Päätöslauselmaesitys - B8-0063/2014Päätöslauselmaesitys
B8-0063/2014
Euroopan parlamentti

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Irakin tilanteesta

15.7.2014 - (2014/2716(RSP))

komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Alyn Smith, Klaus Buchner, Bodil Ceballos, Barbara Lochbihler, Molly Scott Cato, Tamás Meszerics Verts/ALE-ryhmän puolesta

Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-0059/2014

Menettely : 2014/2716(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
B8-0063/2014
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
B8-0063/2014
Keskustelut :
Äänestykset :
Hyväksytyt tekstit :

B8‑0063/2014

Euroopan parlamentin päätöslauselma Irakin tilanteesta

(2014/2716(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon YK:n tiedot, joiden mukaan Irakissa on nykyisin yli 220 000 pakolaista Syyriasta ja vuoden 2014 kesäkuun alun jälkeen Mosulista on paennut noin 500 000 ja Anbarista 480 000 irakilaista, ja toteaa, että heidän joukossaan on arviolta 250 000 lasta lähinnä Kurdistanin autonomiselta alueelta,

–       ottaa huomioon, että humanitaarisen avun pääosasto (ECHO) on vuodesta 2013 antanut Irakille 36 miljoonan euron edestä humanitaarista apua,

–       panee merkille YK:n Irakissa toimivan avustusoperaation (UNAMI) viimeaikaiset julkilausumat, joiden mukaan kesäkuussa 2014 terrori- ja väkivallanteoissa kuoli ainakin 2 417 ja loukkaantui 2 287 irakilaista, ja huomauttaa, että kyseessä on suurin uhrimäärä kuukaudessa sitten vuoden 2007,

–       ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Navi Pillayn 16. kesäkuuta 2014 antaman julkilausuman, jossa hän tuomitsi ISIL-ryhmän toteuttamat pikateloitukset ja ilmaisi näkemyksensä, että kyse on lähes varmasti sotarikoksista,

–       ottaa huomioon YK:n alipääsihteerin ja YK:n tasa-arvojärjestön pääjohtajan Phumzile Mlambo-Ngcukan julkilausuman, jossa hän ilmaisi huolensa naisten ja tyttöjen turvallisuudesta Irakissa, erityisesti ISIL-ryhmän hallussaan pitämillä alueilla,

–       ottaa huomioon Human Rights Watchin 12. heinäkuuta 2014 päivätyn raportin, jonka mukaan Irakin turvallisuusjoukot ja hallitukseen yhteydessä olevat kapinallisryhmät ovat viimeksi kuluneen kuukauden aikana ilmeisesti teloittaneet laittomasti ainakin 255 vankia kostoksi IS-ryhmän kapinallisten tekemistä tapoista,

–       ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan Catherine Ashtonin 11. kesäkuuta 2014 antaman julkilausuman, jossa hän kehotti kaikkia Irakin demokraattisia voimia tekemään yhteistyötä Irakin perustuslain muodostamalta pohjalta,

–       ottaa huomioon Irakissa 30. huhtikuuta 2014 järjestetyt parlamenttivaalit,

–       ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Irakin tasavallan välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen,

–       ottaa huomioon Irakista antamansa päätöslauselmat, erityisesti 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Irakin tilanteesta[1], 10. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman viimeaikaisesta väkivallasta Irakissa[2], 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman Irakista: vähemmistöryhmien, erityisesti Irakin turkmeenien, ahdinko[3] ja 17. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n ja Irakin välisestä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta[4],

–       ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Saudi-Arabiasta, sen suhteista EU:n kanssa ja roolista Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa[5], 24. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin suhteista Persianlahden yhteistyöneuvostoon[6] ja 3. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n Iranin-strategiasta[7],

–       ottaa huomioon EU3+3:n ja Iranin välillä 23. marraskuuta 2013 tehdyn alustavan sopimuksen, jonka tarkoituksena on saada aikaan lopullinen sopimus, joka lopettaisi jo vuosikymmenen ajan jatkuneen kiistan Iranin ydinohjelmasta, ja toteaa, että tammikuusta 2014 lähtien voimassa olleen sopimuksen voimassaolo päättyy 20. heinäkuuta 2014, mutta sitä voidaan jatkaa kaikkien osapuolten yhteisellä sopimuksella,

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.     toteaa, että Irak on ollut sekasortoisessa tilassa sen jälkeen, kun ”halukkaiden maiden liittoutuma” valtasi Irakin vuonna 2003 kansainvälisen oikeuden vastaisesti, mikä horjutti vakavasti aiempia yhteiskunta- ja hallintorakenteita tai jopa tuhosi ne suurelta osin;

B.     huomauttaa, että pääministeri Nuri al-Malikin toinen hallitus on harjoittanut yhä autoritaarisempaa ja šiiamuslimeja suosivaa politiikkaa, joka on viime kuukausina vain pahentanut sunnivähemmistön vieraantumisen ja syrjäytymisen tunnetta;

C.     ottaa huomioon, että Syyrian sodan jatkuessa ja Irakin ja Syyrian välisen rajan hälvetessä äärilaitaa edustavat IS-ryhmän (entinen ISIL tai ISIS) sunnikapinalliset ovat viime aikoina vallanneet ja ottaneet haltuunsa huomattavia osia Luoteis-Irakista, kuten 10. kesäkuuta 2014 Irakin toiseksi suurimman kaupungin, Mosulin; toteaa, että jotkin vallitsevaan tilanteeseen pettyneet sunnit ja entiset baathistit ovat hiljaisesti hyväksyneet tällaiset pyrkimykset tai jopa tukeneet niitä;

D.     toteaa, että tiedot laittomista joukkoteloituksista, kulttuuristen ja uskonnollisten kohteiden tuhoamisesta sekä raaoista sortotoimista, joita IS-ryhmä on toteuttanut ja joista se on tarkoituksellisesti levittänyt tietoa, ovat synnyttäneet laajalti pelkoa irakilaisten keskuudessa;

E.     huomauttaa, että vastauksena IS-ryhmän kapinallisten etenemiseen šiiojen arvovaltaisin johtaja, suurajatolla Ali al-Husseini al-Sistani kehotti 13. kesäkuuta 2014 kaikkia irakilaisia, jotka pystyvät kantamaan asetta, liittymään vapaaehtoisesti turvallisuusjoukkoihin maan puolustamiseksi;

F.     ottaa huomioon, että heinäkuun alussa 2014 IS-ryhmän johto julisti islamilaisen kalifaatin palautetuksi Syyriassa ja Irakissa ja että sen julkisuutta karttava johtaja Abu Bakr al-Baghdadi piti Mosulin suurimmassa moskeijassa perjantaisaarnan, jossa hän kyseenalaisti alueen nykyisten valtioiden rajat;

G.     huomauttaa, että Kurdistanin puoliautonomisen alueen sotilaalliset yksiköt ottivat kesäkuun puolivälissä 2014 hallintaansa Kirkukin monietnisen kaupungin ja liittivät näin Kurdistaniin tämän öljyvaroistaan tunnetun alueen, jonka hallinnasta on kiistelty vuosikymmenten ajan; ottaa huomioon, että Kurdistanin aluehallinto on ilmoittanut aikeistaan järjestää alueen asukkaiden keskuudessa kansanäänestys alueen itsenäistymiseksi Irakista;

H.     ottaa huomioon, että hallituksen sotilaat taistelevat šiiakapinallisten tukemina saadakseen takaisin hallintaansa Tikritin kaupungin ja muut IS-ryhmän valtaamat alueet, ja toteaa, että maan vakautta horjuttavat edelleen terrori- ja itsemurhaiskut, joiden kohteena ovat useimmiten šiiamuslimit;

I.      huomauttaa, että Irakin hallitus on saanut Venäjältä ja Iranista hävittäjiä ja Yhdysvalloista tiedustelutukea, kun taas alueella toimivat sunnien aseistautuneet ääriryhmät, kuten IS-ryhmä, ovat viime vuosina saaneet ideologista ja aineellista tukea Saudi-Arabiasta ja Persianlahden maista;

J.      toteaa, että 30. huhtikuuta 2014 pidettyjä parlamenttivaaleja varjostivat ISIS-ryhmän väkivaltaiset uhkaukset kaikkia niitä sunneja vastaan, jotka uskaltautuvat vaaliuurnille; huomauttaa, että uusi, hauras parlamentti epäonnistui 7. heinäkuuta 2014 toistamiseen sellaisen uuden, entistä osallistavamman johdon valinnassa, joka olisi voinut saattaa maan pois hajoamisen partaalta;

1.      on syvästi huolestunut Irakin äärimmäisen vakavasta poliittisesta kriisistä, joka on syössyt maan hajoamisen partaalle ja aiheuttanut kuohuntaa koko alueella, ja kehottaa maan kaikkia poliittisia johtajia lievittämään poliittisia jännitteitä ja tukemaan kriisin ratkaisemista poliittisen vastuullisuuden ja kompromissin hengessä;

2.      tuomitsee väkivaltaisuudet ja joukkoteloitukset, joihin IS-ryhmän joukkojen kerrotaan syyllistyneen, ja katsoo, että ne vain pahentavat väestön kärsimystä, jota hallituksen turvallisuusjoukkojen väärinkäytökset ovat sille jo aiheuttaneet; katsoo, että radikalisoituminen, jossa usein juuri nuoret, myös Euroopasta, ajautuvat IS-ryhmän kaltaisten ääri-ideologioita edustavien aseellisten liikkeiden vaikutuspiiriin, on saamassa Irakissa, Syyriassa ja muualla sellaiset mittasuhteet, että alueella on pikaisesti toteutettava yhteisiä toimia, joissa ei keskitytä vain turvallisuuteen vaan tarkastellaan järjestelmällisesti myös poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia kysymyksiä;

3.      katsoo, että varsinkin Iran, Saudi-Arabia, Qatar, Turkki, Syyria ja Irak on pikaisesti saatava neuvottelupöytään, jotta voidaan lopettaa tuki ja rahoitus IS-ryhmälle ja muille aseistautuneille ääri-islamisteille sekä estää sunnien ja šiiojen välisen konfliktin kärjistyminen entisestään, sillä se on vaarassa levitä koko alueelle;

4.      kehottaa kaikkia maita keskeyttämään sotilaallisen lisätuen antamisen al-Malikin hallitukselle, sillä tämä lisää jännitteitä ja verenvuodatusta maassa eikä ratkaise konfliktia, ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita asevientiä koskevien EU:n käytännesääntöjen mukaisesti pidättymään asetoimituksista Irakiin;

5.      toteaa jälleen, että Irakin perustuslaissa taataan kaikkien kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä sekä eri kansallisuusryhmien hallinnolliset ja poliittiset oikeudet sekä oikeus kulttuuriin ja koulutukseen ja että Irakin hallitus on vastuussa koko väestön oikeuksien, hyvinvoinnin ja turvallisuuden varmistamisesta;

6.      kehottaa Irakin edustajien neuvostoa tekemään konkreettisia päätöksiä, kuten muodostamaan kansallisen yhtenäisyyden hallituksen, joka heijastaisi asianmukaisesti Irakin yhteiskunnan poliittista, uskonnollista ja etnistä monimuotoisuutta, jotta voidaan lopettaa verenvuodatus ja estää maan pirstaloituminen;

7.      arvostelee jyrkästi hyvän hallinnon puuttumista Irakissa ja toteaa, että se on johtanut laajalle levinneeseen köyhyyteen, korkeaan työttömyysasteeseen, talouden taantumaan, ympäristön pilaantumiseen ja julkisten peruspalvelujen puuttumiseen suurista öljytuloista huolimatta; huomauttaa, että turvallisuusjoukot tukahduttivat aiemmin järjestelmällisesti – ja ilman pelkoa rangaistuksesta – monia rauhanomaisia mielenosoituksia, joissa vaadittiin sosiaalisia, taloudellisia ja poliittisia oikeuksia;

8.      tuomitsee vuonna 2003 toteutetun Irakin miehityksen, jota useat EU:n jäsenvaltiot tukivat, ja ilmaisee osanottonsa kaikille sen seurauksista kärsineille sekä kehottaa kaikkia johtajia, jotka aikanaan hyväksyivät maansa osallistumisen sotaan, ottamaan osaltaan vastuun Irakin nykytilanteesta;

9.      toteaa jälleen tässä yhteydessä, että Tony Blairin nimittäminen Lähi-idän kvartetin (Yhdysvallat, YK, EU ja Venäjä) erityisedustajaksi on kaikessa vertauskuvallisuudessaan ollut kohtalokasta ja että Tony Blairin pitäisi varsinkin Irakista äskettäin antamiensa lausuntojen jälkeen luopua tehtävästään;

10.    panee merkille Kurdistanin aluehallinnon ilmoituksen itsenäisyyttä koskevasta kansanäänestyksestä; vetoaa kuitenkin Irakin Kurdistanin parlamenttiin ja presidenttiin Masud Barzaniin, jotta prosessi olisi osallistava ja siinä kunnioitettaisiin maakunnassa elävien muiden vähemmistöjen kuin kurdien oikeuksia;

11.    arvostaa sitä, että Kurdistan on toiminut turvasatamana konfliktialueelta paenneille sadoilletuhansille muihin kansallisuuksiin kuin kurdeihin kuuluville irakilaisille; on tyytyväinen siihen, että EU on tukenut siirtymään joutuneita henkilöitä, ja kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita lisäämään taloudellista tukea, jotta viranomaisia voidaan auttaa kantamaan taakka;

12.    painottaa, että EU:n olisi laadittava aluetta koskeva kattava toimintamalli, ja toteaa erityisesti, että Iran, Saudi-Arabia ja muut Persianlahden maat on otettava mukaan olennaisina toimijoina kaikkiin pyrkimyksiin jännitteiden lievittämiseksi Syyriassa ja Irakissa;

13.    toteaa Iranista, että jännitteitä voidaan onnistuneesti pyrkiä lievittämään vain, jos ydinkiistassa saadaan mahdollisimman nopeasti aikaan kompromissiratkaisu, ja vetoaa kaikkiin osapuoliin, jotta ne ottaisivat huomioon asian kiireellisyyden; kehottaa perustamaan Teheraniin unionin edustuston ja kehittämään mahdollisuuksia kanssakäymiseen muissakin kuin ydinvoima- ja ihmisoikeuskysymyksissä kaikilla yhteiskuntatasoilla, erityisesti energia-, ympäristö-, liikenne-, tutkimus- ja koulutusaloilla;

14.    kehottaa EU:ta käymään Saudi-Arabian ja Qatarin kanssa avointa ja kriittistä vuoropuhelua väitteistä, joiden mukaan ne tukevat epädemokraattisia ääri-islamilaisryhmiä, ja katsoo, että EU:n olisi vaadittava hallituksia tekemään kaikkensa estääkseen kaikenlaisen virallisten tai yksityisten elinten toiminnan ääri-islamilaisten ideologioiden levittämiseksi sanoin ja teoin;

15.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Irakin hallitukselle ja edustajien neuvostolle, Kurdistanin aluehallinnolle, YK:n pääsihteerille ja YK:n ihmisoikeusneuvostolle.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö