PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS vapaasta liikkuvuudesta
13.1.2014 - (2013/2960(RSP))
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Timothy Kirkhope, Ryszard Antoni Legutko, Janusz Wojciechowski, Ryszard Czarnecki ECR-ryhmän puolesta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) IV osaston ja 151 artiklan,
– ottaa huomioon liittymissopimukset ja niiden liitteenä olevat pöytäkirjat,
– ottaa huomioon SEUT:n 21, 45 ja 47 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 15, 21, 29, 34 ja 45 artiklan,
– ottaa huomioon työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15. lokakuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68[1] sellaisena kuin se on kodifioituna työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella 5. huhtikuuta 2011 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 492/2011[2],
– ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan Viviane Redingin oikeus- ja sisäasioiden neuvostolle 5. joulukuuta 2013 antaman lausunnon vapaasta liikkuvuudesta,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. toteaa, että oikeus asua ja tehdä työtä toisessa jäsenvaltiossa on yksi EU:n perusvapauksista, joka on taattu perussopimuksissa;
B. toteaa, että Bulgariaa ja Romaniaa koskevat siirtymäkauden rajoitukset päättyivät 1. tammikuuta 2014 koko EU:n alueella;
C. toteaa, että työvoiman kysynnän olisi oltava muuttoliikettä lähinnä ohjaava tekijä;
D. katsoo, että jos työntekijöiden vapaata liikkuvuutta säännellään asianmukaisesti, voidaan edistää vahvempaa eurooppalaista taloutta ja joustavampaa unionia, joka on valmis vastaamaan globaalista kilpailusta aiheutuviin haasteisiin;
E. katsoo, että nykyaikainen eurooppalainen yhteiskunta edellyttää työntekijöiden liikkuvuuden lisääntymistä, kun otetaan huomioon elinkeinoelämän muutokset, globalisaatio, uudet työnteon mallit, väestörakenteen muuttuminen ja liikennemuotojen kehittyminen;
F. ottaa huomioon, että komissio on antanut äskettäin ehdotuksia, joilla pyritään ratkaisemaan vapaata liikkuvuutta koskevat keskeneräiset kysymykset;
1. toteaa, että vapaa liikkuvuus on edistänyt sisämarkkinoiden toteutumista sekä unionin talouskasvun kehittymistä;
2. kehottaa jäsenvaltioita täyttämään perussopimuksista aiheutuvat velvoitteet, jotka liittyvät vapaata liikkuvuutta koskeviin määräyksiin;
3. toteaa, että vapaa liikkuvuus pysyy unionin myönteisenä piirteenä niin pitkään kuin sitä säännellään ja toteutetaan kestävällä tavalla, ja unioni toteuttaa vastaavasti toimia estääkseen tämän oikeuden väärinkäytön ja vaalii siten unionin kansalaisten luottamusta kyseiseen periaatteeseen;
4. kehottaa neuvostoa harkitsemaan huolellisesti uudistuksesta annettua uusinta komission tiedonantoa, mukaan luettuna selvitys ”vakinaista asumista koskevasta edellytyksistä” pyrkimykset reagoida sosiaalisen osallisuuden haasteisiin ja edistää paikallisviranomaisten keskinäistä parhaiden käytänteiden vaihtamista sekä sosiaaliturvan saamista koskevat määräykset;
5. kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan viisumitietojärjestelmää ja Schengenin tietojärjestelmää tehokkaasti, jotta unionin kaikkien kansalaisten turvallisuus voidaan varmistaa;
6. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että yhdenvertaisen kohtelun periaatteet ja perusoikeudet toteutuvat unionin kaikkien kansalaisten osalta;
7. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikkia unionin työntekijöitä kohdellaan yhdenvertaisesti ja oikeudenmukaisesti, että yritysten välinen kilpailu on oikeudenmukaista ja että taloudellinen ja sosiaalinen polkumyynti estetään;
8. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.