Menettely : 2014/2844(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-0111/2014

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-0111/2014

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 18/09/2014 - 10.7
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2014)0028

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 128kWORD 64k
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-0111/2014
16.9.2014
PE537.013v01-00
 
B8-0111/2014

komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta

työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti


Libyan tilanteesta (2014/2844(RSP))


Barbara Lochbihler, Tamás Meszerics, Judith Sargentini, Ernest Urtasun, Bodil Ceballos, Ernest Maragall Verts/ALE-ryhmän puolesta

Euroopan parlamentin päätöslauselma Libyan tilanteesta (2014/2844(RSP))  
B8‑0111/2014

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston antamat päätöslauselmat Libyasta, mukaan luettuna 27. elokuuta 2014 annettu päätöslauselma nro 2174,

–       ottaa huomioon YK:n pääsihteerin erityisedustajan ja YK:n Libya-operaation (UNSMIL) päällikön 27. elokuuta 2014 antaman tilannetiedotuksen YK:n turvallisuusneuvostolle,

–       ottaa huomioon UNSMIL:n ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (UN OHCHR) 4. syyskuuta 2014 julkaiseman selvityksen kansainvälisten ihmisoikeuksien ja humanitaarisen oikeuden rikkomuksista Libyassa meneillään olevien väkivaltaisuuksien aikana,

–       ottaa huomioon erityisesti 15. elokuuta 2014 annetut EU:n ulkoasiainneuvoston päätelmät Libyasta,

–       ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Libyasta, etenkin 10. maaliskuuta 2011 annetun päätöslauselman eteläisestä naapuruudesta ja erityisesti Libyasta(1), sekä 15. syyskuuta 2011 annetun päätöslauselman Libyasta(2),

–       ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin antamat julkilausumat Libyasta,

–       ottaa huomioon EU:n sotilasesikunnan Libya-operaation päälliköiden 27. kesäkuuta 2014 antaman lausuman Salwa Bugaighisin salamurhasta,

–       ottaa huomioon Ranskan puolustusministerin Jean-Yves Le Drianin 9. syyskuuta 2014 antaman lausunnon,

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.     toteaa, että Libya on joutunut kokemaan rajun sarjan poliittisia, institutionaalisia ja turvallisuuteen liittyviä kriisejä sen jälkeen, kun Nato-joukkojen avustamat kapinallisryhmät syöksivät Muammar Gaddafin vallasta vuonna 2011;

B.     ottaa huomioon, että taisteluja on käyty idässä Benghazin kaupungissa ja sen liepeillä toukokuun puolivälistä lähtien, jolloin eläkkeelle jäänyt kenraali Khalifa Haftar käynnisti aseellisen kampanjan Ansar al-Sharian jihadistiryhmän kaltaisia islamistiryhmittymiä ja muita aseistautuneita joukkoja vastaan;

C.     toteaa, että taistelut Tripolin kansainvälisen lentokentän hallinnasta puhkesivat 13. heinäkuuta 2014 Zintanista olevien aseistautuneiden ryhmien ja heidän liittolaistensa sekä Misratan islamistijoukoista pääosin koostuvan ”Libyan aamunkoiton” kesken; ottaa huomioon, että Libyan aamunkoiton joukot ottivat Tripolin lentokentän haltuunsa 24. elokuuta 2014 ja ovat sen jälkeen hallinneet suurinta osaa Tripolista, ministeriöiden ja valtiollisten elinten pääkonttorit mukaan luettuna;

D.     toteaa, että 25. kesäkuuta 2014 järjestetyt parlamenttivaalit johtivat siihen saakka vallassa olleiden islamistipuolueiden tappioon; ottaa huomioon, että uusi parlamentti (edustajainhuone) on korvannut entisen yleisen kansalliskokouksen ja muuttanut turvallisuussyistä pois Tripolista idässä sijaitsevaan Tobrukin kaupunkiin; ottaa huomioon, että edustajainhuone on pyytänyt ulkomaiden väliintuloa turvallisuustilanteen ratkaisemiseksi;

E.     ottaa huomioon, että Libyan aamunkoiton joukot eivät hyväksy edustajainhuoneen muuttamista uuteen paikkaan, vaan väittävät, että toimivallan siirtäminen uudelle parlamentille oli perustuslain vastaista; ottaa huomioon, että yleinen kansalliskokous kokoontui uudelleen Tripolissa 25. elokuuta 2014 ja valitsi islamistien tukeman Omar al-Hasin pääministeriksi ja pyysi häntä muodostamaan ”kansallisen pelastuksen” hallituksen;

F.     ottaa huomioon, että edustajainhuone on nimittänyt terroristeiksi ryhmiä, jotka taistelevat Libyan aamunkoiton ja Ansar al-Sharian puolesta; ottaa huomioon, että Libyan aamunkoitto ja sen liittolaiset ovat väittäneet, että edustajainhuone on Gaddafin entisten kannattajien valvonnassa;

G.     toteaa, että tunnistamattomien lentokoneiden ilmoitetaan tehneen iskuja Libyan aamunkoiton osastoja vastaan Tripolissa; toteaa, että amerikkalaislähteiden mukaan Egypti ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat olisivat vastuussa näistä iskuista; ottaa huomioon, että Egypti on kieltänyt toteuttaneensa ilmaiskuja tai muita sotilaallisia operaatioita Libyasa;

H.     ottaa huomioon, että Libyan naapurivaltiot kokoontuivat Kairossa 25. elokuuta 2014, jolloin Libya pyysi kansainvälistä suojelua öljykentilleen ja lentoasemilleen ja totesi olevansa kykenemätön pysäyttämään aseellisia ryhmiä; ottaa huomioon, että osallistujavaltiot päättivät olla puuttumatta Libyan sisäisiin asioihin ja kehottivat käynnistämään kansallisen vuoropuhelun;

I.      ottaa huomioon, että YK:n pyrkimykset saada aikaan tulitauko sotivien osapuolten välillä sekä käynnistää kansallinen vuoropuhelu ovat tähän mennessä epäonnistuneet; ottaa huomioon, että vasta nimitetty YK:n erityislähettiläs Bernardino Leon on tällä hetkellä Libyassa; ottaa huomioon Ranskan puolustusministerin 9. syyskuuta 2014 antaman varoituksen, jonka mukaan Libyasta oli tulossa terroristiryhmien keskus ja että määrätietoisia kansainvälisiä toimia tarvitaan;

J.      ottaa huomioon, että Benghazin ja Tripolin konfliktit ovat johtaneet ihmisoikeuksien ja humanitaarisen tilanteen vakavaan heikkenemiseen; ottaa huomioon, että taistelevat osapuolet ovat ampuneet summittaista tykkitulta siviilialueille sekä Tripolissa että Benghazissa, mikä on johtanut huomattavan lukuisiin siviiliuhreihin sekä siviilirakennusten ja infrastruktuurin vahinkoihin; ottaa huomioon, että Amnesty International ja Human Rights Watch ovat molemmat todenneet, että kyseinen tykkitulitus on sotarikos; ottaa huomioon, että ihmisoikeusaktivisti Salva Bugaighis murhattiin Benghazissa 25. kesäkuuta 2014;

K.     ottaa huomioon, että sekä Tripolin että Benghazin siviiliväestöllä on pulaa elintarvikkeista, polttoaineesta ja muista perustarvikkeista; ottaa huomioon, että turvallisuustilanteen heikkenemisen väitetään johtaneen rikollisuuden määrän kasvuun ja terroristiryhmien lisääntymiseen;

L.     toteaa, että UNSMIL:n arvioiden mukaan vähintään 100 000 libyalaista on joutunut siirtymään asuinsijoiltaan viimeisimpien taistelujen vuoksi ja että 150 000 ihmistä, joista monet vierastyöläisiä, on paennut maasta; ottaa huomioon, että ulkomaalaiset avustustyöntekijät ja diplomaatit, mukaan luettuna EU:n ja UNSMIL:n henkilöstö, on evakuoitu Libyasta; toteaa, että Tunisian väliaikainen pääministeri Jomaa on ilmoittanut, että Libyan pakolaisten valtava määrä koettelee Tunisian kestokykyä;

M.    ottaa huomioon, että sadat Libyan väkivaltaa paenneet siirtolaiset ja pakolaiset ovat saatujen tietojen mukaan kuolleet pyrkiessään ylittämään Välimerta matkalla Eurooppaan ja että Italiassa ja Maltalla on tämän johdosta huomattava pakolaiskriisi; ottaa huomioon, että UNCHR:n raporttien mukaan 1 600 ihmistä on kuollut kesäkuun jälkeen pyrkiessään Eurooppaan; ottaa huomioon, että Libya on pääasiallinen lähtöpaikka Eurooppaan pyrkiville pakolaisille; ottaa huomioon, että UNCHR:n 29. elokuuta 2014 esittämän arvion mukaan Italiaan saapuneista noin 109 000 pakolaisesta noin 98 000:n arvellaan lähteneen matkaan Libyasta;

N.     ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto saattoi 26. helmikuuta 2011 Libyan tilanteen Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) käsiteltäväksi; ottaa huomioon, että 27. kesäkuuta 2011 Kansainvälinen rikostuomioistuin julkaisi pidätysmääräykset Muammar Gaddafista, Saif al-Islam Gaddafista ja Abdullah al-Senussista rikoksista ihmiskuntaa vastaan; toteaa, että jäljellä olevat syytetyt eivät ole tuomioistuimen huostassa; ottaa huomioon, että Libyan viranomaisten mielestä heidät on tuomittava Libyan oman oikeusjärjestelmän piirissä;

1.      ilmaisee vakavan huolensa väkivallan ja aseellisten selkkausten lisääntymisestä Libyassa ja etenkin Tripolin ja Benghazin kaupunkien liepeillä; pitää tilannetta hälyttävänä, koska sillä on tuhoisia vaikutuksia siviiliväestöön ja valtiollisiin elimiin ja koska se uhkaa koko laajemman alueen vakautta;

2.      kehottaa konfliktin osapuolia lopettamaan välittömästi kaikki aseelliset vihollisuudet ja pyrkimään osallistavaan poliittiseen vuoropuheluun; ilmaisee tässä yhteydessä täyden tukensa YK:n ja etenkin sen erityisedustajan Bernardino Leonin toimille, joilla pyritään helpottamaan tätä prosessia yhteisymmärryksen löytämiseksi sellaisten valtiollisten elinten perustamisesta, joilla voitaisiin tavoitella laajaa kansallista sovinto-ohjelmaa; vaatii asiaankuuluvan huomion kiinnittämistä naisten ja vähemmistöjen osallisuuteen tässä prosessissa;

3.      vaatii vasta valittua edustajainhuonetta toteuttamaan lainsäädäntötehtävänsä osallistavalla tavalla ja toimimaan Libyan koko väestön hyväksi;

4.      tähdentää, että YK:n turvallisuusneuvoston viimeisin päätöslauselma mahdollistaa kansainvälisten pakotteiden soveltamisalan laajentamisen siten, että kaikkien osapuolten häiriötekijöihin voidaan puuttua;

5.      tuomitsee Tripolin ja Benghazin siviilialueiden summittaisen tykistötulituksen viime kuukausien aikana; pitää erittäin huolestuttavana koko maan ihmisoikeustilanteen heikkenemistä, mukaan luettuna toimittajiin, virkamiehiin, poliitikkoihin ja ihmisoikeusaktivisteihin kohdistuneet mielivaltaiset vangitsemiset, sieppaukset, laittomat surmaamiset sekä kidutus ja väkivalta, mistä esimerkkinä kuuluisan aktivistin Salwa Bugaighisin julma murha; korostaa, että kaikkien ihmisoikeusrikkomusten ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomusten tekijät on saatava vastuuseen;

6.      tuomitsee alueen toimijoiden jatkuvan ja salaisen puuttumisen Libyan sisäisiin asioihin, mikä on suurelta osalta vaikuttanut maan luisumiseen kohti poliittista ja sotilaallista kaaosta; kehottaa Libyan naapurivaltioita ja muita alueellisia toimijoita pidättymään kaikista toimista, jotka saattaisivat pahentaa maan sisäisiä jännitteitä;

7.      palauttaa mieliin, että vuoden 2011 sotaan osallistumisen vuoksi EU ja sen jäsenvaltiot ovat erityisessä vastuussa Libyan väestön auttamisesta;

8.      kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tekemään kaikkensa tukeakseen YK:ta ja muita ei-sotilaallisia ratkaisumalleja tämän kriisin selvittämiseksi; kehottaa erityisesti EU:ta tehostamaan humanitaarista apuaan Libyan väestön kärsimysten lieventämiseksi erityisesti kaikkein vaikeimmilla alueilla ja olemaan valmiina vastaamaan kaikkiin kriisin pahenemiseen liittyviin tilanteisiin;

9.      katsoo, että EU ei ole onnistunut kehittämään ja toteuttamaan vakaata ja kattavaa strategiaa Gaddafin jälkeisen ajan siirtymäkauden avustamiseen; pitää erityisen valitettavana, että EU:n eri jäsenvaltioiden Libyan-politiikkaa ei missään vaiheessa ole koordinoitu ja että Euroopan ulkosuhdehallinto on epäonnistunut yhteisen ja tehokkaan linjan löytämisessä EU:lle;

10.    pitää erityisen valitettavana EU:n kunnianhimottomuutta ja tehottomuutta turvallisuuden alalla; asettaa kyseenalaiseksi EU:n kiinnostuksen rajoittumisen rajavalvontaan ja väestön liikkeiden hallintaan, mikä ei puutu lainkaan Libyan turvattomuuden syihin; vaatii, että EU kehittää Libyaan laajan turvallisuusalan uudistuskonseptin, jossa keskitytään erityisesti alan parlamentaariseen valvontaan siten, että ihmisoikeuksia ja humanitaarista oikeutta koskevaan koulutukseen liittyviä elementtejä korostetaan;

11.    palauttaa mieliin, että monet jäsenvaltiot myivät toistuvasti aseita Gaddafin turvallisuuspalvelulle; katsoo, että jäsenvaltioilla ja EU:lla on erityinen vastuu avustaa entisten taistelijoiden palauttamisessa siviiliin, aseiden riisunnassa ja uudelleenkotouttamisessa sekä kerätä ja tuhota maassa olevia laittomia aseita; kehottaa perustamaan laajan unionin tason ohjelman tähän vastuuseen kuuluvien toimien toteuttamiseksi;

12.    kehottaa EU:ta käyttämään täysimääräisesti hyväkseen vakauden ja rauhan välinettä sovittelussa, vuoropuhelussa ja sovinnossa sekä tukemaan viipymättä sovittelua yhteistyössä UNSMIL:n kanssa; vaatii lisäksi EU:ta tukemaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja etenkin naisjärjestöjen vahvistamista, jotta maan lukuisiin kriiseihin voitaisiin löytää väkivallattomia ratkaisumalleja;

13.    ilmaisee vakavan huolensa Libyan siirtolaisten, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten kohtalosta, sillä heidän entisestään vaikea tilanteensa on vain pahentunut; pitää hälyttävänä jatkuvia raportteja tuhansien siirtotyöläisten ja pakolaisten kammottavista vankeusoloista hallituksen ylläpitämissä pakolaiskeskuksissa; vaatii, että EU ja sen jäsenvaltiot pidättyvät myöntämästä tämän alan rahoitustukea siihen asti, kunnes väärinkäytökset on lopetettu ja ne on perinpohjaisesti tutkittu;

14.    vastustaa kolmansiin maihin kohdistuvien EU:n siirtolaistoimien ulkoistamista uusille vastaanottokeskuksille sellaisissa maissa, jotka eivät ole allekirjoittaneet Geneven yleissopimuksia pakolaisten kohtelusta, kuten esimerkiksi Libyassa, ja jotka eivät siis voi taata suojelun korkeaa tasoa;

15.    kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita auttamaan Italiaa sen kiitettävissä pyrkimyksissä käsitellä Pohjois-Afrikasta ja etenkin Libyasta tulevia yhä suurempia pakolaisvirtoja; vaatii, että Mare Nostrum -hanketta on jatkettava, ja pyytää jäsenvaltioita tukemaan sitä; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ja etenkin Italiaa noudattamaan tiukasti EU:n ja kansainvälistä pakolaislainsäädäntöä, mukaan luettuna palauttamiskiellon noudattaminen ja tilanteiden tapauskohtainen arviointi;

16.    ilmaisee huolensa Libyan oikeusjärjestelmän epäonnistumista koskevista raporteista ja vakavista puutteista oikeudenmukaisten oikeudenkäyntinormien ylläpitämisessä; kehottaa Libyan viranomaisia tekemään täysimittaista yhteistyötä Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa avustamalla sitä tutkimuksissa ja noudattamalla sen päätöksiä; ilmaisee huolensa siitä, että Libyan viranomaiset eivät ole pystyneet takaamaan oikeudenmukaista oikeusprosessia koskevia perusoikeuksia Kansainväliseen rikostuomioistuimeen haastetuille Abdullah al-Sanussille ja Saif al-Islam Gaddafille; muistuttaa vastustavansa kuolemanrangaistusta kaikissa tapauksissa, tehtyjen rikosten laadusta riippumatta, ja kehottaa Libyaa poistamaan kuolemanrangaistuksen; kehottaa EU:ta harkitsemaan tukitoimia oikeusvaltioperiaatteen lujittamiseksi maassa;

17.    kehottaa Libyan viranomaisia sitoutumaan noudattamaan korkeita avoimuusnormeja maan kaivosteollisuudessa, jotta Libyan luonnonvarat voivat hyödyttää koko väestöä, ja kehottaa erityisesti hyväksymään viipymättä kaivosteollisuuden avoimuutta koskevaan EITI-aloitteeseen (Extractive Industries Transparency Initiative) sisältyvät vaatimukset; pyytää, että Libyassa toimivat eurooppalaiset yritykset paljastaisivat rahoituskuvionsa energiasektorilla;

18.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, Euroopan komission varapuheenjohtajalle / unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Libyan edustajainhuoneelle, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n yleiskokoukselle, YK:n ihmisoikeusneuvostolle, Arabiliitolle ja Afrikan unionille.

 

(1)

EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 158.

(2)

EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 114.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö