PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS EU:n ja Venäjän huippukokouksesta
4.2.2014 - (2014/2533(RSP))
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Ria Oomen-Ruijten, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Elmar Brok, Mairead McGuinness, Cristian Dan Preda, Roberta Angelilli, Arnaud Danjean, Paweł Zalewski, Michael Gahler, Francisco José Millán Mon, Vytautas Landsbergis, Bernd Posselt, Alf Svensson, Monica Luisa Macovei, Marietta Giannakou, Anna Ibrisagic, Eduard Kukan, Laima Liucija Andrikienė, Davor Ivo Stier, Tunne Kelam, Tokia Saïfi, György Schöpflin, Andrzej Grzyb, Krzysztof Lisek, Nadezhda Neynsky, Daniel Caspary, Elena Băsescu, Petri Sarvamaa, Andrej Plenković, Salvador Sedó i Alabart, Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė PPE-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0150/2014
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Venäjästä,
– ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Venäjän federaation välisen nykyisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen ja vuonna 2008 käynnistetyt neuvottelut EU:n ja Venäjän välisestä uudesta sopimuksesta sekä vuonna 2010 käynnistetyn "nykyaikaistamista koskevan kumppanuuden",
– ottaa huomioon Pietarissa 31. toukokuuta 2003 järjestetyn EU:n ja Venäjän 11. huippukokouksen jälkeen annetussa yhteisessä julistuksessa määritellyn EU:n ja Venäjän tavoitteen perustaa yhteinen talousalue, yhteinen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, yhteistyöhön ulkoisen turvallisuuden alalla perustuva yhteinen alue sekä tutkimus- ja koulutusalan yhteinen alue, joka käsittää myös kulttuurin (neljä yhteistä toiminnan aluetta),
– ottaa huomioon 3. ja 4. kesäkuuta 2013 pidetyn EU:n ja Venäjän huippukokouksen,
– ottaa huomioon EU:n ja Venäjän ihmisoikeusneuvottelut 28. marraskuuta 2013,
– ottaa huomioon itäistä kumppanuutta koskevan huippukokouksen 28.–29. marraskuuta 2013,
– ottaa huomioon komission puheenjohtajan Barroson lausunnon 28. tammikuuta 2014 pidetyn EU:n ja Venäjän huippukokouksen jälkeen,
– ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan 28. tammikuuta 2014 pidetyn EU:n ja Venäjän huippukokouksen jälkeen esittämät huomiot,
– ottaa huomioon 28. tammikuuta 2014 päivätyn EU:n ja Venäjän yhteisen julkilausuman terrorismin torjunnasta,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. toteaa, että EU on sitoutunut syventämään ja kehittämään edelleen suhteitaan Venäjään ja että se on myös sitoutunut nykyaikaistamista koskevaan kumppanuuteen sisältyviin periaatteisiin, jotka perustuvat yhteisiin etuihin, sekä yleismaailmallisten arvojen, demokratian, perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamiseen;
B. toteaa, että perus- ja ihmisoikeuksien, demokraattisten arvojen ja oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen ja suojeleminen Venäjällä on edelleen huolenaihe;
C. toteaa, että hyvät naapuruussuhteet sekä rauha ja vakaus yhteisissä naapurimaissa ovat niin Venäjän kuin EU:nkin etujen mukaisia;
D. toteaa, että itäisen kumppanuuden mailla on täysi itsemääräämisoikeus ja vapaus luoda tasaveroisina kumppaneina suhteita itse valitsemiinsa kumppaneihin Helsingin sopimusten mukaisesti;
