Päätöslauselmaesitys - B7-0021/2014Päätöslauselmaesitys
B7-0021/2014

    PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Etelä-Sudanin tilanteesta

    13.1.2014 - (2014/2512(RSP))

    komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta
    työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti

    Charles Tannock, Ryszard Antoni Legutko, Ryszard Czarnecki ECR-ryhmän puolesta

    Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0018/2014

    Menettely : 2014/2512(RSP)
    Elinkaari istunnossa
    Asiakirjan elinkaari :  
    B7-0021/2014
    Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
    B7-0021/2014
    Keskustelut :
    Hyväksytyt tekstit :

    B7‑0021/2014

    Euroopan parlamentin päätöslauselma Etelä-Sudanin tilanteesta

    (2014/2512(RSP))

    Euroopan parlamentti, joka

    –   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Etelä-Sudanista,

    –   ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tiedottajan 24. joulukuuta 2013 sekä 2. tammikuuta 2014 antamat julkilausumat Etelä-Sudanin tilanteesta,

    –   ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun 24. joulukuuta 2013 antaman julkilausuman, jossa hän kehotti Etelä-Sudanin johtoa hillitsemään siviiliväestöön kohdistuvaa hälyttävää väkivaltaa,

    –   ottaa huomioon YK:n pääsihteerin 18. joulukuuta 2013 antaman julkilausuman,

    –   ottaa huomioon 7. tammikuuta 2014 annetun humanitaarisen avun koordinointitoimiston raportin nro 8 Etelä-Sudanin kriisistä,

    –   ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

    –   ottaa huomioon tarkistetun Cotonoun sopimuksen,

    –   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

    A. toteaa, että vuosikausia Sudanin pohjoisosan kanssa jatkuneen sisällissodan seurauksena ja tammikuussa 2011 järjestetyn kansanäänestyksen jälkeen Etelä-Sudanin tasavalta erosi pohjoisesta ja siitä tuli itsenäinen kansallisvaltio 9. heinäkuuta 2011;

    B.  toteaa, että Etelä-Sudan on maailman nuorin kansakunta, joka sijaitsee Keski-Afrikassa ja jolla on yhteisiä rajoja kuuden maan kanssa, ja että sen rikkautena on öljy, mutta vuosikymmeniä kestäneen sisällissodan jälkeen maa on myös yksi vähiten kehittyneimpiä alueita;

    C. toteaa, että itsenäistymisen jälkeen Etelä-Sudania ovat repineet voimakkaat alueiden väliset taistelut Jonglein osavaltiossa ja että Sudanin vastaisella rajalla on jatkuvasti ollut selkkauksia;

    D. toteaa, että Etelä-Sudanin hallitus on alkanut kehittää oikeudellisia ja institutionaalisia rakenteitaan mutta ei vielä ole ratifioinut tärkeimpiä ihmisoikeussopimuksia;

    E.  toteaa, että vallassa olevan Sudanin kansan vapautusliikkeen sisällä alkoi näkyä epäsovun merkkejä, kun etniseen dinka-ryhmään (maan suurin ryhmä) kuuluva presidentti Salva Kiir syytti entiselle varapresidentille Riek Macharille uskollisia sotilaita vallankaappauksen yrittämisestä, minkä Machar kiistää;

    F.  toteaa, että selkkaukset alkoivat 15. joulukuuta 2013 pääkaupungissa Jubassa ja että ne levisivät muutaman päivän kuluessa muualle maahan;

    G. toteaa, että yli tuhannen ihmisen arvioidaan kuolleen Etelä-Sudanin selkkauksissa;

    H. toteaa, että huolimatta 18. joulukuuta 2013 päivätyistä raporteista, joiden mukaan turvallisuus on parantunut, siviilien turvallisuus on edelleen huolenaihe ja että on esitetty todisteita suuren mittakaavan laittomista teloituksista, ihmisten ottamisesta kohteeksi heidän etnisen alkuperänsä vuoksi sekä mielivaltaisista pidätyksistä;

    I.   toteaa, että noin 200 000 ihmistä on joutunut siirtymään maan sisällä Etelä-Sudanin nykyisen kriisin johdosta 15. joulukuuta 2013 jälkeen ja että noin 60 000 ihmistä on YK:n tukikohdissa eri puolilla maata;

    1.  toteaa, että sekä Sudan että Etelä-Sudan ovat riippuvaisia öljytuloista, jotka kattavat 98 prosenttia Etelä-Sudanin talousarviosta, ja että osapuolet kiistelevät siitä, kuinka entisen yhtenäisen valtion öljyn tuottama vauraus jaetaan tasapuolisesti;

    2.  toteaa, että tiedotusvälineet kertoivat 10. tammikuuta 2014, että Etelä-Sudanin armeija väittää valloittaneensa Bentiun takaisin kapinallisilta ja ottaneensa hallintaansa tämän öljyrikkaan alueen, jolla tuotanto on ollut pysähdyksissä taistelujen takia tammikuun alusta alkaen;

    3.  painottaa, että Itä-Afrikan sovitteluyritysten seurauksena nämä kaksi osapuolta ovat tavanneet Addis Abebassa Etiopiassa tulitaukoneuvotteluissa, mikä on ensimmäinen askel kohti konfliktin ratkaisua;

    4.  toteaa, että humanitaarisen avun perille pääsy on edelleen vaikeaa jatkuvien vihollisuuksien vuoksi;

    5.  on huolestunut siitä, että elintarvikkeiden saanti voidaan taata vain YK:n tukikohdissa eri puolilla maata suojassa oleville ihmisille;

    6.  korostaa, että väkivalta ja ihmisten siirtymään joutuminen ovat johtaneet toimeentulon ja erityisesti ravinnonlähteiden menettämiseen;

    7.  pitää valitettavana, että vuoden 2011 itsenäisyysliikkeestä kummunnut optimismi on kadonnut Etelä-Sudanin monien eri etnisten ryhmittymien välisissä taisteluissa, minkä vuoksi Etelä-Sudan ei voi luoda kestäviä demokraattisia rakenteita, joista kaikki sen kansalaiset hyötyisivät;

    8.  on erittäin huolestunut siitä, että elleivät kilpailevat ryhmittymät kykene muodostamaan aitoa kansallista identiteettiä, joka asettaa kansalliset intressit etusijalle, Etelä-Sudanin tulevaisuus näyttää epävarmalta;

    9.  on huolestunut laajalle levinneestä korruptiosta Etelä-Sudanin yhteiskunnassa, mukaan luettuina alueellinen ja etniseen alkuperään perustuva syrjintä; on huolestunut myös siitä, että tällainen korruptio vahingoittaa vapaan ja oikeudenmukaisen demokratian, vakauden ja taloudellisen kasvun näkymiä;

    10. toteaa, että muutama ulkomaisen avun järjestö on jo vetäytynyt Etelä-Sudanista ja että jäljellä olevien on vaikea täyttää maan sisällä siirtymään joutuneiden siviilien tarpeet; toteaa myös, että nämä avustusjärjestöt eivät edelleenkään pääse monille alueille, joilla uskotaan kymmenien tuhansien ihmisten yhä odottavan tai etsivän apua;

    11. suhtautuu myönteisesti siihen, että YK on myöntänyt 15 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria hätäapurahastostaan Etelä-Sudanissa välittömästi toteutettaviin humanitaarisiin toimiin; panee kuitenkin merkille, että saavutetusta edistyksestä huolimatta voi kestää jopa kahdeksan viikkoa, ennen kuin kaikki luvatut 5 500 YK:n rauhanturvaajaa ja tarvittavat varusteet saadaan maahan;

    12. katsoo, että tämän konfliktin juuret ovat paljon syvemmällä ja että ratkaisuun voidaan päästä vain näiden kahden osapuolen välisellä suoralla vuoropuhelulla ja kaikenkattavalla sovinnolla;

    13. uskoo vahvasti, että vaikka poliittinen ratkaisu taistelevien osapuolten välillä on olennaisen tärkeää pitkällä aikavälillä, nykyinen turvallisuustilanne on kriittinen etenkin tuhansille maan sisällä siirtymään joutuneille siviileille, jotka ovat pyytäneet suojelua YK:lta, ja katsoo, että myös tätä asiaa on käsiteltävä;

    14. vaatii kaikkia osapuolia sallimaan, että kaikille avun tarpeessa oleville, etenkin kymmenille tuhansille eteläsudanilaisille miehille, naisille ja lapsille – näiden väkivaltaisuuksien todellisille uhreille – voidaan antaa humanitaarista apua välittömästi ja varauksetta;

    15. kehottaa kaikkia alueellisia vallankäyttäjiä toimimaan yhteistyössä rauhanomaisen ja kestävän poliittisen ratkaisun löytämiseksi meneillään olevaan konfliktiin;

    16. kehottaa poliittisia päättäjiä asettamaan oman edun tavoittelunsa syrjään ja huolehtimaan kaikkien Etelä-Sudanin ihmisten johtamisesta;

    17. vaatii välitöntä tulitaukoa, kaikenlaisten siviiliväestöön kohdistuvien väkivaltaisuuksien lopettamista sekä sitä, että ihmisoikeusloukkauksista vastuussa olevat saatetaan tilille teoistaan;

    18. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle Catherine Ashtonille, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n pääsihteerille, Afrikan unionin toimielimille, Sudanin hallitukselle, Sudanin presidentille, AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle ja jäsenvaltioille.