PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Eurooppa-neuvoston kokouksen (19.–20. joulukuuta 2013) valmistelusta

9.12.2013 - (2626(RSP))

neuvoston ja komission julkilausumien johdosta
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Sven Giegold, Daniel Cohn-Bendit Verts/ALE-ryhmän puolesta

B7‑0566/2013

Euroopan parlamentin päätöslauselma Eurooppa-neuvoston kokouksen (19.‑20. joulukuuta 2013) valmistelusta

(2626(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2013 unionin demokraattisen kehityksen vahvistamisesta[1], 23. toukokuuta 2013 talous- ja rahaliittoa koskevista tulevista lainsäädäntöehdotuksista: vastaus komission tiedonantoihin[2] ja 21.marraskuuta 2013 komission tiedonannosta ”Talous- ja rahaliitolle vahvempi sosiaalinen ulottuvuus[3] antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A. ottaa huomioon, että EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot ovat pyrkineet päättäväisesti palauttamaan talouden uskottavuuden ja rahoitusvakauden erityisesti hyväksymällä ja toteuttamalla rakenneuudistuksia ja ottamalla käyttöön uuden talouden ohjausjärjestelmän; katsoo, että edellä mainitut pyrkimykset on toteutettava siten, että perustetaan todellinen pankkiunioni;

B.  katsoo, että kilpailukyvyn, kestävyyden ja työpaikkojen luomisen edistäminen edellyttää talouspolitiikan yhteensovittamisen tehostamista;

C. katsoo, että “yhteisön menetelmä” on asianmukainen lähestymistapa EU:n ja se valuutan haasteisiin vastaamisessa;

D. katsoo, että kaikkien päätösten on perustuttava parlamentaariseen valvontaan ja vastuullisuuteen kaikilla päätöksenteon tasoilla;

E.  katsoo, että EU:n lainsäädännön täydellinen kunnioittaminen ja perusteellinen soveltaminen ovat perustekijöitä mainittujen toimien toteuttamisen yhteydessä;

1.  muistuttaa Eurooppa-neuvostoa poliittisesta sitoutumisesta, jonka mukaisesti yhteisestä kriisinratkaisumekanismista olisi sovittava ennen nykyisen vaalikauden päättymistä; kehottaa Eurooppa-neuvostoa toistamaan neuvostolle esittämänsä vaatimuksen, jonka mukaisesti talletussuojadirektiiviä ja elvytys- ja kriisinratkaisukehystä koskevat neuvottelut on saatettava päätökseen vuoden 2013 loppuun mennessä;

Talous- ja rahaliiton syventäminen

2.  kehottaa Eurooppa-neuvostoa osoittamaan poliittista tahtoa lainsäädännön valmistelussa perussopimusten pohjalta sekä tehostamaan talouspolitiikan yhteensovittamista; edellyttää, että parlamentti ja muut EU:n toimielimet sopivat talouspolitiikan yhteensovittamisen tehostamisen olennaisista piirteistä ennen nykyisen vaalikauden päättymistä;

3.  pyytää, että mainitun talouspolitiikan yhteensovittamisen tehostamisen perustalta hyväksytään lähentymistä koskevat suuntaviivat tavallista lainsäädäntömenettelyä noudattaen siten, että määräajaksi säädetään kiireellisempiä uudistustoimia koskevat määrältään rajoitetut tavoitteet;

4.  toistaa pyyntönsä, jonka mukaan jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kansallisista uudistusohjelmista, jotka olisi hyväksyttävä lähentymistä koskevien suuntaviivojen mukaisesti ja jotka komission olisi vahvistettava, olisi keskusteltava kansallisessa parlamentissa, ja että ne olisi vahvistettava kansallisessa parlamentissa; pitää edellä mainittua olennaisen tärkeänä, jotta voidaan vahvistaa koko prosessiin sitoutumista ja koko prosessin demokraattista valvontaa;

5.  pitää tarkoituksenmukaisena, että jäsenvaltiot sitoutuvat täysimääräisesti panemaan täytäntöön kansalliset uudistusohjelmansa sellaisina kuin ne on vahvistettu; ehdottaa tämän perusteella, että jäsenvaltiot voisivat sitoutua lähentymistä koskevaan kumppanuuteen EU:n toimielinten kanssa, johon liittyisi mahdollisuus uudistustoimien ehdolliseen rahoitukseen;

6.  muistuttaa, että tehokkaamman taloudellisen yhteistyön olisi kuljettava käsi kädessä kannustimeen perustuvan mekanismin kanssa; katsoo, että mahdollisen lisärahoituksen tai mahdollisten lisävälineiden, kuten solidaarisuusmekanismin, on oltava erottamaton osa EU:n talousarviota mutta sovitun monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien ulkopuolella;

7.  muistuttaa, että sopimus talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta (vakaussopimus) on määrä liittää osaksi unionin oikeutta viimeistään 1. tammikuuta 2018 sen täytäntöönpanosta saatujen kokemusten arvioinnin perusteella, kuten vakaussopimuksen 16 artiklassa määrätään;

8.  muistuttaa peruskannastaan, jonka mukaan lujitettu EMU ei saisi jakaa EU:ta vaan sillä olisi päinvastoin syvennettävä integraatiota ja vahvistettava ohjausta ja että sen olisi oltava avoin kaikille euroalueen ulkopuolisille jäsenvaltioille vapaaehtoisuuden pohjalta;

9.  kehottaa Eurooppa-neuvostoa noudattamaan täysimääräisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 15 artiklan 1 kohtaa;

Puolustuspolitiikka

10. toteaa, että EU:n tavoitteena on perussopimusten mukaan edistää rauhaa, omia arvojaan ja kansojensa hyvinvointia (SEU:n 3 artikla) ja että se toiminnassaan kansainvälisellä tasolla pyrkii edistämään ja vahvistamaan demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia sekä estämään konfliktit ja lujittamaan kansainvälistä turvallisuutta noudattaen Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan päämääriä ja periaatteita sekä Helsingin päätösasiakirjan periaatteita ja Pariisin peruskirjan tavoitteita; on vakuuttunut siitä, että YTPP palvelee näitä päämääriä; muistuttaa, että SEU:n 42 artiklan 1 kohdan ja 43 artiklan mukaisesti YTPP:n tehtäviä ovat yhteiset aseistariisuntatehtävät, humanitaariset ja pelastustehtävät, neuvonta ja tuki sotilasasioissa, konfliktien ehkäisy ja rauhan turvaaminen sekä taistelujoukkojen kriisinhallintatehtävät, rauhan palauttaminen ja konfliktin jälkeinen vakauttaminen mukaan luettuina;

11. muistuttaa jäsenvaltioita, komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa, komissiota ja Euroopan puolustusvirastoa, että siitä huolimatta, että kylmä sota päättyi yli 20 vuotta sitten ja että jäsenvaltioilla on ollut käytössään suhteelliset suuret puolustusmäärärahat, jäsenvaltiot eivät ole pystyneet saavuttamaan Helsingissä asetettuja yleistavoitteita; pitää näin ollen kyseenalaisena väitettä, jonka mukaan kansallisten puolustusmäärärahojen vähentäminen johtaa automaattisesti puutteisiin YTPP:n voimavaroissa ja että kansallisten puolustusmäärärahojen leikkaamisen seurauksena valmiuksien kehittämistä on rahoitettava EU:n talousarviosta;

12. muistuttaa, että EU:n talousarvion avaaminen puolustustutkimukselle tai sotilaallisten tarvikkeiden ja teknologioiden hankinnoille on strateginen virhe, sillä uuden rahan myöntäminen vain pitkittäisi nykyisiä rakenteellisia ongelmia, kuten tehottomuutta, päällekkäisyyksiä, hajanaisuutta, korruptiota ja hyödyttömien sotilastarvikkeiden ja -teknologioiden hankintoja; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita ja komissiota pidättymään YUTP-tutkimuksen valmistelutoimien käynnistämisestä;

13. korostaa, että onnistuneet sotilaalliset operaatiot edellyttävät selkeää johtoa ja valvontaa; vaatii pysyvän sotilasalan suunnittelu- ja toteutusvoimavaran perustamista; pitää valitettavana, että tässä asiassa ei ole edistytty ja että jotkut jäsenvaltiot vastustavat tätä voimakkaasti; kehottaa Eurooppa-neuvostoa pyytämään, että varapuheenjohtaja/korkea edustaja esittää Lissabonin sopimuksen määräysten täydellistä täytäntöönpanoa koskevia ehdotuksia erityisesti käynnistysrahaston (SEU:n 41 artiklan 3 kohta) osalta, minkä myötä varhaiset ja asianmukaiset EU:n toimet ovat vähemmän riippuvaisia yksittäisistä jäsenvaltioista;

14. kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan merkittävästi YTPP:n tehokkuuden kannalta tärkeiden puolustustoimiensa tehostamista ja koordinointia; kehottaa jäsenvaltioita toimimaan kunnianhimoisemmin voimavarojen yhdistämisen ja yhteiskäytön suhteen;

15. kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan komission tiedonannossa “Kohti kilpailukykyisempää ja tehokkaampaa puolustus- ja turvallisuusalaa” (COM(2013)0542) ehdotetun ”puolustuspaketin” täytäntöönpanoa ja edistämään yhteistyössä vastikevaatimusten (vastaostojen) asteittaista käytöstä poistamista; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään puolustushankintadirektiivin (2009/81/EY) tulevaa tarkistamista puuttumalla myös hallitusten välisiin kauppoihin;

16. pitää kyseenalaisena keskikorkeudella lentäviä pitkän toiminta-ajan etäohjattavia ilma-aluksia (tiedustelulennokkeja) koskevan järjestelmän nykyisen ja lähitulevaisuudessa tapahtuvan käytön valmistelua koskevan käyttäjäyhteisön perustamista vuosina 2020–2025; kehottaa jäsenvaltioita pidättymästä tiedustelulennokkeja koskevan EU:n tason yhteistyön tehostamisesta; pitää valitettavana myös sitä, että EU:n tasolla ei käydä keskusteluja EU:n vaatimuksista, joilla olisi ohjattava aseistettujen ja aseistamattomien tiedustelulennokkien kehittämistä, hankintaa, käyttöä ja vientiä koskevaa tutkimusta; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan tiedustelulennokkien käytön oikeusperustan, toimintavastuun, kohdentamiskriteerien, vaikutusten, väitettyjä rikkomuksia koskevien tietojen, tutkimusten ja syytteeseen asettamisen julkistamisen sekä varmistamaan, että edellä mainittuja tilastotietoja ja menetelmiä koskevia perustietoja ei pimitetä kansallisiin turvallisuusnäkökohtiin vetoamalla;

17. kehottaa valtion- ja hallitusten päämiehiä Euroopan puolustuksen strategisen merkityksen ja unionin kohtaamien haasteiden laajuuden huomioon ottaen arvioimaan uudelleen joulukuussa 2015 komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan antaman täytäntöönpanokertomuksen perusteella joulukuussa 2013 annettujen neuvoston päätelmien täytäntöönpanon edistymistä;

°

°    °

18. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle ja komissiolle.

• [1]  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0269.
• [2]  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0222.
• [3]  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0515.