PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Libyan tilanteesta
16.9.2014 - (2014/2844(RSP))
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Charles Tannock, Anna Elżbieta Fotyga, Geoffrey Van Orden, Ruža Tomašić ECR-ryhmän puolesta
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-0111/2014
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Libyan tilanteesta,
– ottaa huomioon Libyassa kesäkuussa 2014 järjestetyt parlamenttivaalit,
– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2174, jossa kehotetaan sopimaan välittömästi tulitauosta Libyassa, käynnistämään osallistava poliittinen vuoropuhelu ja ilmoittamaan ennalta aseiden siirroista,
– ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston epävirallisessa kokouksessa 30. elokuuta 2014 annetut päätelmät,
– ottaa huomioon, että Arabiliiton, Euroopan unionin, Ranskan, Saksan, Italian, Maltan, Espanjan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltain Libya-erityisedustajat tapasivat Yhdistyneiden kansakuntien edustajien kanssa 24. heinäkuuta keskustellakseen Libyan viimeaikaisesta kehityksestä,
– ottaa huomioon Euroopan unionin ja Arabiliiton Ateenassa 11. kesäkuuta 2014 pidetyssä kolmannessa ministerikokouksessa annetut päätelmät,
– ottaa huomioon YK:n pääsihteerin erityisedustajan ja YK:n Libyan-tukioperaation (UNSMIL) päällikön Bernardino Leonin viimeksi 11. syyskuuta 2014 esittämät kommentit,
– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien 4. syyskuuta 2014 julkaistun raportin, jonka mukaan Tripolissa ja Bengasissa on tapahtunut vakavia ihmisoikeusloukkauksia,
– ottaa huomioon eteläisten naapurimaiden kanssa tehtävälle yhteistyölle lähivuosiksi asetetut painopisteet, jotka on vahvistettu Euroopan naapuruusvälineessä Libyan osalta,
– ottaa huomioon 20. tammikuuta 2011 antamansa suosituksen neuvostolle EU:n ja Libyan puitesopimuksesta käytävistä neuvotteluista,
– ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman siirtolaisvirroista Välimeren alueella[1],
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että 42 vuotta Libyaa hallinneen eversti Muammar Gaddafin itsevaltainen järjestelmä päättyi kuusi kuukautta kestäneen kansannousun ja sisällissodan seurauksena; ottaa huomioon, että saman vuoden lokakuussa tärkein oppositioryhmä, kansallinen siirtymäkauden neuvosto (NTC), julisti, että maa oli virallisesti ”vapautettu” ja lupasi tehdä Libyasta demokraattisen ja moniarvoisen valtion; ottaa huomioon, että elokuussa 2012 NTC luovutti vallan Libyan vastavalitulle parlamentille, kansalliskokoukselle;
B. panee merkille, että vuoden 2011 vallankumouksessa virinneiden Libyan kansan pyrkimysten tilalle ovat tulleet valtatyhjiö, väkivalta ja poliittinen epävakaus; panee merkille, että tämä on johtanut siihen, että useat puolisotilaalliset joukot hallitsevat omia alueitaan ja Tripolissa hallitus toisensa jälkeen yrittää käyttää niihin vaikutusvaltaansa; huomauttaa, että Libyan poliittinen johto ei ole onnistunut saamaan kuriin monia niistä puolisotilaallisista joukoista, jotka syöksivät Muammar Gaddafin vallasta vuoden 2011 kansannousun yhteydessä;
C. panee merkille, että kesäkuussa 2014 järjestetyt parlamenttivaalit eivät tähän mennessä ole vakauttaneet Libyan tilannetta, hälventäneet poliittisten ja aseistautuneiden ryhmien erimielisyyksiä tai ohjanneet maata rauhanomaisemmalle, osallistavammalle ja demokraattisemmalle tielle;
D. panee merkille, että kilpailevien ryhmien väliset väkivaltaiset taistelut piinasivat Libyan pääkaupunkia Tripolia keskeytyksettä kuuden viikon ajan heinäkuun 2014 puolivälistä lähtien; ottaa huomioon, että muissa Libyan kaupungeissa on esiintynyt muiden puolisotilaallisten joukkojen välistä kilpailua ja väkivaltaa;
E. panee merkille, että elokuussa hallituksen korkeita virkamiehiä ja vaaleilla valittu parlamentti joutuivat turvallisuussyistä muuttamaan Tripolista maan itäosassa sijaitsevaan Tobrukiin; panee merkille, että 1. syyskuuta 2014 puolisotilaallisten joukkojen kerrottiin vallanneen suurimman osan hallituksen ministeriöistä Tripolissa;
F. ottaa huomioon, että Qatar ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat tukevat nyt Libyan lisääntyvien sisäisten levottomuuksien kilpailevia osapuolia;
G. panee merkille, että taistelut ovat vaatineet siviiliuhreja, joiden joukossa on ollut naisia, lapsia ja ulkomaiden kansalaisia; ottaa huomioon, että väkivaltaisuuksiin syyllistyvät eivät ilmeisesti piittaa toimiensa vaikutuksista viattomiin siviileihin;
H. ottaa huomioon, että viimeaikaiset taistelut ovat johtaneet Libyassa elinolojen yleiseen heikkenemiseen sekä elintarvike-, polttoaine-, vesi- ja sähköpulaan; ottaa huomioon, että ulkomaisen lääkintähenkilöstön poistuminen ja lääkepula ovat pahentaneet siviiliväestön koettelemuksia;
I. ottaa huomioon, että viimeaikaiset taistelut lisäävät terroristijärjestöjen leviämisen riskiä; ottaa huomioon, että jos tilanteeseen ei puututa, se voi kärjistää jo entisestään tulenarkaa tilannetta laajemmalla alueella;
J. ottaa huomioon, että joulukuusta 2013 lähtien useita ulkomaiden kansalaisia on surmattu tai siepattu turvallisuustilanteen heikennyttyä; ottaa huomioon, että elokuussa 2014 useiden unionin jäsenvaltioiden hallitukset liittyivät Yhdysvaltojen leiriin ja tuomitsivat voimakkaasti Libyassa jatkuvan väkivallan;
K. ottaa huomioon, että Tripolissa ja Bengasissa on tiettävästi siepattu kymmeniä ihmisiä yksinomaan näiden todellisten tai oletettujen heimo- tai perhesuhteiden tai uskonnollisen ryhmän jäsenyyden perusteella;
L. panee merkille, että tähän mennessä vuonna 2014 Italian laivasto on pelastanut 60 000 maahanmuuttajaa veneistä, jotka ovat olleet matkalla Pohjois-Afrikasta Eurooppaan; toteaa, että suurimman osan näistä veneistä uskotaan olevan lähtöisin Libyasta; panee merkille, että YK:n pakolaisjärjestön mukaan lähes 2 000 maahanmuuttajaksi aikovaa on hukkunut, ja toteaa, että hukkuneiden joukossa ovat ne yli 200 ihmistä, jotka menehtyivät viimeksi, kun heidän veneensä upposi Tripolin itäpuolella sijaitsevan Tajouran edustalla; ottaa huomioon, että lisäksi 500 maahanmuuttajan pelätään kuolleen sen jälkeen kun heidän alukseensa tiettävästi osui toinen alus Maltan lähellä;
M. ottaa huomioon, että Libyan parlamentin jäsenet hyväksyivät 13. elokuuta 2014 päätöslauselman, jossa kehotettiin Yhdistyneitä kansakuntia puuttumaan asiaan, jotta siviilejä voidaan suojella maassa jatkuvilta taisteluilta; ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi 27. elokuuta 2014 päätöslauselman, jossa kehotettiin sopimaan välittömästi tulitauosta Libyassa ja määräämään pakotteita niitä kohtaan, jotka osallistuvat väkivallan lietsomiseen kilpailevien puolisotilaallisten joukkojen välillä;
N. ottaa huomioon, että poliittisen prosessin uskottavuus Libyassa on nopeasti palautettava; ottaa huomioon, että tavallisten libyalaisten laajalle levinnyt epäluuloisuus on johtanut uskottavuuden heikentymiseen ja alentanut osallistumista viimeisimpiin vaaleihin; ottaa huomioon, että eversti Gaddafin syrjäyttämisen jälkeen alkaneeseen demokraattiseen prosessiin kohdistuvat uhat ovat lisääntymässä viime aikojen väkivaltaisuuksien johdosta;
O. ottaa huomioon arvion, että vähintään 100 000 libyalaista on maan sisäisenä pakolaisena taistelujen johdosta, mukaan luettuina Tawerghan asukkaat, jotka ovat olleet pakolaisleireissä jo vuodesta 2011; panee lisäksi merkille, että 150 000 muuta ihmistä, mukaan luettuna monet siirtotyöläiset, ovat poistuneet maasta;
P. panee merkille, että vuodesta 2011 lähtien Euroopan unioni on antanut Libyalle humanitaarisena apuna yli 80,5 miljoonaa euroa ja että apu on tarkoitettu perustarpeiden tyydyttämiseen, haavoittuneiden hoitamiseen, pakolaisten avustamiseen ja ihmisoikeusloukkausten estämiseen;
1. katsoo, että Libyan kansa on tienristeyksessä, ja uskoo, että kansainvälinen tuki ja kansallinen sovinto voivat auttaa libyalaiset kohti osallistavaa ja rakentavaa poliittista osallistumista, jonka perustana ovat yhteiset pyrkimykset ja periaatteet ja joka päättää väkivallan;
2. pelkää, että jos Libyassa ei saada aikaan kansallista yhtenäisyyttä, maalla on edessään pitkä kausi, jota leimaavat kaaos, poliittinen ja sosiaalinen pirstaloituminen, väkivalta ja taloudellinen taantuma; pelkää, että viimeaikaiset väkivaltaisuudet saattavat johtaa täysimittaiseen sisällissotaan Libyassa;
3. ilmaisee huolestumisensa siitä, että kansainväliset korkean tason sovittelupyrkimykset kriisin ratkaisemiseksi vaikuttavat vähäisiltä tai olemattomilta, ja toteaa, että tämä pätee yhtä lailla länsivaltoihin kuin alueellisiin yhteistyöjärjestöihin, kuten Arabiliittoon ja Afrikan unioniin;
4. vetoaa kaikkiin konfliktin osapuoliin, jotta nämä lopettaisivat aseelliset vihamielisyydet ja jotta voitaisiin käynnistää osallistava poliittinen vuoropuhelu, jonka avulla kehitetään valtiota, joka perustuu ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteen kunnioittamiseen;
5. varoittaa niistä vakavista seurauksista, joita Libyalle aiheutuu jatkuvista taisteluista, poliittisesta jakautumisesta ja ahdasmielisestä ryhmittymiin jakautumisesta näinä aikoina, kun kaikkien yksilöiden, yhteisöjen ja ryhmien olisi ponnisteltava yhdessä kansallisen yhtenäisyyden, demokraattisen uudistusprosessin ja Libyan kansan turvallisuuden eteen;
6. tuomitsee viimeaikaiset taistelut esimerkiksi Tripolissa ja Bengasissa, myös asuinkiinteistöihin ja julkisiin tiloihin osuneet summittaiset kranaatti-iskut; tuomitsee myös lentokoneiden käytön tällaisissa sotilasoperaatioissa;
7. on syvästi huolissaan Yhdistyneiden arabiemiirikuntien väitetyistä sotasuunnitelmista ja panee merkille, että Yhdistyneet arabiemiirikunnat on tehnyt ilmaiskuja Tripolissa sijaitseviin kohteisiin, ja varoittaa, että tällaiset toimet ovat viesti viimeaikaisten väkivaltaisuuksien dramaattisesta kärjistymisestä ja uhkaavat vetää kaikki alueen toimijat mukaan taisteluihin; ilmaisee huolensa siitä, että Qatar on tukenut islamistijoukkoja, myös niitä, jotka ovat edustettuina Tripolissa toimivassa vaihtoehtoisessa epävirallisessa parlamentissa;
8. kehottaa Libyan väliaikaista hallitusta ja edustajainhuonetta muodostamaan osallistavan hallituksen, jonka tavoitteena on lopettaa väkivalta ja suojella Libyan kansan oikeuksia ja turvallisuutta; hylkää Tripolissa ilmeisesti perustetun vaihtoehtoisen parlamentin laittomana;
9. kehottaa perustuslain laatimiseksi muodostettua edustajakokousta saamaan kiireesti valmiiksi työnsä ja laatimaan Libyalle sellaisen perustuslain, jolla on kansalaisten mahdollisimman laaja tuki; on lisäksi sitä mieltä, että perustuslain on johdettava Libyan kestävään ja demokraattiseen tulevaisuuteen, ja sen on perustuttava oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteisiin ja edistettävä maan poliittista vakautta pitkällä aikavälillä;
10. on syvästi huolissaan siitä ahdingosta, jossa Libanonista Eurooppaan turvattomissa veneissä pakenevat pakolaiset ovat; on syvästi pahoillaan niistä sadoista ihmisistä, jotka ovat menehtyneet, ja pelkää, että venematkat saattavat vaatia tulevaisuudessa lisää uhreja;
11. kehottaa EU:ta antamaan edelleen humanitaarista, taloudellista ja poliittista apua Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän kriisialueille, jotta muuttoliikkeitä ja humanitaarisia paineita voidaan torjua niiden lähteellä;
12. on tietoinen siitä merkityksestä, joka Libyan vakaudella on koko alueelle ja Euroopan unionille, myös kun otetaan huomioon sen rooli EU:hun suuntautuvien siirtolaisvirtojen kauttakulkumaana;
13. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, Euroopan komission varapuheenjohtajalle / unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Afrikan unionille, Arabiliitolle ja Libyan edustajainhuoneelle.
- [1] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0448.