PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Dohan kehitysohjelman tilasta ja Maailman kauppajärjestön (WTO) yhdeksännen ministerikokouksen valmisteluista
13.11.2013 - (2013/2740(RSP))
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Helmut Scholz, Alda Sousa, Marisa Matias, Marie-Christine Vergiat GUE/NGL-ryhmän puolesta
B7‑0493/2013
Euroopan parlamentin päätöslauselma Dohan kehitysohjelman tilasta ja Maailman kauppajärjestön (WTO) yhdeksännen ministerikokouksen valmisteluista
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön (WTO) 14. marraskuuta 2001 antaman Dohan ministerikokouksen julkilausuman,
– ottaa huomioon WTO:n 18. joulukuuta 2005 antaman Hongkongin ministerikokouksen julkilausuman,
– ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista Hongkongissa järjestetyn Maailman kauppajärjestön ministerikokouksen jälkeen[1],
– ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman ”Kohti uudistettua Maailman kauppajärjestöä”[2],
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Dohan kehitysohjelmasta ja erityisesti 9. lokakuuta 2008[3], 16. joulukuuta 2009[4] ja 14. syyskuuta 2011[5] antamansa päätöslauselmat,
– ottaa huomioon WTO:a käsittelevän parlamentaarisen konferenssin johtoryhmän 28. vuosikokouksen yhteydessä 29. toukokuuta 2013 hyväksytyn julistuksen,
– ottaa huomioon kauppaneuvottelukomitean epävirallisessa kokouksessa 11. huhtikuuta ja 3. kesäkuuta 2013 annetut lausunnot sekä kauppaneuvottelukomitean virallisessa kokouksessa 22. heinäkuuta 2013 annetun lausunnon,
– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhannen kehitystavoitteet,
– ottaa huomioon 8.–10. heinäkuuta 2013 järjestetyn neljännen kauppaa tukevan avun yleisen tarkastelun,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että käynnistettäessä Dohan kehityskierrosta vuonna 2001 tavoitteiksi asetettiin kauppajärjestelmän nykyisen epätasapainon korjaaminen asettamalla kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden tarpeet ja edut neuvotteluiden keskiöön;
B. toteaa, että EU on kannattanut vahvaa monenvälistä sääntöihin perustuvaa lähestymistapaa kauppaan, mutta se on tämän näkemyksen vastaisesti laittanut vireille ja tehnyt valtaisan määrän kahdenvälisiä vapaakauppasopimuksia ja käy neuvotteluja useammankeskisistä sopimuksista eräiden kaikkein rikkaimpien maiden kanssa;
C. katsoo, että WTO ja sen piiriin kuuluviin sopimuksiin kirjatut määräykset ovat todennäköisesti vaikuttaneet merkittävästi ilmastonmuutokseen ja talouden siirtymiseen sekä laukaisseet nykyisen Yhdysvalloista alkunsa saaneen rahoitus- ja talouskriisin, joka on kaikkien aikojen pahin 1930-luvun kriisin jälkeen; katsoo, että näitä vaikutuksia olisi analysoitava asianmukaisesti, ja sen jälkeen olisi hyväksyttävä kunnianhimoisia korjaavia toimenpiteitä;
D. toteaa, että Dohan kehitysohjelmaa koskeviin neuvotteluihin osallistuneet olivat alusta lähtien ja ovat edelleen perustavanlaatuisesti eri mieltä kierroksen tavoitteista ja että Afrikan maiden valtuuskunnat poistuivat WTO:n ministerikokouksesta vuonna 2003, mikä johti umpikujaan heinäkuun 2008 lopusta lähtien;
E. toteaa, että viime vuosina on tehty useita tuloksettomia yrityksiä ja aloitteita keskeytyneen Dohan kehitysohjelman käynnistämiseksi uudelleen;
F. pitää vähäisenä sitä mahdollisuutta, että Indonesiassa 3.–6. joulukuuta 2013 pidettävässä WTO:n yhdeksännessä ministerikokouksessa kyettäisiin edistämään tarkoituksenmukaisella tavalla Dohan ohjelman alkuperäisten tavoitteiden saavuttamista, ja korostaa, että monenvälinen kauppajärjestelmä on uudistettava perusteellisesti;
1. toistaa olevansa täysin sitoutunut monenvälisyyden kasvun edistämiseen, mutta kannattaa WTO:n rakenteellista uudistusta, joka on välttämätön sellaisen yhteisiin sääntöihin perustuvan oikeudenmukaisen kauppajärjestelmän takaamiseksi, jossa otetaan huomioon tarve kuroa köyhien ja rikkaiden välistä kuilua umpeen, suojella ja edistää pk-yrityksiä, ympäristönäkökohtia ja kulttuurista monimuotoisuutta, rajoittaa yhtiöiden ja investoijien valtaa ja varmistaa hallitusten poliittinen liikkumavara;
2. korostaa, että on olennaisen tärkeää saada yhdeksännessä ministerikokouksessa aikaan tarkoituksenmukainen lopputulos, jonka kaikki WTO:n jäsenet voisivat hyväksyä ja joka auttaisi valmistelemaan maaperää myöhemmille monenvälisille neuvotteluille ja WTO:n rakenteelliselle uudistukselle;
3. tähdentää, että kehitysmaat ja etenkin vähiten kehittyneet maat on otettava täysipainoisesti mukaan yhdeksännen ministerikokouksen mahdollisista tuloksista käytäviin neuvotteluihin, jotta voidaan varmistaa yhteisymmärrys ja omistajuus, kehottaa unionia edistämään tyydyttävien ratkaisujen löytämistä vähiten kehittyneiden maiden neljään huolenaiheeseen, jotka ovat: a) jäsenten Hongkongin ministerikokouksessa vuonna 2005 tekemän, tulleista ja kiintiöistä vapaata markkinoille pääsyä koskevan päätöksen täytäntöönpano, b) etuuskohteluun oikeuttavat alkuperäsäännöt, c) puuvilla sekä d) vähiten kehittyneisiin maihin sovellettavan, palveluita koskevan erivapauden käyttöönotto;
4. toistaa olevan välttämätöntä varmistaa, että erityis- ja erilliskohtelun periaate sisältyy olennaisena osatekijänä kaikilla tasoilla käytyihin neuvotteluihin ja että siinä otetaan huomioon WTO:n jäsenten talouskehityksen erot Dohan ministerikokouksen julkilausuman 44 kohdan mukaisesti; katsoo, että asianmukaisia erityis- ja erilliskohtelua koskevia määräyksiä olisi täsmennettävä ja että niitä olisi arvioitava säännöllisesti uudelleen;
5. katsoo, että kauppa voi olla tärkeä keino varmistaa kestävä talouskehitys, jos se toteutetaan järkevästi asteittain, jos siinä mahdollistetaan herkkiä tuotteita koskevat poikkeukset ja vältetään kaikenkattavan viennin painottamista ja jos sitä täydennetään asianmukaisilla politiikoilla, joihin sisältyy makro- ja mikrotaloudellisia toimenpiteitä, koulutusta ja jatkokoulutusta, institutionaalisia uudistuksia ja sosiaalipoliittisia toimia, jotta kaupan uudistusten hyödyt ovat mahdollisimman suuret ja ne voidaan jakaa tasaisemmin ja jotta mahdolliset kielteiset vaikutukset voidaan tasoittaa ja varmistaa, että rikkaimmat eivät hyödy kaupasta köyhien kustannuksella;
6. korostaa WTO:n jäsenten todenneen, että koska monilta mailta ja erityisesti vähiten kehittyneiltä mailta, joiden on voitava hyötyä eniten meneillään olevasta kierroksesta, puuttuvat edelleen inhimilliset, institutionaaliset ja infrastruktuurivalmiudet osallistua tehokkaasti kansainväliseen kauppaan, on monenvälisen järjestelmän lisäksi parannettava kauppamahdollisuuksia, jotka ovat Dohan kehitysohjelmaa olennaisesti täydentäviä osatekijöitä; pitää kuitenkin edelleen ensisijaisena asiana, että jatketaan avun antamista maille, jotka haluavat liittyä WTO:hon;
7. kiinnittää huomiota heinäkuussa 2013 Genevessä pidettyyn neljänteen kauppaa tukevan avun yleiseen tarkasteluun, jossa osallistujat totesivat kauppaan liittyvien rajoitusten (kuten tullien porrastusjärjestelmät vientimarkkinoilla ja kaupan rahoituksen riittämätön saatavuus) estävän kehitysmaiden yrityksiä liittymästä arvoketjuihin tai etenemästä niissä;
8. toteaa, että kauppaa tukevaa apua koskevan aloitteen taloudellisten sitoumusten määrää vähennettiin vuonna 2011, koska se oli ensimmäinen kerta kun näin tehtiin aloitteen käynnistyttyä vuonna 2005; katsoo, että sitoumusten vähentämistä kyetään osittain kompensoimaan monenvälisillä aloitteilla, kuten WTO:n mukaisella tullietuuskohtelulla; kehottaa WTO:n jäseniä, etenkin teollisuusmaita ja nousevia talouksia hyödyntämään tätä mahdollisuutta nykyistä enemmän;
9. tähdentää, että kaupan yksinkertaistamista koskevassa sitovassa sopimuksessa – joka on yhdeksännen ministerikokouksen päätavoite, vaikka se hyödyttääkin lähinnä yhtiöitä – olisi ainakin määrättävä porrastetusta käyttöön ottamisesta, ja sitä olisi täydennettävä sitovalla sopimuksella, joka koskee kehitysmaiden kapasiteetin kehittämisen rahoitusta ja teknistä tukea;
10. tunnustaa maatalouden merkityksen kehitysmaille ja kannattaa G33-ryhmän maiden ehdotuksia elintarviketurvan osalta; katsoo erityisesti, että pienviljelijöillä olisi oltava oikeus käyttää tuotantoaan varastojen perustamiseksi elintarviketurvatarkoituksiin, mikä edellyttää tukien käyttöä; katsoo, että EU:n olisi tuettava toimia, joilla palautetaan ennalleen viime vuosien haitallisen keinottelun ja hintaheilahtelujen johdosta huvenneet kehitysmaiden elintarvikevarastot; muistuttaa tässä yhteydessä, että EU:n olisi varmistettava eri politiikkojensa, eli kehitysyhteistyöpolitiikan, yhteisen maatalouspolitiikan ja yhteisen kauppapolitiikan välinen johdonmukaisuus Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 ja 208 artiklan mukaisesti ja ottaen huomioon sekä EU:n jäsenvaltioiden että kehitysmaiden tarpeet ja huolenaiheet; muistuttaa, että EU:n maatalouden vientituet haittaavat köyhien maiden maatalouden kehittymistä, koska ne aikaansaavat epäreilua kilpailua niiden paikallisen maatalouden kanssa;
11. kehottaa teollisuusmaita ja nousevia talouksia noudattamaan EU:n "Kaikki paitsi aseet" -aloitetta, jossa vähiten kehittyneille maille tarjotaan sataprosenttisesti tulleista ja kiintiöistä vapaa markkinoille pääsy, ja varmistamaan vähiten kehittyneisiin maihin sovellettavan, palveluita koskevan erivapauden täytäntöönpano;
12. panee merkille useammankeskistä palvelukauppasopimusta koskevien neuvotteluiden aloittamisen; korostaa EU:n sitoutumista tätä alaa koskevien ponnisteluiden edistämiseen ja siihen tavoitteeseen pyrkimiseen, että palvelukauppasopimus "monenvälistetään" siirtämällä siihen palvelukaupan yleissopimuksen (GATS) ytimen muodostavat määritelmät, säännöt ja periaatteet, ja että lopputulos muodostaa kiinteän osan WTO:n sopimusjärjestelmästä; pitää useammankeskistä palvelukauppasopimusta koskevia neuvotteluja erittäin huolestuttavina; muistuttaa, että muutamat merkittävät kehitysmaat vastustavat tätä aloitetta, joka murentaa entisestään monenvälisen kauppajärjestelmän tehokkuutta; korostaa olevan tärkeää varmistaa, että mahdollinen sopimus käy kaikilta osin yksiin palvelukaupan yleissopimuksen (GATS) ytimen muodostavien määritelmien, sääntöjen ja periaatteiden kanssa ja että mahdolliseen sopimukseen sisältyy suosituimmuuskohtelulausekkeen soveltaminen WTO:n sopimusjärjestelmän ydinperiaatteena;
13. panee merkille päätöksen keskeyttää informaatioteknologiasopimuksen laajentamista koskevat neuvottelut, sillä laajentamiseen olisi sisältynyt joukko tullien ulkopuolisia kaupanesteitä koskevia periaatteita ja se olisi lisännyt sopimuksen piiriin kuuluvien tuotteiden ja maiden määrää; suosittaa, että kaikki osallistuvat osapuolet tunnustavat sekundaarista informaatioteknologiasisältöä sisältävien tuotteiden, kuten jääkaappien, sopimukseen sisällyttämiseen liittyvät arkaluonteiset näkökohdat, ja suosittelee neuvottelujen jatkamista;
14. pitää myönteisenä kesäkuussa 2013 tehtyä päätöstä jatkaa teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia (TRIPS) koskevaa poikkeusjärjestelyä kahdeksalla vuodella 1. heinäkuuta 2021 asti vähiten kehittyneiden maiden osalta; pahoittelee kuitenkin sitä, että EU vastusti ehdottoman erivapauden käyttöönottoa; katsoo, että vähiten kehittyneiden maiden olisi voitava itse päättää, ovatko ne valmiita soveltamaan teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia koskevaa poikkeusjärjestelyä, sillä se olisi keino varmistaa, että maailman kauppajärjestelmä ei sovella yhtä kaikille sopivaa lähestymistapaa vaan ottaa huomioon kunkin kehitysmaan erityispiirteet;
15. kannustaa WTO:n jäseniä tukemaan ennakoivasti pyrkimyksiä syventää WTO:n yhteistyötä muiden maailmankaupasta käytävien neuvottelujen vaikutuspiiriin kuuluvien kansainvälisten organisaatioiden, erityisesti Kansainvälisen työjärjestön, Maailman terveysjärjestön sekä YK:n ja sen virastojen ja elinten (esimerkiksi YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin, elintarvike- ja maatalousjärjestön, ympäristöohjelman, kehitysohjelman sekä ilmastonmuutoksen puitesopimuksen) kanssa, jotta WTO:n määräysten ja monenvälisten sopimusten, etenkin ympäristösopimusten, oikeudellinen suhde kävisi selväksi ja jotta voitaisiin varmistaa, että kauppaa koskevat näkökohdat ja muut näkökohdat tukevat toisiaan ja tuottavat keskinäistä synergiaa;
16. kehottaa pohtimaan syvällisesti kysymystä kauppaan liittymättömien näkökohtien huomioimisesta WTO:n säännöissä, jotta jäsenet voivat tavoitella hyväksyttäviä poliittisia tavoitteita; korostaa tässä yhteydessä, että on tarpeen tukea lujasti kansainvälisten standardien hyväksymispyrkimyksiä ja että kehitysmaille olisi myönnettävä tarvittavaa tukea, jotta ne kykenevät täyttämään mainitut standardit;
17. katsoo, että WTO:n jäsenten on korkea aika pyrkiä eriyttämään kehitysmaita, jotta voidaan Dohan kierroksella ilmaistun tavoitteen mukaisesti hyväksyä tehokkaita toimenpiteitä niitä kipeimmin tarvitsevien kehitysmaiden hyväksi; kehottaa edistyneitä kehitysmaita kantamaan oman osansa vastuusta jo tällä Dohan neuvottelukierroksella ja osallistumaan oman kehitystasonsa ja alakohtaisen kilpailukykynsä mukaisella panoksella;
18. katsoo, että olisi vakavasti harkittava kehitysmaiden, mutta myös kaikkien muiden WTO:n jäsenvaltioiden jakamista luokkiin ja alaluokkiin myös muiden kuin bruttokansantuloon liittyvien objektiivisten kriteerien avulla, jotta nykyisiä tai neuvoteltavina olevia sopimuksia voitaisiin mahdollisesti soveltaa eritellysti;
19. katsoo, että on keskeisen tärkeää saattaa pitkään jatkunut Dohan kierros päätökseen täyttämällä sen kehitystä koskeva toimeksianto; kehottaa näin ollen kaikkia WTO:n jäseniä tarkastelemaan kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja tämä lopullinen tavoite mielessä pitäen tasapainoisen lopputuloksen saavuttamiseksi;
20. muistuttaa tässä yhteydessä, miten tärkeää on, että teollisuusmaat täyttävät Hongkongin ministerikokouksessa vuonna 2005 tekemänsä sitoumukset, jotka heijastavat vähiten kehittyneiden maiden prioriteetteja, ja panevat erityisesti täytäntöön ns. ”2005-päätöksen”, joka koskee kaikkien vähiten kehittyneistä maista peräisin olevien tuotteiden jatkuvaa tulleista ja kiintiöistä vapaata markkinoille pääsyä, sekä toteuttavat sitoumuksen maatalouden vientitukien lakkauttamisesta asteittain vuoteen 2013 mennessä; muistuttaa niin ikään, että vuonna 2004 sitouduttiin lakkauttamaan asteittain puuvillantuotannon kansalliset tuet;
21. toteaa, että säännöt markkinoille pääsyä koskevasta etuuskohtelusta ovat käytännössä auttaneet vain vähän edistämään kehitysmaiden vientiä ja talouden monipuolistumista; huomauttaa, että vaikka teollisuusmaat sitoutuivat suomaan tulleista ja kiintiöistä vapaan markkinoille pääsyn vähintään 97 prosentille vähiten kehittyneiden maiden tuotteista, kyseisen järjestelyn ulkopuolelle jäävät kolme prosenttia kattavat yleensä huomattavan osan vähiten kehittyneiden maiden viemistä tuotteista, joita ovat esimerkiksi tekstiilit ja vaatteet, joiden alalla ne ovat hyvissä kilpailuasemissa;
22. painottaa, että vähiten kehittyneet maat eivät yleensä pysty hyödyntämään markkinoille pääsyä koskevaa etuuskohtelua tulleista ja kiintiöistä vapauttamista koskevien järjestelyjen puitteissa, koska alkuperäsääntöjä ei ole mukautettu tuotannon globaalistumiseen; toistaa, että tarjotessaan vähiten kehittyneiden maiden vientituotteille tulleista ja kiintiöistä vapaan markkinoille pääsyn WTO:n jäsenten on varmistettava, että vähiten kehittyneistä maista tuotaviin tuotteisiin sovellettavat etuuskohteluun oikeuttavat alkuperää koskevat säännöt ovat avoimia ja yksinkertaisia ja että ne auttavat tehokkaasti helpottamaan markkinoille pääsyä;
23. muistuttaa, että teollisuusmaiden soveltamat puuvilla-alan tuet vaikuttavat kielteisesti kehitysmaiden puuvillantuotantoon; katsoo, että päättämällä yhdeksännessä ministerikokouksessa puuvillantuotannon kansallisten tukien asteittaisesta lakkauttamisesta annettaisiin signaali siitä, että Dohan kierroksen kehitysohjelma otetaan edelleen vakavasti;
24. tähdentää kauppakiistoja koskevan mekanismin uudistamisen ratkaisevaa merkitystä, jotta voidaan luoda aito kansainvälinen oikeudellinen järjestelmä, mukaan luettuina muutoksenhakutuomioistuimet, ja jotta voidaan varmistaa, että kauppakiistojen ratkaisujärjestelmässä otetaan huomioon myös muu kansainvälinen oikeus, myös ympäristö-, työmarkkina- ja ihmisoikeusalalla;
25. kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että parlamentti voi edelleen osallistua tiiviisti yhdeksännen ministerikokouksen valmisteluihin, että se pidetään tiiviisti ajan tasalla ja että sitä tarvittaessa konsultoidaan ministerikokouksen kuluessa; kehottaa komissiota jatkamaan muiden WTO:n jäsenten kannustamista siihen, että WTO:n parlamentaarista ulottuvuutta lisätään;
26. kehottaa muita WTO:n jäseniä varmistamaan demokraattisen legitiimiyden vahvistamalla WTO:n parlamentaarista ulottuvuutta; korostaa tässä yhteydessä sen varmistamista, että parlamentaarikot pääsevät helpommin mukaan kauppaneuvotteluihin, voivat osallistua WTO:n päätösten laadintaan ja täytäntöönpanoon sekä varmistaa, että kauppapolitiikkaa valvotaan asianmukaisella tavalla kansalaisten eduksi; kehottaa siksi perustamaan pysyvän Euroopan parlamentin valtuuskunnan WTO:ssa;
27. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Maailman kauppajärjestön pääjohtajalle.