PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS vapaata liikkuvuutta koskevan perusoikeuden kunnioittamisesta EU:ssa
13.1.2014 - (2013/2960(RSP))
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Manfred Weber, Marian-Jean Marinescu, Véronique Mathieu Houillon, Csaba Őry, Jacek Protasiewicz, Wim van de Camp, Arkadiusz Tomasz Bratkowski, Jan Kozłowski, Danuta Jazłowiecka, Ivo Belet, Edit Bauer, Traian Ungureanu, Andrey Kovatchev, Elena Băsescu, Marco Scurria, Salvatore Iacolino, Joanna Katarzyna Skrzydlewska, Elmar Brok PPE-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0016/2014
B7‑0025/2014
Euroopan parlamentin päätöslauselma vapaata liikkuvuutta koskevan perusoikeuden kunnioittamisesta EU:ssa
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 21, 45, 47 ja 151 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 15, 21, 29, 34 ja 45 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY[1] 7 artiklan,
– ottaa huomioon vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 492/2011[2],
– ottaa huomioon komission 25. marraskuuta 2013 antaman tiedonannon ”EU:n kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä vapaa liikkuvuus: viisi merkityksellistä toimenpidettä” (COM(2013)0837),
– ottaa huomioon komission 13. heinäkuuta 2010 antaman tiedonannon ”Työntekijöiden vapaan liikkuvuuden vahvistaminen: oikeudet ja tärkeimmät kehitysaskelet” (COM(2010)0373),
– ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan Viviane Redingin sisäasioiden neuvostolle 5. joulukuuta 2013 vapaasta liikkuvuudesta antaman lausunnon,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että vapaa liikkuvuus on yksi unionin neljästä perusvapaudesta;
B. ottaa huomioon, että on osoitettu, että monissa jäsenvaltioissa unionin laillisesti liikkuvien työntekijöiden nettopanos isäntämaan sosiaaliturvajärjestelmään vastaa kansallisten työtekijöiden panosta;
C. ottaa huomioon, että unionin liikkuvien työntekijöiden vapaan liikkuvuuden tuoma hyöty isäntämaan kehitykselle on näkyvissä kaikkialla Euroopassa, erityisesti terveydenhuollon, maatalouden ja rakennustoiminnan aloilla;
D. ottaa huomioon, että kaikki jäsenvaltiot voivat vapaasti päättää, mitä sosiaalietuuksia myöntävät ja millä ehdoilla; ottaa huomioon, että sosiaaliturvan koordinointia koskevat unionin säännöt eivät salli sosiaalietuuksien rajoittamista kun on kyse unionin kansalaisista, jotka ovat työntekijöitä tai heidän suoria perheenjäseniään tai joiden vakituinen asuinpaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa;
E. katsoo, että yhteiskuntiemme viimeaikaiset muutokset, joilla on reagoitu erityisesti elinkeinoelämän muutoksiin, globalisaatioon, uusiin työnteon malleihin, väestörakenteen muuttumiseen ja liikennemuotojen kehitykseen, edellyttävät työntekijöiden entistä suurempaa liikkuvuutta;
F. ottaa huomioon, että työntekijöiden vapaa liikkuvuus on sekä EU:lle että jäsenvaltioille myönteinen sosiaalis-taloudellinen esimerkki, sillä se tukee EU:n yhdentymistä, taloudellista kehitystä, sosiaalista yhteenkuuluvuutta, henkilöiden ammattitaidon kehittämistä, ehkäisee talouskriisin kielteisiä vaikutuksia ja luo vahvemman taloudellisen mahdin, joka on valmis globaalin muutoksen haasteisiin;
G. ottaa huomioon, että 1. tammikuuta 2014 lakkautettiin siirtymäjärjestelyt, jotka ovat rajoittaneet bulgarialaisten ja romanialaisten työntekijöiden oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen;
H. ottaa huomioon, että Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri David Cameron esitti äskettäin populistisia lausumia, jotka heikentävät oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen;
1. kehottaa jäsenvaltioita täyttämään perussopimuksista aiheutuvat velvoitteensa, jotka liittyvät vapaata liikkuvuutta koskeviin määräyksiin;
2. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että yhdenvertaisen kohtelun periaatteet ja vapaata liikkuvuutta koskeva perusoikeus toteutuvat unionin kaikissa jäsenvaltioissa;
3. kehottaa jäsenvaltioita pidättymään kaikista toimista, jotka saattavat heikentää oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen, joka perustuu unionin keskeiseen lainsäädäntöön;
4. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että työlainsäädäntöä noudatetaan tiukasti, jotta voidaan taata unionin kaikkien työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu ja yritysten välinen reilu kilpailu;
5. muistuttaa, että työntekijöiden vapaa liikkuvuus antaa kaikille unionin kansalaisille asuinpaikasta riippumattoman oikeuden liikkua vapaasti toisessa jäsenvaltiossa työskentelyn ja/tai siihen liittyvän asumisen tarkoituksissa; muistuttaa, että unioni suojelee näitä työntekijöitä kansallisuuteen perustuvalta syrjinnältä, joka koskee työhönottoa, työoloja ja -ehtoja, koulutukseen pääsyä sekä sosiaali- ja veroetuuksia;
6. kehottaa jäsenvaltioita olemaan syrjimättä unionin liikkuvia työntekijöitä yhdistämällä väärin perustein oikeuden vapaaseen liikkuvuuteen työntekoa varten väitettyihin sosiaaliturvaa ja sosiaalietuuksia koskeviin laittomiin vaatimuksiin ja sosiaalietuuksien väärinkäytöksiin;
7. kehottaa komissiota järjestelmällisesti ja perusteellisesti seuraamaan, miten unionin laillisten työntekijöiden perusoikeutta vapaaseen liikkuvuuteen kunnioitetaan;
8. muistuttaa jäsenvaltioita niiden sosiaalisesta vastuusta sosiaaliturvajärjestelmiensä väärinkäytön estämiseksi riippumatta siitä, syyllistyvätkö siihen jäsenvaltioiden omat kansalaiset vai muiden jäsenvaltioiden kansalaiset; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan direktiivin 2004/38/EY säännöksiä ja puuttumaan mahdollisiin väärinkäytöksiin;
9. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.