E. toteaa viimeaikaisten tapahtumien osoittavan, että Abhasian ja Tskhinvalin/Etelä‑Ossetian alueen rajanmääritysprosessia on tehostettu merkittävästi ja että siitä on tullut hyvin aggressiivinen; ottaa huomioon, että Venäjän miehitysjoukot ovat jatkaneet 17. syyskuuta 2013 alkaen piikkilanka-aitojen asentamista miehitysrajalle Tskhinvalin alueella ja erityisesti Gorin piirikunnassa sijaitsevan Ditsin kylän alueella;
F. ottaa huomioon, että miehitettyä aluetta ollaan laajentamassa useilla sadoilla metreillä Georgialle kuuluvan alueen kustannuksella;
1. toteaa, että 28. tammikuuta 2014 pidetty EU:n ja Venäjän huippukokous tarjosi tilaisuuden pohtia EU:n ja Venäjän strategisen kumppanuuden luonnetta ja suuntaa sekä keskustella viimeaikaisten tapahtumien valossa yhteisistä eduista ja erimielisyyksistä, kuten kummankin osapuolen aloitteet alueellisen taloudellisen integraation tiivistämiseksi, yhteinen naapurusto, kauppakysymykset ja WTO-sitoumukset sekä muut kansainväliset sitoumukset, myös ne, jotka liittyvät oikeusvaltioon, ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin ja Syyrian ja Iranin kaltaisiin keskeisiin ulkopoliittisiin haasteisiin;
2. katsoo, että Venäjä on edelleen yksi Euroopan unionin tärkeimmistä kumppaneista strategisen yhteistyön kehittämisessä, mutta että erimielisyyksistä on keskusteltava ja ne on ratkaistava, jotta yhteistyö voi olla menestyksekästä;
3. pitää valitettavana, että neuvotteluissa nykyisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen korvaamiseksi uudella sopimuksella ei ole edistytty; muistuttaa EU:ta neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle antamistaan suosituksista, jotka koskevat neuvotteluja uudesta EU:n ja Venäjän välisestä sopimuksesta; kehottaa Venäjää sitoutumaan vakavasti uuden sopimuksen kauppalukua koskeviin kauppaneuvotteluihin;
4. pitää myönteisenä terrorismin torjunnasta 28. tammikuuta 2014 annettua EU:n ja Venäjän yhteistä julkilausumaa, jossa EU ja Venäjä sopivat harkitsevansa mahdollisuuksia lujittaa yhteistyötä terroristien ja järjestäytyneen rikollisuuden suorittamien rikosten torjunnassa, laajentaa yhteistyötä parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi terrorismin torjunnasta ja siihen keskittyvien asiantuntijoiden koulutuksesta sekä tehostaa yhteistyötä YK:n ja muiden kansainvälisten foorumien puitteissa;
5. korostaa nykyaikaistamista koskevan kumppanuuden tärkeyttä yhteisenä tavoiteohjelmana taloudellisten ja institutionaalisten uudistusten edistämiseksi;
6. kehottaa Venäjää täyttämään kaikki sille WTO:hon liittymisen seurauksena kuuluvat velvoitteet ja panemaan WTO-sitoumuksensa täysimääräisesti täytäntöön; kehottaa poistamaan hyvissä ajoin kaupan esteet, kuten moottoriajoneuvoille asetetut kierrätysmaksut, sekä loput kahdenvälisen kaupan ja kahdenvälisten investointien esteet;
7. kehottaa Venäjää olemaan määräämättä tuontikieltoa EU:n jäsenvaltioiden tuotteille; korostaa, että tällaiset tuontikiellot eivät ainoastaan vahingoita yksittäisten jäsenvaltioiden ja Venäjän välisiä kahdenvälisiä suhteita vaan myös EU:n ja Venäjän suhteita;
8. on tyytyväinen EU:n ja Venäjän yhteisiä alueita koskeviin edistymiskertomuksiin, joissa kuvataan EU:n ja Venäjän yhteisten alueiden täytäntöönpanon edistymistä, tai sen puuttumista, sekä niitä koskevia vuonna 2005 hyväksyttyjä etenemissuunnitelmia; kannattaa erityisesti yhteistyötä tutkimuksen ja kehittämisen alalla ja korostaa, että neljällä yhteisellä alueella on kyse vastavuoroisuudesta;
9. korostaa energian toimitusvarmuuden merkitystä ja tähdentää, että luonnonvarojen tarjontaa ei saisi käyttää politiikan välineenä; korostaa energia-alan yhteistyön molemminpuolista merkitystä, koska se on antaa mahdollisuuden jatkaa kaupallista ja taloudellista yhteistyötä vapailla ja avoimilla markkinoilla ottaen täysin huomioon EU:n tarve monipuolistaa energian siirtokanavia ja energian tarjoajia; korostaa, että tällaisen yhteistyön olisi perustuttava keskinäisen riippuvuuden ja avoimuuden periaatteisiin sekä yhdenvertaiseen markkinoille pääsyyn, infrastruktuurien käytettävyyteen ja investointimahdollisuuksiin; kehottaa varmistamaan, että EU:n ja Venäjän välinen energiayhteistyö, kolmas energiapaketti mukaan luettuna, perustuu vankasti sisämarkkinoiden periaatteille, erityisesti mitä tulee kolmansien osapuolten pääsyyn verkkoihin, sekä Euroopan energiaperuskirjaan; on vakuuttunut siitä, että mikäli Venäjä hyväksyisi Euroopan energiaperuskirjan periaatteet täysimääräisesti, tämä edistäisi molemminpuolisesti kahdenvälisiä suhteita energia-alalla; kehottaa EU:ta ja Venäjää toimimaan läheisessä yhteistyössä raaka-aineiden ja harvinaisten maametallien – erityisesti niiden, joita pidetään kriittisinä – saatavuutta koskevissa kysymyksissä ja vaatii noudattamaan kansainvälisiä sääntöjä ja erityisesti WTO:n sääntöjä;
10. kehottaa Venäjää panemaan täytäntöön demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien perusperiaatteet ja pitää myönteisinä viimeaikaisia armahdustapauksia; korostaa kokoontumis-, ilmaisun- ja yhdistymisvapauden merkitystä; on huolestunut oikeuslaitoksen riippumattomuudesta ja kansalaisyhteiskunnan, ihmisoikeuksien puolustajien ja oppositiojohtajien tilanteesta;
11. panee merkille parhaillaan käynnissä olevat neuvottelut viisumikäytäntöjen helpottamista koskevasta uudesta sopimuksesta, jolla laajennetaan viisumikäytäntöjen helpottamisesta hyötyvien ryhmää niin, että siihen kuuluvat muun muassa kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustajat ja perheenjäsenet entistä laajemmin ymmärrettynä; toteaa, että joulukuun 2011 huippukokouksessa päätettyjen viisumitonta lyhytaikaista matkustamista koskevien yhteisten toimien täytäntöönpano on käynnissä;
12. korostaa, että poliittisen vuoropuhelun säännölliset tapaamiset, joissa käsitellään ulkopolitiikan kysymysten koko kirjoa, ovat olennainen osa EU:n ja Venäjän suhteita; katsoo, että YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä Venäjän on kannettava vastuunsa kansainvälisissä kriiseissä; kehottaa Venäjää soveltamaan hyvin rakentavaa lähestymistapaa Syyriaa koskevaan Geneve II -konferenssiin, jossa pyritään löytämään poliittinen ratkaisu konfliktiin;
13. on vakuuttunut siitä, että EU:n arvoihin ja normeihin perustuvien poliittisten ja taloudellisten uudistusten eteneminen itäisen kumppanuuden maissa, Ukraina mukaan luettuna, on viime kädessä Venäjän oman edun mukaista, koska se laajentaisi vakauden, vaurauden ja yhteistyön aluetta sen rajoilla; muistuttaa EU:n Venäjälle osoittamasta pysyvästä kutsusta osallistua tähän prosessiin toimimalla rakentavasti itäisen kumppanuuden maiden kanssa; vastustaa Venäjän aikomusta pitää itäisen kumppanuuden aluetta edelleen omaan vaikutuspiiriinsä kuuluvana alueena; katsoo, että ainoastaan Ukrainan kansalaisilla olisi oltava oikeus päättää maansa tulevaisuudesta;
14. kehottaa Venäjää olemaan painostamasta Ukrainaa siten kuin se painosti Ukrainaa ennen itäisen kumppanuuden Vilnan huippukokousta, jossa EU:n ja Ukrainan välinen assosiaatiosopimus oli tarkoitus allekirjoittaa;
15. tuomitsee vakavasti Abhasian ja Tskhinvalin alueen/Etelä-Ossetian rajojen määrittelyn, mikä johti miehitettyjen alueiden pinta-alan kasvamiseen Georgian tappioksi;
16. tuomitsee voimakkaasti Sotšin ympärille luodun turva-alueen laajentamisen miehitetylle Abhasian alueelle, millä alue jaetaan kahtia;
17. kehottaa Venäjää kumoamaan päätöksensä tunnustaa Georgialle kuuluvien Abhasian ja Tskhinvalin/Etelä-Ossetian alueiden erillisasema, lopettamaan mainittujen Georgian alueiden miehitys ja kunnioittamaan täysimääräisesti Georgian itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta sekä sen kansainvälisesti tunnustettujen rajojen loukkaamattomuutta sellaisina kuin ne ovat kansainvälisen oikeuden, YK:n peruskirjan, Helsingissä pidetyn Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen päätösasiakirjan ja asiaa koskevien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien mukaisesti; kehottaa Georgiaa ja Venäjää käynnistämään ennakkoehdoitta suorat neuvottelut monista aiheista siten, että niissä toimii tarvittaessa välittäjänä kummankin hyväksymä kolmas osapuoli, ja että tämä täydentää muttei korvaa nykyistä Geneven prosessia;
18. kehottaa Venäjän federaatiota huolehtimaan vuonna 1996 Euroopan neuvostossa antamistaan sitoumuksista, jotka vaikuttivat Etyjin huippukokousten päätöksiin (Istanbulissa 1999 ja Portossa 2002) venäläisten joukkojen ja aseiden vetämisestä pois Moldovan alueelta; ilmaisee huolensa tässä asiassa saavutetusta olemattomasta edistyksestä; tähdentää, että kaikki 5+2 -neuvottelujen osapuolet ovat sitoutuneet ratkaisemaan konfliktin Moldovan tasavallan rajojen koskemattomuuden pohjalta; pyytää siksi käynnistämään siviilien rauhanturvaoperaation Moldovan tasavallan Transnistrian alueella;
19. kehottaa korkeaa edustajaa kiinnittämään enemmän huomiota 5+2 -asetelmassa käytyihin neuvotteluihin sekä tiivistämään vuoropuheluaan Venäjän edustajien kanssa tästä kysymyksestä, jotta Transnistrian konfliktiin saadaan kattava ja rauhanomainen ratkaisu;
20. pyytää Venäjän viranomaisia suostumaan yhteistyöhön Venäjän arkistojen avaamisessa, jotta tutkijat voivat tutustua niihin ja jotta ne asiaan liittyvät asiakirjat voidaan julkistaa, jotka saattavat tuoda lisävalaistusta useiden Neuvostoliiton turvallisuuspalveluiden toisen maailmansodan loppuvaiheissa vangitsemien henkilöiden kohtaloihin, mukaan luettuna Raoul Wallenberg, joka pelasti 70 vuotta sitten tuhansia Unkarin juutalaisia joukkomurhalta;
21. pitää myönteisenä EU:n ja Venäjän parlamentaarisen yhteistyövaliokunnan työtä kahden parlamentaarisen toimielimen välisen yhteistyön ja jatkuvan vuoropuhelun kehittäjänä;
22. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, itäisten kumppanimaiden hallituksille ja parlamenteille, Venäjän federaation presidentille, hallitukselle ja parlamentille, Euroopan neuvostolle ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle.