PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS arktista aluetta koskevasta EU:n strategiasta
5.3.2014 - (2013/2595(RSP))
työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Charles Tannock, Konrad Szymański ECR-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B7-0229/2014
B7‑0231/2014
Euroopan parlamentin päätöslauselma arktista aluetta koskevasta EU:n strategiasta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon aikaisemmat arktista aluetta koskevat mietintönsä ja päätöslauselmansa, erityisesti 20. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman pohjoisimpien alueiden kestävästä EU-politiikasta[1], ja Euroopan talousalueen parlamentaarisen sekakomitean 28. lokakuuta 2013 antaman mietinnön arktista aluetta koskevasta politiikasta,
– ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2012 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Arktista aluetta koskevan Euroopan unionin politiikan määrittely: edistyminen vuodesta 2008 ja seuraavat vaiheet” (JOIN(2012)0019) sekä siihen liittyvät komission yksiköiden valmisteluasiakirjat ”Inventory of activities in the framework of developing a European Union Arctic Policy” (SWD(2012)0182) ja ”Space and the Arctic” (SWD(2012)0183),
– ottaa huomioon arktiseen alueeseen liittyviä kysymyksiä koskevat Suomen, Ruotsin, Tanskan, Grönlannin, Norjan, Venäjän, Yhdysvaltojen, Kanadan ja Yhdistyneen kuningaskunnan uudet ja päivitetyt kansalliset strategiat ja toimintapoliittiset asiakirjat,
– ottaa huomioon Akureyrissa 5.–7. syyskuuta 2012 pidetyssä kymmenennessä arktisen alueen parlamentaarikkokonferenssissa annetun julkilausuman,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,
A. toteaa, että 26. kesäkuuta 2012 annettu komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteinen tiedonanto on uusi vaihe vastattaessa parlamentin pyyntöön johdonmukaisen arktista aluetta koskevan EU:n politiikan laatimisesta;
B. toteaa, että parlamentti on osallistunut aktiivisesti arktisen alueen parlamentaarikkojen pysyvän komitean työhön suhteista Sveitsiin ja Norjaan vastaavan sekä EU:n ja Islannin parlamentaarisessa sekavaliokunnassa ja Euroopan talousalueen (ETA) parlamentaarisessa sekavaliokunnassa toimivan valtuuskunnan välityksellä;
C. ottaa huomioon, että Tanska, Suomi ja Ruotsi ovat arktisen alueen maita ja sekä Suomi että Ruotsi sijaitsevat osittain pohjoisen napapiirin pohjoispuolella; ottaa huomioon, että EU:n ainoa alkuperäiskansa saamelaiset elää Suomen ja Ruotsin sekä Norjan ja Venäjän arktisilla alueilla;
D. toteaa, että Norja on luotettava kumppani ja assosioitunut EU:hun ETA:n ja Schengenin sopimuksen välityksellä;
E. ottaa huomioon, että Arktisen neuvoston Kiirunassa tekemää päätöstä ”suhtautua myönteisesti” EU:n hakemukseen tarkkailijan asemasta on tulkittu eri tavoin siltä osin, missä määrin EU:lle myönnetään tarkkailijan asema Arktisessa neuvostossa;
F. toteaa, että EU ja sen jäsenvaltiot osallistuvat laajasti arktisen alueen tutkimukseen ja EU:n ohjelmilla tuetaan alueella toteutettavia suuria tutkimushankkeita, joista hyötyvät etenkin arktisen alueen maiden kansalaiset ja taloudet;
G. ottaa huomioon arktisen alueen ulkopuolisten maiden, kuten Kiinan, Japanin, Intian ja muiden Aasian maiden kasvaneen kiinnostuksen arktista aluetta kohtaan, niiden myöntämät määrärahat napa-alueiden tutkimukseen ja erityisesti tarkkailijan aseman myöntämisen Etelä-Korealle, Kiinalle, Japanille, Intialle ja Singaporelle Arktisessa neuvostossa ja toteaa, että nämä seikat osoittavat arktisen alueen geopoliittisen arvostuksen lisääntyneen maailmanlaajuisesti;
1. muistuttaa 20. tammikuuta antamastaan päätöslauselmasta pohjoisimpien alueiden kestävästä EU-politiikasta ja on ilahtunut 26. kesäkuuta 2012 annetusta komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisestä tiedonannosta; toistaa kantansa, että koska kolme EU:n jäsenvaltiota Tanska, Suomi ja Ruotsi ovat arktisia maita, ja Norja ja Islanti ovat mukana ETAssa ja Schengen-alueessa, EU:lla on legitiimi intressi kansainvälisen oikeuden mukaisten oikeuksiensa ja velvoitteidensa nojalla sekä sen nojalla, että EU on sitoutunut ympäristö- ja ilmastopolitiikkaan ja muuhun politiikkaan ja toteuttaa rahoitus- ja tutkimustoimia ja sillä on taloudellisia intressejä, myös merenkulun alalla ja luonnonvarojen kehittämisessä; muistuttaa lisäksi, että EU:lla on Suomessa ja Ruotsissa arktiseen alueeseen kuuluvia laajoja maa-alueita, joita asuttaa Euroopan ainoa alkuperäiskansa, saamelaiset;
2. panee merkille Arktisen neuvoston Kiirunassa toukokuussa 2013 antaman julkilausuman ja sen päätöksen tarkkailijan aseman myöntämisestä EU:lle ja muille valtioille ja vaatii komissiota toteuttamaan jatkotoimia Kanadaa koskevien jäljellä olevien kysymysten ratkaisemiseksi sekä pyytää tiedottamaan prosessista asianmukaisesti parlamentille;
3. tukee komissiota sen pyrkimyksissä tarkkailijan aseman saamiseksi Arktisessa neuvostossa; muistuttaa, että EU:lla ja sen jäsenvaltioilla ei ole tarkkailijan asemaa muissa arktisen alueen kannalta merkittävissä organisaatioissa, vaan ne ovat niiden, muun muassa Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO), aktiivisia jäseniä, ja painottaa, että EU:n toimielinten toimet on keskitettävä jälleen EU:n ja sen jäsenvaltioiden poliittisten ja taloudellisten etujen kannalta tärkeille aloille; toteaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden edut on pidettävä mielessä erityisesti toteutettaessa, muutettaessa ja kehitettäessä niitä EU:n ohjelmia ja politiikkoja, jotka vaikuttavat tai voivat vaikuttaa arktiseen alueeseen ja siten myös hyödyttää sitä;
4. korostaa arktisilla alueilla toimivien jäsenvaltioiden polaaritutkimusasemien merkitystä ja muistuttaa EU:n osuudesta tutkimukseen ja kehitykseen ja rekisteröityjen ja EU:n lainsäädännön mukaisesti toimivien taloudellisten toimijoiden toiminnasta arktisella alueella;
5. puoltaa päättäväisesti tieteellisen tutkimuksen vapautta arktisella alueella ja kannustaa arktisella alueella tehtävään monitieteelliseen tutkimukseen osallistuvia valtioita tekemään laaja-alaista yhteistyötä ja luomaan tutkimusinfrastruktuuria;
6. pyytää komissiota, ottaen huomioon tieteellisen ja taloudellisen toiminnan sekä kansalaistoiminnan laajuuden erityisesti Eurooppaan kuuluvalla arktisella alueella ja Barentsin alueella ja laajemmaltikin, kehittämään käytäntöjä olemassa olevien EU-varojen käytön tehostamiseksi sekä arktisen alueen suojelun ja kehittämisen välisen tasapainon varmistamiseksi kanavoitaessa EU-varoja tälle alueelle;
7. pitää myönteisenä Arktisen neuvoston jäsenten meripelastuksesta ja öljyvahinkojen torjumisesta tekemien sopimusten täytäntöönpanoa ja kehottaa EU:n toimielimiä ja yrityksiä osallistumaan aktiivisesti täytäntöönpanoprosessiin;
8. pitää myönteisinä EU:n jäsenvaltioiden – niin Arktisen neuvoston jäsenten, kuten Suomen, Tanskan ja Ruotsin, kuin myös tarkkailijoina olevien valtioiden, kuten Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan – äskettäin julkaisemia uusia arktista aluetta koskevia strategioita, ja toivoo, että päivitetyt strategiat johtavat paitsi entistä realistisempaan käsitykseen arktisesta alueesta myös käytännön toimiin alueella, ja painottaa sen vuoksi tarvetta ottaa huomioon arktiseen alueeseen vaikuttavat yhteiset EU:n toimet ja ohjelmat;
9. pyytää komissiota tiivistämään yhteistyötä Islannin kanssa yhteistä etua koskevilla aloilla, kuten meriliikenteen ja uusiutuvan energian kehittämisessä, hyödyntämällä täysimääräisesti jo olemassa olevia välineitä ja kannustamalla eurooppalaisia ja islantilaisia toimijoita tekemään yhteistyötä tutkimuksen ja liiketoiminnan alalla, erityisesti ottaen huomioon kiinalaisten toimijoiden toiminnan lisääntymisen, sekä siten varmistamaan, että EU:n edut eivät kärsi tällä strategisesti tärkeällä alueella;
10. kehottaa lisäksi koordinoimaan nykyisiä ohjelmia ja pohjoisen ulottuvuuden rahoitusosuuksia paremmin, jotta rahoitus voidaan kanavoida tehokkaasti ja jotta voidaan määritellä selkeästi arktisella alueella toteutettavaa toimintaa koskevat ensisijaiset investointikohteet; kehottaa perustamaan komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon yhteisen foorumin, joka vastaa arktiselle alueelle tarkoitettujen varojen johdonmukaisesta kanavoinnista;
11. toistaa tukevansa EU:n arktisen tiedotuskeskuksen perustamista ja toteaa, että tämän arktisella alueella toimivan verkoston tavoitteena on välittää tietoa arktisen alueen ja EU:n toimijoille sekä luoda yhteyksiä niiden välille; korostaa tässä yhteydessä, että tähän hankkeeseen on ehdottomasti sisällytettävä yhteydet EU:n institutionaalisiin toimijoihin; tunnustaa Brysselissä toimivan EU:n arktisen foorumin roolin ainoana foorumina, joka edistää sekä arktisella alueella että EU:ssa toimivien lukuisten alan toimijoiden keskinäistä ymmärrystä ja yhdistää poliittisen päätöksenteon, tieteen ja liiketoiminnan;
12. pyytää komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa edellä mainitut tiedot ja kehityssuuntaukset huomioon ottaen laatimaan ja esittämään EU:n toimintaa arktisella alueella koskevan kauaskatseisen ja johdonmukaisen sosioekonomisen strategian sekä varmistamaan, että EU:n ja jäsenvaltioiden intressit otetaan huomioon aina, kun kehitetään, muutetaan tai päivitetään arktiseen alueeseen vaikuttavia toimia;
13. pyytää komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa laatimaan toimintasuunnitelman, jossa määritellään konkreettiset toimet tällaisen strategian sekä arktista aluetta koskevien nykyisten toimien ja ohjelmien johdonmukaista täytäntöönpanoa varten, jotta varmistetaan koordinoitu toiminta arktista aluetta koskevissa kysymyksissä;
14. korostaa arktisella alueella tapahtuvien muutosten maailmanlaajuista vaikutusta ja katsoo, että on vähennettävä arktisella alueella lisääntyneestä toiminnasta aiheutuvaa alueen saastumista; huomauttaa, että arktisella alueella tapahtuvat ilmastomuutokset vaikuttavat merkittävästi Euroopan ja muiden maanosien rannikkoalueisiin sekä ilmastosta riippuvaisiin toimialoihin Euroopassa, kuten maatalouteen ja kalastukseen, energiantuotantoon, poronhoitoon, metsästykseen, matkailuun ja liikenteeseen;
15. toteaa, että jään sulamisen ja lämpötilojen kohoamisen vaikutukset eivät vain uhkaa pakottaa alkuperäisväestöä siirtymään muualle ja siten vaarantaa heidän alkuperäistä elämäntapaansa, vaan luovat myös tilaisuuksia talouden kehittämiseen arktisella alueella; ottaa huomioon arktisen alueen asukkaiden ja hallitusten toiveen sekä täysimääräiset oikeudet ja velvollisuudet pyrkiä edelleen kestävään talouskehitykseen sekä suojella samanaikaisesti alkuperäiskansojen perinteisiä elinkeinoja ja arktisen alueen erittäin herkkiä ekosysteemejä;
16. toistaa alkuperäiskansojen oikeuksia yleisesti ja erityisesti EU:n ainoan alkuperäiskansan saamelaisten oikeuksia koskevat kannanottonsa ja kehottaa komissiota pyrkimään löytämään uusia keinoja sen varmistamiseksi, että heidän näkemyksensä ja kokemuksensa ovat edustettuina EU:n päätöksenteossa; kehottaa tässä yhteydessä tukemaan riippumattoman alkuperäiskansojen edustuselimen perustamista Brysseliin;
17. painottaa arktisen alueen kautta kulkevien uusien maailmanlaajuisten kauppamerenkulun reittien turvallisuuden suurta merkitystä erityisesti EU:n ja sen jäsenvaltioiden taloudelle, koska ne hallitsevat 40:tä prosenttia maailman kauppamerenkulusta; panee merkille IMO:ssa tehdyn työn napa-alueilla harjoitettavaa merenkulkua koskevan velvoittavan säännöstön laatimiseksi; vaatii jäsenvaltioita ja komissiota pitämään tiiviisti yhteyttä eurooppalaisiin tutkimuslaitoksiin ja kuljetus- ja vakuutusyhtiöihin sen varmistamiseksi, että uudet tekniikat ja kokemukset otetaan huomioon; painottaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on aktiivisesti ylläpidettävä merten vapautta ja oikeutta liikkua vapaasti kansainvälisillä vesiteillä; kannustaa yhteistyöhön niin tutkimuksessa kuin investoinneissa, jotta voidaan kehittää vahva ja turvallinen arktisen alueen merireittien infrastruktuuri;
18. kehottaa alueen valtioita varmistamaan, että kaikki nykyiset – ja mahdolliset tulevat – liikennereitit ovat avoimia kansainväliselle merenkululle, ja pidättymään ottamasta käyttöön mitään yksipuolisia mielivaltaisia esteitä, olivat ne sitten taloudellisia tai hallinnollisia, jotka voisivat vaikeuttaa merenkulkua arktisilla alueilla, lukuun ottamatta kansainvälisesti sovittuja toimia, joilla pyritään lisäämään turvallisuutta ja ympäristönsuojelua;
19. toistaa, että arktisen alueen asukkailla on oikeus päättää omasta toimeentulostaan, ja ottaa huomioon heidän toiveensa alueen kestävästä kehityksestä sekä pyytää komissiota ilmoittamaan, mitä EU:n ohjelmia voitaisiin käyttää tällaisen pitkäaikaisen, tasapainoisen kestävän kehityksen tukemiseen, ja kehittämään toimenpiteitä, joilla voitaisiin paremmin edistää tämän tavoitteen toteutumista käytännössä;
20. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä arktisen alueen maiden hallituksille ja parlamenteille.
- [1] EUVL C 136 E, 11.5.2012, s. 71.