zimbabwen tilanteen takia,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
Talouskumppanuussopimus ja väliaikainen talouskumppanuussopimus
A. ottaa huomioon, että Madagaskar, Mauritius, Seychellit ja Zimbabwe ovat allekirjoittaneet Cotonoun sopimuksen; toteaa, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen kuuluu olennaisena osana EU:n ja AKT-maiden väliseen kehitysyhteistyösopimukseen;
B. toteaa, että EU pyrkii allekirjoittamaan vapaakauppasopimuksen Madagaskarin ja Zimbabwen kanssa, vaikka näille maille on langetettu seuraamuksia ihmisoikeusloukkausten vuoksi, mutta toisaalta EU kieltäytyy ratifioimasta Valko-Venäjän kanssa vuonna 1995 tekemäänsä kumppanuus- ja yhteistyösopimusta ja väliaikaista sopimusta;
C. ottaa huomioon, että Madagaskar, Mauritius, Seychellit ja Zimbabwe ovat soveltaneet väliaikaista sopimusta väliaikaisesti toukokuusta 2012 alkaen; toteaa, että kyseessä on ensimmäinen Afrikan alueen kanssa tehty väliaikainen talouskumppanuussopimus, joka tulee voimaan talouskumppanuussopimuksia koskevien neuvottelujen käynnistyttyä vuonna 2002;
D. toteaa, että komissio pitää tätä väliaikaista talouskumppanuussopimusta astinlautana täydelle talouskumppanuussopimukselle, johon muut maat voivat niin halutessaan liittyä myöhemmässä vaiheessa;
E. toteaa, että alkuperäinen itäisen ja eteläisen Afrikan ryhmä, joka aloitti 7. helmikuuta 2004 neuvottelut talouskumppanuussopimuksista Euroopan unionin kanssa, koostui kuudestatoista maasta, joihin kuului Intian valtameren saaria (Komorit, Madagaskar, Mauritius ja Seychellit), Afrikan sarven maita (Djibouti, Etiopia, Eritrea ja Sudan), Itä-Afrikan yhteisön jäseniä (Burundi, Kenia, Ruanda, Tansania ja Uganda) sekä eteläisen Afrikan maita (Malawi, Sambia ja Zimbabwe); toteaa, että näistä kuudestatoista maasta vain kuusi on ollut käynnistämässä eteläistä ja itäistä Afrikkaa koskevaa väliaikaista talouskumppanuussopimusta ja että näistä maista kaksi (Sambia ja Komorit) on päättänyt olla allekirjoittamatta sopimusta, kaksi (Mauritius ja Madagaskar) on ilmoittanut soveltavansa sitä väliaikaisesti ja vain kaksi (Zimbabwe ja Seychellit) on ratifioinut sen;
F. ottaa huomioon, että AKT-maat ovat vuodesta 2007 lähtien ilmaisseet olevansa huolissaan useista väliaikaisten talouskumppanuussopimusten määräyksistä, jotka eivät vastaa niiden kehitystarpeita; toteaa, että viiden viime vuoden aikana neuvotteluissa on pitkälti keskitytty kyseisten määräysten sanamuodon parantamiseen; toteaa, että eräistä parannuksista on sovittu, mutta niitä ei ole sisällytetty väliaikaiseen talouskumppanuussopimukseen, koska komissio kieltäytyy muuttamasta kyseisiä määräyksiä; toteaa, että siksi parlamentille esitetty itäistä ja eteläistä Afrikkaa koskeva talouskumppanuussopimus on edelleen tarkistamaton, epätyydyttäviä ja kiistanalaisia määräyksiä sisältävä versio;
G. ottaa huomioon, että itäistä ja eteläistä Afrikkaa koskevassa väliaikaisessa talouskumppanuussopimuksessa ei ole kestävää kehitystä koskevaa lukua;
H. toteaa, että Seychellien ja Mauritiuksen odotetaan vapauttavan kauppaansa ja poistavan yhteensä yli 95 prosenttia EU-tuontiin soveltamistaan tulleista ja että Zimbabwen vastaavan poistamisosuuden odotetaan olevan 79,9 prosenttia; ottaa huomioon, että Madagaskarin oletettiin poistavan 37 prosenttia tulleistaan 1. tammikuuta mennessä, mikä vähentää sen verotuloja 42 prosentilla; ottaa huomioon, että Madagaskarin hallitus on vaatinut sopimuksen täytäntöönpanolle viiden vuoden lykkäystä;
I. ottaa huomioon, että vuonna 2010 itäisen ja eteläisen Afrikan ryhmän kokonaisvienti EU:hun oli noin 2,88 miljardia euroa eli 0,2 prosenttia EU:n kokonaistuonnista, sisältäen pääasiassa tonnikalajalosteita, kahvia, ruokosokeria, tekstiilituotteita, tupakkaa, leikkokukkia ja ferroseoksia;
J. ottaa huomioon, että YK:n Afrikan talouskomission selvityksissä todetaan, että komission tavoittelemat talouskumppanuussopimukset heikentäisivät hyvinvointia, vesittäisivät alueellisen yhdentymisen ja haittaisivat Afrikan teollistumispyrkimyksiä; ottaa huomioon, että 75 prosenttia itäisen ja eteläisen Afrikan alueen väestöstä elää vähiten kehittyneissä maissa;
K. ottaa huomioon, että Euroopan kehityspolitiikkojen hallinnointikeskuksen (ECDPM) mukaan tehdyt väliaikaiset talouskumppanuussopimukset ja Afrikan alueellisen yhdentymisen prosessit eivät ole erityisen johdonmukaisia;
L. katsoo, että väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen ratifioiminen ja väliaikainen soveltaminen itäisen ja eteläisen Afrikan maissa hankaloittaa kyseisen sopimuksen korvaamista alueellisella talouskumppanuussopimuksella, joka koskee kaikkia aluekokonaisuuteen kuuluvia AKT-maita;
Zimbabwe
M. ottaa huomioon, että presidentti Mugabe on hallinnut Zimbabwea 33 vuoden ajan; ottaa huomioon, että koalitiohallitus muodostettiin vuonna 2009, kun ZANU-PF-puolue ja MDC-puolue olivat tehneet vallanjakosopimuksen yrittäessään päästä poliittisesta umpikujasta, johon oli ajauduttu vuoden 2008 parlamenttivaalien ja presidentinvaalien seurauksena;
N. ottaa huomioon, että maassa on kaavailtu perustuslakia koskevaa kansanäänestystä ja sen jälkeisiä parlamenttivaaleja, mutta tarkoista ajankohdista ei ole vielä tehty päätöstä;
O. toteaa tärkeiden oikeudellisten uudistusten toteuttamatta jäämisen vuoksi olevan syytä pelätä, että mikäli vaalit pidetään maaliskuussa 2013, niitä ennen, niiden aikana ja niiden jälkeen ilmenee laajalti ihmisoikeusloukkauksia; katsoo, että tällaiset loukkaukset vesittävät uskottavat, vapaat ja vilpittömät vaalit;
P. ottaa huomioon, että EU asetti vuonna 2004 ja erinäisiä kertoja sen jälkeen Zimbabwelle seuraamuksia, koska maassa on timanttikenttien vuoksi ilmennyt viime vuosina loputtomia uhkailuja, ahdistelua, pidätyksiä, tappoja ja muita väkivaltaisuuksia ja ihmisoikeusloukkauksia;
Q. ottaa huomioon, että poliisit pidättivät 5. marraskuuta 2012 mielivaltaisesti Fidelis Mudimun, Zachariah Gochin ja Tafadzwa Gezan; ottaa huomioon, että pidätetyt työskentelivät johtotehtävissä Hararessa toimivan, järjestäytyneen rikollisuuden ja kidutuksen uhreille lääkinnällistä hoitoa ja neuvontaa tarjoavan virallisen CSU-lääkintäklinikan tiloissa; ottaa huomioon, että pidätettyjä syytettiin maan (kodifioidun ja uudistetun) rikoslain 140 pykälän rikkomisesta omaisuuteen kohdistuneen ilkivallan vuoksi;
R. toteaa, että Zimbabwessa oli marraskuussa 2012 yhteensä 56 kuolemaantuomittua vankia;
Yleiset huomautukset
1. kehottaa EU:ta huolehtimaan kehitysyhteistyön johdonmukaisuudesta kaikilla politiikan aloilla, mukaan lukien kauppapolitiikan johdonmukaisuus ihmisoikeuksien kunnioittamisen kanssa; paheksuu EU:n politiikkaa, koska se on allekirjoittanut kaupan vapauttamista koskevan sopimuksen Zimbabwen ja Madagaskarin kanssa, vaikka se on itse asettanut näille maille seuraamuksia ihmisoikeusloukkausten vuoksi;
2. pitää valitettavana, että vaikka kehityspolitiikan johdonmukaisuus otettiin keskeisenä käsitteenä käyttöön vuonna 2005 ja eräissä Euroopan unionin neuvoston päätelmissä, toistaiseksi ei ole toteutettu mitään konkreettisia toimenpiteitä kehitysyhteistyön, ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja kaupan kytkemiseksi toisiinsa;
3. vastustaa jyrkästi EU:n tapaa pyrkiä aggressiivisesti ja toistuvasti tekemään talouskumppanuussopimuksia ja pitämään niistä tinkimättä kiinni, vaikka monet AKT-maat ja kansalaisyhteiskuntaa edustavat järjestöt ovat perustellusti ilmaisseet olevansa huolissaan tästä;
4. kyseenalaistaa mitä painokkaimmin sen, vastaako väliaikainen sopimus tosiaan tavoitteena olevaa alueellisen yhdentymisen lisäämistä, kun otetaan huomioon, että neuvotteluja kävi alun perin kuusitoista itäisen ja eteläisen Afrikan maata ja että 14. toukokuuta 2012 alkaen sopimusta soveltaa väliaikaisesti niistä vain neljä (Seychellit, Madagaskar, Zimbabwe ja Mauritius);
5. tähdentää, että väliaikainen sopimus ei ole kyseisten maiden kehitystarpeiden kannalta riittävä; katsoo, että sama pätee kaikkiin talouskumppanuussopimuksiin ja se on suurin syy neuvottelujen umpikujaan ajautumiselle;
6. tähdentää, että yleinen vapauttaminen – kuten komission pyrkimys tullien vapauttamiseen vähintään 80-prosenttisesti viidessätoista vuodessa – ei ole järkevää, koska taloudelliset tutkimukset osoittavat, että kaupan vapauttaminen ei välttämättä vaikuta myönteisesti köyhyyden vähentämiseen ja että vapauttamisesta eniten hyötyneet maat ovat toteuttaneet sen valikoivasti ja vaiheittain myöntäen samalla valtion tukia tärkeimmille aloille;
7. korostaa, että EU:n on edistettävä itsensä ja kehitysmaiden välistä reilua kauppaa, joka perustuu ILO:n työstandardien täydelliseen noudattamiseen ja niiden mukaisten työolojen takaamiseen; korostaa, että EU:n on varmistettava mahdollisimman tiukkojen sosiaalisten normien ja ympäristönormien noudattaminen; katsoo, että tähän kuuluu oikeudenmukaisten hintojen maksaminen kehitysmaiden luonnonvaroista ja maataloustuotteista;
8. tähdentää, että kehitysmaihin ja vähiten kehittyneisiin maihin sovellettavaa kauppapolitiikan strategiaa määritettäessä on etusijalle ehdottomasti asetettava se, että EU on sitoutunut vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen; painottaa, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että EU:n ja kyseisten maiden taloudellinen ja sosiaalinen epäsuhta otetaan huomioon; pitää sen vuoksi erittäin tärkeänä, että sovellettava strategia on joustava ja räätälöity työntekijöiden, pienviljelijöiden ja köyhien etujen mukaiseksi;
9. pitää hyvin huolestuttavana, että komissio ja neuvosto suhtautuvat joustamattomasti AKT-maiden esille nostamiin suurimpiin kiistakysymyksiin sekä EU-tuontia varten sovittuun tulleista vapauttamiseen; on sitä mieltä, että tarvitaan selvästi joustavampaa lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon yksittäisten kehitysmaiden todellinen kehitysaste tiettynä ajankohtana; kehottaa siksi komissiota pidättymään siitä, että tullien poistamista koskevan lykkäyksen päätymiselle ja muille kysymyksille asetettaisiin tarkkoja aikatauluja;
10. kannattaa itäisen ja eteläisen Afrikan maiden ehdotusta kehityksen kannalta suotuisten määräysten sisällyttämisestä talouskumppanuussopimuksiin, ja pyytää, että ainakin vähiten kehittyneet maat jätetään talouskumppanuussopimusten tulleista vapauttamista koskevien sitoumusten ulkopuolelle ja että niiden "kaikki paitsi aseet" -järjestelyyn perustuva markkinoille pääsy ei ole näihin sopimuksiin sidottu;
11. edellyttää, että talouskumppanuussopimuksia uudistetaan ottamalla yhdenvertaisina mukaan kaikki sidosryhmät, myös ammattiyhdistykset ja alan asiantuntemusta omaavat kansalaisjärjestöt, jotta AKT-maihin voidaan soveltaa aidosti kehitykseen painottuvaa ja oikeuksiin perustuvaa talouspolitiikkaa;
Zimbabwe
12. on erittäin huolissaan oppositioon, ihmisoikeusaktivisteihin, naisten oikeuksien puolustajiin, toimittajiin ja valtiosta riippumattomien järjestöjen työntekijöihin muun muassa sukupuolisen suuntautumisen perusteella kohdistuviin jatkuviin ihmisoikeusloukkauksiin ja vainoamiseen;
13. kehottaa koalitiohallitusta ehdottamaan sortavien lakien – kuten tietojen saatavuutta ja yksityisyyden suojaa koskevan lain, yleistä järjestystä ja turvallisuutta koskevan lain sekä (kodifioitun ja uudistetun) rikoslain – muuttamista ennen parlamenttivaalien pitämistä, koska näitä lakeja on käytetty perusoikeuksien tuntuvaan rajoittamiseen;
14. kehottaa Zimbabwen hallitusta huolehtimaan yhdenvertaisista poliittisista lähtökohdista ja oikeuksia kunnioittavan ilmapiirin luomisesta ennen vaalien järjestämistä; katsoo tämän edellyttävän sortavien lakien muuttamista ja puoluesidonnaisten poliisipäällikköjen ja vaalivirkailijoiden korvaamista puolueettomilla ja ammattitaitoisilla henkilöillä;
15. kehottaa Zimbabwen hallitusta luopumaan kaikista syytteistä, joita on nostettu Hararessa toimivan, järjestäytyneen rikollisuuden ja kidutuksen uhreille lääkinnällistä hoitoa ja neuvontaa tarjoavan CSU-lääkintäklinikan johtoa ja terveydenhuoltohenkilöstöä vastaan;
16. ilmoittaa vastustavansa kuolemanrangaistusta ja vaatii välitöntä kuolemantuomioiden täytäntöönpanosta luopumista, jolloin teloituksia ei enää tehtäisi, mikä olisi ensimmäinen askel koko kuolemanrangaistuksen lopettamiseksi;
17. kehottaa Zimbabwen hallitusta kunnioittamaan ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta ja Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjaa sekä takaamaan avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden talouden kaikilla aloilla, erityisesti kaivannaisteollisuudessa, koska maan mineraalivarojen olisi hyödytettävä kaikkia zimbabwelaisia;
18. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, komission puheenjohtajalle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille, Madagaskarin, Mauritiuksen, Seychellien ja Zimbabwen hallituksille sekä AKT-maiden sihteeristölle.