Menettely : 2013/2626(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B7-0565/2013

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B7-0565/2013

Keskustelut :

PV 11/12/2013 - 3
CRE 11/12/2013 - 3

Äänestykset :

PV 12/12/2013 - 12.19
CRE 12/12/2013 - 12.19
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :


PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 146kWORD 68k
9.12.2013
PE525.624v01-00
 
B7-0565/2013

neuvoston ja komission julkilausumien johdosta

työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti


Eurooppa-neuvoston 19. ja 20. joulukuuta 2013 pidettävän kokouksen valmistelusta (2013/2626(RSP))


Marisa Matias, Alda Sousa, Patrick Le Hyaric, Willy Meyer GUE/NGL-ryhmän puolesta

Euroopan parlamentin päätöslauselma Eurooppa-neuvoston 19. ja 20. joulukuuta 2013 pidettävän kokouksen valmistelusta (2013/2626(RSP))  
B7‑0565/2013

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2012 annetun euroalueen huippukokouksen julkilausuman,

–   ottaa huomioon 24. ja 25. lokakuuta 2013 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–   ottaa huomioon 20. maaliskuuta 2013 päivätyt komission tiedonannot ”Kohti tiivistä ja aitoa talous- ja rahaliittoa – Merkittävien talouspolitiikan uudistussuunnitelmien ennalta yhteensovittaminen” (COM(2013)0166) sekä ”Kohti tiivistä ja aitoa talous- ja rahaliittoa – Lähentymis- ja kilpailukykyvälineen käyttöönotto” (COM(2013)0165),

–   ottaa huomioon 7. helmikuuta 2013 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät nuorisotyöllisyysaloitteesta,

–   ottaa huomioon neuvoston 28. helmikuuta 2013 tekemän poliittisen sopimuksen neuvoston suosituksesta nuorisotakuun perustamisesta,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77, 78, 79 ja 80 artiklan,

–   ottaa huomioon 11. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman EU:n sisäisen solidaarisuuden lisäämisestä turvapaikka-asioissa(1),

–   ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman siirtolaisvirroista Välimeren alueella ja erityisesti traagisista tapahtumista Lampedusan edustalla(2),

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston koordinoiman operatiivisen yhteistyön puitteissa suoritettavaa ulkoisten merirajojen vartiointia koskevista säännöistä (COM(2013)0197),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A. huomauttaa, että Euroopan unionilla on historiallisen taustansa vuoksi pakottava velvoite olla globaalilla tasolla luotettava, väkivallaton toimija ja sovittelija, joka hakee konflikteihin ainoastaan siviilitoimiin perustuvaa ja rauhanomaista ratkaisua, ja kansainvälisissä suhteissaan toimija, joka edistää köyhyyden poistamista kestävän kehityksen avulla, asevalvontaa ja aseistariisuntaa, tasapainoisia taloussuhteita, reilua kauppaa sekä maailman luonnonvarojen ja vaurauden oikeudenmukaista jakautumista, jotta EU:ssa ja maailmassa voidaan taata vakaus ja hyvinvointi;

B.  toteaa, että sotilaallista voimaa, jota EU on kehittänyt erityisesti vuonna 1998 annetun Saint-Malon julkilausuman, vuonna 2003 hahmotellun silloisen Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) ja Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanon jälkeen, ei pidetä ainoastaan viimeisenä keinona, johon turvaudutaan poikkeusoloissa, vaan sitä pikemminkin pidetään hyödyllisenä monenlaisissa niin kutsuttuun hiljaiseen turvallisuuteen liittyvissä toiminnoissa, jotka ulottuvat puolustusta pidemmälle ja joihin sisältyvät tiedustelu, kohdetiedustelu, joukkotarkkailu, pelotteen käyttö ja avaruuden valjastaminen sotilaallisiin tarkoituksiin;

C. toteaa, että kansainväliset ajatushautomot (myös European Global Strategy ‑hankkeen(3) taustalla olevat tahot) ja itse komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja kannattavat yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) toimille sellaista maantieteellistä soveltamisalaa, joka käytännössä vastaa uuskolonialistista eurooppalaista imperiumia, sillä näiden mielestä ”Euroopan on otettava entistä suurempi vastuu omasta turvallisuudestaan ja lähialueidensa turvallisuudesta”, ”unionin on voitava toimia päättäväisesti YTPP:n kautta turvallisuutta tuovana toimijana mahdollisuuksien mukaan yhdessä lähialueidensa kanssa mutta tarvittaessa autonomisesti, myös suoran väliintulon kautta” ja “strategisen autonomian on toteuduttava ensin EU:n lähialueilla”, mutta ”se vaikuttaa enenevässä määrin myös ’lähialueiden lähialueilla’, kuten Sahelissa ja Afrikan sarvessa, koska unioni toteuttaa näillä alueilla viittä kriisinhallintatehtävää”(4);

D. ottaa huomioon, että Euroopan turvallisuusstrategian mukaan EU:n turvallisuushaasteet, jotka voivat laukaista sotilaallisia reaktioita, eivät rajoitu yksinomaan sotilaallisiin uhkiin vaan pitävät sisällään jopa energiavarmuuden, muuttovirrat ja ilmastonmuutoksen;

E.  toteaa, että talous- ja rahaliitossa harjoitettava talouspolitiikka ja sen rakenne sekä unionin uusliberalistiset toimintalinjat, joiden mukaisesti se edistää finanssimarkkinoiden sääntelyn purkamista, tuote- ja palvelumarkkinoiden vapauttamista, talouden kasvavaa finansialisaatiota ja toimenpiteitä julkisten investointien vähentämiseksi ja työmarkkinoiden sääntelyn purkamiseksi edelleen, ovat vakavasti pahentaneet nykyistä talous- ja yhteiskuntakriisiä;

F.  huomauttaa, että nämä toimintalinjat ovat merkittävästi lisänneet työttömyyttä yleensä ja erityisesti nuorisotyöttömyyttä, pahentaneet sosiaalista syrjäytymistä ja köyhyyttä ja siten johtaneet vakavaan yhteiskunnalliseen taantumaan;

G. ottaa huomioon, että rahapolitiikan välittymismekanismit ovat edelleen pahasti vääristyneitä ja että Euroopan keskuspankin (EKP) ennätysalhaisten korkojen politiikka on vain lietsonut keinottelua finanssimarkkinoilla; toteaa, että luotonanto reaalitalouteen on yhä nihkeää ja deflaatiopaineita on havaittavissa;

H. toteaa, että eri puolilla unionia toimii vielä niin kutsuttuja zombipankkeja, jotka estävät kaikenlaisen talouden elpymisen;

I.   katsoo, ettei pankkiunionia koskeva hanke muuta finanssimarkkinoiden ja niiden toimijoiden toimintatapoja; toteaa, että pankkitoiminnan rakenteissa tarvitaan pikaisesti merkittäviä muutoksia, jotta kestävä ja yhteiskunnallisesti tasapainoinen talouden elpyminen olisi mahdollista;

J.   ottaa huomioon, että finanssikriisin ja valtionvelkakriisin välinen yhteys on yhä olemassa ja että pankit tahkoavat edelleen valtavia voittoja tavallisten työssäkäyvien ihmisten kustannuksella;

K. ottaa huomioon, että tietyt jäsenvaltiot jättävät edelleen huomioimatta EU:ssa ilmiselvästi vallitsevan makrotalouden epätasapainon, jonka olemassaolon jopa komissio nyt myöntää, ja jatkavat deflaatiota aiheuttavaa palkka- ja työmarkkinapolitiikkaansa, joka on vahingollista kaikkein haavoittuvimmille väestöryhmille Euroopassa; huomauttaa, että erityisesti Saksassa ehdotettu vähimmäispalkka on pelkkää silmänlumetta eikä tuo todellista ratkaisua ongelmaan;

L.  toteaa, että EU:n, EKP:n ja IMF:n (ns. troikka) tarjoamat ratkaisut talouskriisiin ovat olleet niin poliittisesti kuin taloudenkin kannalta vääriä; huomauttaa, että vastoin kaikkia ennusteita taloustilanne heikkenee edelleen ja on synnyttänyt taantuman, köyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen ja työttömyyden laajalle levinneen noidankehän;

M. ottaa huomioon, että EU:n, troikan ja jäsenvaltioiden hallitusten määräämät markkinakuri- ja säästötoimet ovat vakavasti horjuttaneet demokraattisia rakenteita ja myös kansallisten parlamenttien toimintaa; katsoo, että kriisinhallinnasta vastaavat tahot (troikka) ja eurooppalaiset rahoitusmekanismit (kuten Euroopan vakausmekanismi ja Euroopan rahoitusvakausväline) eivät ole demokraattisesti vastuullisia;

N. toteaa, että komission uudet ehdotukset talouspolitiikan uudistusten ennalta tapahtuvasta yhteensovittamisesta ja lähentymis- ja kilpailukykyvälineen käyttöönotosta syventävät uusliberalistista talouspolitiikkaa ja että niiden tavoitteena on entisestään vähentää jäsenvaltioiden toimintavaihtoehtoja, sillä ne supistavat merkittävästi toimille ja vaihtoehtoisille toimintalinjoille jätettyä liikkumavaraa;

O. katsoo, että tuoreessa vuotuisessa kasvuselvityksessä ja siihen liittyvässä varoitusmekanismia koskevassa kertomuksessa määrätään vieläkin vääriä lääkkeitä kyseenalaisten oletusten perusteella;

P.  ottaa huomioon, että ainakin 400 maahanmuuttajaa menehtyi ja monia muita katosi äskettäin traagisissa tapahtumissa Lampedusan edustalla;

Q. toteaa, että Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön mukaan ainakin 20 000 ihmistä on kuollut merellä vuodesta 1993 lähtien, ja huomauttaa jälleen kerran, että on kaikin keinoin pyrittävä pelastamaan vaarassa olevia ihmishenkiä ja että jäsenvaltioiden on noudatettava kansainvälisiä meripelastusvelvoitteitaan;

Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka

1.  vaatii selkeää sitoutumista sellaiseen ulkopolitiikkaan ja sen täytäntöönpanoon, jolla on pelkkä siviiliulottuvuus ja jonka ensisijaisiksi tavoitteiksi olisi otettava köyhyyden poistaminen, kestävä kehitys ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen, asevalvonta, ydinsulkusopimuksen mukainen järjestelmä, ydinaseita ja tavanomaisia aseita koskeva täydellinen aseistariisunta, rauhanomainen konfliktinratkaisu, tasapainoisten taloussuhteiden edistäminen, reilu kauppa sekä maailman luonnonvarojen ja vaurauden oikeudenmukainen jakautuminen, jotta EU:ssa ja maailmassa voidaan taata vakaus ja hyvinvointi;

2.  tuomitsee EU:n jatkuvan militarisoitumisen, sen täydellisen Nato-sidoksen, sotilasliiton muodostamisen ja EU:n tavoitteleman sotilaallisen autonomian, johon se pyrkii lisäämällä investointeja aseisiin ja voimavaroihin ja jonka tarkoituksena on turvata EU:n sekä suurten eurooppalaisten pääkaupunkien ja merkittävien jäsenvaltioiden taloudelliset ja geostrategiset edut ja edistää niiden ekspansionistisia pyrkimyksiä;

3.  pitää valitettavana, että poliittinen tahto edistää siviilitoimiin perustuvaa konfliktinratkaisua puuttuu ja että sen sijaan keskitytään EU:n puolustukseen, väliintuloon, militarisoitumiseen ja tarkkailuun; tuomitsee tältä osin keskittymisen seuraaviin keskeisiin seikkoihin, jotka on toistuvasti otettu esille YTPP:tä käsittelevässä vuotuisessa mietinnössä ja muissa Euroopan parlamentin asiaa koskevissa mietinnöissä:

•    kiristys, joka liittyy siihen väitteeseen, että puolustusmäärärahojen leikkaukset vaarantavat Euroopan turvallisuuden ja että tuolloin kolmannet tahot rajoittaisivat ja valvoisivat sen toimintaa;

