Päätöslauselmaesitys - B7-0061/2013Päätöslauselmaesitys
B7-0061/2013

    PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS parlamentin kannasta Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston 22. istuntoa varten

    5.2.2013 - (2013/2533(RSP))

    komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta
    työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti

    Marie-Christine Vergiat, Willy Meyer GUE/NGL-ryhmän puolesta

    Menettely : 2013/2533(RSP)
    Elinkaari istunnossa
    Asiakirjan elinkaari :  
    B7-0061/2013
    Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
    B7-0061/2013
    Keskustelut :
    Hyväksytyt tekstit :

    B7‑0061/2013

    Euroopan parlamentin päätöslauselma parlamentin kannasta Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston 22. istuntoa varten

    (2013/2533(RSP))

    Euroopan parlamentti, joka

    –   ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja vuonna 1953 tehdyn Euroopan ihmisoikeussopimuksen,

    –   ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhatjulistuksen (A/Res/55/2) ja YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat,

    –   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvostosta,

    –   ottaa huomioon ajankohtaisista ihmisoikeus- ja demokratiakysymyksistä antamansa päätöslauselmat,

    –   ottaa huomioon, että ihmisoikeusneuvoston 22. istunto järjestetään 25. helmikuuta – 22. maaliskuuta 2013 Yhdistyneiden kansakuntien toimistossa Genevessä,

    –   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

    A. ottaa huomioon, että 60 vuotta ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen antamisen jälkeen taistelu syrjintää vastaan ja kaikkien ihmisoikeuksien – sosiaalisten, taloudellisten ja sivistyksellisten oikeuksien sekä kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien – täydellisen toteutumisen puolesta vaatii edelleen jokapäiväistä kamppailua;

    B.  katsoo, että taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet ovat erottamaton osa ihmisoikeuksia ja että niiden noudattaminen edellyttää vähintään vuosituhatjulistuksen seuraavien kahdeksan tavoitteen toteuttamista kokonaisuudessaan: äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistaminen, peruskoulutuksen ulottaminen kaikkiin, sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja naisten vaikutusvallan lisääminen, lapsikuolleisuuden vähentäminen, äitiysterveyden parantaminen, hi-viruksen/aidsin sekä muiden tautien torjuminen, kestävän kehityksen varmistaminen ja globaalin kehityskumppanuuden luominen; ottaa huomioon, että näiden tavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2015 mennessä on asetettu kunnianhimoinen aikataulu, mutta niiden saavuttamiseen on tällä hetkellä vielä hyvin pitkä matka;

    C. katsoo, että Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi taattava ihmisoikeuksien kunnioittaminen kaikessa sisä- ja ulkopolitiikassaan ja varmistettava politiikkojen johdonmukaisuus, jotta voidaan vahvistaa Euroopan unionin asemaa ihmisoikeusneuvostossa ja lisätä unionin uskottavuutta;

    D. katsoo, että ihmisoikeusneuvosto on puutteistaan huolimatta tärkeä foorumi ihmisoikeuksista ja ihmisoikeusloukkausten torjumisesta käytävälle keskustelulle;

    E.  ottaa huomioon, että parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnan valtuuskunta matkustaa Geneveen YK:n ihmisoikeusneuvoston sääntömääräiseen 22. istuntoon samaan tapaan kuin edeltävinä vuosina ihmisoikeusneuvoston istuntoihin ja sitä aiemmin YK:n ihmisoikeustoimikunnan istuntoihin;

    Ihmisoikeusneuvoston työskentely ja organisaatio

    1.  kehottaa jälleen unionin jäsenvaltioita vastustamaan aktiivisesti kaikkia pyrkimyksiä ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden, jakamattomuuden ja keskinäisen riippuvuuden vesittämiseksi ja kannustamaan aktiivisesti ihmisoikeusneuvostoa torjumaan tasapuolisesti eri perustein tapahtuvaa syrjintää, muun muassa sukupuolen, iän, seksuaalisen suuntautumisen ja poliittisen tai uskonnollisen vakaumuksen perusteella tapahtuvaa syrjintää;

    2.  varoittaa ihmisoikeusneuvoston käyttämisestä omiin tarkoitusperiin; korostaa antamiensa maakohtaisten päätöslauselmien merkitystä vakavia ihmisoikeusloukkauksia käsiteltäessä; korostaa, että on tärkeää arvioida ihmisoikeustilannetta puolueettomalla, avoimella, valikoimattomalla, rakentavalla ja ystävällismielisellä tavalla, joka perustuu luotettaviin tietoihin sekä vuorovaikutteiseen vuoropuheluun ja joka kattaa kaikki valtiot ja kohtelee niitä yhtäläisesti; kehottaa unionin jäsenvaltioita edistämään aktiivisesti näiden YK:n ihmisoikeusneuvostoa koskevien hyväksyttyjen periaatteiden täytäntöönpanoa;

    3.  korostaa, että tiettyjen maiden poliittisen epävakauden perimmäisiä syitä on tärkeää torjua vuosituhannen kehitystavoitteiden mukaisella kehityspolitiikalla ja muilla sosioekonomisilla, poliittisilla ja kulttuurisilla toimilla, joilla voidaan luoda konfliktien syntymistä estävä ympäristö ja joilla pyritään poistamaan köyhyys, edistämään taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista kehitystä, luomaan institutionaalisia ja hallinnollisia valmiuksia, parantamaan väestön elämänlaatua ja lujittamaan oikeusvaltiota ainoastaan rauhanomaisia keinoja käyttäen;

    4.  ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusneuvostoon syyskuussa 2012 valitut 18 uutta jäsentä ovat ottaneet tehtävänsä vastaan 1. tammikuuta 2013; ihmisoikeusneuvoston uudet jäsenvaltiot ovat Argentiina, Brasilia, Norsunluurannikko, Viro, Etiopia, Gabon, Saksa, Irlanti, Japani, Kazakstan, Kenia, Montenegro, Pakistan, Etelä-Korea, Sierra Leone, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Yhdysvallat ja Venezuela; panee merkille, että YK:n ihmisoikeusneuvostossa on näin ollen yhdeksän EU:n jäsenvaltiota; panee merkille, että Israel päätti olla tulematta ihmisoikeusneuvoston jäseneksi;

    5.  toteaa, että Kazakstanin kolmen vuoden jäsenyys ihmisoikeusneuvostossa alkoi 1. tammikuuta 2013; palauttaa mieliin, että YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 60/251 mukaan ihmisoikeusneuvoston jäsenten on noudatettava kaikkein tiukimpia ihmisoikeuksien edistämistä ja suojelua koskevia normeja, ja korostaa, että Zhanaozenin kaupungissa joulukuussa 2011 tapahtuneiden joukkomurhien jälkeen Kazakstanin ihmisoikeustilanne on entisestään huonontunut, mistä on osoituksena viimeaikainen opposition tiedotusvälineiden kieltäminen joulukuussa 2012; kehottaa ihmisoikeusneuvostoa tekemään kaikkensa, jotta tilannetta käsiteltäisiin sen seuraavassa istunnossa, ja pyytämään välittömästi Kazakstania vapauttamaan viipymättä poliittisin perustein tuomitut vangit sekä lopettamaan poliittisin syin tehdyt pidätykset, jotka perustuvat syytöksiin "yhteiskuntarauhan rikkomiseen yllyttämisestä";

    Kaikkien ihmisoikeuksien – kansalaisoikeuksien, poliittisten, taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien, myös oikeuden kehitykseen – edistäminen ja suojelu

     

    Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet

     

    6.  pitää myönteisenä ihmisoikeusneuvoston 22. istunnossa taloudellisille ja sosiaalisille oikeuksille sekä ihmisoikeuksien keskinäiselle riippuvuudelle annettua merkitystä; tähdentää jälleen, että taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia on kohdeltava tasavertaisina; huomauttaa, että korkeat työttömyysluvut, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen lisääntyminen ja yhä suuremmat vaikeudet saada kohtuuhintaisia julkisia terveys-, koulutus-, asumis-, liikenne- ja kulttuuripalveluja, sekä näiden palvelujen laadun huonontuminen ovat merkittäviä haasteita; korostaa, että yksityistäminen ja vapauttaminen ovat osaltaan heikentäneet joidenkin näiden oikeuksien toteutumista, että tämä kehityssuunta on käännettävä ja että varallisuuden parempi jakautuminen, riittävät tulot ja korkealaatuiset työpaikat ovat tärkeitä keinoja näiden ongelmien ratkaisemiseksi; toteaa myös, että sekä unionin jäsenvaltioissa että muissa maissa myös unionin painostuksen alla toteutetut julkisten menojen leikkaukset ovat ainoastaan lisänneet epätasa-arvoa ja köyhyyttä;

    7.  pitää myönteisenä merkitystä, joka asunnolle annetaan riittävää elintasoa koskevan oikeuden osatekijänä; kehottaa unionin ja sen jäsenvaltioiden valtuuskuntia edistämään kaikkien oikeutta laadukkaaseen asumiseen perusoikeutena ja arvioimaan asuntojen saatavuutta unionissa (erityisesti kriisin alkamisen ja julkisen talouden säästötoimien käyttöönoton jälkeen) ja siten pyrkimään ratkaisemaan tämän ikuisen ongelman, joka on pahentunut entisestään viime vuosina;

    8.  huomauttaa, että YK:n jäsenvaltioiden olisi edistettävä edelleen luonnonvarojen ja elintärkeiden resurssien saatavuutta, mahdollisuuksia hankkia maata sekä elintarvikeomavaraisuutta ja elintarviketurvaa välineinä, joiden avulla vähennetään köyhyyttä ja työttömyyttä; on huolissaan siitä, että monien ihmisten saatavilla ei ole tai ei ole enää tiettyjä resursseja, kuten veden kaltaisia perushyödykkeitä, koska yritykset tai yksityiset tahot ovat ottaneet ne haltuunsa mahdollisesti kyseisten valtioiden poliittisten toimijoiden tuella; panee merkille, että tämä aiheuttaa muun muassa elintarvikepulaa ja johtaa elintarvikkeiden hintojen nousuun; pyytää tästä syystä Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden valtuuskuntaa toteuttamaan tarvittavia toimia tehdäkseen lopun eritoten eurooppalaisten yritysten harjoittamasta resurssien, muun muassa maan, anastamisesta sekä edistämään kansainvälisissä ja alueellisissa elimissä ja kokouksissa (Maailmanpankki, WTO, UNCTAD, Kansainvälinen valuuttarahasto, OECD ja niin edelleen) ehdotuksia julkisten perushyödykkeiden tunnustamiseksi ja sisällyttämiseksi YK:n erityissopimukseen; pyytää unionia ja sen jäsenvaltioita myös tukemaan YK:n yleiskokouksen 28. heinäkuuta 2010 antamaa päätöslauselmaa 64/292, jossa tunnustetaan vesi perusoikeudeksi, ja tekemään kaikkensa, jotta se pannaan täytäntöön ja siitä tulee sitova;

    9.  korostaa, että unionin muuttoliikepolitiikka samoin kuin ei-demokraattisten hallitusten tukeminen "hyvän hallinnon" ja puhtaasti taloudellisten kumppanuussopimusten nimissä heikentävät ihmisoikeuksia ja samalla myös unionin kansainvälistä uskottavuutta; kehottaa jälleen kerran unionin jäsenvaltioita panemaan täytäntöön demokratia- ja ihmisoikeuslausekkeet kaikissa kansainvälisissä sopimuksissa niiden luonteesta riippumatta sekä takaamaan ihmisoikeuksien kunnioittamisen omassa sisä- ja ulkopolitiikassaan, sillä muutoin unionin asema ihmisoikeusneuvostossa ja muissa ihmisoikeuksia käsittelevissä kansainvälisissä elimissä heikkenee;

    Poliittiset ja kansalaisoikeudet

     

    10. painottaa, että on tärkeää jatkaa muun muassa niiden maailmanlaajuisten käytäntöjen tarkastelemista, jotka liittyvät terrorismin yhteydessä tehtäviin salaisiin pidätyksiin; pyytää unionin jäsenvaltioita huolehtimaan tehtyjen selvitysten asianmukaisesta seurannasta Euroopan parlamentin aiemmin esittämien linjausten ja etenkin unionin maiden alueen käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin, laittomaan vankien säilyttämiseen ja kidutukseen koskevien päätöslauselmien mukaisesti;

    11. kehottaa kaikkia valtioita torjumaan kidutusta myös omalla alueellaan; pyytää unionin ja jäsenvaltioiden valtuuskuntia sisällyttämään kidutuksesta ja muusta epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta tai rangaistuksesta käytävään keskusteluun kysymyksen kidutukseen mahdollisesti käytettävien tuotteiden kaupan kiellosta unionissa ja sen ulkopuolella;

    12. kehottaa unionin ja sen jäsenvaltioiden valtuuskuntia vahvistamaan kantansa kuolemantuomiota vastaan ja sen yleismaailmallisen lakkauttamisen sekä täytäntöönpanon keskeyttämisen puolesta maissa, joissa se vielä on käytössä; on huolissaan siitä, että eräät maat, jotka olivat keskeyttäneet kuolemantuomioiden täytäntöönpanon, ovat alkaneet uudelleen suorittaa teloituksia;

    Kansojen ja yksityishenkilöiden oikeudet

     

    13. korostaa jälleen kansojen luovuttamatonta itsemääräämisoikeutta ja oikeutta valita omat poliittiset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset suuntauksensa ulkopuolisten siihen puuttumatta; pyytää unionia ja sen jäsenvaltioita ihmisoikeusneuvoston 22. istunnon yhteydessä edistämään määrätietoisesti tätä oikeutta nykyisten politiikkojen sijasta;

    14. ilmaisee huolestuneisuutensa siitä, että ihmisoikeuksien puolustajien, ihmisoikeusaktivistien, -järjestöjen ja -elinten sekä toimittajien tilanne on heikentynyt eri tavoin ja vaihtelevassa määrin kaikkialla maailmassa;

    15. kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita toimimaan ensisijaisesti sellaisten ihmisoikeusneuvoston konkreettisten toimien puolesta, joilla pyritään lopettamaan siviileihin ja erityisesti naisiin ja lapsiin sodissa ja väkivaltaisissa selkkauksissa kohdistuvat ihmisoikeusloukkaukset; pyytää toteuttamaan ensisijaisia toimia erityisesti lapsisotilaiden rekrytoinnin lopettamiseksi ja heidän suojelemisekseen;

    16. pitää myönteisenä meneillään olevaa seurantaprosessia, joka liittyy YK:n ihmisoikeusvaltuutetun raporttiin A/HRC/19/41 syrjivistä laista ja käytännöistä sekä henkilöihin heidän seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuoli-identiteettinsä vuoksi kohdistuvista väkivallanteoista; kannustaa lisäksi jatkamaan tätä muun muassa alueellisilla kokouksilla ja jäsenvaltioiden aktiivisella osallistumisella prosessiin; pyytää ottamaan käyttöön näitä henkilöitä varten erityisiä suojelutoimia, muun muassa turvapaikkapolitiikan ja konsulisuojan alalla;

    17. korostaa, että Yhdistyneiden kansakuntien orjuudesta antama määritelmä vastaa sellaisen henkilön asiantilaa tai olosuhdetta, joka on omistusoikeuden tai jonkun siihen sisältyvän oikeuden kohteena; pitää valitettavana, että jopa Euroopan unionissa esiintyy edelleen nykyaikaisen orjuuden muotoja; korostaa, että orjuuden uhrit ovat erityisen haavoittuvassa asemassa ja tästä johtuen he tarvitsevat erityistä suojelua; pyytää näin ollen unionin ja jäsenvaltioiden valtuuskuntia toimimaan tämän asian suhteen paljon tiukemman toimintalinjan puolesta, erityisesti mitä tulee kotitalouksissa työskenteleviin henkilöihin, sillä kyseessä on sosioammatillinen ryhmä, jota orjuuden muodot eniten koskettavat; katsoo, että on myös varmistettava, että diplomaattisuojan varjolla ei jätetä nostamatta syytteitä niitä vastaan, jotka näin rikkovat ihmisoikeuksia;

    Ihmisoikeuksien keskinäinen riippuvuus ja ihmisoikeuksiin liittyvät aihekohtaiset kysymykset

     

    18. on erittäin huolissaan ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien heikentämisestä terrorismin ja yhä lisääntyvässä määrin suurrikollisuuden torjunnan varjolla, ilman että nämä käsitteet on selkeästi määritelty, myös unionissa tai sellaisten maiden kanssa tehtyjen sopimusten pohjalta, joissa ihmisoikeusnormeja ei sovelleta; on erityisen huolissaan tietosuojaan ja yksityiselämän kunnioittamiseen liittyvien normien rikkomisesta tässä yhteydessä;

    19. pitää valitettavana, että kansainvälinen yhteisö ei vieläkään ole aloittanut neuvotteluja henkilötietojen suojaa koskevan kansainvälisen sopimuksen laatimisesta, jonka mallina voisi toimia Euroopan neuvoston yleissopimus N:o 108, ja kehottaa unionin ja jäsenvaltioiden valtuuskuntia toimimaan tällaisten puitteiden laatimiseksi yhteistyössä kansainvälisten vastapuoliensa kanssa;

    20. ei hyväksy yksityisten puolustus- ja turvallisuusalan yritysten laajamittaista käyttämistä niin sanottujen turvallisuuspoliittisten toimien yhteydessä, sillä kyseessä ovat ainoastaan valtiolle kuuluvat yhteiskunnalliset tehtävät, ja pyytää unionia ja sen jäsenvaltioita tehostamaan ponnistelujaan näiden käytäntöjen lopettamiseksi; katsoo, että yksityisten puolustus- ja turvallisuusalan yritysten on sovellettava tällä alalla ja valtioiden vastuun alaisina erityisesti tietosuojaan ja yksityiselämän kunnioittamiseen liittyviä ihmisoikeusnormeja; katsoo, että jos julkisen palvelun tehtäviä siirretään, sekä valtioiden että yritysten on oltava vastuussa näiden yritysten henkilöstön tekemistä ihmisoikeuksien ja humanitaarisen oikeuden loukkauksista;

    Ihmisoikeuksiin liittyvät tilanteet, jotka edellyttävät ihmisoikeusneuvoston erityistä huomiota

     

    21. panee merkille ihmisoikeusneuvoston ihmisoikeusvaltuutetulle esittämän pyynnön, jotta tämä toimittaa 22. istunnolle kirjallisen raportin Malin ja erityisesti sen pohjoisosan ihmisoikeustilanteesta; pyytää tekemään kattavan arvioinnin kaikkien Malissa läsnä olevien joukkojen tekemistä julmuuksista ja rikoksista; pyytää unionin ja jäsenvaltioiden valtuuskuntia sitoutumaan konfliktien rauhanomaisten ratkaisen edistämiseen sen sijaan, että toteutetaan yksipuolisia aseellisia operaatioita, kuten Malissa;

    22. toteaa, että Iranin ihmisoikeustilanne huononee huononemistaan; toteaa, että maassa painostetaan yleisesti rauhanomaisia mielenosoittajia ja toisinajattelijoita (kuten opiskelijoita tieteenharjoittajia ja ihmisoikeuksien puolustajia), naisten oikeuksia ajavia aktivisteja, asianajajia, toimittajia, bloginpitäjiä ja uskonnollisten yhteisöjen jäseniä; tähdentää, että kansainvälisellä yhteisöllä on keskeinen asema rauhan takaamisessa; toteaa olevansa äärimmäisen huolissaan ihmisoikeustilanteen jatkuvasta huononemisesta Iranissa, poliittisten vankien ja mielipidevankien määrän jatkuvasta kasvusta, myös alaikäisten teloitusten edelleen korkeasta määrästä, kidutuksesta, epäoikeudenmukaisista oikeudenkäynneistä ja kohtuuttomista vakuussummista sekä tiedon-, ilmaisun-, kokoontumis- ja uskonnonvapauteen sekä koulutuksen ja liikkumisen vapauteen kohdistuvista ankarista rajoituksista; katsoo, että YK:n erityisraportoijan vierailu voisi auttaa saamaan kokonaiskuvan Iranin ihmisoikeustilanteesta; toteaa huolestuneena, että Iran ei ole hyväksynyt YK:n erityisraportoijien tai ihmisoikeusvaltuutetun vierailuja vuoden 2005 jälkeen; kehottaa Irania noudattamaan lupaustaan sallia vuonna 2013 Iranin ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan Ahmed Shaheedin vierailu maahan;

    23. antaa tunnustusta sille, että poliittiset ja kansalaisoikeuksiin liittyvät uudistukset ovat jatkuneet Burmassa mutta kehottaa viranomaisia tehostamaan toimiaan, erityisesti vapauttamalla poliittiset vangit, ja ryhtymään viipymättä torjumaan yhteisöjen välistä väkivaltaa; toteaa olevansa erittäin huolissaan Rakhinen osavaltion väkivaltaisuuksista, jotka ovat seurausta pitkään jatkuneesta syrjinnästä rohingya-väestöä kohtaan; kehottaa jatkamaan Burman/Myanmarin ihmisoikeustilannetta käsittelevän erityisraportoijan toimikautta vuodella;

    24. pitää valitettavana, että Latinalaisen Amerikan, erityisesti Hondurasin ja Paraguayn, tilannetta ei ole otettu näiden keskustelujen asialistalle; pyytää. että Hondurasin ja Paraguayn ihmisoikeustilanne vallankumousten jälkeen otetaan tosiasiallisesti seurantaan ja että tehdään kaikki mahdollinen demokratian ja oikeusvaltion palauttamiseksi näihin maihin; kehottaa unionin ja sen jäsenvaltioiden valtuuskuntia ryhtymään toimiin vallankumousten tuomitsemiseksi, olemaan tunnustamatta "de facto" -hallituksia ja vaatimaan, että syylliset tuomitaan; pyytää samoin järjestämään tutkimuksen muissa Latinalaisen Amerikan maissa (kuten Ecuadorissa) tehdyistä vallankaappausyrityksistä sekä selvittämään kunkin tahon, myös kolmansien maiden, vastuut;

    25. toteaa, että Kolumbia on edelleen yksi maailman vaarallisimmista maista ammattijärjestö- ja poliittisen toiminnan harjoittajille ja että ihmisoikeuksien loukkaukset, jotka koskevat myös opiskelijoita, oppositiopuolueiden aktivisteja, maanviljelijöitä, naisia ja lapsia, jäävät lähes aina rankaisematta; vastustaa näin ollen tämän maan kanssa tehdyn vapaakauppasopimuksen ratifiointia; tuomitsee jyrkästi sen, että maan presidentin suorassa alaisuudessa oleva tiedustelupalvelu (DAS) on harjoittanut järjestelmällistä salakuuntelua ja toteuttanut laittomia toimia, joiden pyrkimyksenä on saattaa huonoon maineeseen korkea-arvoisia tuomareita, opposition kansanedustajia ja ihmisoikeuksien puolustajia; muistuttaa, että myös Euroopan parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunta sekä Euroopassa asuvia henkilöitä ja kansalaisjärjestöjä on joutunut näiden toimien kohteeksi; vaatii, että nämä vakavat teot eivät saa jäädä rankaisematta; kehottaa Euroopan unionia panemaan täytäntöön Kolumbiaa koskevat suositukset, jotka sisältyvät kidutuksen vastaisen komitean vuoden 2009 raporttiin;

    26. pitää valitettavana myös sitä, että Turkin ihmisoikeustilannetta ei ole otettu asialistalle; on erityisen huolissaan maan demokraattisen tilanteen heikentymisestä ja demokraatteihin, poliittisiin edustajiin ja aktivisteihin, ammattijärjestöaktiiveihin, toimittajiin, ihmisoikeuksien puolustajiin ja taiteilijoihin kohdistuvan painostuksen lisääntymisestä; toteaa, että tämä painostus kohdistuu erityisesti kurdeihin; pyytää unionin valtuuskuntaa varmistamaan, että tätä aihetta käsitellään ihmisoikeusneuvoston 22. istunnossa ja että rauhanprosessia koskevien neuvottelujen uudelleen aloittamiselle annetaan yksiselitteinen tuki;

    27. tuomitsee jälleen jatkuvat ihmisoikeusloukkaukset, jotka johtuvat Turkin edelleen jatkuvasta Kyproksen miehityksestä, joka koskee 37:ää prosenttia Kyproksen maa-alasta; on erityisen huolissaan pakolaisten, saarroksissa olevien henkilöiden ja kadonneiden henkilöiden omaisten tilanteesta; korostaa, että miehitys on suoraan yhteydessä maaomaisuuden hallinnan ja sen käyttöoikeuden epäämiseen; pyytää unionin ja sen jäsenvaltioiden valtuuskuntia sanoutumaan irti näistä jatkuvista rikkomuksista, tuomitsemaan Turkin joukkojen ja turkkilaisten siirtolaisten läsnäolon, vaatimaan Turkkia lopettamaan välittömästi Kyproksen miehityksen sekä politiikan, jolla pyritään muuttamaan Kyproksen tasavallan väestörakennetta; korostaa, että nämä rikkomukset ovat sotarikoksia; pyytää Turkkia sallimaan pääsyn sotilasalueille, jotta voidaan suorittaa kadonneita henkilöitä koskevia varmennuksia;

    28. kehottaa ihmisoikeusneuvostoa ryhtymään konkreettisiin toimiin marraskuussa 2012 julkaistun YK:n toimia Sri Lankassa käsitelleen sisäisen tutkintaraportin johdosta, jossa todetaan muun muassa siviilien tilanteesta sisällissodan viimeisten kuukausien aikana, että YK ei kantanut vastuutaan; kehottaa ihmisoikeusneuvostoa tuomitsemaan demokraattisiin oikeuksiin, kuten ilmaisun- ja lehdistönvapauteen, järjestäytymisvapauteen ja oikeuteen vapaisiin ja oikeudenmukaisiin vaaleihin, kohdistuneiden hyökkäysten lisääntymisen Sri Lankassa sekä vetoamaan demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen perustuvan konfliktinratkaisun puolesta, johon kuuluu myös tamilien itsemääräämisoikeus; pyytää ihmisoikeusneuvostoa tarkastelemaan hanketta, jolla pyritään kumoamaan Sri Lankan perustuslain tarkistus 13 tietyn alueellisen autonomian myöntämisestä saaren pohjois- ja itäosille, sekä ilmaisemaan huolestuneisuutensa asiasta;

    29. pitää valitettavana, että Kongon demokraattisen tasavallan ihmisoikeustilannetta ei käsitellä tässä kokouksessa; kehottaa unionin ja sen jäsenvaltioiden valtuuskuntia ottamaan asian esille keskustelussa tilanteista, jotka edellyttävät ihmisoikeusneuvoston erityistä huomiota, tuomitsemaan kaikki väkivallanteot ja ihmisoikeusloukkaukset Kongon demokraattisen tasavallan itäosissa ja Suurten järvien alueella, ilmaisemaan myötätuntonsa kaikille sodasta kärsiville kansanosille, sitouttamaan kaikki Kongon demokraattisen tasavallan itäosissa taisteluihin osallistuvat joukot ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kunnioittamiseen sekä kaikkien siviileihin kohdistuvien hyökkäysten lopettamiseen;

    Ihmisoikeustilanne Palestiinassa ja muilla miehitetyillä arabialueilla

     

    30. pitää myönteisenä erityisen huomion kiinnittämistä tässä 22. istunnossa Palestiinan ja muiden miehitettyjen arabialueiden ihmisoikeustilanteeseen, eritoten Palestiinan kansan itsemääräämisoikeuteen; kannustaa voimakkaasti unionin valtuuskuntaa tuomitsemaan kaikki kolonialismin muodot, muun muassa Palestiinassa;

    31. palauttaa mieliin Länsi-Saharan tilanteesta 25. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman; kehottaa Marokkoa ja Polisario-rintamaa jatkamaan neuvotteluja rauhanomaisen ja pysyvän ratkaisun aikaansaamiseksi Länsi-Saharan konfliktissa ja vahvistaa länsisaharalaisilla olevan itsemääräämisoikeuden, josta olisi päätettävä demokraattisella kansanäänestyksellä; tuomitsee YK:n asiaa koskevien päätöslauselmien mukaisesti länsisaharalaisten ihmisoikeuksien loukkaamisen jatkamisen; vaatii vapauttamaan länsisaharalaiset poliittiset vangit, erityisesti Gdeim Izikin "23:n ryhmän", jotka sotilastuomioistuin tuomitsi;

    32. pahoittelee, ettei Euroopan unioni ole pannut täytäntöön Goldstonen raportin suosituksia; kehottaa jälleen kerran unionin jäsenvaltioita pyrkimään unionin vahvaan yhteiseen kantaan Goldstonen raportin jatkotoimista ja vaatimaan julkisesti vastuuseen asettamista väitetyistä rikoksista sekä kehottaa Israelia toteuttamaan YK:n yleiskokouksen päätöslauselman A/RES/64/10 mukaisesti tutkimuksia, jotka täyttävät riippumattomuuden, puolueettomuuden, avoimuuden, ripeyden ja tehokkuuden kansainväliset vaatimukset; katsoo, että Lähi-idän rauhanprosessi ei voi edetä ilman vastuuseen asettamista ja oikeudenmukaisuutta, mutta toteaa, että tähänastiset tutkimukset eivät täytä mainittuja vaatimuksia; vaatii unionia sisällyttämään Goldstonen raportin seurannan Israelin kanssa käytävään vuoropuheluun;

    33. tukee useissa arabimaissa sosiaalista oikeutta sekä yhteiskunnallisia, taloudellisia ja poliittisia oikeuksia vaativia kansanliikkeitä; pitää valitettavana, että Ben Alin tai Mubarakin kaltaisten diktaattorien kaatumiset eivät ole johtaneet syviin ja nopeisiin muutoksiin näillä politiikan aloilla, ja on huolissaan ihmisoikeusloukkausten määrän kehityksestä tietyissä maissa, muun muassa Egyptissä;

    Tekninen apu ja valmiuksien lisääminen

     

    34. panee merkille kohdan, joka käsittelee teknistä yhteistyötä ihmisoikeuksien alalla Afganistanissa; kehottaa unionin ja sen jäsenvaltioiden valtuuskuntia tuomaan esille sen tosiseikan, että Afganistanin ihmisoikeustilanne ei ole parantunut sen jälkeen, kun Nato miehitti maan; pyytää ihmisoikeusneuvostoa toimimaan sen puolesta, että YK:n alaisuuteen perustetaan tutkintalautakunta ja Irakissa ja Afganistanissa tapahtuneista sotarikoksista, julmuuksista ja siviilien tappamisesta järjestetään oikeuskäsittely Kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomiovallan puitteissa; tuomitsee jyrkästi Irakin viranomaisten väkivallankäytön rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan ja pahoittelee kuolleiden ja loukkaantuneiden suurta määrää; tuomitsee eri yhteiskuntaryhmiin, poliittisiin tai uskonnollisiin ryhmiin kohdistuvan väkivallan kaikissa sen muodoissa; tuomitsee kaikki murhat ja teloitukset sodan syttymisestä vuonna 2003 alkaen; pitää valitettavana viimeisintä terrori-iskujen aaltoa; katsoo, että yksi Yhdysvaltojen miehityksen keskeisistä tuloksista Irakissa on yleisen järjestyksen lähes täydellinen romahtaminen ja ihmisoikeusloukkausten lisääntyminen; kehottaa Irakin hallitusta lakkauttamaan kuolemantuomion ja kiinnittämään huomiota siihen, että Irakin kansan humanitaariseen tilanteeseen on löydettävä kiireesti ratkaisu;

    35. tuomitsee myös Naton johdolla suoritetun aseellisen väliintulon Libyassa ja korostaa, että tilanne ei suinkaan ole rauhoittunut vaan päinvastoin vaikuttaa pahentuneen sodan "virallisen päättymisen" jälkeen ja että maa on jakaantunut, valtiovalta ei pysty estämään väkivaltaisuuksia, rasistiset rikokset ovat lisääntyneet eikä oikeutta ja demokratiaa ole; toivoo, että ihmisoikeusneuvosto voisi toteuttaa riippumattoman ja puolueettoman tutkimuksen maan ihmisoikeustilanteesta ja selkeyttää kaikkien konfliktiin osallistuneiden joukkojen vastuita;

    36. panee merkille keskustelun Haitin ihmisoikeustilanteesta; pyytää unionia ja sen jäsenvaltioita painottamaan tarvetta arvioida Haitiin toimitettua apua ja YK:n jälleenrakennussuunnitelman tosiasiallista toteutusta;

    37. panee merkille kohdan, joka koskee Norsunluurannikon avustamista; katsoo, että myös tässä tapauksessa olisi suoritettava objektiivinen ja puolueeton arviointi maan ihmisoikeustilanteen kehityksestä erityisesti Ranskan armeijan miehityksen jälkeen;

    o

    o o

     

    38. valtuuttaa Euroopan parlamentin valtuuskunnan ihmisoikeusneuvoston 22. istunnossa esittämään tässä päätöslauselmassa ilmaistut huolenaiheet, kehottaa valtuuskuntaa raportoimaan vierailustaan ihmisoikeuksien alivaliokunnalle ja pitää asianmukaisena jatkaa Euroopan parlamentin valtuuskunnan lähettämistä ihmisoikeusneuvoston istuntoihin;

    39. pyytää puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n pääsihteerille, YK:n 64. yleiskokouksen puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle sekä ulkoasiainvaliokunnan perustamalle EU:n ja YK:n väliselle työryhmälle.