PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Eurooppa-neuvoston kokouksen (27.–28. kesäkuuta 2013) valmisteluista – demokraattinen päätöksenteko tulevaisuuden EMUssa
10.6.2013 - (2013/2672(RSP))
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Gabriele Zimmer, Marie-Christine Vergiat, Alda Sousa, Marisa Matias, Nikolaos Chountis, Younous Omarjee, Willy Meyer GUE/NGL-ryhmän puolesta
B7‑0277/2013
Euroopan parlamentin päätöslauselma Eurooppa-neuvoston kokouksen (27.–28. kesäkuuta 2013) valmisteluista – demokraattinen päätöksenteko tulevaisuuden EMUssa
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2012 annetun euroalueen huippukokouksen julkilausuman,
– ottaa huomioon 28. marraskuuta 2012 tehdyn komission suunnitelman tiiviin ja aidon talous- ja rahaliiton luomiseksi,
– ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan 5. joulukuuta 2013 antaman selvityksen ”Kohti todellista talous- ja rahaliittoa”,
– ottaa huomioon 13. ja 14. joulukuuta 2012 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,
– ottaa huomioon talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta, ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ”finanssipoliittinen sopimus”,
– ottaa huomioon komission tiedonannot ”Merkittävien talouspolitiikan uudistussuunnitelmien ennalta yhteensovittaminen” (COM(2013)166) sekä ”Lähentymis- ja kilpailukykyvälineen käyttöönotto” (COM(2013)165),
– ottaa huomioon komission 29. toukokuuta 2013 antamat maakohtaiset suositukset,
– ottaa huomioon kesäkuussa 2013 julkistetun IMF:n maakohtaisen raportin nro 13/156,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. katsoo, että nykyinen talous- ja sosiaalikriisi on seurausta Euroopan unionin uusliberaalista politiikasta, jolla on edistetty rahoitusmarkkinoiden sääntelyn vapauttamista, tavara- ja palvelumarkkinoiden vapauttamista ja rahoitustoiminnan merkityksen korostamista taloudessa sekä julkisten investointien supistamista ja työmarkkinoiden sääntelyn lisääntyvää purkamista;
B. katsoo, että EU:n, EKP:n ja IMF:n (”troikka”) talouskriisiin vastaamiseksi toteuttamat toimet olivat poliittisesti ja taloudellisesti vääriä; toteaa, että vastoin kaikkia ennusteita taloudellinen tilanne heikkenee jatkuvasti ja on aiheuttanut laajan taantuman, köyhyyttä, sosiaalista syrjäytymistä ja työttömyyttä;
C. ottaa huomioon, että nyt jopa troikan jäsenet, erityisesti IMF, epäilevät omia politiikkojaan, kun käy yhä selvemmäksi, että lähtökohdiksi otetut oletukset, ennusteet ja teoriat ovat osoittautuneet virheellisiksi;
D. toteaa, että noudatettava ”markkinakuri” on häirinnyt demokraattisia rakenteita ankarasti; ottaa huomioon, että kriisiä hoitavat instituutiot (”troikka”) ja eurooppalaiset rahoitusmekanismit (Euroopan vakausmekanismi, Euroopan rahoitusvakausväline) eivät ole demokraattisesti vastuuvelvollisia;
E. katsoo, että finanssipoliittinen sopimus rikkoo ennennäkemättömällä tavalla EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, koska sillä otetaan jäsenvaltioiden demokraattisesti valituilta hallituksilta pois finanssipoliittisia vaihtoehtoja ja estetään toteuttamasta talouspoliittisia vaihtoehtoja, joita tarvittaisiin kiireesti talouden elvyttämiseksi;
F. katsoo, että komissio pyrkii uusilla talouspoliittisten uudistusten ennalta yhteensovittamista ja lähentymis- ja kilpailukykyvälineen käyttöönottoa koskevilla ehdotuksillaan vähentämään entisestään jäsenvaltioiden poliittisia valinnanmahdollisuuksia, sillä ne rajoittavat huomattavasti liikkumavaraa ja vaihtoehtoisten politiikkojen toteuttamista;
G. toteaa, että hiljan annetuissa maakohtaisissa suosituksissa jatketaan väärien lääkkeiden määräämistä kyseenalaisten oletusten perusteella;
1. on hyvin huolestunut neuvoston jatkuvasti soveltamasta hallitusten välisestä toimintatavasta ja vaatii, että Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien on voitava osallistua täysipainoisesti ja tasaveroisesti talouspolitiikan kysymysten käsittelemiseen;
2. tuomitsee EU:n säästöpolitiikan ja vaatii neuvostoa kumoamaan sen; pitää komission ehdottamia uusia ja nykyisiä toimia täysin riittämättöminä kriisin ratkaisemiseen ja EU:n jäsenvaltioiden muuttamiseen demokraattisiksi ja osallistaviksi yhteiskunniksi kaikkien kansalaisten hyödyksi;
3. kehottaa neuvostoa ottamaan asianmukaisesti huomioon muun muassa IMF:n hiljan tekemät tutkimukset, joissa korostetaan, että säästöpolitiikalla on ollut tuhoisia vaikutuksia Kreikan lisäksi myös koko EU:ssa, sillä muun muassa finanssipolitiikan kertoimen vaikutuksia koskevat talouspoliittiset oletukset ovat osoittautuneet virheellisiksi; korostaa, että velkamäärät ovat nousseet EU:ssa 18 prosentista vuonna 2008 25 prosenttiin vuonna 2012 samalla kun rikkaista on tullut entistäkin rikkaampia;
4. tuomitsee kaikki yritykset siirtää finanssipoliittiseen sopimukseen sisältyvät taloudellisesti virheelliset ja oikeudellisesti kyseenalaiset sopimukset EU:n lainsäädäntöön; torjuu kaikki rangaistukset, rajoitteet ja rajoitukset, joilla rikotaan kansalaisten oikeutta päättää itse maansa talouspolitiikasta;
5. tuomitsee niin kutsuttuun lähentymis- ja kilpailukykyvälineeseen epäsuorasti sisältyvän ja solidaarisuusmekanismiksi naamioidun ”porkkana- ja keppi” ‑logiikan, jolla pyritään ainoastaan lahjomaan kansalaiset hyväksymään väärän politiikan toimet, joilla on tarkoitus heikentää työntekijöiden asemaa ja yhteiskunnallisia oikeuksia ja joiden takia rikkaiden ja köyhien välinen kuilu kasvaa entisestään;
6. kehottaa neuvostoa pyörtämään nykyisissä talouden hallinnan lainsäädäntöpaketeissa (eli kuuden ja kahden säädöksen paketti) määrätyt, epäonnistuneet politiikkansa ja hylkäämään mahdolliset uudet komission ehdotukset, jotka noudattavat samaa ajatusmallia;
7. torjuu säästöpolitiikkaan sisältyvät komission maakohtaiset suositukset, sillä ne ovat enimmäkseen jatkoa epäonnistuneille toimille; pitää hyvin huolestuttavana mahdollisuutta, että näiden suositusten täytäntöönpano kasvattaa vääjäämättä sosio-ekonomista eriarvoisuutta ja epätasaista tulonjakoa; kehottaa näin ollen neuvostoa olemaan hyväksymättä niitä;
8. kehottaa jäsenvaltioita edistämään aitoa lähentymistä torjumalla veronkiertoa, lopettamalla myös niiden omilla alueilla toimivat veroparatiisit, ottamalla käyttöön varallisuusveroja, korottamalla eniten ansaitsevien tuloveroa, varmistamalla yritysverotuksen tehokkuus ja verottamalla rahoitusalaa ja niiden keinotteluun perustuvia rahoitustuotteita;
9. pitää pankkiunionia ja yhteistä valvontamekanismia – jossa lähinnä rahoitusalan etuja ajava epädemokraattinen elin, EKP, on asetettu rahoitusvalvonnan keskiöön – koskevia ehdotuksia perustavanlaatuisesti puutteellisina, ja katsoo, että niillä ei ratkaista viime vuosikymmeninä rahoitusmarkkinoille kasaantuneita valtavia ongelmia;
10. katsoo, että talouden elpymisen edellytyksenä on rahoitusalan aseman merkittävä rajoittaminen ja sen asettaminen demokraattiseen valvontaan; kehottaa neuvostoa sopimaan tehokkaasta talouden elvytyspaketista ja varmistamaan, että pankkien ja keinottelijoiden sijaan yritykset ja tavalliset kansalaiset voivat lopulta korjata hyödyn EKP:n ekspansiivisesta rahapolitiikasta;
11. pyytää tarkistamaan EKP:n perussääntöä;
12. vaatii, että pankkien velkoja ei saa siirtää kansalaisten harteille ja että julkisilla varoilla ei enää pelasteta pankkeja ja että Euroopan vakausmekanismin tulevat toimet toteutetaan kokonaan demokraattisen valvonnan alla;
13. kehottaa peruuttamaan jäsenvaltioiden ja troikan välillä tehdyt niin kutsutut yhteisymmärryspöytäkirjat sekä kaikki niihin perustuvat toimenpiteet; vaatii myös lakkauttamaan troikan; uskoo vakaasti, että jäsenvaltioiden on neuvoteltava uudelleen valtionvelkansa, velkojensa takaisinmaksun pidennykset, velkojen korot ja määrät;
14. palauttaa neuvoston mieleen euroryhmän kesäkuussa 2012 antaman, mutta toistaiseksi lunastamattoman sitoumuksen erottaa pankkien ja valtioiden velat toisistaan; kehottaa neuvostoa varmistamaan, että velkaperintöön voidaan soveltaa pääomitustoimia Euroopan vakausmekanismin kautta;
15. vaatii kehitysprosessiin poliittista ja demokraattista johtajuutta alistamalla taloudellinen päätöksenteko demokraattiselle poliittiselle päätöksenteolle;
16. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.