•    vaatimus puolustusalan sisämarkkinoiden perustamisesta, puolustusmateriaalialan yhteistyöstä sekä voimavarojen yhdistämisestä ja yhteiskäytöstä, yleinen vaatimus sotilas- ja turvallisuusalan tutkimuksen laajentamisesta erityisesti YTPP-operaatioita varten ja investointien lisääminen sotilaallisia tarkoituksia varten tapahtuvaan siviilialan tutkimukseen erityisesti Horisontti 2020 ‑ohjelmassa;

•    EU:n puolustus- ja sotilasalan lujittaminen, siviili- ja sotilasalan yhteistyön edistäminen sekä Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan (EDTIB) kautta puolustusteollisen keskittymän kehittäminen ja vahvistaminen entisestään;

•    kehitysavun (Euroopan kehitysrahasto) lisääntyvä käyttö turvallisuus- ja YTPP-operaatioiden rahoittamiseksi ja esimerkiksi kauppa- ja kehityspolitiikan alistaminen YTPP:lle;

•    sitova pysyvä rakenteellinen yhteistyö EU:n laajuisen toimitusvarmuusjärjestelmän ja takuun perustana;

•    vaatimus sotilasoperaatioiden EU-rahoituksesta (käynnistysrahastot) ja tarve vahvistaa Athene-järjestelmää;

•    tuki vahvalle Euroopan puolustusvirastolle (EDA) ja EU:n komentokeskukselle, jonka tiedustelutuki on demokraattisen parlamentaarisen tai julkisen valvonnan ulottumattomissa, jotta voidaan keskitetysti kehittää EU:n sotilaspoliittisia voimavaroja ja välineitä;

•    vaatimus taisteluosastojen käytöstä ja vaatimus pysyvistä nopean toiminnan taistelujoukoista, joissa on maa-, ilma-, meri- ja erityisjoukkoja ja joilla on kunnianhimoiset tavoitteet – ja jotka käytännössä tarkoittavat EU:n armeijaa;

4.  vaatii sekä unionin että kansallisten sotilaspuolustusmäärärahojen kohdentamista uudelleen, jotta voidaan täyttää ihmisten sosiaaliset ja taloudelliset tarpeet erityisesti kriisiaikoina, lopettaa säästötoimet, investoida siviilialan teollisuuteen ja kehitystyöhön sekä luoda työpaikkoja;

5.  korostaa, että sotilasalan investoinnit rasittavat pahasti taloutta ja ovat erittäin tehottomia työllistämisen kannalta; vaatii sen vuoksi sekä unionin että kansallisten sotilaspuolustusmäärärahojen kohdentamista uudelleen, jotta voidaan täyttää ihmisten sosiaaliset ja taloudelliset tarpeet erityisesti kriisiaikoina, lopettaa säästötoimet, investoida siviilialan teollisuuteen ja kehitystyöhön sekä luoda työpaikkoja;

Pankkiunioni

6.  vaatii edelleen vahvaa julkista pankkialaa ja myös finanssialan vahvaa julkista valvontaa sekä finanssialan supistamista, jotta se ei enää voisi aiheuttaa uhkaa yhteiskunnalle vaan se lopultakin palvelisi reaalitalouden tarpeita;

7.  tuomitsee jyrkästi joidenkin finanssilaitosten petolliset käytännöt ja vaatii, että jäsenvaltioiden hallitukset velvoittavat pankit toimimaan yleisen edun mukaisesti pikemminkin kuin maksimoimaan osakkeenomistajien pienen ryhmän voitot;

8.  pitää pankkiunionia koskevia ehdotuksia täysin virheellisinä, sillä niillä ei puututa finanssialalla syvään juurtuneisiin ongelmiin; pyytää Eurooppa-neuvostoa perusteellisesti muuttamaan suhtautumistaan finanssialaan;

9.  on erittäin huolestunut EKP:n politiikasta, joka on toistaiseksi palvellut ainoastaan finanssialan ja pääomamarkkinoiden toimijoiden etua tavallisista ihmisistä piittaamatta; pyytää Eurooppa-neuvostoa käymään vakavaa keskustelua EKP:n uudistamisesta siten, että se voisi lopultakin palvella Euroopan kansalaisia finanssimarkkinoiden sijaan;

Talous- ja rahaliiton syventäminen

10. on vakuuttunut, että Euroopan parlamentilla ja kansallisilla parlamenteilla sekä työmarkkinaosapuolilla ja kansalaisyhteiskunnalla olisi oltava keskeinen tehtävä kaikissa talouspoliittisissa päätöksissä;

11. palauttaa mieliin, että velkaantuminen lisääntyi EU:ssa 18 prosentista vuonna 2008 aina 25 prosenttiin vuonna 2012 ja että rikkaat ovat samalla rikastuneet entisestään; tuomitsee EU:n säästöpolitiikan ja vaatii Eurooppa-neuvostoa luopumaan siitä; pitää nykyisiä talouspolitiikan yhteensovittamisen välineitä täysin riittämättöminä kriisin ratkaisemiseen ja jäsenvaltioiden muuttamiseen demokraattisiksi ja osallistaviksi yhteiskunniksi kaikkien kansalaisten hyödyksi;

12. tuomitsee niin kutsuttuun lähentymis- ja kilpailukykyvälineeseen epäsuorasti sisältyvän ja solidaarisuusmekanismiksi naamioidun ”porkkana ja keppi” -logiikan, koska sillä pyritään ainoastaan lahjomaan kansalaiset hyväksymään väärän politiikan toimet, joilla on tarkoitus heikentää työntekijöiden ja sosiaalisia oikeuksia ja jotka entisestään kasvattavat rikkaiden ja köyhien välistä kuilua; torjuu kaikenlaiset sopimusjärjestelyt, joilla jäsenvaltioilta viedään viimeisetkin vaihtoehtoiset ja progressiiviset talouspoliittiset toimintavaihtoehdot;

13. vaatii kumoamaan jäsenvaltioiden ja troikan välillä tehdyt niin kutsutut yhteisymmärryspöytäkirjat sekä kaikki niihin perustuvat toimenpiteet; vaatii myös lakkauttamaan troikan; on vahvasti sitä mieltä, että jäsenvaltioiden on tarkistettava julkista velkaansa ja neuvoteltava se uudelleen;

14. toteaa, että pankkien velkoja ei saa jälleen kerran siirtää kansalaisten harteille, ja katsoo, että julkisilla varoilla ei saa enää pelastaa pankkeja ja että Euroopan vakausmekanismin tulevat toimet on toteutettava täydessä demokraattisessa valvonnassa; korostaa, että niin kutsutut zombipankit on lopetettava, ja katsoo, että julkisen pankin, jolla on täydet mahdollisuudet saada EKP:n jälleenrahoitusta, pitäisi varmistaa reaalitalouden rahoitus;

Talous- ja rahaliiton työllisyys- ja sosiaaliset näkökohdat

15. kehottaa lopettamaan uusliberaalien rakenteellisten työmarkkinauudistusten edistämisen ja laatimaan eurooppalaisen työllisyysstrategian, joka perustuu ”hyvän työn” käsitteeseen ja Kansainvälisen työjärjestön (ILO) laatimaan ihmisarvoisen työn toimintaohjelmaan ja jossa painopisteenä ovat laadukkaiden ja kestävien työpaikkojen luominen, epävarmojen työsuhteiden asteittainen poistaminen, tukien vastikkeellisuutta koskevien ohjelmien kumoaminen, laadun edistäminen työssä, sosiaaliturvan parantaminen, työntekijöiden oikeuksien laajentaminen, työehtosopimuksissa määritellyn työajan lyhentäminen palkkoja alentamatta sekä työ- ja yksityiselämän yhteensovittaminen;

16. katsoo, että rakenteellisilla työmarkkinauudistuksilla olisi luotava osallistavat työmarkkinat, parannettava työn laatua, nostettava koulutustasoa ja lisättävä koulutusohjelmia sekä edistettävä sukupuolten tasa-arvoa ja naisten, maahanmuuttajien, nuorten, ikääntyneiden ja muiden heikossa asemassa olevien ryhmien pääsyä työmarkkinoille;

17. kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita edistämään työajan lyhentämistä kaikilla aloilla työntekijöiden palkkoja alentamatta ja luomaan uusia työpaikkoja, jotta voidaan välttää työmäärän lisäys, ja katsoo, että tätä voitaisiin edesauttaa alentamalla yrityksille maksettavia tukia siirtymäkauden ajan talouskasvun ollessa pysähdyksissä;

18. toteaa, että kaikkien kansalaisten unionia ei voida saavuttaa yksinomaan talous- ja rahaliiton kautta, vaan tarvitaan myös sosiaalinen unioni;

Välimeren erityistyöryhmä

19. panee merkille Välimeren erityistyöryhmän työstä 4. joulukuuta 2013 annetun komission tiedonannon (COM(2013)0869) ja pitää valitettavana, että siinä uudistetaan rajavalvonnan lisäämiseen perustuva toimintapoliittinen malli, joka on synnyttänyt niin kutsutun Euroopan linnakkeen ja johtanut traagisiin tapahtumiin merellä; on erittäin huolestunut, että merellä tapahtuvien kuolemantapausten estämiseksi työryhmä painottaa lähinnä toimien toteuttamista sellaisissa kolmansissa maissa, joiden ihmisoikeustilanne ei täytä kansainvälisiä vaatimuksia; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan EU:n puolesta traagisten kuolemantapausten estämiseksi merellä;

20. pyytää Eurooppa-neuvostoa, jäsenvaltioita ja komissiota pidättymään kaikesta rajavalvontaan, tietojenvaihtoon ja muuttovirtojen hallintaan liittyvästä yhteistyöstä sellaisten kolmansien maiden kanssa, jotka eivät täytä kaikkia ihmisoikeuksia ja pakolaisten oikeuksia koskevia kansainvälisiä velvoitteitaan;

21. pitää myönteisenä, että sisäasioiden tulevana painopistealueena on selvittää suojattua maahantuloa EU:hun koskevia uusia mahdollisuuksia erityisesti humanitaarisen viisumistrategian ja suojeluhakemusten yhteistä käsittelyä koskevan pilottihankkeen yhteydessä; varoittaa kuitenkin, että EU:n ulkopuolella tehtyjen hakemusten käsittelyyn saattaa liittyä riskejä erityisesti suojatakeiden osalta; korostaa, että EU:n solidaarisuutta on tuettava pakolaisia ja turvapaikanhakijoita koskevilla konkreettisilla vastuunjakomekanismeilla;

22. katsoo, että EU:n olisi tarjottava maahanmuuttajille uusia laillisia työskentely- ja opiskelumahdollisuuksia ja annettava heidän etsiä parempaa elämää sekä työskennellä laillisissa ja turvallisissa oloissa; katsoo, että tällaisen toimintatavan avulla maahanmuuttajat voivat antaa myönteisen panoksensa yhteiskuntaan ja samalla vähennetään tuntuvasti ihmissalakuljetuksen ja ihmiskaupan uhrien määrää;

23. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1)

EUVL C 353 E, 3.12.2013, s. 16.

(2)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0448.

(3)

European Global Strategy on ajatushautomolähtöinen prosessi, jonka tarkoituksena on edistää keskustelua Euroopan ulkosuhteiden tulevaisuudesta: ”EU:n maailmanlaajuinen vaikutusvalta määräytyy yhä suuremmassa määrin sen mukaan, mitä toimia se toteuttaa strategisilla lähialueillaan. […] EU:n pitäisi olla valmis myös itsenäisesti toteuttamaan kaikenlaisia siviili- ja sotilasoperaatioita strategisilla lähialueillaan kansainvälisen oikeuden mukaisesti, jos ja kun tämä on tarpeen olennaisten eurooppalaisten etujen turvaamiseksi. Tämä tarkoittaa kykyä käyttää sekä siviili- että sotilasvoimavaroja.” 2013, s. 11–.

(4)

Komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan Catherine Ashtonin puhe Euroopan puolustusviraston (EDA) vuosikonferenssissa Brysselissä 21. maaliskuuta 2013, s. 2 ja 5.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö