Menettely : 2013/2612(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B7-0191/2013

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B7-0191/2013

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 23/05/2013 - 13.8
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :


PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 129kWORD 65k
15.5.2013
PE509.819v01-00
 
B7-0191/2013

komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta

työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti


siirtymävaiheessa olevien arabikevään maiden varallisuuden takaisin hankinnasta  (2013/2612(RSP))


Willy Meyer, Patrick Le Hyaric, Marie-Christine Vergiat, Jacky Hénin, Sabine Lösing, Younous Omarjee, Alda Sousa, Marisa Matias, Paul Murphy GUE/NGL-ryhmän puolesta

Euroopan parlamentin päätöslauselma siirtymävaiheessa olevien arabikevään maiden varallisuuden takaisin hankinnasta (2013/2612(RSP))  
B7‑0191/2013

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Euroopan naapuruuspolitiikasta, Välimeren unionista ja eteläisen naapurialueen maista kuten Tunisiasta, Egyptistä, Libyasta ja Marokosta,

–   ottaa huomioon vuonna 2003 tehdyn korruption vastaisen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen, joka tuli voimaan vuonna 2005 ja joka hyväksyttiin Euroopan unionin puolesta 25. syyskuuta 2008 neuvoston päätöksellä 2008/801/EY,

–   ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2012 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman 19/38 kielteisistä vaikutuksista, joita laitonta alkuperää olevien varojen palauttamatta jättämisestä alkuperämaihin aiheutuu ihmisoikeuksien toteutumiseen, ja kansainvälisen yhteistyön parantamisen merkityksestä,

–   ottaa huomioon varallisuuden takaisin hankkimista käsitelleen arabimaiden foorumin 13. syyskuuta 2012 antaman loppuraportin,

–   ottaa huomioon laittoman ja vastenmielisen velan peruuttamista koskevat oikeudelliset periaatteet kansainvälisessä oikeudessa,

–   ottaa huomioon 10. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman(1) kaupasta muutoksen välineenä: EU:n kauppa- ja investointistrategia eteläisen Välimeren aluetta varten arabimaiden kevään vallankumousten jälkeen ja erityisesti sen johdanto-osan 6 kohdan,

–   ottaa huomioon vuonna 2007 tehdyn EU:n ja Egyptin toimintasuunnitelman ja EU-Egypti-assosiaatiosopimuksen, joka tuli voimaan 1. kesäkuuta 2004,

–   ottaa huomioon Egyptin tilanteen johdosta määrättävistä tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 21. maaliskuuta 2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 270/2011 sekä sen muuttamisesta annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1099/2012,

–   ottaa huomioon EU–Egypti-työryhmän 14. marraskuuta 2012 pidetyn kokouksen johdosta annetut yhteispuheenjohtajien päätelmät,

–   ottaa huomioon EU:n ja Tunisian välisen Euro-Välimeri-assosiaatiosopimuksen, joka tuli voimaan 1. maaliskuuta 1998, ja EU:n ja Tunisian toimintasuunnitelman, joka tuli voimaan 4. heinäkuuta 2005,

–   ottaa huomioon Tunisian tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 4. helmikuuta 2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 101/2011 sekä sen muuttamisesta annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1100/2012,

–   ottaa huomioon EU–Tunisia-työryhmän 28. ja 29. syyskuuta 2011 pidetyn kokouksen johdosta annetut yhteispuheenjohtajien päätelmät,

–   ottaa huomioon EU:n ja Tunisian välillä parhaillaan käytävät neuvottelut vapaakauppasopimuksesta,

–   ottaa huomioon Muammar Gaddafin aikana EU:n ja Libyan assosiaatiosopimuksesta käydyt neuvottelut, jotka keskeytyivät vuonna 2011,

–   ottaa huomioon Libyan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä 28. helmikuuta 2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/137/YUTP sekä sen muuttamisesta annetut päätökset 2011/625/YUTP ja 2011/178/YUTP, Libyan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä 2. maaliskuuta 2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 204/2011 sekä sen muuttamisesta annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 965/2011 ja Libyan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 204/2011 16 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta annetut neuvoston täytäntöönpanoasetukset (EU) N:o 364/2013 ja N:o 50/2013,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Marokon kuningaskunnan välisestä assosiaatiosta tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen ja erityisesti sen 2 artiklan,

–   ottaa huomioon Marokolle lokakuussa 2008 annetun pitkälle edistyneen maan aseman,

–   ottaa huomioon pitkälle menevästä ja laaja-alaisesta vapaakauppa-alueesta (DCFTA) EU:n ja Marokon välillä parhaillaan käytävät neuvottelut, jotka käynnistettiin 1. maaliskuuta 2013,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A. ottaa huomioon, että vuonna 1995 käynnistetty Barcelonan prosessi johti assosiaatiosopimuksiin EU:n ja kahdentoista Välimeren etelärannikon valtion välillä; ottaa huomioon, että vuonna 2005 vahvistetussa Rabatin etenemissuunnitelmassa keskitytään vapaakauppasopimusten tekemisen vauhdittamiseen ja sääntelyn entistä pitemmälle menevään vapauttamisen eikä niinkään alueen tasapainoiseen kehitykseen työtätekevän väestön ja köyhien etujen mukaisesti;

B.  ottaa huomioon, että useissa Pohjois-Afrikan, Lähi-idän ja Arabian niemimaan maissa on ollut ja on yhä merkittäviä työntekijöiden ja kansalaisten liikkeitä, jotka vaativat parempia elinoloja ja toimia epäoikeudenmukaisuutta, työttömyyttä ja korruptiota vastaan sekä lisää demokratiaa ja oikeuksia, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja hyväksikäytön, sorron ja sodan lopettamista;

C. toteaa, että Kansainvälisen valuuttarahaston ja kansainvälisten järjestöjen vuosikymmeniä ajamat rakenneuudistuspolitiikat (elintarvikkeiden hintasäännöstelyn purkaminen, yksityistämiset ja tiukka taloudenpito) ovat olleet suurelta osin aiheuttamassa sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia, kuten työttömyyttä ja köyhyyttä, jotka ovat johtaneet näissä maissa kansannousuihin;

D. ottaa huomioon, että arabikevään valtioiden varallisuuden takaisin hankinta on moraalinen velvoite ja erittäin poliittinen kysymys EU:n suhteissa eteläisiin naapureihinsa; toteaa sen olevan eteläisille naapureille, joita asia koskee, myös tärkeä taloudellinen kysymys, sillä jos nämä varat palautetaan ja käytetään avoimesti ja tehokkaasti, niillä voidaan auttaa kyseisten maiden talouden elpymistä; ottaa huomioon, että varallisuuden takaisinhankinnalla on ennaltaehkäisevä vaikutus, koska se on korruptioon osallistuneille vahva viesti rankaisemattomuutta vastaan;

E.  ottaa huomioon, että EU:lla ja erityisesti eräiden jäsenvaltioiden hallituksilla sekä Yhdysvalloilla, jotka ovat vuosikymmenien ajan tukeneet epädemokraattisia hallintoja, on erityinen vastuu kansannousuihin johtaneesta sosiaalisesta ja taloudellisesta tilanteesta; toteaa, että vuodesta 2011 lähtien Pohjois-Afrikan, Lähi-idän ja Arabian niemimaan tapahtumat ovat paljastaneet perustavanalaatuisen epäonnistumisen EU:n politiikassa Välimeren etelärannikon valtioita kohtaan; ottaa huomioon, että EU:n uuden naapuruuspolitiikan periaatteet ovat samat kuin ne, jotka johtivat aiemman naapuruuspolitiikan epäonnistumiseen, eli neuvotteleminen pitkälle menevistä ja laaja-alaisista vapaakauppasopimuksista ja kolmansien maiden talouksien sääntelyn vapauttaminen;

F.  ottaa huomioon, että velka on keskeinen tekijä, joka antaa ulkomaisille ja taloudellisille valloille mahdollisuuden interventioon, rikostovereinaan paikalliset hallitsevat eliitit, mikä johtaa kansallisen itsemääräämisoikeuden loukkauksiin, väestön yleiseen köyhtymiseen ja kansan taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien rajuun heikentymiseen; ottaa huomioon, että diktatuurin oloissa laitonta ja vastenmielistä velkaa käytettiin poliittisen alistamisen välineenä ja mekanismina, jolla siirrettiin työstä saatuja tuloja ennen kaikkea maailman pääomalle; ottaa huomioon, että nykyisin tämän velan avulla Välimeren etelärannikon valtioiden talouksia pidetään uuskolonialistisen hallinnan alaisina;

G. ottaa huomioon, että kansainvälisessä oikeudessa vastenmielinen velka määritellään kolmella perusteella: ei ole velassa olevan maan väestön suostumusta, ei ole etuja velassa olevan maan väestölle ja velkojat ovat tietoisia siitä, että heidän myöntämänsä lainat eivät ole väestön edun mukaisia eivätkä heidän hyväksymiään; toteaa, että etelän kehitysmaiden velka on maksettu takaisin jo moneen kertaan; toteaa, että sekä etelässä että pohjoisessa velka on tehokas väline tuotannollisen vaurauden siirtämisessä pääoman haltijoille;

H. ottaa huomioon, että Egypti on ollut poliittisen ja taloudellisen kriisin vankina monta kuukautta; ottaa huomioon, että vuonna 2012 eri puolilla Egyptiä järjestettiin yli 3 400 protestia taloudellisista ja sosiaalisista kysymyksistä ja että protestit olivat enimmäkseen lakkoja ja valtauksia; ottaa huomioon, että vuosina 1981–2012 Egypti maksoi ulkomaista velkaa ja korkoja yli 80 miljardia Yhdysvaltain dollaria; ottaa huomioon, että Egyptiä on painostettu toteuttamaan taloudellisia säästötoimenpiteitä, jotta se voisi saada Maailman valuuttarahaston 4,8 miljardin Yhdysvaltain dollarin lainapaketin; ottaa huomioon, että budjettivajeen valvontaan liittyvä tiukka taloudenpito heikentää Egyptin väestön työ-, sosiaali- ja elinoloja;

I.   toteaa, että kun Tunisian diktaattori Zine al-Abidine Ben Ali syöstiin vallasta, maan ulkomainen valtionvelka oli 14,4 miljardia Yhdysvaltain dollaria; katsoo, että velka on huomattava este Tunisian kansan kehitykselle; ottaa huomioon, että Tunisian keskuspankin tietojen mukaan vuodesta 1970 vuoteen 2009 Tunisia maksoi takaisin 2,47 miljardia Yhdysvaltain dollaria enemmän kuin se oli lainannut; ottaa huomioon, että tällainen velkaantuminen ei parantanut väestön elinoloja ja että Ben Alin suvun 23 vuoden vallassaolon aikana keräämä varallisuus on todiste eräiden velkojien osallistumisesta rikokseen;

J.   ottaa huomioon, että diktaattoreiden Ben Alin ja Hosni Mubarakin vallasta syöksemisen jälkeen Tunisiassa ja Egyptissä valtaan tulleet hallitukset ovat itse ottaneet aiemmilta diktatorisilta hallinnoilta perittyjen vastenmielisten velkojen maksamiseksi uutta velkaa, joka hyödyttää enemmän velkojia kuin maiden väestöä; ottaa huomioon, että Tunisia ja Egypti neuvottelevat parhaillaan IMF:n kanssa uusista järjestelyistä, joita käytetään perittyjen vastenmielisten velkojen takaisinmaksujen jatkamiseen;

K. ottaa huomioon, että sodan jälkeen Libyan talous ei ole elpynyt öljysektoria lukuun ottamatta; ottaa huomioon, että maan poliittinen ja taloudellinen jako tehtiin pääasiassa ulkomaisten sijoittajien edun mukaisesti; ottaa huomioon, että uusi hallitus on käynnistänyt uudelleen jo vuonna 2003 käynnistetyn sääntelyn vapauttamisen maassa;

L.  ottaa huomioon, että Marokko on EU:n rahastojen suurin edunsaaja Välimeren etelärannikon valtioista; ottaa huomioon, että Marokon kuningas Mohammed VI omistaa enemmistöosuuden Société Nationale d’Investissement -yhtiöstä, joka on Marokon suurin yksityinen holding-yhtiö; ottaa huomioon, että yli puolella Casablancan arvopaperipörssiin listatuista yrityksistä on kytköksiä Marokon kuningasperheeseen; ottaa huomioon, että vuonna 2012 Marokon valtionvelka oli 71 prosenttia BKT:stä; ottaa huomioon, että vuodesta 1983 vuoteen 2011 Marokko maksoi ulkomaista velkaa yli 115 miljardia Yhdysvaltain dollaria, mikä on kahdeksan kertaa enemmän kuin alkuperäinen velka, ja että sen on maksettava vielä 23 miljardia; ottaa huomioon, että Marokko miehittää laittomasti Länsi-Saharan aluetta;

M. ottaa huomioon, että vaikka valta ei ole tähän mennessä vaihtunut Marokossa ja Bahrainissa, maat ovat esimerkkejä siitä, miten EU lainaa rahaa autoritaarisille ja sortaville hallinnoille, jotka käyvät armotta mielenosoittajien kimppuun;

1.  korostaa, että palauttamisella on todellista merkitystä, ja sen lisäksi entisten ja nykyisten diktaattorien ja heidän hallintojensa anastamien varojen palauttaminen arabikevään maihin on moraalinen välttämättömyys ja erittäin poliittinen kysymys, koska se symboloi oikeudenmukaisuuden ja vastuullisuuden palauttamista demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen hengessä; katsoo kuitenkin, että kysymys näiden maiden velasta on äärimmäisten tärkeä ja että varojen palauttaminen on osa laittomien ja vastenmielisten velkojen ongelmaa;

2.  katsoo, että kansainvälisen yhteisön olisi luotava vakaa korruptiota, rahanpesua ja lainvalvontaa koskeva kansainvälisten sopimusten ja normien järjestelmä, johon kuuluu erityisesti vuonna 2003 tehty korruption vastainen YK:n yleissopimus; kehottaa kansainvälistä yhteisöä toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet Tunisian, Egyptin, Libyan ja Marokon korruptiosta peräisin olevien varojen löytämiseksi ja jäädyttämiseksi;

3.  tuomitsee tuen, jota EU ja erityisesti eräiden unionin jäsenvaltioiden hallitukset ovat vuosikymmenien ajan antaneet kyseisille hallinnoille; kiinnittää huomiota Yhdysvaltojen ja EU:n välinpitämättömyyteen ja osallisuuteen, joista nämä hallinnot ovat hyötyneet sillä tekosyyllä, että ne antavat turvaa islamisteja vastaan;

4.  muistuttaa 10. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman johdanto-osan 6 kohdasta, jossa todetaan, että parlamentti pitää Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maiden ulkomaanvelkaa vastenmielisenä velkana, koska sitä ovat kasvattaneet diktatoriset hallinnot ja aseostot, ja että pääasiassa poliittisen ja taloudellisen eliitin henkilökohtaisen rikastumisen kautta velkaa on monissa tapauksissa käytetty kyseisten maiden oman väestön sortamiseen; kehottaa siksi tarkastelemaan tätä velkaa uudelleen erityisesti silloin, kun se liittyy asemenoihin;

5.  tukee kaikkia kansalaisyhteiskunnan johtamia velan tarkastuksia, joilla pyritään tunnistamaan kaikki laittomat ja vastenmieliset velat ja peruuttamaan ne ehdoitta; tuomitsee tässä yhteydessä kaikki velkavaihdot ja muunnokset, joita käytetään kyseisten varojen pesemiseen; katsoo, että hallitusten olisi pyydettävä myös velkojia vastaamaan omista laittomista toimistaan ja vaadittava korvauksia aiheutuneesta vahingosta; kehottaa kaikkia hallituksia sekä pohjoisessa että etelässä ryhtymään tällaiseen velantarkastukseen, samalla tavalla kuin Norja ja Ecuador tekivät vuonna 2006;

6.  kehottaa välittömästi keskeyttämään Tunisian ja Egyptin velkojen takaisinmaksun EU:hun ja jäädyttämään korot sekä kansalaisyhteiskunnan osallistuessa tarkastamaan velat, sillä se on ainoa tapa selvittää, mihin tarkoitukseen varat lainattiin, missä olosuhteissa ja millä ehdoilla lainasopimukset allekirjoitettiin ja millaisia ekologisia, sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia veloilla on; painottaa, että on tärkeää tarkastaa tällaiset velat, koska silloin voidaan määritellä Tunisian ja Egyptin velkojen laiton osuus ja estää laittoman ja kestämättömän velan uusi kierre; korostaa eurooppalaisten velkojien ja kansainvälisten rahoituslaitosten vastuuta, jossa EU:n jäsenvaltioilla on hallitseva rooli;

7.  toistaa suhtautuvansa solidaarisesti Pohjois-Afrikan, Lähi-idän ja Arabian niemimaan ponnistuksiin ja kansannousuihin, joilla pyritään parantamaan elinoloja ja sosiaalisia ja työhön liittyviä oikeuksia sekä saavuttamaan vapaus ja demokratia;

8.  painottaa, että nämä kansannousut ovat osoittaneet, että Euroopan naapuruuspolitiikka on epäonnistunut ja että EU:n ulkopolitiikkaa on kiireellisesti tarkistettava; kehottaa EU:ta luomaan suhteilleen näihin maihin ja alueisiin uudet puitteet, jotka perustuvat puuttumattomuuteen niiden sisäisiin asioihin ja niiden itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen ja joilla pyritään tukemaan ja kehittämään naapurisuhteita ja edistämään työllisyyttä ja koulutusta sen sijaan, että tehdään ”assosiaatiosopimuksia”, joilla pyritään lähinnä luomaan Euroopassa olevien yritysten etuja hyödyttäviä vapaakauppa-alueita;

9.  vastustaa jyrkästi IMF:n lainoihin liittyviä ehtoja, sillä ne heikentävät entisestään työntekijöiden ja yhteiskunnan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ryhmien elinoloja, erityisesti naisten, jotka ovat olleet ratkaisevassa roolissa näiden maiden demokraattisessa muutoksessa;

10. toistaa tuomitsevansa Ranskan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Yhdysvaltojen ja Kanadan johtaman sotilaallisen intervention Libyaan Naton suojeluksessa; korostaa, että Muammar Gaddafin hallintoa vastustaneen kansannousun poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset vaatimukset ovat yhä suurelta osin jääneet ilman vastausta; on huolissaan myös maan nykyisestä taloudellisesta ja poliittisesta jakautumisesta, joka pahentaa väestön huonoja olosuhteita, ja vakuuttaa tukevansa kansojen luovuttamatonta oikeutta käyttää ja hallita oman maansa luonnonvaroja;

11. pitää Marokon hallitusta korruptoituneena ja sortavana, samanlaisena kuin Mubarakin ja Ben Alin hallintoja; tukee Marokon naisliikettä, joka taistelee hyväksikäyttäviä, IMF:n rahoittamia mikrorahoitusorganisaatioita vastaan; korostaa, että kansainvälisessä oikeudessa ei ole koskaan tunnustettu Marokon määräysvaltaa Länsi-Saharaan; vaatii, että komissio ja neuvosto keskeyttävät EU:n ja Marokon kuningaskunnan väliset assosiaationeuvottelut ja lykkäävät Marokolle myönnettyä pitkälle edistyneen maan asemaa kunnes Marokko noudattaa kansainvälistä oikeutta, erityisesti YK:n päätöslauselmia kansanäänestyksen järjestämisestä Länsi-Saharan itsemääräämisoikeudesta, ja saattaa loppuun kolonisaation purkamisen ja siten päättää Marokon miehityksen;

12. arvostelee jyrkästi intensiivistä asekauppaa EU:n jäsenvaltioiden ja Libyan, Egyptin ja muiden sortohallintojen, kuten Marokon, Bahrainin ja Saudi-Arabian välillä;

13. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Välimeren unionin parlamentaariselle edustajakokoukselle, Afrikan unionille ja Egyptin, Tunisian, Libyan ja Marokon hallituksille ja parlamenteille.

 

(1)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0201.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö