Päätöslauselmaesitys - B7-0389/2013Päätöslauselmaesitys
B7-0389/2013

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Venäjän harjoittamasta painostuksesta itäisen kumppanuuden maita kohtaan (Vilnassa pidettävän itäisen kumppanuuden huippukokouksen yhteydessä)

9.9.2013 - (2013/2826(RSP))

komission julkilausuman johdosta
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti

José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Jacek Saryusz-Wolski, Elmar Brok, Mairead McGuinness, Michael Gahler, Arnaud Danjean, Cristian Dan Preda, Daniel Caspary, Jacek Protasiewicz, Lena Kolarska‑Bobińska, Laima Liucija Andrikienė, Jerzy Buzek, Traian Ungureanu, Gunnar Hökmark, Andrey Kovatchev, Anne Delvaux, Krzysztof Lisek, Oreste Rossi PPE-ryhmän puolesta

Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0389/2013

Menettely : 2013/2826(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
B7-0389/2013
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
B7-0389/2013
Keskustelut :
Hyväksytyt tekstit :

B7‑0389/2013

Euroopan parlamentin päätöslauselma Venäjän harjoittamasta painostuksesta itäisen kumppanuuden maita kohtaan (Vilnassa pidettävän itäisen kumppanuuden huippukokouksen yhteydessä)

(2013/2826(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Vilnassa marraskuussa 2013 pidettävän itäisen kumppanuuden huippukokouksen,

–   ottaa huomioon, että Ukraina, Armenia, Georgia ja Moldova voivat allekirjoittaa ja parafoida assosiaatiosopimukset Euroopan unionin kanssa; ottaa erityisesti huomioon tarjolla olevan assosiaation uuden ja entistä monipuolisemman luonteen, joka mahdollistaa laajat ja merkitykselliset suhteet eurooppalaisten kumppaneiden kanssa ja tarjoaa näin ollen puhtaasti taloudellisten etujen lisäksi mahdollisuuden luoda tiiviitä poliittisia ja yhteiskunnallisia suhteita;

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A. ottaa huomioon vuonna 1994 tehdyn, Ukrainan ydinaseriisuntaa koskeneen Budapestin muistion, jossa Ukrainalle annettiin takeet siitä, ettei voimaa käytetä ja ettei voimankäytöllä uhata, ja jossa tarjottiin Ukrainalle tukea siinä tapauksessa, että sitä yritettäisiin painostaa taloudellisin keinoin,

B.  ottaa huomioon, että EU:n ja itäisen kumppanuuden maiden väliset assosiaatiosopimukset ja pitkälle menevät ja laaja-alaiset vapaakauppasopimukset ovat halukkaiden osapuolten välisiä sitoumuksia, joilla voidaan tehostaa osapuolten välisen menestyksekkään yhteistyön toteuttamista monilla aloilla;

C. ottaa huomioon, että kohti assosiaatiosopimuksen tekemistä eteneviä itäisen kumppanuuden maita on viimeksi painostettu – Venäjän soveltamat kaupan rajoitukset ja suojatoimenpiteet mukaan lukien – tavalla, joka on asettanut kyseiset maat epäsuotuisaan asemaan sellaisten geopoliittisten vaatimusten vuoksi, joiden kohteeksi niiden ei pitäisi joutua;

D. toteaa, että itäisen kumppanuuden maihin kohdistettu painostus ulottuu nykyisistä taloudellisista ja poliittisista tekijöistä tulevia taloudellisia rajoituksia koskeviin ilmoituksiin ja että sillä vastustetaan kyseisten maiden mahdollisuutta lähentyä EU:ta assosiaatiosopimusten avulla;

E.  toteaa, että itäisen kumppanuuden mailla on täysi itsemääräämisoikeus ja vapaus luoda tasaveroisina kumppaneina suhteita itse valitsemiinsa maihin;

F.  katsoo, että nyt on tärkeämpää kuin koskaan kiinnittää huomiota EU:n itäisiin naapurivaltioihin ja itse itäiseen kumppanuushankkeeseen – jota Venäjä vastustaa ja jonka se on kyseenalaistanut – kohdistuviin hälyttäviin paineisiin;

1.  palauttaa mieleen, että täysivaltainen tasa-arvoisuus ja täysivaltaisuuteen sisältyvien oikeuksien kunnioittaminen, sisäisiin asioihin puuttumattomuus, hyvä valtioiden välinen yhteistyö ja kansainvälisen oikeuden mukaisten velvoitteiden noudattaminen hyvässä uskossa Helsingin sopimusten mukaisesti ovat itsenäisten valtioiden välisiä kansainvälisiä suhteita sääteleviä perusperiaatteita, joita ei siksi pitäisi rikkoa millään tavoin;

2.  pitää valitettavana, että itäisen kumppanuuden Vilnan huippukokouksen lähestyessä paineet lisääntyvät niitä itäisen kumppanuuden maita kohtaan, jotka ovat saavuttamassa assosiaatiosopimustensa allekirjoittamista tai parafoimista edeltävien neuvotteluiden viimeisen vaiheen; ei voi hyväksyä näitä paineita ja vaatii Venäjää olemaan ryhtymättä toimiin, jotka ovat selkeästi vastoin edellä mainittuja Helsingin periaatteita;

3.  korostaa voimakkaasti, että itäisen kumppanuuden maiden vapaa valinta, jolla ei ole minkäänlaisia kielteisiä vaikutuksia Venäjän kauppaan, ei saisi johtaa siihen, että ne joutuvat kärsimään kaupallisten toimenpiteiden, viisumirajoitusten, työntekijöiden liikkuvuutta koskevien rajoitusten ja lukkiutuneisiin konflikteihin puuttumisen kaltaisista seurauksista;

4.  kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa pitämään näitä kehityskulkuja pelkästään kaupallisen ulottuvuuden ylittävinä tosiasioina ja verhona paljaalle poliittiselle painostukselle, ja ryhtymään toimiin unionin kumppaneiden puolustamiseksi ja voimakkaan, niiden unioniin liittyviä toiveita ja valintoja tukevan viestin välittämiseksi kaikille itäisen kumppanuuden maille;

5.  kehottaa itäisen kumppanuuden maita jatkamaan ja tehostamaan ponnistelujaan nykyisten vaikeuksiensa ratkaisemiseksi ennen itäisen kumppanuuden Vilnan huippukokousta ja pysymään taipumattomina niihin kohdistetun painostuksen alla;

6.  muistuttaa, että assosiaatiosopimusten tarjoaminen unionin itäeurooppalaisille kumppaneille ja niistä käytävät neuvottelut ovat altistaneet maat Venäjän avoimelle, huolestuttavalle ja alati kasvavalle painostukselle, jonka tarkoituksena on estää maita ryhtymästä EU:n kumppaneiksi, mikä puolestaan velvoittaa EU:ta sitoutumaan niihin ja puolustamaan niitä;

7.  palauttaa mieleen, että assosiaatiosopimuksilla ja pitkälle menevillä ja laaja-alaisilla vapaakauppasopimuksilla pyritään parantamaan kumppanimaiden ja EU:n kilpailukykyä ja talouden tuotosta ja suorituskykyä, millä on myönteisiä vaikutuksia myös Venäjälle, ja että sopimukset eivät näin ollen vaaranna itäisen kumppanuuden maiden alueella jo pitkään vaalimia kauppasuhteita; katsoo, että sitä vastoin sopimuksia ei saisi pitää yhteensopimattomina kyseisten kauppasuhteiden kanssa ja että mahdolliset kauppakiistat olisi ratkaistava Maailman kauppajärjestön vahvistamien sääntöjen ja velvoitteiden mukaisesti; vakuuttaa, että EU on valmis tukemaan kumppaneitaan ei ainoastaan turvaamaan vaan myös lisäämään taloudellista yhteistyötä Venäjän kanssa kaikkia osapuolia hyödyttävällä tavalla;

8.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille, itäisen kumppanuuden maiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan neuvoston parlamentaariselle yleiskokoukselle ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle.