PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS asunnottomuutta koskevasta EU:n strategiasta
8.1.2014 - (2013/2994(RSP))
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Niccolò Rinaldi, Marielle de Sarnez ALDE-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0008/2014
B7‑0009/2014
Euroopan parlamentin päätöslauselma asunnottomuutta koskevasta EU:n strategiasta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 2 ja 3 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 9 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan neuvoston uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja erityisesti sen 31 kohdan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 34 artiklan,
– ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2008 päivätyn kirjallisen kannanottonsa kodittomuuden poistamiseen[1],
– ottaa huomioon 14. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman asunnottomuutta koskevasta EU:n strategiasta[2],
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että asunnottomuudesta on tullut EU:n köyhyyspolitiikan selvä prioriteetti Eurooppa 2020 -strategian ja EU:n sosiaalisia investointeja koskevan paketin yhteydessä;
B. toteaa, että asunnottomuus on yhä kaikkien jäsenvaltioiden väestöä koskettava ongelma, joka loukkaa ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia tavalla, jota ei voida hyväksyä;
C. toteaa, että asunnottomuus on köyhyyden ja huono-osaisuuden äärimmäisin muoto ja on viime vuosina lisääntynyt käytännöllisesti katsoen kaikissa jäsenvaltioissa;
D. ottaa huomioon, että asunnottomuus on lisääntynyt ennennäkemättömällä tavalla talous- ja rahoituskriisin pahimmin koettelemissa jäsenvaltioissa;
E. ottaa huomioon, että parlamentti hyväksyi 14. syyskuuta 2011 suurella enemmistöllä päätöslauselman, jossa kehotettiin laatimaan yhtenäinen EU:n strategia, jota tuettaisiin kansallisilla ja alueellisilla strategioilla ja jonka pitkän aikavälin tavoitteena olisi asunnottomuuden poistaminen;
F. ottaa huomioon, että 1. maaliskuuta 2013 Leuvenissa pidetyssä asunnottomuutta käsittelevässä pyöreän pöydän ministerikokouksessa hyväksyttiin kuusi periaatetta puheenjohtajavaltio Irlannin aloitteesta;
G. ottaa huomioon, että useat EU:n elimet, kuten työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvosto (EPSCO), alueiden komitea, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ja parlamentti ovat pyytäneet komissiota laatimaan asunnottomuutta koskevan EU:n strategian tai jotakin vastaavaa;
H. panee merkille, että asunnottomuutta koskevien toimien koordinointi EU:n tasolla sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevaa avointa koordinointimenetelmää ja Eurooppa 2020 -strategiaa soveltaen on tuonut lisäarvoa viime vuosikymmenen kansallisille, alueellisille ja paikallisille toimille ja että tätä toimintaa on syytä kehittää edelleen entistä strategisempaa ja pidemmälle suuntautuvaa toimintamallia noudattaen;
I. toteaa, että asunnottomuus on luonteeltaan monitahoinen ongelma, joten sen poistaminen edellyttää monitahoisia toimenpiteitä;
J. toteaa olevan yhä enemmän näyttöä siitä, että asuntojen saatavuutta korostavat toimintamallit ovat kaikkein tehokkaimpia asunnottomuuden torjunnassa;
K. toteaa, että Eurooppa 2020 -strategia ja sen yleistavoite vähentää köyhyysuhan alla elävien ja sosiaalisesti syrjäytyneiden määrää vähintään 20 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä ja jonka avulla olisi myös pyrittävä asunnottomuuden vähentämiseen, edellyttää jäsenvaltioilta ja EU:lta yhä uusia toimia;
L. ottaa huomioon, että köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaista foorumia koskeva lippulaiva-aloite on keskeinen osa Eurooppa 2020 -strategiaa ja sisältää monia asunnottomuuteen liittyviä toimia, joita ei ole vielä toteutettu;
M. ottaa huomioon, että talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä on kiinnitetty yhä enemmän huomiota asunnottomuuteen ja että useat jäsenvaltiot sisällyttivät asunnottomuuden köyhyyden torjunnan prioriteetteihin vuosien 2012 ja 2013 kansallisissa uudistusohjelmissaan;
N. toteaa, että EU:n nykyinen toimintakehys ja ruohonjuuritason sosiaalinen todellisuus viitoittavat tietä entistä tehokkaammille ja kunnianhimoisemmille EU:n tason toimille asunnottomuuden torjumiseksi;
O. ottaa huomioon, että asunnottomuutta käsitellyt joulukuussa 2010 järjestetty eurooppalainen konsensuskonferenssi tarjoaa vankan pohjan EU:n entistä kunnianhimoisemmille toimille asunnottomuuden torjumiseksi;
P. toteaa, että päävastuu asunnottomuuden torjunnasta on jäsenvaltioilla ja etenkin alue- ja paikallisviranomaisilla ja että EU:n strategia täydentää niiden toimia;
Q. toteaa, että komission on nykyisen toimivaltansa puitteissa mahdollista omaksua näkyvämpi rooli ja noudattaa samalla kuitenkin toissijaisuusperiaatetta;
R. toteaa, että työllisyysasioiden pääosastolla on parhaat mahdollisuudet toimia asunnottomuutta koskevissa asioissa, mutta myös useiden muiden pääosastojen olisi käsiteltävä asunnottomuutta omalle vastuulleen kuuluvissa asioissa;
S. ottaa huomioon, että yhä useammalla jäsenvaltiolla on kokonaisvaltainen asunnottomuusstrategia, ja toteaa, että eurooppalainen yhteistyö voisi olla niille hyödyksi niiden kehittäessä toimintapolitiikkaansa edelleen;
T. ottaa huomioon, että viranomaiset ovat joissakin EU-jäsenvaltioissa toteuttaneet toimenpiteitä, joilla asunnottomuudesta tehdään rangaistavaa tai se kriminalisoidaan ja jotka loukkaavat asunnottomien perusoikeuksia;
U. toteaa, että asunnottomuuden kriminalisointi ei kuulu demokraattiseen moderniin yhteiskuntaan ja että se vaikeuttaa jo valmiiksi sosiaalisesti syrjäytyneiden ja köyhien ihmisten asemaa entisestään;
1. kehottaa komissiota laatimaan mitä pikimmin asunnottomuutta koskevasta EU:n strategiasta 14. syyskuuta 2011 annetussa parlamentin päätöslauselmassa ja muilta EU:n toimielimiltä ja elimiltä saaduissa ehdotuksissa hahmotellun kaltaisen asunnottomuutta koskevan EU:n strategian;
2. katsoo, että asunnottomuutta koskevassa EU:n strategiassa olisi noudatettava täysin Lissabonin sopimusta, jonka mukaan kansallisilla, alueellisilla ja paikallisilla viranomaisilla on ”keskeinen asema ja laaja harkintavalta tarjota, tilata ja järjestää yleistä taloudellista etua koskevia palveluja siten, että ne vastaavat mahdollisimman hyvin käyttäjien tarpeita”; toteaa, että vastuu asunnottomuuden torjunnasta kuuluu jäsenvaltioille ja että asunnottomuutta koskevalla EU:n strategialla olisi siis mahdollisimman tehokkaasti tuettava jäsenvaltioita tämän vastuun ottamisessa, täysin kuitenkin toissijaisuusperiaatteen mukaisesti;
3. kehottaa komissiota perustamaan korkean tason asiantuntijaryhmän, joka tukee komissiota asunnottomuutta koskevan EU:n strategian valmistelussa ja kehittämisessä;
4. kehottaa komissiota kiinnittämään asianmukaista huomiota maakohtaisissa suosituksissa esitettyihin asunnottomuutta koskeviin viittauksiin, kun on kyse jäsenvaltioista, joissa on tärkeää saada ripeästi aikaan tuloksia asunnottomuuden torjunnassa; kehottaa jäsenvaltioita edelleen tehostamaan toimiaan asunnottomuuden sisällyttämiseksi niiden kansallisiin uudistusohjelmiin;
5. kehottaa komissiota käyttämään työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevaa eurooppalaista ohjelmaa (EASI) tutkimusta ja kansainvälisiä vaihtoja koskevan EU:n strategian pääasiallisena rahoituslähteenä sekä kehittämään edelleen yhteistyötä FEANTSA:n (European Federation of National Organisations working with the Homeless) ja HABITACT:in (European exchange forum on local homelessness strategies) kaltaisten tärkeimpien eurooppalaisten kumppaneiden kanssa;
6. kehottaa komissiota ottamaan asunnottomuuden huomioon kaikilla asiaankuuluvilla EU:n politiikan aloilla ja kannustaa komissiota ottamaan eri pääosastot mukaan työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston johdolla toteutettavaan asunnottomuutta koskevan EU:n strategian laatimiseen ja täytäntöönpanoon;
7. kehottaa komissiota keskittymään seuraaviin ensisijaisiin aiheisiin asunnottomuutta koskevassa EU:n strategiassa:
• asuntojen saatavuuteen perustuvat toimintamallit asunnottomuuden torjunnassa
• vapaan liikkuvuuden ja asunnottomuuden välinen yhteys
• asunnottomille tarkoitettujen palvelujen laatu
• asunnottomuuden ennaltaehkäisy
• nuorten asunnottomuus
8. kehottaa komissiota ja neuvostoa harkitsemaan sellaisen takuun käyttöönottoa, jolla varmistetaan, ettei Euroopan unionissa kukaan joudu asumaan kadulla sen vuoksi, että hänen tarvitsemansa (hätä)palvelut puuttuvat; katsoo, että kyseisen takuun mallina voisi olla nuorisotakuu, joka perustuu neuvoston suositukseen, ja se voisi käyttää samaa hallintarakennetta;
9. muistuttaa asunnottomuudesta 14. syyskuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa esitettyihin asunnottomuutta koskevan EU:n strategian tärkeimpiin näkökohtiin ja haluaa korostaa etenkin seuraavia seikkoja:
• säännöllinen unionin tason seuranta jäsenvaltioiden edistymisestä asunnottomuuteen liittyvissä asioissa
• EU:n asunnottomuusindikaattori
• asunnottomuuteen liittyvän toimintapolitiikan ja asunnottomille tarjottavien palvelujen tutkiminen ja niitä koskevan tietämyksen lisääminen, myös kustannustehokkuusanalyysit
• asunnottomuutta koskevaan toimintapolitiikkaan ja asunnottomille tarjottaviin palveluihin liittyvä sosiaalinen innovointi, mukaan luettuna testaus ja toiminnan laajentaminen
• yhteys EU:n rahastoihin, erityisesti Euroopan sosiaalirahastoon, Euroopan aluekehitysrahastoon ja vähävaraisimmille suunnattuun eurooppalaisen avun rahastoon;
10. kehottaa jäsenvaltioita ja EU:n puheenjohtajavaltiota järjestämään säännöllisesti asunnottomuutta koskevista asioista vastuussa olevien EU-ministereiden pyöreän pöydän keskusteluja, jotka Irlanti aloitti puheenjohtajakaudellaan maaliskuussa 2013; kehottaa komissiota antamaan käytännön tukea ja rahoitustukea tälle kokoukselle;
11. kehottaa jäsenvaltioita laatimaan asunnottomuutta koskevia kattavia strategioita, joissa korostetaan asuntojen saatavuutta ja joissa keskitytään voimakkaasti ennaltaehkäisyyn sekä otetaan huomioon ohjeet, joita on annettu komission tiedonannossa kasvua ja yhteenkuuluvuutta tukevista sosiaalisista investoinneista ja komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa ”Confronting Homelessness in Europe”;
12. kehottaa EU:n perusoikeusvirastoa tarkastelemaan enemmän äärimmäisen köyhyyden vaikutuksia mahdollisuuksiin käyttää perusoikeuksia, sillä oikeudesta asuntoon ja sen toteutumisesta riippuu ratkaisevasti monien muiden oikeuksien toteutuminen, mukaan lukien useat poliittiset ja sosiaaliset oikeudet; ehdottaa, että Euroopan perusoikeusvirasto alkaisi käsitellä asunnottomuuden kriminalisointia ihmisoikeusrikkomuksena;
13. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, alueiden komitealle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, sosiaalisen suojelun komitealle ja Euroopan neuvostolle.