PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Ebola-epidemiaa koskevista EU:n toimista
16.9.2014 - (2014/2842(RSP))
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Ignazio Corrao, Fabio Massimo Castaldo, Valentinas Mazuronis EFDD-ryhmän puolesta
B8‑0115/2014
Euroopan parlamentin päätöslauselma Ebola-epidemiaa koskevista EU:n toimista
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhannen kehitystavoitteita koskevan raportin,
– ottaa huomion YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin 25. syyskuuta 2013 esittelemän raportin ”A Life of Dignity for All" sekä YK:n jäsenvaltioiden hyväksymän päätösasiakirjan, jossa maailman johtajat uudistivat sitoutumisensa vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen,
– ottaa huomioon 27. elokuuta 2014 annetun Euroopan tautienehkäisy- ja ‑valvontakeskuksen arvion Ebolaan liittyvistä riskeistä,
– ottaa huomioon Afrikan unionin 21. elokuuta 2014 käynnistämän Ebola-epidemian johdosta Länsi-Afrikassa toteutettavan tukioperaation (ASEOWA),
– ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön (WHO) 28. elokuuta 2014 julkistaman, Ebola-epidemiaa koskevien toimien laajentamista koskevan etenemissuunnitelman,
– ottaa huomioon 2. syyskuuta 2014 järjestetyn Ebolaa koskeneen YK:n erityistiedotustilaisuuden, jonka piti kansainvälisen Lääkärit ilman rajoja -järjestön puheenjohtaja tri Joanne Liu,
– ottaa huomioon YK:n Washingtonissa 3. syyskuuta 2014 järjestämän ylimpien johtajien kokouksen,
– ottaa huomioon Afrikan unionin kumppaniryhmän Ebolaa käsitelleen kokouksen, joka pidettiin Addis Abebassa (Etiopiassa) 8. syyskuuta 2014,
– ottaa huomioon komission jäsenten Kristalina Georgievan ja Andris Piebalgsin 8. syyskuuta 2014 antaman tiedonannon EU:n tuesta Afrikan unionin Ebolan torjuntaoperaatiolle,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,
A. toteaa, että Ebola-viruksen leviäminen alkoi Guineasta joulukuussa 2013, mutta se havaittiin vasta maaliskuussa 2014, jonka jälkeen se levisi Liberiaan, Sierra Leoneen, Nigeriaan ja Senegaliin;
B. toteaa, että Länsi-Afrikka on edelleen pahin epidemia-alue;
C. ottaa huomioon, että tilanne pahenee edelleen nopeasti ja on olemassa vaara, että se heikentää sekä epidemian koettelemien maiden taloutta että yleistä järjestystä niissä;
D. ottaa huomioon, että Ebola-epidemia synnyttää myös toissijaisia humanitaarisia tarpeita, jotka liittyvät muun muassa elintarvikkeisiin, puhtaaseen veteen ja jätevesihuoltoon;
E. toteaa, että on vahvaa näyttöä siitä, että Ebolaa voidaan ehkäistä ottamalla käyttöön vähimmäismäärä varotoimenpiteitä ja antamalla ihmisille tiedot, joiden avulla voidaan vähentää uusia tartuntoja; ottaa huomioon, että vaikka Ebola-virus on erittäin tarttuva, se ei kuitenkaan tartu ilmateitse vaan sen leviäminen edellyttää läheistä kontaktia tartunnan saaneen henkilön kehon nesteisiin tai eritteisiin, mikä voi tapahtua hoitotoimenpiteiden, kotihoidon tai perinteisten hautaustapojen yhteydessä, jolloin perheenjäsenet ja ystävät joutuvat läheiseen kontaktiin sairastuneen henkilön kehon kanssa;
F. ottaa huomioon, että 5. syyskuuta 2014 WHO ja tautientorjuntakeskus (CDC) ilmoittivat epäiltyjä tapauksia olevan yhteensä 3 967 ja kuolintapauksia 2 105;
G. toteaa, että Ebola-tartunnan saaneiden määrä kasvaa edelleen päivä päivältä;
H. ottaa huomioon, että WHO myöntää, että epidemian vakavuus aliarvioitiin, ja arvioi sairastuneiden määrän voivan seuraavien kolmen kuukauden aikana nousta yli 20 000:een;
I. ottaa huomioon, että Ebola-epidemiasta kärsivät maat ovat kohdanneet monia vaikeuksia yrittäessään saada sen leviämistä hallintaan;
J. toteaa, että monet alueista, joille tartunnat ovat levinneet, ovat äärimmäisen köyhiä eikä niillä ole edes juoksevaa vettä ja saippuaa auttamassa taudin leviämisen rajoittamisessa;
K. ottaa huomioon, että joistakin sairaaloista puuttuu perustarvikkeita ja niissä on liian vähän henkilöstöä, mikä on lisännyt todennäköisyyttä, että henkilöstön jäsenet itse saavat virustartunnan;
L. toteaa, että 10 prosenttia kuolonuhreista on ollut terveydenhoitoalan työntekijöitä ja että WHO on ilmoittanut, että näin monen terveysalan työntekijän menettäminen tekee vaikeaksi rekrytoida riittävästi ulkomaisia lääkintätyöntekijöitä;
M. toteaa, että Länsi-Afrikassa tartunta- ja kuolintapausten määrä kasvaa jatkuvasti nopeasti, mellakoita puhkeaa, eristyskeskukset ovat ylikuormitettuja, kentällä toimivat terveysalan työntekijät saavat tartuntoja ja heitä kuolee järkyttäviä määriä samalla kun osa heistä on pelästyneinä paennut ja jättänyt ihmisiä ilman hoitoa edes tavallisimpien sairauksien tapauksissa, ja kokonaisia terveydenhuoltojärjestelmiä on romahtanut;
N. toteaa, että Ebola-hoitokeskukset ovat surkastuneet paikoiksi, joihin ihmiset menevät kuolemaan yksinäisyydessä, eikä niissä tarjota juuri muuta kuin oireita lievittävää hoitoa; toteaa, että on mahdotonta edes pitää lukua keskuksiin tulvivien tartunnan saaneiden ihmisten määristä ja että Sierra Leonessa viruksen saastuttamia ruumiita mätänee kaduilla;
O. ottaa huomioon, että ihmishenkien menetysten lisäksi Ebola-epidemialla on monia kielteisiä taloudellisia vaikutuksia;
P. ottaa huomioon, että markkinoita ja kauppoja suljetaan matkailun rajoitusten, suojavyöhykkeen perustamisen tai toisiin ihmisiin kosketuksissa olemiseen kohdistuvan pelon vuoksi, mikä aiheuttaa tulojen menetyksiä tuottajille ja kauppiaille;
Q. ottaa huomioon, että ihmisten siirtyminen pois epidemian koettelemilta alueilta on häirinnyt maataloustoimintoja;
R. toteaa, että monet lentoyhtiöt ovat kärsineet liikenteen vähentymisestä ja jotkut niistä ovat toistaiseksi lopettaneet lennot alueelle;
S. toteaa, että ulkomaiset kaivosyhtiöt ovat vetäneet muuta kuin välttämätöntä henkilöstöä pois alueelta, lykänneet uusia investointeja ja vähentäneet toimintojaan;
T. ottaa huomioon, että epidemia rasittaa julkista taloutta ja että Sierra Leone käyttää valtion velkasitoumuksia viruksen torjunnan rahoittamiseen;
U. ottaa huomioon, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) on varoittanut epidemian puhkeamisen voivan vaarantaa sadot ja elintarviketurvan Länsi-Afrikassa;
V. ottaa huomioon, että komission humanitaarisen avun ja pelastuspalveluasioiden pääosasto on luvannut yli 147 miljoonaa euroa humanitaarista apua ja kehitysapua viruksen leviämisen hillitsemiseen, tartunnan saaneiden hoitamiseen ja heidän kipeimmin tarvitsemiinsa laitteisiin ja tarvikkeisiin sekä humanitaaristen asiantuntijoiden lähettämiseen;
W. toteaa, että vain 11,9 miljoonaa euroa luvatuista 147 miljoonasta eurosta on erityisesti kohdennettu kiireellisimpiin humanitaarisiin tarpeisiin;
1. panee tyytyväisenä merkille kaikkien osallistuvien kansalaisjärjestöjen tekemän työn, erityisesti Lääkärit ilman rajoja ‑järjestön, joka on suurin epidemia-alueilla työskentelevä kansalaisjärjestö, sekä muun muassa Emergency-järjestön ja Samaritan’s Purse ‑järjestön työn, ja antaa sille tunnustusta;
2. pitää myönteisenä YK:n ylimmän johtajiston Washington DC:ssä 3. syyskuuta 2014 antamaa Ebolaa koskevaa julkilausumaa, jossa todetaan, että Länsi-Afrikan Ebola-epidemia on mahdollista pysäyttää 6–9 kuukaudessa, mutta ainoastaan sillä edellytyksellä, että pannaan täytäntöön suuren mittakaavan kansainvälisiä toimia;
3. pitää valitettavana, että jäsenvaltiot aliarvioivat kriisin vakavuuden ja että asianmukaisen koordinoidun strategian laatiminen viivästyi;
4. antaa tukensa komission aloitteelle myöntää viisi miljoonaa euroa Afrikan unionin äskettäin perustamalle, Ebola-epidemian johdosta Länsi-Afrikassa toteutettavalle tukioperaatiolle (ASEOWA), joka on liittymässä käynnissä olevaan, taudin hallintaan saamiseksi tällä alueella tehtävään työhön kuten Addis Abebassa (Etiopiassa) järjestetyssä Afrikan unionin kumppaniryhmän Ebolaa käsitelleessä kokouksessa ilmoitettiin;
5. kehottaa komissiota ottamaan käyttöön valvontajärjestelmiä sen varmistamiseksi, että koko Ebola-epidemian pysäyttämiseen osoitettu talousarvio todella käytetään epidemian torjumiseen maissa, joihin virus on levinnyt, eikä muihin tarkoituksiin;
6. vaatii järjestämään Euroopan unionin neuvoston ministerikokouksen, jossa laaditaan strategia lääkinnällisen avun mobilisoimiseksi siten, että jäsenvaltioiden humanitaarinen apu toimitetaan perille komission koordinoimana;
7. ilmaisee vakavan huolestumisensa siitä, että ihmishenkien menetyksen lisäksi epidemialla on monia merkittäviä taloudellisia vaikutuksia;
8. pitää valitettavana, että epidemian koettelemissa maissa matkailu on kärsinyt välittömästi ja että muut Afrikan maat, joihin virus ei ole levinnyt, ovat myös ilmoittaneet matkailuun – joka on näiden maiden tärkeä tulonlähde – kohdistuvista kielteisistä vaikutuksista;
9. panee merkille, että talouskasvuennusteita on madallettu ja että Maailmanpankin/IMF:n Guineaa koskevassa alustavassa arviossa ennustettiin BKT:n kasvun supistuvan kokonaisella yhdellä prosentilla 4,5 prosentista 3,5 prosenttiin;
10. kehottaa panemaan täytäntöön WHO:n uuden etenemissuunnitelman niiden kansainvälisten toimien koordinoinnista ja laajentamisesta, joilla epidemiasta kärsiviä maita autetaan tartuntojen jatkuvan leviämisen pysäyttämisessä;
11. muistuttaa, että WHO:n etenemissuunnitelmaa ollaan täydentämässä kehittämällä erillinen YK:n laajuinen toimintafoorumi, ja kehottaa siksi YK:ta laatimaan aluetta koskevan uuden valmiussuunnitelman poikkeuksellisten tilanteiden varalta; painottaa, että kiireellisiin tarpeisiin kuuluvat viestintä ja sanomanvälitys, tartunnan saaneiden henkilöiden hoito ja asianmukaiset hautaukset, diagnosointi ja kontaktien jäljitys, muita sairauksia koskevat terveydenhoitopalvelut, kuljetukset ja tarvikkeet, käteisvarat terveysalan työntekijöiden palkkojen maksamiseksi, kuljetusten hoitajille tarjottavat lääkintäpalvelut, ilma- ja meriyhteydet sekä tiivis koordinointi taloudellisten taantumien torjumiseksi;
12. vaatii panemaan erilaiset kansainväliset suunnitelmat täytäntöön (YK, WHO ja EU ‑valmius-, etenemis- ja toimintasuunnitelma), koska lähes 40 prosenttia kaikista ilmoitetuista tapauksista on ilmennyt viimeisten kolmen viikon kuluessa;
13. pitää myönteisenä komission halua työskennellä terveysturvakomiteassa tiiviisti yhdessä EU:n jäsenvaltioiden kanssa, jotta ne pidetään ajan tasalla viimeisimmistä tapahtumista ja turvataan toimenpiteiden synkronointi;
14. korostaa, että kansainvälisen rahoitustuen ja terveydenhoitoalan lisähenkilöstön mobilisointi on ensisijainen asia kansainvälisen valmiuden laajentamisessa;
15. katsoo, että tiedottaminen ja viestintä ovat tärkeä osa Ebola-epidemian torjumista;
16. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille, YK:n pääsihteerille ja Maailman terveysjärjestölle.