Päätöslauselmaesitys - B7-0190/2014Päätöslauselmaesitys
B7-0190/2014

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Irakin tilanteesta

19.2.2014 - (2014/2565(RSP))

komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Véronique De Keyser, Libor Rouček, Ana Gomes, Silvia Costa, Pino Arlacchi S&D-ryhmän puolesta

Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0188/2014

Menettely : 2014/2565(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
B7-0190/2014
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
B7-0190/2014
Keskustelut :
Hyväksytyt tekstit :

B7‑0190/2014

Euroopan parlamentin päätöslauselma Irakin tilanteesta

(2014/2565(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Irakista ja erityisesti 10. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman viimeaikaisesta väkivallasta Irakissa[1],

–       ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Irakin tasavallan välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen ja 17. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n ja Irakin välisestä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta[2],

–       ottaa huomioon komission yhteisen strategia-asiakirjan Irakista (2011–2013),

–       ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien avustusoperaation Irakissa (UNAMI) ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston 19. joulukuuta 2012 yhdessä esittelemän ihmisoikeusraportin ”Report on Human Rights in Iraq: January to June 2012”,

–       ottaa huomioon YK:n 1. lokakuuta 2013 julkaisemat tiedot uhrien määristä syyskuussa 2013,

–       ottaa huomioon vuonna 1981 annetun YK:n julistuksen uskontoon tai uskoon perustuvan kaikkinaisen suvaitsemattomuuden ja syrjinnän poistamisesta,

–       ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuolena Irak on,

–       ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin 5. syyskuuta 2013 antaman julkilausuman äskettäisestä väkivallasta Irakissa,

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.     katsoo, että Irakilla on vieläkin vakavia poliittisia, turvallisuutta koskevia ja sosiaalis‑taloudellisia haasteita ja että maan poliittinen kenttä on äärimmäisen pirstaleinen ja sen rasitteena ovat väkivalta ja eri ryhmittymien väliset erimielisyydet, mikä vahingoittaa vakavasti Irakin kansan oikeutettuja pyrkimyksiä rauhaan, vaurauteen ja aitoon demokratiakehitykseen;

B.     toteaa, että Irakissa sai vuonna 2013 surmansa enemmän ihmisiä kuin missään vaiheessa vuoden 2008 jälkeen, jolloin eri ryhmittymien välinen väkivalta oli pahimmillaan; toteaa, että alueet, joilla on ollut eniten väkivaltaisuuksia, ovat Bagdad, Ninewa, Diyala, Salahuddin ja Anbar; panee merkille, että maan pohjoisosassa kurdiyhteisö on onnistunut perustamaan oman autonomisen alueensa;

C.     toteaa, että Yhdysvaltojen joukkojen vetäytymisestä alkaen al-Qaida-mieliset ryhmät ovat alkaneet järjestäytyä uudelleen ja että terroristihyökkäysten – jotka ovat enimmäkseen kohdistuneet šiialaisiin ja hallitukseen – määrä on jälleen lisääntynyt;

D.     toteaa, että sunniorganisaatioiden iskut laajenivat Syyrian konfliktin alkamisen jälkeen ja että Syyriassa toimiva al-Nusran rintama ja Irakin hallitsema ISIS (Irakin ja Levantin islamilainen valtio) ovat saaneet jalansijaa alueella;

E.     panee merkille, että Nuri al-Malikin hallitus ei ole onnistunut käsittelemään sunnivähemmistön asioita riittävällä tavalla; toteaa, että oikeudenmukaisuutta ja vastuullisuutta koskevan lain mukainen politiikka, jolla pyritään pääsemään eroon Baath-puolueesta, on johtanut pääasiassa sunnivirkamiesten erottamiseen, mikä on voimistanut käsitystä siitä, että hallitus suosii tiettyjä ryhmittymiä ja syrjii toisia; katsoo, että kaikkien vähemmistöjen, myös kristittyjen, oikeuksia olisi kunnioitettava;

F.     toteaa, että vastauksena yhä kasvavalle syrjäytymisen tunteelleen sunniarabit panivat alulle rauhanomaisen protestiliikkeen vuoden 2012 lopulla; toteaa, että al-Malikin hallitus päätti 30. joulukuuta 2013 hajottaa voimakeinoin protestiliikkeen leirin, joka oli ollut Ramadissa yli vuoden ajan; toteaa, että tämä päätös joudutti väkivaltaista yhteenottoa Anbarin maakunnassa; toteaa, että tämän johdosta hallituksen joukot ja al‑Qaidaan yhteydessä olevat taistelijat ovat sotineet Fallujahissa ja muissa Anbarin maakunnan kaupungeissa joulukuusta 2013;

G.     ottaa huomioon, että vakavat sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat (laajalle levinnyt köyhyys, korkea työttömyys, talouden taantuma, ympäristön pilaantuminen ja julkisten peruspalvelujen puuttuminen) vaivaavat edelleen suurta osaa väestöstä;

H.     toteaa, että väkivalta ja sabotaasi ovat haitanneet yrityksiä elvyttää taloutta, joka on romahtanut vuosikymmeniä kestäneiden konfliktien ja pakotteiden takia; toteaa, että Irakilla on maailman kolmanneksi suurimmat raakaöljyvarannot, mutta hyökkäykset, korruptio ja salakuljetus ovat lamauttaneet viennin;

I.      ottaa huomioon, että Irakin perustuslaissa taataan kaikkien kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä sekä eri kansallisuusryhmien hallinnolliset, poliittiset, sivistykselliset ja koulutukselliset oikeudet;

J.      ottaa huomioon, että EU:n ja Irakin välisessä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksessa ja erityisesti sen ihmisoikeuslausekkeessa korostetaan, että EU:n ja Irakin poliittisessa vuoropuhelussa olisi keskityttävä ihmisoikeuksiin ja demokraattisten instituutioiden vahvistamiseen;

1.      tuomitsee jyrkästi äskettäiset terroriteot ja eri ryhmittymien välillä voimistuneen väkivallan, sillä vaarana on, että maa ajautuu taas eri ryhmittymien keskinäisiin kahnauksiin, jotka saattavat kärjistyä laajemmaksi konfliktiksi koko alueella; katsoo, että vaikka väkivalta noudattaa vakaumuksellisten ryhmittymien rajoja, sen syyt ovat pikemminkin poliittisia kuin uskonnollisia;

2.      kehottaa Irakin hallitusta tekemään kaikkensa väkivallan vähentämiseksi lyhyellä aikavälillä ja neuvottelemaan paikallisista tulitauoista väkivaltaisuuksien eniten koettelemissa maakunnissa, kuten Anbarissa, asettaen etusijalle taistelun ISIS-ryhmää ja al-Qaidaa vastaan yhdessä paikallisten heimojen kanssa;

3.      kehottaa Irakin hallitusta käsittelemään pitkän aikavälin kysymyksiä, jotka ovat osaltaan myötävaikuttaneet maan epävakauteen, mukaan luettuina sunnivähemmistön oikeutetut huolenaiheet, ja aloittamaan laajan kansallisen vuoropuhelun oikeudenmukaisuutta ja vastuullisuutta koskevan lain uudistamisesta, pidättymään tulenaroista eri ryhmittymiä koskevista lausunnoista ja toteuttamaan toimia kansallisen sovinnon saavuttamiseksi;

4.      kehottaa Irakin hallitusta tekemään kaikkensa Irakin pitämiseksi erillään Syyrian sisällissodasta pidättymällä tukemasta mitään konfliktin osapuolta ja estämällä yhteistyössä Anbarin maakunnan paikallisten joukkojen kanssa sekä sunnilaisia että šiialaisia taistelijoita lähtemästä Syyriaan;

5.      tuomitsee väkivallan ja yllyttämisen aseelliseen taisteluun keinona puuttua sunnivähemmistön oikeuksiin; ei hyväksy vaatimuksia perustaa Irakiin sunnilainen federatiivinen alue ratkaisuna nykyiseen konfliktiin, koska tämä todennäköisesti johtaisi eri ryhmittymien kahtiajaon ja väkivallan lisääntymiseen;

6.      kehottaa Irakin hallitusta ja kaikkia poliittisia johtajia toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet turvallisuuden ja suojelun takaamiseksi Irakissa kaikille ja erityisesti heikossa asemassa oleviin vähemmistöihin kuuluville; kehottaa Irakin hallitusta varmistamaan, että turvallisuusjoukot noudattavat oikeusvaltioperiaatetta ja kansainvälisiä vaatimuksia; kehottaa Irakin hallitusta uudistamaan turvallisuusjoukkoja eri ryhmittymät huomioon ottavalla tavalla, niin että mukana ovat kaikki etniset ja uskonnolliset ryhmät;

7.      kehottaa kansainvälistä yhteisöä ja EU:ta tukemaan Irakin hallitusta siten, että edistetään kansallisen vuoropuhelun aloitteita, lujitetaan oikeusvaltioperiaatetta ja parannetaan peruspalvelujen tarjoamista, jotta voidaan luoda turvallinen, vakaa, yhtenäinen, vauras ja demokraattinen Irak, jossa kaikkien ihmisoikeudet ja poliittiset oikeudet on turvattu;

8.      toteaa, että turvallisuustilanne on kärjistänyt kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ryhmien, kuten naisten, nuorten ja perusoikeuksien puolustajien ongelmia, ja kehottaa sen vuoksi Irakin viranomaisia toteuttamaan pikaisesti toimia resurssien lisäämiseksi ohjelmissa, joilla tilannetta pyritään parantamaan;

9.      kehottaa Irakin viranomaisia tukemaan kansalaisjärjestöjä, jotka pyrkivät puolustamaan ihmisoikeuksia;

10.    katsoo, että Iranin saaminen mukaan yhteiseen taisteluun sunnilaisia ääriryhmiä (kuten ISIS ja al-Qaida) vastaan voisi strategisesti edistää Irakin vakauttamista; uskoo lisäksi, että kun otetaan huomioon alueellisten konfliktien keskinäinen poliittinen ja vakaumusperäinen riippuvuus, Iranin olisi oltava alueellisena toimijana mukana pyrkimyksissä vakauttaa Lähi-itä laajemminkin katsottuna, erityisesti siten, että Iran osallistuu Syyrian tilannetta koskeviin neuvotteluihin Genevessä;

11.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Irakin hallitukselle ja edustajien neuvostolle, Kurdistanin aluehallinnolle, YK:n pääsihteerille ja YK:n ihmisoikeusneuvostolle.