PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Libyan tilanteesta
16.9.2014 - (2014/2844(RSP))
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti
Fabio Massimo Castaldo, Ignazio Corrao, Valentinas Mazuronis EFDD-ryhmän puolesta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Libyasta ja erityisesti 10. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman eteläisistä naapurimaista ja erityisesti Libyasta[1] sekä 15. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Libyan tilanteesta[2],
– ottaa huomioon Bernardino Leónin nimittämisen Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin uudeksi Libya-erityisedustajaksi 14. elokuuta 2014,
– ottaa huomioon Libya-erityisedustajien 26. heinäkuuta 2014 antaman Euroopan ulkosuhdehallinnon yhteisen julkilausuman,
– ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon edustajien 14. heinäkuuta ja 25. elokuuta 2014 antamat julkilausumat Libyan tilanteesta,
– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston Libyasta antamat päätöslauselmat, mukaan luettuna 27. elokuuta 2014 annettu päätöslauselma (S/RES/2174(2014)),
– ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 15. elokuuta 2014 antamat päätelmät Libyasta,
– ottaa huomioon 30. elokuuta 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että sen jälkeen kun Muammar Gaddafi syrjäytettiin vuonna 2011, Euroopalla ei ole ollut tervettä strategiaa, jolla Libyaa autetaan siirtymisessä demokratiaan; katsoo, että tämä strategian ja näkemyksen puute on johtanut Libyan nykyiseen poliittiseen kriisiin ja turvallisuuskriisiin;
B. ottaa huomioon, että entiselle kenraalille Haftarille uskolliset joukot käynnistivät 16. toukokuuta 2014 riippumattoman laajamittaisen ilma- ja maahyökkäyksen (”Operation Dignity”) aseistettuja islamistijoukkoja vastaan Benghazissa;
C. ottaa huomioon, että Libyan korkein oikeus päätti 9. kesäkuuta 2014, että kansalliskokous oli toiminut perustuslain vastaisesti nimittäessään Ahmed Maiteeqin pääministeriksi; ottaa huomioon, että edustajainhuoneen vaalit pidettiin 25. kesäkuuta 2014;
D. ottaa huomioon, että 25. kesäkuuta 2014 valittu edustajainhuone on korvannut aikaisemman kansalliskokouksen Libyan laillisena kansanedustuselimenä; ottaa huomioon, että turvallisuussyistä edustajainhuone on muuttanut idässä sijaitsevaan pieneen Tobrukin kaupunkiin;
E. ottaa huomioon, että islamisti- ja Misrata-joukkojen yhteenliittymä vastasi tähän käynnistämällä operaation ”Libyan aamunkoitto” ja että 23. elokuuta 2014 lähes kuukauden kestäneiden taistelujen jälkeen ne valtasivat Tripolin kansainvälisen lentokentän Zintan-joukoilta, ottaa huomioon, että Libyan uusi parlamentti (edustajainhuone) on todennut, että lentokenttää tällä hetkellä hallitsevat joukot ovat ”terroristijärjestöjä”;
F. ottaa huomioon, että tunnistamattomat sotilaslentokoneet iskivät Libyan pääkaupungissa Tripolissa sijaitseviin kohteisiin 24. elokuuta 2014;
G. ottaa huomioon, että kansalliskokous kokoontui uudelleen 25. elokuuta 2014 ja valitsi islamistien tukeman Omar al-Hasin pääministeriksi ja pyysi tätä muodostamaan hallituksen;
H. ottaa huomioon, että Libyan naapurimaat järjestivät Kairossa 25. elokuuta 2014 kokouksen, jossa Libyan Egyptin suurlähettiläs pyysi ulkomaista apua ja suojaa maan öljykentille, lentokentille ja muille valtion omistuksille;
I. ottaa huomioon, että laittomien rajanylitysten määrä maassa on saavuttanut vuonna 2014 ennennäkemättömät 140 000; ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettu on ilmoittanut, että 1 600 ihmistä on saanut surmansa kesäkuun jälkeen pyrkiessään Eurooppaan ja että Italia on vastaanottanut yli 80 000 maahanmuuttajaa vuoden alusta lähtien;
1. tuomitsee jyrkästi maassa riehuvat väkivaltaisuudet, surmatyöt, siviileihin kohdistuvat hyökkäykset ja niiden humanitaariset seuraukset; pitää tärkeänä, että ihmisoikeusloukkauksista ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomuksista vastuussa olevat saatetaan vastuuseen teoistaan;
2. on huolissaan ihmisoikeuksien heikkenemisestä Libyassa ja väkivallan kiihtymisestä ja taistelujen vaikutuksesta siviiliväestöön; uskoo, että nykyinen tilanne voi heikentää paitsi maan niin myös koko alueen vakautta;
3. toistaa pitävänsä tärkeänä Libyan hallituksen yhteistyötä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa; pitää myönteisenä kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjän 25. heinäkuuta 2014 antamaa lausuntoa, jossa varoitettiin, että hänen virastonsa ”ei epäröi tutkia ja asettaa syytteeseen niitä, jotka syyllistyvät rikoksiin tuomioistuimen lainkäyttövallan piirissä Libyassa riippumatta näiden virallisesta asemasta tai liittoumasta”;
4. vaatii kaikkia osapuolia välittömästi tulitaukoon; tukee tässä yhteydessä voimakkaasti vastikään nimitettyä YK:n erityislähettilästä Bernardino Leónia ja Yhdistyneiden kansakuntien Libyan-tukioperaatiota (UNSMIL) tämänsuuntaisissa pyrkimyksissä;
5. torjuu ulkopuolisen puuttumisen Libyan asioihin, koska se pahentaa nykyisiä jakolinjoja ja heikentää Libyan siirtymistä demokratiaan; on vakuuttunut siitä, että yksipuoliset sotilaalliset toimet eivät edusta kestävää ratkaisua kriisiin, ja katsoo, että kaikkien interventioiden olisi oltava luonteeltaan rauhanomaisia ja ne olisi toteutettava Yhdistyneiden kansakuntien puitteissa;
6. on vakavasti huolissaan rajavalvonnan puuttumisesta Libyassa ja uhasta, jonka asekauppa ja aseiden salakuljetus muodostavat alueella, sekä uhasta, jonka vääriin käsiin joutuneet aseet ja ammukset sekä niiden määrä maassa aiheuttavat; pitää tässä yhteydessä myönteisenä YK:n päätöslauselmaa 2174 ja sitä, että siinä laajennetaan Libyaa koskevat nykyiset kansainväliset pakotteet henkilöihin, jotka harjoittavat tai tukevat toimia, jotka "uhkaavat Libyan rauhaa, vakautta tai turvallisuutta tai estävät tai heikentävät sen poliittisen muutoksen menestyksekästä toteutusta"; pitää näitä määräyksiä välttämättömänä askeleena kohti menestyksekästä poliittista muutosta;
7. antaa tunnustusta naapurimaiden yhteisille toimille Libyan auttamiseksi kriisin ratkaisussa sekä niiden solidaarisuudelle etsittäessä ratkaisua Libyasta tulevien kotiseudultaan siirtymään joutuneiden henkilöiden tilanteeseen; pitää tässä yhteydessä myönteisenä Egyptin roolia Kairon konferenssin järjestämisessä 25. elokuuta 2014; kehottaa kaikkia näitä osapuolia panemaan täytäntöön YK:n päätöslauselman nro 2175 määräykset aseiden etsimisestä ja hävittämisestä mahdollisimman pian;
8. kehottaa kansainvälisiä ja alueellisia sidosryhmiä edelleen tukemaan rakentavasti vihamielisyyksien välitöntä lopettamista; kehottaa kansainvälistä yhteisöä edelleen täysimääräisesti tukemaan ja avustamaan Libyan valtiollisia elimiä, ja kehottaa unionia kehittämään uuden kattavan strategian, jolla Libyaa autetaan siirtymävaiheen aikana ja sen jälkeen, sekä voimakkaasti lisäämään humanitaarisia avustuspyrkimyksiään väestön auttamisen yhteydessä; kehottaa Afrikan unionia ja Arabiliittoa käyttämään poliittista vaikutusvaltaansa estääkseen sen, että kolmannet osapuolet rahoittavat jotakin konfliktin osapuolta;
9. kehottaa väliaikaista hallitusta ja valittua edustajainhuonetta hoitamaan tehtäviään maltillisesti ja koko maan eduksi, perustamaan kiireesti todella osallistavan hallituksen ja toimimaan täysimääräisesti tehtävässään, kun luodaan perusteet osallistavalle poliittiselle ratkaisulle, johon sisällytetään kaikki poliittiset toimijat ja maan vähemmistöt;
10. kehottaa unionia kehittämään yhteisen strategian Libyasta ja Pohjois-Afrikasta tulevien maahanmuuttovirtojen hallitsemiseksi; uskoo että tällaisen strategian olisi perustuttava taakan jakamiseen; kehottaa unionia kehittämään ja ottamaan käyttöön laillisia tapoja päästä unioniin, ja kehottaa unionia tukemaan niitä eteläisiä jäsenvaltioita, jotka joutuvat kestämään suurimmat ponnistelut myös huolehtimalla FRONTEXin toimintojen riittävästä rahoitustasosta ja mahdollisesti sen toimeksiannon laajentamisesta;
11. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Afrikan unionille, Arabiliitolle ja Libyan edustajainhuoneelle.