Päätöslauselmaesitys - B7-0262/2013Päätöslauselmaesitys
B7-0262/2013
Euroopan parlamentti

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS aseviennistä: neuvoston yhteisen kannan 2008/944/YUTP täytäntöönpano

5.6.2013 - (2013/2657(RSP))

komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Michael Gahler, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Elmar Brok, Arnaud Danjean, Mairead McGuinness, Krzysztof Lisek, Tunne Kelam, Elena Băsescu PPE-ryhmän puolesta

Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0260/2013

Menettely : 2013/2657(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
B7-0262/2013
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
B7-0262/2013
Keskustelut :
Äänestykset :
Hyväksytyt tekstit :

B7‑0262/2013

Euroopan parlamentin päätöslauselma aseviennistä: neuvoston yhteisen kannan 2008/944/YUTP täytäntöönpano

(2013/2657(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä 8. joulukuuta 2008 hyväksytyn neuvoston yhteisen kannan 2008/944/YUTP[1],

–   ottaa huomioon, että Euroopan unionin neuvoston tavanomaisten aseiden viennin työryhmässä (COARM) tarkastellaan parhaillaan uudelleen kyseistä yhteistä kantaa, jota on sen 15 artiklan mukaan tarkasteltava uudelleen kolmen vuoden kuluttua sen hyväksymisestä,

–   ottaa huomioon 6. toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/43/EY yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta[2],

–   ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2002 hyväksytyn neuvoston yhteisen toiminnan 2002/589/YUTP Euroopan unionin osallistumisesta käsiaseiden ja kevyiden aseiden epävakauttavan keskittymisen ja leviämisen torjumiseen ja yhteisen toiminnan 1999/34/YUTP kumoamisesta sekä Eurooppa-neuvoston 15.–16. joulukuuta 2005 hyväksymän EU:n strategian pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä niissä käytettävien ampumatarvikkeiden laittoman keskittymisen ja kaupan torjumiseksi[3],

–   ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2003 vahvistetun neuvoston yhteisen kannan 2003/468/YUTP aseiden välityksen valvonnasta[4],

–   ottaa huomioon 27. helmikuuta 2012 esitetyn ajantasaistetun version Euroopan unionin yhteisestä puolustustarvikeluettelosta[5],

–   ottaa huomioon sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä hyväksyttyyn neuvoston yhteiseen kantaan liittyvän käyttäjän oppaan, jota ajantasaistetaan säännöllisesti[6],

–   ottaa huomioon 12. toukokuuta 1996 hyväksytyn tavanomaisten aseiden ja kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientivalvontaa koskevan Wassenaarin järjestelyn sekä tällaisten tuotteiden ja teknologian sekä ampumatarvikkeiden vuosina 2011 ja 2012 ajantasaistetut luettelot[7],

–   ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2012 kokoontuneen ulkoasioiden neuvoston päätelmät, joissa ilmaistaan EU:n tuki Yhdistyneiden kansakuntien kansainväliselle asekauppasopimukselle, jossa vahvistetaan tavanomaisten aseiden maailmanlaajuisen kaupan yhteiset sitovat säännöt[8], sekä ulkoasioiden neuvoston 27. ja 28. toukokuuta 2013 esittämät päätelmät,

–   ottaa huomioon 18. tammikuuta 2007 antamansa päätöslauselman aseiden vientiä koskevien Euroopan unionin käytännesääntöjen toimintaohjeen 8 mukaisesta neuvoston seitsemännestä ja kahdeksannesta vuosikertomuksesta[9],

–   ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman YK:n asekauppasopimusta koskevista neuvotteluista[10],

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 346 artiklan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A. katsoo, että aseviennillä voi olla muun muassa huomattavia turvallisuuteen mutta myös kehitysyhteistyöhön liittyviä vaikutuksia, ja siksi on tärkeää vahvistaa Euroopan unionin harjoittamaa sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa;

B.  katsoo, että yhteinen kanta 2008/944/YUTP muodostaa oikeudellisesti sitovan kehyksen, jossa asetetaan kahdeksan perustetta, ja katsoo, että jos nämä perusteet eivät täyty, vientilupa olisi evättävä (perusteet 1–4) tai epäämistä olisi ainakin harkittava (perusteet 5–8);

C. ottaa huomioon, että kolmannet maat Bosnia ja Hertsegovina, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Islanti, Kanada, Kroatia, Montenegro ja Norja ovat virallisesti hyväksyneet yhteiseen kantaan kirjatut perusteet ja periaatteet;

D. ottaa huomioon, että yhteisen kannan 3 artiklan mukaan kahdeksalla perusteella määritellään vain vähimmäistaso, eivätkä ne estä jäsenvaltioita toteuttamasta tiukempia aseviennin valvontaa koskevia toimenpiteitä;

E.  ottaa huomioon, että yhteisen kannan 10 artiklassa todetaan yksiselitteisesti, että jäsenvaltiot voivat tarvittaessa ottaa myös huomioon ehdotettujen vientitoimitusten vaikutuksen niiden taloudellisiin, sosiaalisiin, kaupallisiin ja teollisiin etuihin, ja toteaa, että nämä tekijät eivät saa vaikuttaa edellä mainittujen perusteiden soveltamiseen;

F.  ottaa huomioon, että yhteisessä kannassa määritetään mahdollisimman laaja yhteisymmärrys, joka koskee sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa, sillä näin voidaan edistää kansallisten viennin valvontajärjestelmien yhteensovittamista;

G. ottaa huomioon, että kehitystä kohti vahvempaa tarkastus- ja raportointijärjestelmää on havaittu sen jälkeen, kun neuvoston vuosittain laatimia kertomuksia on esitetty sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä annetun yhteisen kannan 2008/944/YUTP 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden on selvitettävä lainsäädäntöön ja organisaatioon liittyviä esteitä, jotta voidaan noudattaa entistä paremmin yksittäin arvioituja kahdeksaa perustetta;

H. ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden välisen yksimielisyyden saavuttamisessa yhteisen kannan kahdeksan perusteen soveltamisesta ja tulkinnasta on edetty monin tavoin erityisesti yhteiseen kantaan liittyvän käyttäjän oppaan ansiosta, joka on COARM-työryhmän laatima ja jossa määritellään yksityiskohtaisesti kyseisten perusteiden soveltamiseen liittyvät parhaat käytännöt;

I.   ottaa huomioon, että Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän (MENA-alueen) arabikevään tapahtumat osoittivat, että yhteistä kantaa on sovellettu tehokkaasti; toteaa, että näitä tapahtumia onkin tarkasteltu lähes jokaisessa vuoden 2011 alun jälkeen pidetyssä COARM-kokouksessa ja että kokouksissa on voitu sovittaa yhteen näihin maihin tapahtuvaa vientiä koskevan jäsenvaltioiden kansallisen politiikan vaadittua uudelleentarkastelua; toteaa, että tällaisen jäsenvaltioiden välisen kuulemisprosessin lisäksi on toteutettu tehostettuja seurantatoimenpiteitä sekä lupien keskeyttämistä ja lykkäämistä koskevia toimenpiteitä, ja eri jäsenvaltiot ovat voineet tehdä näitä päätöksiä nopeasti erilaisten tiedonvaihtojärjestelmien ansiosta, joita on olemassa sekä COARM-työryhmän yhteydessä että sen ulkopuolella;

J.   ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat viime vuosina vieneet sotilasteknologiaa ja sotilaallisia välineitä maailman eri alueille;

K. ottaa huomioon, että teollisuus vaatii aseviennin laajentamista Euroopan unionin sisäisen kysynnän ennustetun vähenemisen korvaamiseksi, mikä vahvistaisi Euroopan aseteollisuutta;

L.  toteaa, että puolustusteollisuus on edelleen strategisesti tärkeä teollisuudenala ja työllistäjä EU:ssa ja sen vaikutus työllisyyteen ja kehitykseen on huomattava, mikä on erityisen tärkeää talous- ja rahoituskriisin aikana;

M. toteaa, että puolustusteollisuuteen liittyvällä tutkimuksella ja kehittämisellä on monia siviilisovelluksia tukevia merkittäviä oheisvaikutuksia;

N. toteaa, että koska puolustusbudjetteja on leikattu merkittävästi talouskriisin alettua vuonna 2008, viennillä on puolustusteollisuuden kannalta yhä suurempi merkitys;

1.  panee merkille, että Tukholman kansainvälisen rauhantutkimusinstituutin (SIPRI) tietojen mukaan Euroopan unionin valtiot olivat yhdessä maailman suurin aseiden viejä ennen Yhdysvaltoja ja Venäjää[11] ja että tästä viennistä yhä suurempi osa – 61,4 prosenttia vuonna 2011[12] – toimitetaan Euroopan unionin ulkopuolisiin maihin;

2.  panee merkille, että Euroopan unioni on ainoa valtioliitto, jolla on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen oikeudellisesti sitova kehys, jolla parannetaan muun muassa kriisialueille ja ihmisoikeustilanteeltaan kyseenalaisiin maihin suuntautuvan aseviennin valvontaa; on tähän liittyen tyytyväinen siihen, että unioniin kuuluvat maat ja sen ulkopuoliset kolmannet maat ovat liittyneet yhteiseen kantaan perustuvaan aseviennin valvontajärjestelmään; panee kuitenkin merkille, että yhteisen kannan kahdeksaa perustetta sovelletaan eritasoisesti EU:n jäsenvaltioissa; vaatii tästä syystä yhteisen kannan ja sen kaikkien velvoitteiden yhdenmukaisempaa tulkintaa ja täytäntöönpanoa;

3.  toteaa, että perusteiden noudattamisen valvonnassa noudatetaan kansallisia säännöksiä; on sitä mieltä, että kansallisten parlamenttien tai erityisten parlamentaaristen elimien tehtävänä on varmistaa perusteiden noudattamisen tehokas valvonta;

4.  on tyytyväinen siihen, että neuvosto on hyväksynyt Wassenaarin järjestelyn ampumatarvikeluettelon ajantasaistetun version, jossa otetaan huomioon kaikki ampumatarvikeluetteloon vuonna 2011 tehdyt muutokset; kehottaa neuvostoa hyväksymään myös uusimmat muutokset, joita tehtiin vuonna 2011 muun muassa kaksikäyttötuotteiden luetteloon ja joista sovittiin asiantuntijaryhmässä joulukuussa 2012;

5.  kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään vientivalvonnan ja kahdeksan perusteen soveltamisen yhteydessä enemmän huomiota kaikkeen sotilasteknologiaan ja kaikkiin puolustustarvikkeisiin, jotka mainitaan yhteisessä kannassa 288/944/YUTP;

6.  vaatii lisäksi parantamaan yhteisen kannan 2008/944/YUTP perusteiden noudattamista ennen uusien perusteiden ehdottamista;

7.  korostaa, että kansallisilla parlamenteilla ja Euroopan parlamentilla on tärkeä rooli, kun yhteisen kannan sovitut normit pannaan täytäntöön ja niiden noudattamista valvotaan kansallisella ja EU:n tasolla ja kun luodaan avoin ja vastuuvelvollisuuteen perustuva valvontajärjestelmä; vaatii näin ollen avointa ja tehokasta valvontamekanismia, joka vahvistaa parlamenttien roolia;

8.  korostaa asevientivalvontaan liittyvien tietojen parlamentaarisen valvonnan merkitystä ja legitiimiyttä ja pitää tärkeänä valvonnan suoritustapaa; vaatii siksi tarvittavia toimenpiteitä, tukea ja tietoja sen varmistamiseksi, että tämä valvontatehtävä toteutetaan täysin;

9.  pitää myönteisenä YK:n alaisuudessa tehtyä oikeudellisesti sitovaa asekauppasopimusta, joka koskee tavanomaisten aseiden kansainvälistä kauppaa ja joka tehtiin pitkien neuvottelujen jälkeen; katsoo, että sopimuksen avulla luodaan tehokas kansainvälinen asevalvontajärjestelmä parantamalla avoimuutta ja seurattavuutta ja asettamalla korkeimmat kansainväliset normit, mikä tekee tavanomaisten aseiden vastuuttomasta ja laittomasta käytöstä entistä vaikeampaa;

10. katsoo, että kun YK:n yleiskokous hyväksyi maailmanlaajuisen asekauppasopimuksen, kansainvälinen yhteisö osoitti sen kautta vahvaa sitoutumista kansainvälisen asekaupan sääntelyyn avoimuuden ja seurattavuuden periaatteen mukaisesti;

11. korostaa asekauppasopimuksen tehokkaan ja uskottavan täytäntöönpanon tärkeyttä;

12. panee merkille EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhtenäisen ja johdonmukaisen roolin kansainvälisen prosessin tukemisessa kansainvälistä asekauppaa koskevien sitovien sääntöjen vahvistamiseksi;

13. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille.

 

 

 

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö