Päätöslauselmaesitys - B8-0120/2014Päätöslauselmaesitys
B8-0120/2014

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Libyan tilanteesta

16.9.2014 - (2014/2844(RSP))

komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Ana Gomes, Pier Antonio Panzeri, Miroslav Poche, Nicola Caputo, Elena Valenciano Martínez-Orozco, Goffredo Maria Bettini, Tonino Picula, Vincent Peillon S&D-ryhmän puolesta

Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-0111/2014

Menettely : 2014/2844(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
B8-0120/2014
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
B8-0120/2014
Keskustelut :
Hyväksytyt tekstit :

B8‑0120/2014

Euroopan parlamentin päätöslauselma Libyan tilanteesta

(2014/2844(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Libyasta, erityisesti 15. syyskuuta 2011 Libyan tilanteesta[1] ja 22. marraskuuta 2012 maahanmuuttajien tilanteesta Libyassa[2] antamansa päätöslauselmat,

–       ottaa huomioon Euroopan naapuruuspolitiikan Libyaa käsittelevän paketin, joka julkaistiin syyskuussa 2014,

–       ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman Sahelin alueen ihmisoikeus- ja turvallisuustilanteesta[3],

–       ottaa huomioon 12. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman neuvoston vuosittaisesta selvityksestä Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta[4] ja 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikasta: kohti vahvempaa kumppanuutta[5],

–       ottaa huomioon Geneven sopimukset vuodelta 1949 ja niiden lisäpöytäkirjat vuodelta 1977 sekä aseellisen konfliktin osapuolten velvollisuuden noudattaa kansainvälistä humanitaarista oikeutta kaikissa olosuhteissa ja turvata kyseisen oikeuden noudattaminen,

–       ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien ja sen yhteydessä toimivan henkilöstön turvallisuutta koskevan yleissopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan,

–       ottaa huomioon ulkoasioiden neuvoston 15. elokuuta ja 30. elokuuta 2014 antamat päätelmät,

–       ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan (jäljempänä korkea edustaja) 26. elokuuta antamat julkilausumat,

–       ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1970 ja 1973 (2011) sekä 27. elokuuta 2014 annetun päätöslauselman 2174,

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.     toteaa, että helmikuussa 2011 libyalaiset menivät kaduille vaatimaan poliittisia oikeuksia, mutta saivat vastaansa viranomaisten valikoimattomat tukahduttamistoimet, jotka käynnistivät yhdeksän kuukautta kestäneen konfliktin ja Gaddafin hallinnon kaatumisen;

B.     ottaa huomioon, että kesäkuussa 2014 Libya järjesti kolmannet vapaat ja demokraattiset yleiset vaalit, joissa valittiin edustajainhuone korvaamaan heinäkuussa 2012 valittu kansalliskongressi;

C.     ottaa huomioon, että paikallisten aseellisten ryhmien taistelu on lisääntynyt, että myös siviilejä ja heidän omaisuuttaan vastaan on hyökätty, ihmisoikeuksia on loukattu räikeästi ja että joissakin tapauksissa on syyllistytty sotarikoksiin;

D.     ottaa huomioon, että alueelliset ja muut ulkomaiset toimijat ovat aktiivisesti sekaantuneet Libyan asioihin, että niiden toimet pahentavat paikallisia riitoja ja heikentävät jo heikkoja hallinnon rakenteita ja siten vahingoittavat Libyan demokraattista muutosta;

E.     ottaa huomioon, että kansainvälinen yhteisö on tehostamassa toimiaan, joilla tuetaan nykyisen kriisin rauhanomaista ratkaisemista;

1.      kehottaa kaikkia libyalaisia osapuolia sopimaan välittömästi tulitauosta, lopettamaan taistelut ja käynnistämään osallistavan kansallisen poliittisen vuoropuhelun;

2.      tuomitsee Libyassa ja erityisesti Tripolin ja Bengasin ympäristössä harjoitetun väkivallan, joka johtuu aseellisten ryhmien parhaillaan käymästä taistelusta ja niiden harjoittamasta yllytyksestä väkivaltaan, ja ilmaisee syvän huolestumisensa ja täyden solidaarisuutensa Libyan kärsivää siviiliväestöä ja -instituutioita kohtaan;

3.      panee merkille, että Libyan yleinen turvattomuus ja heikentyvä hallinto vaikuttavat kielteisesti alueelliseen turvallisuuteen ja Euroopan turvallisuuteen; muistuttaa, että heinä- ja elokuussa 2014 käyty taistelu Tripolin lentokentän hallinnasta laajeni dramaattisesti ja johti kaaokseen, moniin kuolonuhreihin ja strategisten infrastruktuurien tuhoutumiseen;

4.      tuomitsee siviileihin ja siviilien omaisuuteen kohdistuneet monet hyökkäykset, joita joissakin tapauksissa voidaan pitää sotarikoksina; muistuttaa, että Libyan konfliktin kaikkien osapuolten on sitouduttava suojelemaan siviilejä kaikissa tilanteissa ja että kaikkien pidätettyinä olevien kohtelussa on noudatettava kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä ja humanitaarista lainsäädäntöä; muistuttaa, että tarkoitukselliset hyökkäykset humanitaarista apua toimittavia henkilöitä vastaan ja kaikkia niitä henkilöitä vastaan, jotka osallistuvat YK:n peruskirjan mukaiseen rauhanturvaamisoperaatioon, jonka tarkoituksena on aseellisia konflikteja koskevan oikeuden mukaisesti suojella siviilejä ja siviilikohteita, ovat Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman peruskirjan mukaan sotarikoksia;

5.      palauttaa mieliin 27. elokuuta 2014 annetun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2174, jossa laajennetaan Libyaa koskevat nykyiset kansainväliset pakotteet koskemaan niiden henkilöiden rikosoikeudellista vastuuta, jotka harjoittavat tai tukevat toimia, jotka ”uhkaavat Libyan rauhaa, vakautta tai turvallisuutta tai estävät tai heikentävät sen poliittisen muutoksen menestyksekästä toteutusta”; kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita sekä laajempaa kansainvälistä yhteisöä tarkastelemaan, voitaisiinko näitä toimenpiteitä soveltaa tiettyihin henkilöihin, jotka uhkaavat rauhaa ja demokraattista muutosta Libyassa ja nimetä heidät samalla tavalla kuin kansainvälinen yhteisö nimesi Gaddafin ja hänen sisäpiirinsä;

6.      muistuttaa, että sotaa käyvät osapuolet on asetettava vastuuseen ja syytteeseen maan omissa tuomioistuimissa tai kansainvälisessä rikostuomioistuimessa, jolla YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1970 mukaan on Libyassa 15. helmikuuta 2011 jälkeen tehtyjä sotarikoksia, rikoksia ihmisyyttä vastaan ja kansanmurhia koskeva oikeudenkäyttövalta;

7.      tukee edustajainhuonetta elimenä, joka sai legitiimiytensä kesäkuussa 2014 pidetyissä vaaleissa; muistuttaa, että edustajainhuoneen olisi oltava yhteydessä kaikkiin asianosaisiin osapuoliin, jotta voidaan saada aikaan osallistava sopimus ja välttää päätöksiä, jotka eivät pahenna vaan vähentävät ristiriitoja; kutsuu edustajainhuoneen jäseniä vierailemaan Euroopan parlamentissa ja tapaamaan sen vastavalittuja jäseniä;

8.      kiittää perustuslakia laativaa kokousta sen työstä perustuslain laatimiseksi sekä konsensuksesta ja rakentavan vuoropuhelun hengestä; kannustaa tätä elintä pyrkimään perustuslakitekstiin, joka perustuu oikeusvaltion periaatteeseen ja ihmisoikeuksiin ja jossa vahvistetaan kaikkien libyalaisten oikeudet ja suojellaan niitä; kehottaa edustajainhuonetta ottamaan luonnoksen äänestykseen mahdollisimman pian; kehottaa luomaan sovintokomission, samanlaisen kuin mitä perustettiin Etelä-Afrikkaan vuonna 1990;

9.      kehottaa Libyan väliaikaishallitusta ja edustajainhuonetta käynnistämään laaja-alaisen poliittisen vuoropuhelun, joka on ainoa tie eteenpäin;

10.    kehottaa naapurimaita ja alueellisia toimia pidättymään toimista, jotka saattavat kärjistää nykyisiä rajalinjoja ja hidastaa Libyan siirtymistä demokratiaan; kiittää tunisialaisia vieraanvaraisuudesta satoja tuhansia Libyan kansalaisia kohtaan, jotka pakenevat väkivaltaa Tunisiaan;

11.    kehottaa unionia tukemaan YK:n erityisedustajaa Bernardino Leónia ja UNSMILia neuvotteluissa tulitauosta ja käyttämään tässä yhteydessä EU:n Libyan erityislähettilästä ja unionin edustustoa, ja kun tulitauko on saatu aikaan, kansainvälisen yhteisön mahdollisesti hoitamassa tulitauon valvonnassa;

12.    on erittäin huolissaan ennen kokemattomasta turvapaikanhakijoiden saapumisesta Italian ja Maltan rannoille, monet heistä Libyasta; kehottaa unionia toteuttamaan jatkotoimia, jotka Välimeren työryhmä on määritellyt, ja käynnistämään Libyan hallituksen kanssa poliittisen vuoropuhelun maahanmuuttokysymyksistä heti, kun olosuhteet sen sallivat;

13.    tuomitsee ihmiskaupan; on syvästi huolissaan ulkomaalaisten maahanmuuttajien ja Libyaan saapuneiden pakolaisten äärimmäisen epävarmasta tilanteesta ja kehottaa lisäämään kansainvälisiä toimia näiden ihmisten salakuljetukseen syyllistyneiden tutkimiseksi ja syyttämiseksi;

14.    on erittäin huolissaan siitä, että Libyassa toimii yhä enemmän Al-Qaidaan yhteydessä olevia terroristiryhmiä ja henkilöitä ja korostaa, että on kaikin keinoin vastustettava terroritekojen aiheuttamaa uhkaa kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle, ja tehtävä se noudattaen YK:n peruskirjaa ja kansainvälistä oikeutta, myös sovellettavaa kansainvälistä ihmisoikeus- ja pakolaislainsäädäntöä sekä humanitaarista oikeutta;

15.    on erittäin huolissaan uhkasta, jota vääriin käsiin joutuneet aseet ja ammukset Libyassa aiheuttavat ja niiden leviämisestä, joka uhkaa Libyan, alueen ja Euroopan vakautta ja joka saattaa merkitä, että ne kulkeutuvat terroristien ja muissa konflikteissa mukana olevien väkivaltaisten ääriryhmien käsiin;

16.    korostaa, että kaikkien osapuolen on noudatettava humaanisuuden, neutraalisuuden, puolueettomuuden ja riippumattomuuden periaatteita, jotta voidaan varmistaa humanitaarisen avun toimittaminen sekä apua saavien siviilien ja humanitaarisen henkilöstön turvallisuus; muistuttaa, että tarkoitukselliset hyökkäykset humanitaarista apua toimittavia henkilöitä vastaan ja kaikkia niitä henkilöitä vastaan, jotka osallistuvat YK:n peruskirjan mukaiseen rauhanturvaamisoperaatioon, siinä määrin kuin heillä on aseellisia konflikteja koskevan kansainvälisen oikeuden mukaisesti oikeus siviileille tai siviilikohteille annettuun suojeluun, ovat Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman peruskirjan mukaan sotarikoksia;

17.    kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa koordinoimaan jäsenvaltioiden toimia Libyassa ja keskittämään tukensa valtion ja instituutioiden rakentamiseen ja yhdessä jäsenvaltioiden, YK:n, Naton ja alueellisten kumppanien kanssa avustamaan tehokkaiden ja kansallisesti johdettujen ja valvottujen turvallisuusjoukkojen (armeija ja poliisi) luomista, joka voi turvata maassa rauhan ja järjestyksen; painottaa, että unionin olisi asetettava painopisteeksi myös Libyan oikeusjärjestelmän uudistamisen avustamisen sekä muiden demokraattisen hallinnon kannalta oleellisten alojen avustamisen, kuten riippumattoman median, ihmisoikeuksien kunnioittamisen, kansallisen sovinnon ja korruption torjunnan, jotta voidaan täyttää Libyan viranomaisten ja Libyan kansan ilmaisemat tarpeet; kehottaa Libyan viranomaisia panemaan täysimääräisesti täytäntöön raiskauksia sotarikoksina koskevan lain ja varmistamaan, että sen täytäntöönpanoon annetaan tarvittavat resurssit;

18.    suosittelee, että EU osallistuisi tehokkaasti – yhdessä YK:n ja muiden kansainvälisten toimijoiden kanssa – sotilaallisten ryhmien aseiden riisumiseen, mikä on välttämätöntä kansallisesti ja keskitetysti johdetun armeijan ja poliisivoimien luomiseksi; toteaa, että on tärkeää ottaa käyttöön YTPP:n johtama Euroopan unionin yhdennetty rajavalvonnan avustusoperaatio (EUBAM) Libyassa, jotta voidaan tukea maata sen rajojen turvaamisessa heti, kun olosuhteet sen sallivat, mutta kehottaa korkeaa edustajaa tarkistamaan EUBAMin toimivaltuudet ja suunnittelemaan uuden YTPP-operaation, jossa otetaan huomioon tarve uudistaa Libyan koko turvallisuussektoria johdonmukaisesti ja perusteellisesti ja lisätä sen valmiuksia; painottaa, että EU:n turvallisuuteen liittyvät toimet, jotka keskittyvät yksinomaan rajojen turvallisuuteen, ovat selvästi riittämättömiä eivätkä vastaa maan tarpeita eikä alueelliseen turvallisuuteen, myös EU:n turvallisuuteen, liittyviä haasteita;

19.    tukee Yhdistyneiden kansakuntien Libyan operaation ja äskettäin nimitetyn YK:n turvallisuusneuvoston erityislähettilään Bernardino Leónin toimia; pyytää kansainvälistä yhteisöä toteuttamaan Libyassa toimia YK:n turvallisuusneuvoston luomissa puitteissa ja Arabiliiton, Afrikan unionin sekä Libyan naapurivaltioiden, erityisesti Egyptin, Tunisian ja Algerian, tuella;

20.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Libyan hallitukselle ja edustajainhuoneelle, YK:n pääsihteerille, Arabiliitolle ja Afrikan unionille;