PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Irlannin puheenjohtajakauden ja monivuotista rahoituskehystä koskevan sopimuksen arvioinnista
1.7.2013 - (2012/2799(RSP))
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Rebecca Harms, Daniel Cohn-Bendit, Helga Trüpel, Isabelle Durant, François Alfonsi Verts/ALE-ryhmän puolesta
B7‑0332/2013
Irlannin puheenjohtajakauden ja monivuotista rahoituskehystä koskevan sopimuksen arvioinnista
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 295, 310, 311, 312 ja 323 artiklan,
– ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2011 annetun komission tiedonannon Eurooppa 2020 ‑strategiaa tukevasta talousarviosta (COM(2011)0500),
– ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2011 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission väliseksi toimielinten sopimukseksi budjettiyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta (COM(2011)0403),
– ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2011 annetun komission ehdotuksen ja 6. heinäkuuta 2012 annetun komission muutetun ehdotuksen neuvoston asetukseksi vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (COM(2011)0398 ja COM(2012)0388),
– ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin omien varojen järjestelmän tulevaisuudesta,
– ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman ”Sijoittaminen tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten”[1],
– ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman monivuotisesta rahoituskehyksestä ja omista varoista[2],
– ottaa huomioon 23. lokakuuta 2012 antamansa päätöslauselman myönteisen tuloksen saavuttamisesta vuosien 2014–2020 monivuotista rahoituskehystä koskevassa hyväksyntämenettelyssä[3],
– ottaa huomioon 8. helmikuuta 2013 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,
– ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta sellaisena kuin puheenjohtajavaltio Irlanti esitti 27. kesäkuuta 2013 pidetyssä huippukokouksessa,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 312 artiklan 2 kohdan mukaan neuvosto antaa erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen asetuksen, jossa vahvistetaan monivuotinen rahoituskehys, ja tekee ratkaisunsa yksimielisesti saatuaan parlamentin hyväksynnän; ottaa huomioon, että SEUT‑sopimuksen 312 artiklan 2 kohdan mukaan Eurooppa-neuvosto voi yksimielisesti tehdä päätöksen, jonka mukaan neuvosto voi monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamista koskevaa asetusta antaessaan tehdä ratkaisunsa määräenemmistöllä;
B. ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 310 artiklan 1 kohdan mukaan kaikki unionin tulot ja menot on otettava talousarvioon;
C. ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 295 artiklan mukaan Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio neuvottelevat keskenään ja sopivat yhteisellä sopimuksella yhteistyössään sovellettavista menettelytavoista, ja katsoo, että tämän vuoksi olisi tehtävä toimielinten sopimus, jonka tarkoituksena on parantaa vuotuista talousarviomenettelyä ja toimielinten budjettiyhteistyötä;
D. ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 311 artiklan mukaan unioni huolehtii siitä, että sillä on tavoitteidensa saavuttamiseksi ja politiikkansa toteuttamiseksi tarvittavat varat ja että talousarvio rahoitetaan kokonaisuudessaan unionin omin varoin; ottaa huomioon, että neuvoston on kuultava parlamenttia ennen kuin se hyväksyy omien varojen järjestelmän uudistamista koskevan uuden päätöksen sekä saatava parlamentin hyväksyntä ennen kuin se vahvistaa asetuksella omien varojen järjestelmää koskevat täytäntöönpanotoimenpiteet;
E. ottaa huomioon, että tämä on ensimmäinen kerta, kun rahoituskehysasetus hyväksytään Lissabonin sopimuksen uusien määräysten mukaisesti, mikä tuo mukanaan toimielinten välisiä uusia yhteistyöjärjestelyjä, joilla pyritään sovittamaan yhteen tehokas päätöksenteko ja perussopimuksessa määrättyjen valtaoikeuksien kunnioittaminen;
F. toteaa, että Lissabonin sopimus suo Euroopan unionille merkittäviä uusia valtaoikeuksia esimerkiksi ulkoisten toimien (SEU 27 artiklan 3 kohta), urheilun (SEUT 165 artikla), avaruuden (SEUT 189 artikla), ilmastonmuutoksen (SEUT 191 artikla), energian (SEUT 194 artikla), matkailun (SEUT 195 artikla) ja pelastuspalvelun (SEUT 196 artikla) alalla;
G. ottaa huomioon, että 8. kesäkuuta 2011 selvällä äänten enemmistöllä antamassaan päätöslauselmassa parlamentti vahvisti sekä lainsäädännön että talousarvion näkökulmasta yleiset poliittiset painopisteensä seuraavaa monivuotista rahoituskehystä varten;
H. ottaa huomioon, että 13. kesäkuuta 2012 selvällä äänten enemmistöllä antamassaan päätöslauselmassa parlamentti ilmaisi sekä talousarvion meno- että tulopuolen näkökulmasta yleiset painopisteensä seuraavaa monivuotista rahoituskehystä varten;
I. ottaa huomioon, että 23. lokakuuta 2012 selvällä äänten enemmistöllä antamassaan päätöslauselmassa parlamentti toisti yleiset painopisteensä, jotta vuosien 2014–2020 monivuotisesta rahoituskehyksestä saataisiin aikaan sekä talousarvion meno- että tulopuolen näkökulmasta katsottuna myönteinen lopputulos;
J. ottaa huomioon, että 13. maaliskuuta 2013 selvällä äänten enemmistöllä antamassaan päätöslauselmassa parlamentti ilmaisi ennakkoehtonsa ja edellytyksensä, joilla se hyväksyy monivuotisen rahoituskehyksen;
Yleistä
Tulos
1. hylkää vuosien 2014–2020 monivuotisesta rahoituskehyksestä saavutetun poliittisen sopimuksen sellaisena kuin puheenjohtajavaltio Irlanti sen esitti ja Euroopan parlamentti hyväksyi SEUT-sopimuksen 324 artiklan mukaisesti 27. kesäkuuta 2013 pidetyssä kokouksessa; on erittäin vakuuttunut siitä, että saavutettu poliittinen sopimus on sellainen, ettei unioni pysty täyttämään poliittisia ja talousarviota koskevia velvoitteitaan;
2. katsoo, että kokonaispaketti, johon kuuluvat monivuotinen rahoituskehys ja toimielinten välinen sopimus, on kaukana Euroopan parlamentin alkuperäisestä neuvottelukannasta eikä vastaa mihinkään niistä tärkeimmistä pyynnöistä, jotka parlamentti esitti selvällä äänten enemmistöllä 13. maaliskuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa, joista voidaan mainita esimerkkeinä tulevaisuuteen tähtääviin toimiin tehtävien investointien huomattava lisääminen, rahoituskehyksen pakollinen ja kattava tarkistus, mahdollisimman suuri joustavuus ja sopimus omista varoista;
3. kehottaa jatkamaan neuvotteluja monivuotisesta rahoituskehyksestä; muistuttaa tämän vuoksi, että jos monivuotista rahoituskehystä ei hyväksytä vuoden 2013 loppuun mennessä, vuotta 2013 koskevien enimmäismäärien ja muiden toimenpiteiden voimassaoloa jatketaan, kunnes uusi monivuotinen rahoituskehys on hyväksytty; toteaa, että tässä tapauksessa parlamentti olisi valmis pyrkimään pikaisesti yhteisymmärrykseen neuvoston ja komission kanssa monivuotisen rahoituskehyksen sisäisen rakenteen mukauttamisesta siten, että siinä otetaan huomioon uudet poliittiset painopisteet, ja hyväksymään asiaankuuluvat säädökset;
Neuvotteluprosessi
4. palauttaa mieliin, että neuvotteluja ja erityisesti kolmikantaneuvotteluja on käyty kolmen suuren ryhmän johdolla ja Euroopan parlamentin muut neljä ryhmää on jätetty käytännössä neuvottelujen ulkopuolelle;
5. korostaa, että neuvotteluryhmä ei suostunut neuvottelemaan monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääristä asianmukaisesti otsake- ja vuosikohtaisesti, vaikka 13. maaliskuuta 2013 selvällä äänten enemmistöllä annetussa päätöslauselmassa hylättiin Eurooppa-neuvoston hyväksymät monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärät ja hylättiin sopimus;
6. on vakaasti päättänyt käyttää Lissabonin sopimuksessa vahvistettuja lainsäädäntöön liittyviä valtaoikeuksiaan täysimääräisesti; toteaa jälleen kerran, että neuvotteluja tavallisen lainsäätämisjärjestyksen piiriin kuuluvista seikoista ei voida sivuuttaa Eurooppa-neuvoston monivuotisesta rahoituskehyksestä antamilla päätelmillä, joita on pidettävä ainoastaan neuvostolle annettuina poliittisina suosituksina; varoittaa neuvostoa mahdollisesta yrityksestä heikentää Euroopan parlamentin lainsäädäntövaltaa erityisesti koheesiopolitiikan ja yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistusten yhteydessä;
7. katsoo, että menetelmää, jolla unionin toimielinten välinen poliittinen sopimus on saatu aikaan, erityisesti mitä tulee Euroopan parlamentin edustajaan, ei voida hyväksyä ja se rikkoo luottamuksen, sillä sopimus on syntynyt suljettujen ovien takana ja tavalla, joka ei ole avoin;
Ennakkoehdot
8. toistaa vastustavansa ankarasti unionin talousarvioon sisältyvien maksattamatta olevien maksuvaatimusten kasaantumista ja pitkittämistä ja vastustaa vankkumattomasti sellaista rahoituskehystä, joka voisi synnyttää unionin talousarvioon rakenteellisen alijäämän vastoin perussopimuksen määräyksiä (SEUT 310 ja 323 artikla);
9. on sen vuoksi päättänyt estää kaikki uudet maksujen siirrot vuodelta 2013 seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen; palauttaa mieliin unionin vuoden 2013 talousarvioon liitetyn lausuman, jossa kehotetaan komissiota tekemään vuoden 2013 alkupuolella lisätalousarvioesitys, jonka ainoana tarkoituksena on kattaa kaikki vuodelta 2012 maksamatta jääneet maksuvaatimukset; tähdentää, että neuvottelut päättyvät vasta, kun neuvosto ja parlamentti hyväksyvät lopullisesti tämän lisätalousarvion;
Erityisiä huomioita
Kokonaismäärä
10. hylkää päättäväisesti poliittisessa sopimuksessa hyväksytyn monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien kokonaismäärän sekä maksusitoumusten että maksujen osalta, sillä tämä kiristäisi taloutta entisestään unionin tasolla, kun jäsenvaltiossa jo toteutetaan säästötoimia, vaikka kriisiin vastaamiseen tarvitaan kiireesti kestävän ympäristöystävällisen kehityksen suunnitelma;
11. on erittäin vakuuttunut, että monivuotisesta rahoituskehyksestä aikaansaadussa poliittisessa sopimuksessa vahvistettu maksusitoumusmäärärahojen määrä (960 miljardia euroa, joka on kopioitu suoraan Eurooppa-neuvoston päätelmistä) on aivan liian alhainen, jotta unioni voisi täyttää perussopimuksessa vahvistetut velvoitteensa, rahoittaa asianmukaisesti Lissabonin sopimuksen mukaiset uudet tehtävänsä ja saavuttaa Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteet;
12. korostaa tämän vuoksi, että tämä maksusitoumusmäärärahojen määrä on vain 1,00 prosenttia unionin bruttokansantulosta (BKTL), kun se nykyisessä rahoituskehyksessä on 1,12 prosenttia unionin BKTL:stä; palauttaa mieliin, että omien varojen enimmäismäärän mukaisesti maksusitoumusmäärärahojen määrä voi olla enintään 1,29 prosenttia unionin BKTL:stä;
13. palauttaa mieliin, että vuosien 2014–2020 monivuotisessa rahoituskehyksessä maksusitoumusmäärärahojen kokonaismäärää on leikattu 85 miljardilla eurolla komission alkuperäisestä ehdotuksesta, jossa niiden määrä oli jo jäädytetty seitsemäksi vuodeksi vuoden 2013 tasolle;
14. korostaa, että monivuotisesta rahoituskehyksestä aikaansaadun poliittisen sopimuksen mukaisesti unionin monivuotisen rahoituskehyksen määrärahat vähenevät ensimmäisen kerran 8 prosentilla vuoden 2013 tasosta, vaikka unionin toimivaltuudet, tavoitteet ja päämäärät ovat lisääntyneet jatkuvasti viime vuosina;
15. on ehdottoman vakuuttunut siitä, että monivuotisesta rahoituskehyksestä aikaansaadussa poliittisessa sopimuksessa vahvistettu maksumäärärahojen määrä (908,4 miljardia euroa, joka on kopioitu suoraan Eurooppa-neuvoston päätelmistä) on aivan liian alhainen, jotta unioni voisi täyttää SEUT-sopimuksen 323 artiklassa vahvistetut velvoitteensa; huomauttaa tämän johtavan siihen, että vuoden 2020 lopussa maksamatta olevia sitoumuksia on vielä enemmän kuin nykyisen rahoituskehyksen lopussa;
16. korostaa, että vuosien 2014–2020 monivuotisessa rahoituskehyksessä maksumäärärahojen kokonaismäärää on leikattu 91 miljardilla eurolla komission alkuperäisestä ehdotuksesta, jossa niiden määrä oli jo jäädytetty seitsemäksi vuodeksi vuoden 2013 tasolle;
17. korostaa tämän vuoksi, että tämä maksumäärärahojen määrä on vain 0,95 prosenttia unionin bruttokansantulosta (BKTL), kun se nykyisessä rahoituskehyksessä on 1,06 prosenttia unionin BKTL:stä; palauttaa mieliin, että omien varojen enimmäismäärän mukaisesti maksumäärärahojen määrä voi olla enintään 1,23 prosenttia unionin BKTL:stä;
18. korostaa, että maksamatta olevien sitoumusten määrän arvioidaan olevan 217 miljardia euroa vuoden 2012 lopussa ja monivuotisesta rahoituskehyksestä aikaansaatu poliittinen sopimus kasvattaa määrää edelleen; varoittaa, että jos Euroopan parlamentti hyväksyy monivuotisesta rahoituskehyksestä aikaansaadun poliittisen sopimuksen, se tukee nykyistä suuntausta, että maksamatta olevien sitoumusten määrä kasvaa, ja on vastuussa tulevista maksuongelmista;
Omat varat
19. katsoo, että monivuotisesta rahoituskehyksestä aikaansaatua poliittista sopimusta ei voida hyväksyä omien varojen osalta; huomauttaa, että omia varoja koskeva sopimus perustuu kirjalliseen kannanottoon, joka ei ole sitova ja jossa ei mainita mitään poliittista etenemissuunnitelmaa eikä tavoitetta tai päämääriä;
20. muistuttaa tämän vuoksi Euroopan parlamentin neuvottelukannasta, jonka parlamentti ilmaisi 13. kesäkuuta 2012 antamassaan päätöslauselmassa ja toisti 23. lokakuuta 2012 hyväksymässään väliaikaisessa mietinnössä, jossa parlamentti ilmoitti, että se ei ollut valmis antamaan hyväksyntäänsä seuraavalle rahoituskehysasetukselle, ellei omien varojen järjestelmää uudisteta;
21. kehottaa rahoittamaan EU:n talousarvion kokonaisuudessaan unionin omin varoin SEUT‑sopimuksen 311 artiklan mukaisesti, mikä tekisi lopun korjauksista ja korjausmekanismeista ja poistaisi vähitellen käytöstä BKTL:ään perustuvat maksuosuudet; pitää välttämättömänä BKTL:ään perustuvien maksuosuuksien vähentämistä siten, että lisätään todellisista omista varoista saatavia tuloja, sillä tämä helpottaisi vuotuisia talousarviomenettelyjä unionin tasolla sekä julkisen talouden vakauttamista jäsenvaltioiden tasolla;
22. panee myös tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille komission esittämät kolme säädösehdotusta, erityisesti ehdotuksen finanssitransaktioverosta, mikä muodostaa perustan omien varojen järjestelmän todelliselle uudistukselle; kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian uusia ehdotuksia omista varoista ja ottamaan niissä huomioon Euroopan parlamentin vaalien tuloksen;
Vaalien jälkeen tehtävä tarkistus
23. katsoo, että poliittisessa sopimuksessa vahvistettu tarkistus ei ole sitova, sillä komission ei ole pakko esittää rahoituskehysasetuksen tarkistusta Euroopan parlamentin vaalien jälkeen; korostaa tämän vuoksi, että jos uusi komissio päättää esittää monivuotisen rahoituskehyksen tarkistusta, yksimielisyyslausekkeen takia on lähes mahdotonta vastata uuteen poliittisen, taloudelliseen, sosiaaliseen ja ympäristöä koskevaan tilanteeseen;
24. on vakuuttunut siitä, että täysimääräisen demokraattisen oikeutuksen varmistamiseksi seuraavan Euroopan parlamentin ja komission – joka aloittaa tehtävässään vuoden 2014 Euroopan parlamentin vaalien jälkeen – olisi voitava tarkistaa vuosien 2014–2020 monivuotista rahoituskehystä; korostaa sen vuoksi kannattavansa monivuotisen rahoituskehyksen pakollista ja kattavaa tarkistusta tai mahdollisesti raukeamislausekkeen käyttöönottoa; katsoo, että tarkistuksen olisi oltava oikeudellisesti sitova, sisällytetty rahoituskehysasetukseen ja määräenemmistöllä neuvostossa päätetty, ja toteaa, että näin käytettäisiin täysimääräisesti hyväksi SEUT-sopimuksen 312 artiklan 2 kohtaan sisältyvää yhdyskäytävälauseketta;
Joustavuus
25. on vakuuttunut siitä, että monivuotisesta rahoituskehyksestä aikaansaatu poliittinen sopimus ei edusta mahdollisimman suurta joustavuutta, jota Euroopan parlamentti pyysi 13. maaliskuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa sekä 23. lokakuuta 2012 antamassaan päätöslauselmassa, jossa todettiin, että ”jos monivuotisen rahoituskehyksen halutaan olevan elinkelpoinen ja vaikuttava, seitsemän vuoden kesto edellyttää mahdollisimman suurta joustavuutta”;
26. huomauttaa, että monivuotisesta rahoituskehyksestä aikaansaadussa poliittisessa sopimuksessa ehdotettu maksumäärärahoja koskeva joustavuus ei edusta mahdollisimman suurta joustavuutta, sillä siinä asetetaan vuodesta 2018 lähtien katto käyttämättä jääneiden maksumäärärahojen siirrolle varainhoitovuodelta n – 1 ilman eri toimenpiteitä; on sitä mieltä, että tällaisen katon asettaminen saattaa vaarantaa käyttämättä jääneiden maksumäärärahojen siirtämisen seuraavalle varainhoitovuodelle, minkä vuoksi saattaa käydä niin, että kaikkia monivuotisessa rahoituskehyksessä vahvistettuja maksumäärärahojen enimmäismääriä ei saada käyttöön;
27. on sitä mieltä, että kaikenlaisten kattojen asettaminen käyttämättä jääneiden maksumäärärahojen siirrolle ilman eri toimenpiteitä rajoittaa jo itsessään mahdollisimman suuren joustavuuden periaatetta ja kannustaa tiettyjä jäsenvaltioita jättämään käyttämättä unionin maksumäärärahoja tarkoituksenaan estää maksumäärärahojen enimmäismäärien käyttö kokonaisuudessaan;
28. huomauttaa, että monivuotisesta rahoituskehyksestä aikaansaadussa poliittisessa sopimuksessa ehdotettu maksusitoumusmäärärahoja koskeva joustavuus ei edusta mahdollisimman suurta joustavuutta, sillä siinä asetetaan aikaraja eikä sallita maksamatta olevien maksusitoumusmäärärajojen siirtoa ilman eri toimenpiteitä seuraavalle varainhoitovuodelle vuodesta 2017 lähtien;
29. on sitä mieltä, että rajan asettaminen maksamatta olevien maksusitoumusmäärärahojen siirrolle ilman eri toimenpiteitä rajoittaa jo itsessään mahdollisimman suuren joustavuuden periaatetta, sillä se pitää huolen siitä, että monivuotisessa rahoituskehyksessä vahvistettuja maksusitoumusmäärärajojen enimmäismääriä ei koskaan käytetä kokonaisuudessaan;
30. huomauttaa, että ennakoimattomiin menoihin tarkoitetun varauksen käyttöönotto, mitä pidettiin viimeisenä keinona, josta päätetään määräenemmistöllä ja josta voidaan ottaa käyttöön varoja enintään 0,03 prosenttia EU:n BKTL:stä ylittämällä monivuotisessa rahoituskehyksessä vahvistetut enimmäismäärät, tulee aikaisempaa helpommaksi monivuotista rahoituskehystä koskevan sopimuksen myötä, sillä sopimuksessa otetaan käyttöön periaate, että varauksen käyttöönotolla saadut määrät on kompensoitava täysin kuluvana tai tulevana varainhoitovuotena; on tämän vuoksi vakuuttunut siitä, että Euroopan parlamentti vähentää monivuotisen rahoituskehyksen joustavuutta, jos se hyväksyy ennakoimattomiin menoihin tarkoitetun varauksen käytön ja soveltamisalan helpottamisen;
31. korostaa, että erityisissä välineissä, jotka ylittävät monivuotisessa rahoituskehyksessä vahvistetut enimmäismäärät, on kyse erityisistä välineistä, jotka helpottavat vuosittaista talousarviomenettelyä mutta jotka eivät ole sitovia, sillä ne on tarkoitettu ennakoimattomiin tilanteisiin; on tämän vuoksi vakuuttunut siitä, että tämän erityispiirteen vuoksi erityisten välineiden määrärahoja ei saisi vähentää komission alkuperäisestä ehdotuksesta, mutta niiden joustavuutta olisi lisättävä, jotta käyttämättä jääneet määrärahat voitaisiin siirtää monivuotisen rahoituskehyksen muihin kohtiin;
Ohjelman määrärahojen maksun aikaistaminen
32. korostaa, että määrärahojen maksun aikaistamisessa ei ole kyse siitä, että menot lisääntyvät, vaan siitä, että menot aikaistuvat; vaatii tämän vuoksi, että mahdollista määrärahojen maksun aikaistamista ei saa nähdä talousarvion kasvuna, vaan kyse on määrärahojen käytöstä suunniteltua aikaisemmin – olkoonkin, että aikaistamisella on suuri poliittinen vaikutus;
33. katsoo, että maksusitoumusmäärärahoja koskeva joustavuus antaa unionille mahdollisuuden hyväksyä uudestaan sellaisia budjettikohtia, joiden määrärahojen maksua voidaan aikaistaa poliittisista syistä; huomauttaa kuitenkin, että koska monivuotisessa rahoituskehyksessä vahvistettujen maksusitoumusmäärärahojen enimmäismäärien alapuolella oleva liikkumavara on pieni, siirtojen tekemisessä on vaarana, että mitään ei siirretä vuoden 2015 jälkeen, elleivät talousarvioviranomaiset sitten päätä leikata EU:n talousarviota entisestään salliakseen maksamatta jääneiden maksusitoumusten siirron;
34. korostaa, että jos neuvosto ei suostu muuttamaan monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääriä vuosi- ja otsakekohtaisesti, se pakottaa komission lykkäämään joidenkin määrärahojen maksamista rahoittaakseen määrärahojen maksun aikaistamisen, ja pyytää komissiota yksilöimään julkisesti ne budjettikohdat, joiden määrärahojen maksua lykätään muiden budjettikohtien maksujen aikaistamiseksi;
35. panee tyytyväisenä merkille nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahojen maksun aikaistamisen varainhoitovuosien 2014 ja 2015 talousarvioihin; huomauttaa kuitenkin, että tässä on vaarana, että nuorisotyöllisyysaloitteen koko talousarvio (6 miljardia euroa, josta 3 miljardia Euroopan sosiaalirahastosta) käytetään vuoteen 2015 mennessä; vaatii komissiota esittämään ehdotuksen uudeksi nuorisotyöllisyysasetukseksi, jotta voitaisiin lisätä aloitteen määrärahoja ja tehdä siitä tehokas ja pysyvä;
36. huomauttaa, että 6 miljardia euroa monivuotisen rahoituskehyksen kahdeksi ensimmäiseksi vuodeksi ei riitä läheskään kaikkialla unionissa räjähdysmäisesti kasvavan nuorisotyöttömyyden hoitoon;
37. arvostaa mahdollisuutta aikaistaa Horisontti 2020 -puiteohjelman määrärahojen maksamista; pitää kuitenkin riittämättömänä määrää, jonka maksua on aikaistettu (200 miljoonaa euroa vuosiksi 2014 ja 2015 yhteensä 70,2 miljardista eurosta), sillä tämä ei estä unionin tutkimus- ja kehitysmäärärahojen vähenemistä vuosina 2014 ja 2015 vuoden 2013 tasosta, vaikka valtion- ja hallitusten päämiehet sopivat 8. helmikuuta 2013 sen varmistamisesta, että Horisontti 2020 -puiteohjelman määrärahoja lisätään huomattavasti vuoden 2013 tasosta; huomauttaa lisäksi, että tämä ei estä ohjelman määrärahojen leikkaamista valtion- ja hallitusten päämiesten sopimalla tavalla (‑12 prosenttia) komission monivuotisessa rahoituskehyksessä esittämästä määrärahojen viitteellisestä jakautumisesta;
38. pane tyytyväisenä merkille Erasmus+-ohjelman määrärahojen maksun aikaistamisen; katsoo kuitenkin, että määrärahojen maksun aikaistaminen on pelkkä kosmeettinen muutos (150 miljoonaa euroa vuosiksi 2014 ja 2015 yhteensä 13 miljardista eurosta), kun se suhteutetaan ohjelman kokonaismäärärahoihin; huomauttaa kuitenkin, että tämä ei estä ohjelman määrärahojen leikkaamista valtion- ja hallitusten päämiesten sopimalla tavalla (‑14 prosenttia) komission monivuotisessa rahoituskehyksessä esittämästä määrärahojen viitteellisestä jakautumisesta;
39. arvostaa Cosme-ohjelman määrärahojen maksun aikaistamista; katsoo kuitenkin, että määrärahojen maksun aikaistaminen on pelkkä symbolinen muutos (50 miljoonaa euroa vuosiksi 2014 ja 2015 yhteensä 2 miljardista eurosta), kun se suhteutetaan ohjelman kokonaismäärärahoihin; huomauttaa kuitenkin, että tämä ei estä ohjelman määrärahojen leikkaamista valtion- ja hallitusten päämiesten sopimalla tavalla (-15 prosenttia) komission monivuotisessa rahoituskehyksessä esittämästä määrärahojen viitteellisestä jakautumisesta;
Kaikkein vähävaraisimmille henkilöille tarkoitettu rahasto
40. arvostaa sitä, että kaikkein vähävaraisimmille henkilöille tarkoitetun rahaston määrärahoja lisättiin 1 miljardilla eurolla ja määrärahat pidettiin vuoden 2013 tasolla; korostaa kuitenkin, että lisäys on vapaaehtoinen ja näin ollen hypoteettinen ja aiheuttaa sen, että muiden Euroopan sosiaalirahastosta rahoitettujen hankkeiden määrärahat vähenevät; korostaa lisäksi, että kaikkein vähävaraisimmille tarkoitetun avun intensiteetti laskee, koska rahasto on kaikkien jäsenvaltioiden käytössä vuodesta 2014 lähtien;
Kesto
41. toistaa kantanaan, että jos monivuotisen rahoituskehyksen kesto olisi viisi vuotta, se olisi paremmin sopusoinnussa toimielinten toimikauden kanssa, mikä lisäisi demokraattista vastuuvelvollisuutta ja vastuuntuntoa; korostaa siksi, että kautensa päättävä Euroopan parlamentti ei saa sitoa seuraavaa parlamenttia eikä seuraavaa komissiota seitsemän vuoden pituisella monivuotisella rahoituskehyksellä, ellei siihen liitetä sitovaa lauseketta, että rahoituskehystä on tarkistettava vaalien jälkeen määräenemmistöpäätöksellä;
42. on vakuuttunut siitä, että jos monivuotisesta rahoituskehyksestä ei päästä sopimukseen, Euroopan unionin kansalaiset voivat ottaa poliittisen vuoropuhelun haltuunsa seuraavien Euroopan parlamentin vaalien aikana ja tehdä seuraavaa rahoituskehystä koskevat linjaukset vuosikymmenen ja poliittisen kauden loppuun saakka;
Monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärät
Eurooppa 2020 -strategia
43. on vakuuttunut siitä, että monivuotisessa rahoituskehyksessä vahvistettujen enimmäismäärien lisäarvo on siinä, että ne tuovat toimielimille ja sidosryhmille ennustettavuutta ja varmuutta poliittisten hankkeiden rahoituksessa; toteaa, että kaikki Euroopan unionin toimielimet ovat hyväksyneet Eurooppa 2020 -strategian unionin strategiaksi vuosikymmenen loppuun saakka ja että näin ollen se velvoittaa kaikki unionin toimielimet ja jäsenvaltiot rahoittamaan asianmukaisesti yhdessä sovitun poliittisen asialistan; pitää tämän vuoksi valitettavana, että Eurooppa 2020 -strategia ei ole kunnianhimoinen, mutta katsoo, että sen tavoitteet riittävät välttämättömään; katsoo kuitenkin, että monivuotisessa rahoituskehyksessä vahvistettujen enimmäismäärien vähentäminen 85 miljardilla komission ehdottamista enimmäismääristä, jotka oli jäädytetty vuoden 2013 tasolle, on räikeässä ristiriidassa Eurooppa 2020 -strategian kanssa;
44. palauttaa mieliin Eurooppa 2020 -strategian sosiaalisen tavoitteen, jonka mukaan 75 prosentilla 20–64‑vuotiaista on työpaikka vuoteen 2020 mennessä; on huolissaan siitä, että monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärät eivät saata riittää kriisin voittamiseen eivätkä saata vähentää työttömyysastetta riittävästi vuoteen 2020 mennessä;
45. palauttaa mieliin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteen, että vähintään 3 prosenttia unionin BKT:stä investoidaan tutkimukseen ja kehitykseen; on lujasti vakuuttunut siitä, että rajut leikkaukset tutkimukseen ja kehitykseen sekä pk‑yrityksiin liittyviin ohjelmiin ovat räikeässä ristiriidassa sovittujen tavoitteiden kanssa;
46. katsoo, että unionin talousarviolla olisi oltava keskeinen asema Eurooppa 2020 ‑strategiaan sisältyvien ilmasto- ja energiatavoitteiden (nk. 20–20–20-tavoitteen) rahoittamisessa; pitää valitettavana, että Eurooppa 2020 -strategian ilmasto- ja energiatavoitteet eivät ole kunnianhimoisia eivätkä välttämättä sitovia; on tämän vuoksi sitä mieltä, että monivuotisen rahoituskehyksen vipuvaikutus olisi kohdistettava lisätoimiin, jotka koskevat ilmastonäkökohtien huomioon ottamista kaikissa politiikoissa;
47. yhtyy siihen, että ilmastotoimet on otettu huomioon asianomaisissa välineissä; katsoo, että sen myötä, että ilmastonäkökohdat otetaan huomioon eri politiikoissa, ilmastoon liittyvien menojen osuuden seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä olisi oltava vähintään 20 prosenttia; pitää kuitenkin valitettavana, että ilmastotoimia ei ole otettu tämän vahvemmin huomioon eri politiikoissa;
48. uskoo vakaasti siihen, että Eurooppa 2020 -strategiassa asetetut koulutustavoitteet ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukaiset ja tasavertaiset mahdollisuudet kaikille EU:n kansalaisille; tuomitsee voimakkaasti monivuotisessa rahoituskehyksessä kulttuuriin ja koulutukseen liittyviin ohjelmiin tehdyt vähennykset; on sitä mieltä, että tämä heikentää EU:ta;
49. on erittäin vakuuttunut siitä, että mahdollinen unionin sisäinen solidaarisuus olisi kohdistettava ensi sijassa köyhiin; katsoo, että köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan määrärahoja olisi lisättävä kaikilla asiaankuuluvilla politiikan aloilla, jotta voidaan varmistaa Eurooppa 2020 ‑strategiassa asetettujen köyhyyttä koskevien tavoitteiden saavuttaminen;
Otsake 1 a
50. panee merkille, että monivuotisesta rahoituskehyksestä aikaansaadussa poliittisessa sopimuksessa on leikattu eniten (-24 prosenttia komission ehdotuksesta) otsaketta 1 a, joka keskittyy tutkimukseen ja innovointiin, pk-yrityksiin, nuorisoon, koulutukseen ja suuriin infrastruktuureihin;
51. pitää tätä otsaketta tulevaisuuteen suuntautuneen ja nykyaikaisen talousarvion keskeisenä painopisteenä; on lujasti vakuuttunut siitä, että Eurooppa 2020 -strategia on suuressa vaarassa epäonnistua, jos monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääriä ei lisätä huomattavasti otsakkeen 1 a määrärahojen osalta;
52. huomauttaa, että suurhankkeet, joissa on tapahtunut paljon määrärahojen ylittämistä, erityisesti Iter ja Copernicus, on sisällytetty otsakkeeseen 1 a, mikä lisää otsakkeen 1 a muille ohjelmille aiheutuvien riskien mahdollisuutta, jos määrärahojen ylitykset jatkuvat; toistaa tukensa komission ehdotukselle ottaa suurhankkeet unionin talousarvioon monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien yli, jotta voidaan välttää määrärahojen ylittymisestä aiheutuvat riskit;
Otsake 1 b
53. panee merkille, että otsaketta 1 b, josta rahoitetaan koheesiopolitiikka ja nuorisotyöllisyysaloite, on leikattu 4 prosentilla komission ehdotuksesta, vaikka rakennerahastojen uudistus oli jo vähentänyt merkittävästi otsakkeen määrärahoja;
54. korostaa, että nuorisotyöllisyysaloitteen rahoituksesta 50 prosenttia tulee Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) ja 50 prosenttia erillisestä budjettikohdasta; panee jälleen tyytyväisenä merkille nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahojen maksun aikaistamisen, mutta toistaa huolensa aloitteen rahoituksesta ja siitä, että budjettikohdan määrärahat saattavat olla lopussa vuoden 2015 loppuun mennessä;
55. toistaa olevansa huolissaan siitä, että tiettyjen otsakkeeseen 1 b kuuluvien ohjelmien määrärahojen maksua on lykätty; vaatii komissiota täsmentämään, minkä ohjelmien määrärahojen maksua lykätään muiden ohjelmien määrärahojen maksun aikaistamisen korvaamiseksi;
Otsake 2
56. panee merkille, että otsaketta 2, josta rahoitetaan pääasiassa YMP, yhteinen kalastuspolitiikka ja Life+-ohjelma, on leikattu 4 prosentilla komission ehdotuksesta, vaikka YMP:n uudistus oli jo vähentänyt merkittävästi otsakkeen määrärahoja;
57. toistaa olevansa huolissaan siitä, että neuvosto yrittää rajoittaa Euroopan parlamentin lainsäädäntövaltaa kieltäytymällä neuvottelemasta luvusta, joka sisältyy 8. helmikuuta 2013 annettuihin Eurooppa-neuvoston päätelmiin, erityisesti pilarien välisestä joustavuudesta ja kattojen asettamisesta suorille maksuille;
Otsake 3
58. korostaa, että otsaketta 3, joka keskittyy turvallisuuteen, sisäasioihin ja kansalaisuuteen, on leikattu 17 prosentilla komission ehdotuksesta, mikä tekee tiettyjen ohjelmien, esimerkiksi Luova Eurooppa -ohjelman ja turvapaikka- ja maahanmuuttorahaston, asianmukaisen rahoituksen lähes mahdottomaksi; toistaa olevansa vakaasti sitä mieltä, että kansalaisuutta koskeviin ohjelmiin on myönnettävä asianmukainen rahoitus, sillä niiden eurooppalainen lisäarvo on osoittautunut merkittäväksi;
Otsake 4
59. huomauttaa, että otsaketta 4, josta rahoitetaan unionin ulkoiset toimet, on leikattu raskaasti 16 prosentilla komission ehdotuksesta, mikä tekee lähes mahdottomaksi sen tavoitteen saavuttamisen, että unionista tulisi maailmanlaajuinen toimija;
60. huomauttaa, että otsakkeeseen 4 sekä Euroopan kehitysrahastoon (EKR) tehdyt voimakkaat leikkaukset vaarantavat vuosituhannen kehitystavoitteen saavuttamisen, jonka mukaan unionin BKT:stä 0,7 prosenttia käytettäisiin kehitysapuun vuoteen 2015 mennessä; toistaa olevansa vakuuttunut siitä, että Euroopan kehitysyhteistyöpolitiikka tuo merkittävää eurooppalaista lisäarvoa ja tekee unionista merkittävimmän kansainvälisen toimijan kehitysavun alalla; on tämän vuoksi sitä mieltä, että otsakkeeseen 4 tehdyt voimakkaat leikkaukset ovat räikeässä ristiriidassa unionin kansainvälisten sitoumusten kanssa;
Otsake 5
61. panee merkille, että otsaketta 5, josta rahoitetaan unionin hallintoelimet, on vähennetty 2 prosentilla komission ehdotuksesta; katsoo, että taloudellisesti vaikeina aikoina unionin toimielinten on toimittava vastuullisesti ja osoitettava ymmärrystä unionin kansalaisia kohtaan; katsoo tämän vuoksi, että otsakkeessa 5 voidaan tehdä joitakin lisäsäästöjä vaarantamatta EU:n julkisen palvelun laatua ja pienentäen ekologista jalanjälkeä ja noudattaen sosiaalista ja kestävää oikeudenmukaisuutta unionin henkilöstön keskuudessa;
Euroopan kehitysrahasto (EKR)
62. panee merkille, että Euroopan kehitysrahaston määrärahoja, joista rahoitetaan kehitysyhteistyöohjelmat maailman köyhimmissä maissa, on vähennetty 11 prosentilla komission ehdotuksesta; toistaa olevansa huolissaan siitä, että jos vähennys toteutuu, vuosituhannen kehitystavoite käyttää tähän 0,5 prosenttia unionin BKT:stä vuoteen 2015 mennessä, jää saavuttamatta;
63. kehottaa komissiota ottamaan EKR:n unionin talousarvioon monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien puitteissa tekemällä näihin vastaavat mukautukset mahdollisimman pian ja viimeistään vuodesta 2021 lähtien;
°
° °
64. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille sekä muille toimielimille ja elimille, joita asia koskee.
- [1] EUVL C 380 E, 11.12.2012, s. 89.
- [2] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0245.
- [3] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0360.