Päätöslauselmaesitys - B8-0055/2014Päätöslauselmaesitys
B8-0055/2014

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS nuorten työllisyydestä

15.7.2014 - (2014/2713(RSP))

komission julkilausuman johdosta
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Inês Cristina Zuber, Thomas Händel, Patrick Le Hyaric, Neoklis Sylikiotis, Paloma López, Lynn Boylan, Rina Ronja Kari, Marie-Christine Vergiat, Lola Sánchez Caldentey, Younous Omarjee, Kateřina Konečná, Miloslav Ransdorf, Jiří Maštálka, Sofia Sakorafa, Dimitrios Papadimoulis, Kostas Chrysogonos, Emmanouil Glezos, Kostadinka Kuneva, Georgios Katrougkalos, Pablo Iglesias, Pablo Echenique Robba, Carlos Jiménez Villarejo GUE/NGL-ryhmän puolesta

Menettely : 2014/2713(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
B8-0055/2014
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
B8-0055/2014
Keskustelut :
Hyväksytyt tekstit :

B8‑0055/2014

Euroopan parlamentin päätöslauselma nuorten työllisyydestä

(2014/2713(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon 20. toukokuuta 2014 annetun neuvoston päätöslauselman jäsennellystä vuoropuhelusta ja nuorten sosiaalisesta osallisuudesta,

–       ottaa huomioon 26. ja 27. kesäkuuta 2014 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen,

–       ottaa huomioon Luxemburgissa 17. kesäkuuta 2011 hyväksytyt neuvoston päätelmät nuorten työllisyyden edistämisestä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi,

–       ottaa huomioon 28. ja 29. kesäkuuta 2012 kasvu- ja työllisyyssopimuksesta annetut neuvoston päätelmät, joissa korostetaan tarvetta torjua kasvavaa nuorisotyöttömyyttä,

–       ottaa huomioon 7. helmikuuta 2013 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät nuorisotyöllisyysaloitteesta,

–       ottaa huomioon neuvostossa 28. helmikuuta 2013 saavutetun poliittisen yhteisymmärryksen neuvoston suosituksesta nuorisotakuun perustamisesta,

–       ottaa huomioon Ranskan ja Saksan hallitusten 27. ja 28. kesäkuuta 2013 pidettyä neuvoston kokousta varten laatiman yhteisen esityksen ”France and Germany – Together for a stronger Europe of Stability and Growth” (30. toukokuuta 2013),

–       ottaa huomioon komission 29. toukokuuta 2013 antaman tiedonannon ”Vuoden 2013 EU-talousohjausjakso: maakohtaiset suositukset – ulospääsy kriisistä” (COM(2013)0350) ja ehdotetut suositukset,

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.     ottaa huomioon, että 25,1 miljoonaa ihmistä on työttömänä, 22,8 prosenttia EU:n nuorista on työttöminä – nuorisotyöttömyysaste on yli Euroopan keskitason joissakin jäsenvaltioissa kuten Kreikassa (57,7 %), Espanjassa (54 %), Italiassa (43 %), Kyproksessa (36 %) ja Portugalissa (34,8 %) –, 8,3 miljoonaa alle 25-vuotiasta on vailla toimintaa, 19:ää prosenttia lapsista uhkaa köyhyys, 8 prosenttia väestöstä kärsii vakavasta aineellisesta puutteesta, 15 prosenttia lapsista lopettaa koulunkäynnin ennen keskiastetta, 24,2 prosenttia ihmisistä uhkaa köyhyys, työssäkäyvät köyhät muodostavat kolmanneksen köyhyyden uhkaamista työikäisistä aikuisista ja 410 000 asunnotonta on vailla yösijaa;

B.     toteaa, että vuonna 2013 työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oli 13 prosenttia 15–24-vuotiaista ja 21 prosenttia 25–29-vuotiaista ja että näiden nuorten korkeasta määrästä aiheutuva taloudellinen menetys on arvioitu 153 miljardiksi euroksi, mikä vastaa 1,2 prosenttia EU:n BKT:sta[1];

C.     toteaa, että nuorisotyöttömyysaste vaihtelee eri alueiden välillä alle 5 prosentista yli 60 prosenttiin, mikä ilmentää Euroopan alueiden välisiä suuria eroja; ottaa huomioon, että nuorisotyöttömyys on pahinta syrjäisimmillä alueilla, joilla tilannetta pahentavat suuret etäisyydet ja eristyneisyys;

D.     toteaa, että kriisi sekä EU:n epäonnistunut politiikkayhdistelmä, joka koostuu julkisen talouden säästötoimista ja uusliberaaleista rakenneuudistuksista, on osaltaan johtanut siihen, että yksityisen sektorin investoinnit taloudessa ovat vähäisempiä kuin koskaan, koska väestön ostovoima on vähentynyt, kotimainen kysyntä supistunut ja tuloerot ja köyhyys lisääntyneet, kuten dramaattisimmin on käynyt ilmi erityisesti troikan valvomissa maissa;

E.     ottaa huomioon, että työmarkkinoiden sääntelyn purkaminen viime vuosikymmeninä on aiheuttanut sen, että nuoret voivat saada työtä enimmäkseen määräaikaisilla sopimuksilla, osa-aikaisissa työsuhteissa, palkattomissa työllistämisohjelmissa ja yleisesti epävarmoissa työllisyyden muodoissa, vaikka aiemmin odotettiin, että väestön ikääntyminen helpottaa nuorten pääsyä pysyvään kokopäivätyöhön, jossa palkka, oikeudet ja sosiaaliturva ovat kohtuulliset;

F.     ottaa huomioon, että koulutusjärjestelmien ”uudistukset” esimerkiksi Bolognan prosessin mukaisesti ja useiden jäsenvaltioiden noudattama säästöpolitiikka ovat tehneet tyhjiksi monet toimenpiteet, joilla pyrittiin parantamaan pääsyä koulutusjärjestelmään; toteaa, että yhteisin varoin kustannettu ja demokraattisesti hallinnoitu koulutusjärjestelmä, johon kaikilla on mahdollisuus osallistua ilmaiseksi, on yhä tärkeämpää, jotta erityisesti heikoimmassa asemassa oleville nuorille voidaan tarjota mahdollisuus laadukkaaseen koulutukseen;

G.     katsoo, että nuorisotyöttömyys on vaikuttanut osaltaan merkittävästi nuorten maastamuuton nopeaan kasvuun joistakin jäsenvaltioista, erityisesti nk. ohjelmamaista ja myös esimerkiksi Espanjasta ja Italiasta, vauraampiin jäsenvaltioihin; toteaa, että Irlannin kansallisen nuorisoneuvoston (NYCI) tutkimus[2] osoittaa, että 70 prosenttia kyselyyn vastanneista nuorista katsoo muuttavansa maasta seuraavien 12 kuukauden aikana; korostaa, että tällainen laajamittainen muutto ulkomaille, joka koskee usein korkeammin koulutettuja nuoria, on vienyt näiltä mailta merkittävän osan kaikkein kyvykkäimpiä ihmisiä ja ollut tuhoisaa paikallisille yhteisöille ja niiden mahdollisuuksille kestävään taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen;

H.     ottaa huomioon, että tiukka taloudenpito, julkisen talouden säästötoimet ja uusliberaalit ”rakenneuudistukset”, joita komissio ja neuvosto ovat vuodesta 2010 ajaneet osana EU-ohjausjaksoa ja joita noudattavat useimmat jäsenvaltiot – erityisesti ne, jotka ovat komission, EKP:n ja IMF:n muodostaman troikan ohjauksessa ja kuuluvat nk. ohjelmamaihin, ja esimerkiksi Espanja ja Italia – sekä kasvavat deflaatiopaineet yleisesti haurasta ja pysähtynyttä EU:n taloutta kohtaan ja palkkojen, sisäisen kysynnän ja verotulojen pieneneminen ovat tehneet voimattomiksi ”automaattiset vakauttajat”, kuten sosiaaliturvajärjestelmät ja julkiset investoinnit, ja siten vieneet suurimman osan EU:n taloudesta pitkäkestoiseen stagnaatioon ja kriisiin tehden samalla tyhjäksi kaikki aiemmat väitteet, joiden mukaisesti nykyisen budjettivajeen ohella erityisesti myös julkisen velan suhdetta BKT:hen voidaan vähentää merkittävästi ja vakauttaa julkista taloutta tämän lähestymistavan avulla; korostaa, että kaikki vastenmieliset ja kestämättömät velat on torjuttava;

I.      painottaa, että EMU:n lujittaminen lujittaa myös nykyisiä politiikkoja, joista euroalueen jäsenvaltioiden valtava työttömyys johtuu erityisesti niissä maissa, joihin sovelletaan nk. yhteisymmärryspöytäkirjoja;

J.      katsoo, että nämä uusliberaaliset politiikat ovat osaltaan merkittävästi lisänneet työttömyyttä ja erityisesti nuorten työttömyyttä sekä sosiaalista syrjäytymistä ja köyhyyttä ja siten johtaneet vakavaan sosiaaliseen taantumaan ja talouden heikentymiseen entisestään sekä horjuttaneet Euroopan integraatiota ja demokratiaa;

K.     ottaa huomioon, että kesäkuussa 2013 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa sovittiin, että nuorisotyöttömyyden torjuntaan annetaan noin 8 miljardia euroa eli alun perin saman vuoden helmikuussa sovittua 6 miljardia euroa enemmän ja että suurin osa varoista kohdennetaan vuonna 2014 alkavalle kaksivuotiskaudelle ja loput seuraavan EU:n talousarvion kattamalle seitsemän vuoden jaksolle; toteaa, että Eurooppa-neuvoston kokouksessa yksi EU:n valtionpäämiehistä myönsi, että vuosi sitten käynnistetty EU:n nuorisotyöllisyysaloite on tähän mennessä osoittautunut epäonnistuneeksi;

L.     toteaa, että odotettua EU:n puheenjohtajavaltion nuorisotyöllisyyskonferenssia on lykätty vuoden loppuun, mikä viivästyttää nykyisen puheenjohtajavaltion ilmoittamien ensisijaisten tavoitteiden aktiivista toteuttamista;

1.      pitää hyvin valitettavana, ettei 20. toukokuuta 2014 annetussa neuvoston päätöslauselmassa jäsennellystä vuoropuhelusta ja nuorten sosiaalisesta osallisuudesta käsitellä lainkaan nuorten keskeisiä viestejä ja esityksiä, kuten sitä, että tarvitaan laadukkaita työpaikkoja, parempia mahdollisuuksia hyödyntää sosiaalietuuksia ja sosiaalisia oikeuksia sekä yhteisvastuuta, ja että päätöslauselmassa ei sitouduttu konkreettisiin toimiin nuorten sosiaalisen osallisuuden parantamiseksi;

2.      arvostelee sitä, että neuvoston 27. kesäkuuta 2014 julkistamat prioriteetit, jotka muodostavat EU:n ja uuden komission strategisen ohjelman, eivät sisällä kohdistettuja toimenpiteitä ja investointeja, joilla tuettaisiin laadukkaiden työpaikkojen luomista nuorille;

3.      ottaa huomioon kriisin vaikutukset nuoriin ja korostaa, että jäsenvaltioilta vaaditaan säännöllistä seurantaa ja sitoumuksia, jotta nuorten tilanne paranisi; kehottaa jäsenvaltioita käsittelemään nuorisotyöttömyyttä 17. ja 18. heinäkuuta 2014 Milanossa pidettävässä seuraavassa työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston epävirallisessa kokouksessa;

4.      korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on pyrittävä muuttamaan radikaalisti makrotalouspolitiikkoja, jotta julkisesta sektorista tulee taloutta elvyttävä voima ja varmistetaan laadukkaat työpaikat, joissa turvataan työntekijöiden oikeudet ja asianmukainen sosiaaliturva, ja saadaan talous pikaisesti elpymään; vaatii lopettamaan säästöpolitiikat kaikissa jäsenvaltioissa;

5.      painottaa, että EMU:n lujittaminen lujittaa myös nykyisiä politiikkoja, joista euroalueen jäsenvaltioiden valtava työttömyys johtuu erityisesti niissä maissa, joihin sovelletaan nk. yhteisymmärryspöytäkirjoja;

6.      arvostelee ankarasti komission tiedonannossaan vuoden 2014 maakohtaisista suosituksista soveltamaa yleistä lähestymistapaa, jonka mukaan työttömyyttä pyritään torjumaan lisäämällä entisestään työmarkkinoiden joustavuutta ja alentamalla ”suhteellisen korkeita työvoimakustannuksia”; panee merkille, että juuri nämä työmarkkinoiden uusliberaaliset ”rakenneuudistukset”, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet, ovat olleet ja ovat vastuussa epävarmojen työllisyyden muotojen voimakkaasta lisääntymisestä, sosiaaliturvan heikentymisestä ja matalapalkka-alojen laajentumisesta, joita komission työllisyyskertomuksissa pidetään erityisen valitettavina ilmiöinä, jotka vaikuttavat erityisesti nuoriin ja heikentävät heidän työllistymismahdollisuuksiaan;

7.      korostaa, että EU:n olisi edistettävä nuorten työllisyyttä ja työn jakamista esimerkiksi tukemalla varhaista eläköitymistä ja työajan lyhentämistä laskematta palkkoja ja eläkkeitä ja huonontamatta sosiaalisia oikeuksia;

8.      korostaa, että nuorisotakuusta olisi ollut tehtävä sellainen, että sitä sovellettaisiin alle 30-vuotiaisiin nuoriin heti, kun he joutuvat työttömiksi; painottaa, että nuorisotyöllisyysaloitteelle myönnetty rahoitus on paljon pienempi kuin mitä tarvittaisiin, jotta nuorisotyöttömyyteen todella voitaisiin vaikuttaa; viittaa ILO:n tutkimukseen ”Euro Zone job crisis: trends and policy responses”, jossa esitetään tarvittavan 21 miljardia euroa, jotta nuorisotyöttömyyden tasoon voitaisiin vaikuttaa;

9.      korostaa, että nuorisotyöllisyysaloite ei saisi estää jäsenvaltioita käyttämästä Euroopan sosiaalirahastoa laajempien erityisesti köyhyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevien nuorisohankkeiden rahoittamiseen; kehottaa komissiota seuraamaan Euroopan sosiaalirahaston varojen käyttöä nuorisohankkeissa;

10.    korostaa, että tämän ohjelman olisi osaltaan vaikutettava siihen, että varmistetaan työpaikkojen säilyminen siitä hyötyvissä yrityksissä ja että harjoittelusopimuksista tulee pysyviä työsuhteita; huomauttaa, että yritystuen on oltava väliaikaista ja selvästi määritellyllä tavalla vastikkeellista siten, että huolehditaan työpaikkojen säilymisestä ja kansallisen lainsäädännön ja työehtosopimusten mukaisten vaatimusten sekä vero- ja sosiaaliturvavelvoitteiden noudattamisesta;

11.    suosittaa, että kaikki jäsenvaltiot sisällyttävät koulutusjärjestelmäänsä pakollisen opetuksen työelämän oikeuksista ja työterveydestä;

12.    kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia puuttumaan epävarmojen työsuhteiden ongelmaan ja sääntelemään sopimusjärjestelyjä tarkastelemalla eri tapoja vaikuttaa työmarkkinoiden jakautumiseen sekä suojelemaan nuoria työsuhteiden epävarmuudelta ja edistämään pysyviä työsuhteita;

13.    painottaa, että on lopetettava ikään perustuva syrjintä sosiaalietuuksien saannissa, muun muassa ehtojen asettaminen työttömyysetuuksille;

14.    korostaa, että kriisi ja säästöpolitiikat ovat johtaneet nuorten vastentahtoisen maastamuuton lisääntymiseen;

15.    kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan korkeatasoiset puitteet työharjoittelulle ja varmistamaan, että harjoittelu räätälöidään nuorten tarpeiden mukaisesti ja siitä maksetaan asianmukainen korvaus ja että sosiaaliturva mukaan lukien asianmukaiset eläkemaksut sekä työ- ja ammattiyhdistysoikeudet ja työehdot ovat tasolla, joka ei heikennä olemassa olevan työvoiman työn pysyvyyttä, palkkoja ja työehtoja, ja että sitä tuetaan taloudellisesti ja sen valvonta on pakollista, sekä laatimaan harjoittelua koskevat yhteiset laatunormit; vaatii tehostamaan työsuojelutarkastuksia, jotta vähennetään harjoittelijoiden käyttöä vakituisten työntekijöiden sijasta ja turvataan yleiset työturvallisuus- ja työsuojeluvaatimukset;

16.    kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön toimia, joilla estetään näennäisten itsenäisten ammatinharjoittajien käyttö muun muassa asettamalla seuraamuksia ja rangaistuksia yrityksille, jotka teettävät aiemmin henkilökuntaan kuuluneilla työntekijöillä työtä itsenäisinä ammatinharjoittajina tai joilla ei ole omaa henkilökuntaa sekä niille jotka osallistuvat vuokraustoimintaan vuokratyöyrityksissä;

17.    kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikkia tukea saavia työttömiä avustetaan siten, että jokaisen työntekijän erityiskoulutusta, ammattitaitoa ja tarvittaessa ammatillista koulutusta koskevat tarpeet voidaan määrittää tilanteessa, jossa työtarjouksia arvioidaan ja kun työntekijä on vastaanottanut työn, jotta varmistetaan, että edellytykset täyttyvät ja että työntekijä on sopeutunut olosuhteisiin;

18.    kehottaa komissiota sekä erillisvirastoja, kuten Eurofoundia ja Cedefopia, analysoimaan nykyisiä kaksitahoisia ammattikoulutusjärjestelmiä ja välittämään tietoa niistä niille muille jäsenvaltioille, jotka ovat niistä kiinnostuneita vapaaehtoisesti, ilman että olemassa olevien koulutusjärjestelmien tasoa lasketaan;

 

19.    kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan työpaikkojen luomista lisäämällä julkisia investointeja kestävään kasvuun erityisesti sosiaalialalla ja kansanterveyden alalla sekä infrastruktuuriin ja julkiseen koulutukseen;

20.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään lujittamaan naisten syrjintää torjuvaa lainsäädäntöä; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan lakiteitse yhtäläisen pääsyn ensimmäiseen työpaikkaan ja nuorten naisten yhdenvertaisuuden ammatilliseen koulutukseen pääsyssä poistamalla syrjivät ehdot, kuten ”lasikaton”, ja edistämään todellista toimintaa nuorten naisten emansipoimiseksi työllisyyden alalla;

21.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan säännöllisesti nuorisotyöllisyysaloitteen toimenpideohjelmia ja sallimaan yleisen pääsyn kaikkiin tietokantoihin;

22.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.