Päätöslauselmaesitys - B8-0133/2014Päätöslauselmaesitys
B8-0133/2014

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Libyan tilanteesta

16.9.2014 - (2014/2844(RSP))

komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Javier Couso Permuy, Neoklis Sylikiotis, Pablo Iglesias, Marina Albiol Guzmán, Paloma López, Miloslav Ransdorf, Sabine Lösing, Fabio De Masi, Kostas Chrysogonos, Sofia Sakorafa, Georgios Katrougkalos GUE/NGL-ryhmän puolesta

Menettely : 2014/2844(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
B8-0133/2014
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
B8-0133/2014
Keskustelut :
Hyväksytyt tekstit :

B8‑0133/2014

Euroopan parlamentin päätöslauselma Libyan tilanteesta

(2014/2844(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston 27. elokuuta 2014 antaman päätöslauselman Libyasta (S/RES/2174 (2014)),

–       ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston 26. helmikuuta 2011 antaman päätöslauselman Afrikan rauhasta ja turvallisuudesta (S/RES/1970 (2011)),

–       ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston 17. maaliskuuta 2011 antaman päätöslauselman Libyasta (S/RES/1973 (2011)),

–       ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmat Libyasta 16. syyskuuta 2011 (S/RES/2009 (2011)), 31. lokakuuta 2011 (S/RES/2017 (2011)), 2. joulukuuta 2011 (S/RES/2022 (2011)) ja 12. maaliskuuta 2012 (S/RES/2040 (2012)),

–       ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2014 ja 15. elokuuta 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–       ottaa huomioon 15. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Libyan tilanteesta[1],

–       ottaa huomioon Arabiliiton, Euroopan unionin, Ranskan, Saksan, Italian, Maltan, Espanjan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltain Libya-erityisedustajien 26. heinäkuuta 2014 antaman yhteisen julkilausuman,

–       ottaa huomioon komission 27. maaliskuuta 2014 päivätyn muistion 14/228 Libyalle tarkoitetusta ENP-paketista,

–       ottaa huomioon YK:n Libyan-tukioperaation (UNSMIL) ja YK:n ihmisoikeuskomissaarin toimiston (OHCHR) 4. syyskuuta 2014 yhdessä esittämän raportin Libyan ihmisoikeustilanteesta,

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.     ottaa huomioon, että vuonna 2011 toteutettu Nato-interventio, johon brittiläiset SAS-erikoisjoukot osallistuivat, johti viattomien siviilien kuolemiin, humanitaariseen kriisiin ja vakaviin tuhoihin, jotka ovat perusteellisesti horjuttaneet Libyan valtiota ja johtaneet edelleen jatkuvaan sisällissotaan; katsoo, että Libyaa voidaan pian pitää romahtaneena valtiona;

B.     ottaa huomioon, että Libyan poliittisten ryhmien väliset aseelliset taistelut ovat jatkuneet miltei tauotta kesäkuusta 2014 lähtien Tripolissa, Benghazissa ja muissa maan osissa, mikä on johtanut elinolojen jatkuvaan heikkenemiseen, asukkaiden pakenemiseen sekä kuolonuhrien, myös lapsiuhrien, määrän kasvuun;

C.     ottaa huomioon, että Libyan valtion yhtenäisyys on vaarassa ja on olemassa todellinen riski maan hajoamisesta vähintään kolmeen osaan/alueeseen (Fezzan, Kyrenaika, Tripolitania), jos kompromissia ja sovintoprosessia ei käynnistetä;

D.     ottaa huomioon, että entinen Libyan armeijan kenraali Khalifa Haftar käynnisti toukokuussa 2014 sotilasoperaation (”Operation Dignity”) vastustaakseen Benghazin vallankumouksellisten Shura-neuvostoa (SCBR), johon kuuluvat muiden aseistettujen joukkojen ohella Ansar al-Sharia ja Libyan kilpi -ryhmittymä;

E.     ottaa huomioon, että elokuussa 2014 Misratasta (Libyan aamunkoitto) ja Benghazista (Ansar al-Sharia) tulleet joukot valtasivat Tripolin kansainvälisen lentokentän, ja ottaa huomioon, että länsimaat ja Persianlahden valtiot rahoittivat ja varustivat näitä joukkoja aikaisemmin Muammar Gaddafin vastaiseen taisteluun;

F.     ottaa huomioon, että kapinallisille toimitetut aseet ovat tällä välin levinneet kaikkialle Pohjois-Afrikkaan – ja niitä on käytetty konflikteissa ja horjuttamispyrkimyksissä sellaisissa maissa kuin Keski-Afrikan tasavalta, Mali ja Syyria, ja niitä on tavattu myös Algeriassa;

G.     ottaa huomioon, että Yhdysvallat kenties harkitsee uutta operaatiota Libyassa; ottaa huomioon, että tunnistamattomat lentokoneet ovat useana yönä hyökänneet Libyan aamunkoiton joukkoja vastaan Tripolissa; ottaa huomioon, että näistä hyökkäyksistä on syytetty Yhdistyneitä arabiemiirikuntia ja Egyptiä; ottaa huomioon, että Libya on karkottanut Sudanin sotilasattasean syytettyään Sudania siitä, että se lennättää aseita kapinallisille; ottaa huomioon, että Libyan läntiset naapurit Algeria ja Tunisia ovat vahvistamassa rajojaan; ottaa huomioon, että aseiden virta Libyaan jatkuu;

H.     ottaa huomioon, että Libyaan sovelletaan edelleen vuonna 2011 asetettua aseidenvientikieltoa; ottaa huomioon, että YK:n virkamiesten on määrä raportoida mahdollisista loukkauksista 15. syyskuuta 2014;

I.      ottaa huomioon, että Darnahin ja Sirten aseelliset joukot ovat jo ilmaisseet solidaarisuutensa Syyrian IS-järjestöä kohtaan,

J.      ottaa huomioon, että Libyassa järjestettiin vaalit 7. heinäkuuta 2012 ja 24. kesäkuuta 2014; ottaa huomioon, että maassa on tällä hetkellä kaksi kilpailevaa parlamenttia, eli vuoden 2014 vaaleihin perustuva edustajainhuone, joka siirtyi Tobrukiin aseellisten joukkojen otettua hallintaansa maan kaksi suurinta kaupunkia, ja entinen kansalliskokous, joka nauttii islamististen aseistettujen ryhmittymien tukea ja toimii Tripolissa;

K.     ottaa huomioon, että Naton jäsenet antoivat vuonna 2011 kansainvälisen oikeuden vastaisesti runsasta tukea yhdelle Libyan konfliktin osapuolista ja väittivät, että lentokieltovyöhyke ja aseiden toimittaminen (niin sanotuille) kapinallisille olisi suojeluvelvoitteen käsitteen (R2P) mukaista,

L.     ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien Libyan-tukioperaatio (UNSMIL), joka perustettiin syyskuussa vuonna 2011 YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla 2009/2011, on vetänyt henkilöstönsä Libyasta heinäkuussa Tripolin kansainvälisen lentokentän sulkemisen vuoksi ja koska henkilöstön turvallisuuden takaaminen oli mahdotonta; ottaa huomioon, että Tunisiaan on tämän jälkeen paennut tuhansia libyalaisia, kansainvälisiä diplomaatteja ja aktivisteja samoin kuin kaikki unionin henkilöstö;

M.    ottaa huomioon, että UNSMIL arvioi myös, että vähintään 100 000 libyalaista on maan sisäisenä pakolaisena taistelujen johdosta, mukaan luettuina Tawerghan asukkaat, jotka ovat olleet pakolaisleireissä jo vuodesta 2011, ja lisäksi 150 000 muuta ihmistä, mukaan luettuna monet siirtotyöläiset, ovat poistuneet maasta ja hakeneet turvaa ulkomailta,

N.     ottaa huomioon, että Naton jäsenet ja liittolaiset (erityisesti Yhdysvallat, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta, Qatar ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat) ja muun muassa kanadalainen yritys Aeryon Labs Inc.[2] ovat rikkoneet Libyaa koskevaa asevientikieltoa, josta turvallisuusneuvosto määräsi päätöslauselmassa 1970/2011 vastauksena Libyan jatkuviin väkivaltaisuuksiin;

O.     ottaa huomioon, että unioni käynnisti toukokuussa 2013 EUBAM Libya -operaation tukeakseen Libyan viranomaisia sotilaallisesti rajojen suojelussa/valvonnassa; ottaa huomioon, että tämän operaation päätavoitteena on estää pakolaisten pääsy ja maahanmuutto Eurooppaan ja saada öljykentät ja tuotantolaitokset valtion valvontaan; ottaa huomioon, että EUBAM Libya on 30 miljoonan euron budjetillaan kallein operaatio, jonka unioni on koskaan käynnistänyt; ottaa huomioon, että puolet sen talousarviosta käytetään yksityisiin turva-alan yrityksiin;

P.     ottaa huomioon, että Libyan tunnetut öljyvarat ovat maailman kymmenenneksi suurimmat ja Afrikan suurimmat; ottaa huomioon, että 80 prosenttia maan bruttokansantulosta on riippuvaista sen öljyalasta; ottaa huomioon, että ennen Nato-interventiota tuotanto oli 1,6 miljoonaa barrelia päivässä, ja se putosi alle 200 000 barreliin päivässä ja on äskettäin noussut 725 000:een ja vienti on käynnistetty uudelleen maassa vallitsevasta kaaoksesta huolimatta,

Q.     ottaa huomioon, että Yhdysvaltain AFRICOM-esikunta on lykännyt 5 000–8 000 sotilaan vahvuisten libyalaisjoukkojen koulutusta aseellisten ryhmien välisten yhteenottojen kiihtymisen johdosta,

R.     ottaa huomioon, että Tobrukissa toimiva parlamentti erotti keskuspankin johtajan 14. syyskuuta 2014, kun tämä oli yrittänyt estää uusille lainsäätäjille tarkoitettujen varojen lähdön pankista,

S.     ottaa huomioon, että yli 250:tä maahanmuuttajaa Eurooppaan kuljettanut alus on uponnut Libyan rannikolla ja monet matkustajat ovat kuolleet, koska vain 36 saatiin pelastettua elossa, ottaa huomioon, että yli sata afrikkalaista kuoli vastaavassa onnettomuudessa elokuussa;

1.      tuomitsee jälleen Ranskan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Yhdysvaltain ja Kanadan Naton puitteissa toteuttamaan sotilaallisen Libya-intervention, joka on johtanut nykyiseen tilanteeseen;

2.      vastustaa voimakkaasti kaikkea ulkopuolisten uutta sotilaallista interventiota maassa; korostaa kuitenkin, että kaikkien osapuolten on käytävä rauhanomaista ja poliittista vuoropuhelua; kehottaa kaikkia osapuolia sopimaan välittömästi tulitauosta ja lopettamaan taistelut ehtona sille, että voidaan käynnistää osallistava ja libyalaisjohtoinen poliittinen vuoropuhelu, jotta voidaan aloittaa sovinnon tavoittelu ja auttaa palauttamaan vakaus maahan;

3.      on vakavasti huolissaan maan nykyisestä taloudellisesta ja poliittisesta hajanaisuudesta, joka vaikeuttaa väestön heikkoa tilannetta; vahvistaa olevansa sitoutunut Libyan itsenäisyyteen, riippumattomuuteen ja alueelliseen koskemattomuuteen; toistaa tukevansa asukkaiden erottamatonta oikeutta käyttää ja hallita maansa luonnonvaroja;

4.      pitää valitettavana Libyan väkivaltaisuuksien lisääntymistä; tuomitsee väkivallan käytön, joka on johtanut siviilien keskuudessa suureen määrään haavoittuneita ja kuolleita sekä maan sisäisten pakolaisten määrän kasvuun; vaatii, että väkivallantekoihin tai ihmisoikeusloukkauksiin tai kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomuksiin syyllistyneet henkilöt asetetaan vastuuseen teoistaan;

5.      kannustaa alueen maita, Arabiliittoa ja Afrikan unionia tukemaan vihamielisyyksien välitöntä lopettamista ja rakentavaa vuoropuhelua ratkaisun saavuttamiseksi; tukee vastaavasti aloitteita, joilla pyritään käynnistämään kansallinen vuoropuhelu sotivien ryhmittymien välillä, kuten Algerian yhdessä Libyan naapurien kanssa käynnistämät pyrkimykset;

6.      vaatii lopettamaan kaiken aseiden viennin ja toimittamisen Libyaan ja alueelle sekä lopettamaan aseiden viennin myös Persianlahden valtioihin, ja vaatii, että sotilaallisten ryhmien rahoitus Persianlahden valtioista ja epäsuorasti länsimaista lopetetaan – mikä merkitsee erityisesti aseellisten ryhmittymien hallussa olevilta öljykentiltä peräisin olevan öljyn ostamisen lopettamista; kehottaa tutkimaan YK:n päätöslauselman 1970/2011 mukaisesti hyväksytyn asevientikiellon rikkomukset;

7.      muistuttaa, että Euroopan unioni, moni sen jäsenvaltio ja Yhdysvallat, jotka ovat vuosikymmenien ajan tukeneet Gaddafia ja myöhemmin Naton sotilaallista interventiota Libyassa, ovat erityisessä vastuussa maan tilanteesta;

8.      on vakavasti huolestunut maan humanitaarisesta kriisistä, joka on pakottanut tuhannet pakenemaan maasta; kehottaa neuvostoa, komissiota ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa asettamaan kaikki saatavissa olevat taloudelliset ja inhimilliset voimavarat käyttöön pakolaisten tukemiseksi; korostaa tarvetta tarjota asianmukaista humanitaarista tukea maan sisäisille pakolaisille;

9.      kehottaa unionia välittömästi muuttamaan politiikkaansa Pohjois-Afrikan pakolaisten suhteen; toistaa Frontexin vastaisen kantansa ja uskoo, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 19 artiklan 2 kohdassa vahvistetun palauttamiskiellon periaatteen mukaisesti sen operaatiot eivät saa johtaa siihen, että henkilöitä palautetaan Libyaan tai muihin maihin, joissa heidän henkensä on vaarassa;

10.    vaatii unionia lopettamaan EUBAM Libya -operaation, koska se militarisoi Libyan rajat ja johtaa pakolaisten kuolemaan; uskoo, että unionin on lähetettävä Libyaan ainoastaan humanitaarista ja siviilien apua;

11.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, Euroopan komission puheenjohtajalle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, jäsenvaltioiden parlamenttien puhemiehille, EUBAM Libyalle, UNSMILille sekä Libyan hallitukselle ja edustajainhuoneelle.