Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Lähi-idästä,

–       ottaa huomioon 17. marraskuuta 2014 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät,

–       ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 67/19,

–       ottaa huomioon YK:n peruskirjan,

–       ottaa huomioon neljännen Geneven yleissopimuksen,

–       ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.     ottaa huomioon, että YK:n yleiskokous myönsi marraskuussa 2012 Palestiinalle tarkkailijavaltion aseman;

B.     ottaa huomioon, että Ruotsin hallitus ilmoitti 30. lokakuuta 2014 tunnustavansa virallisesti Palestiinan valtion; toteaa, että Ruotsi on ensimmäinen EU:n jäsenvaltiona Palestiinan valtion tunnustanut maa;

C.     toteaa, että seitsemän muuta jäsenvaltiota – Bulgaria, Kypros, Malta, Puola, Romania, Tšekki ja Unkari – oli tunnustanut Palestiinan valtion jo ennen liittymistään EU:hun;

D.     ottaa huomioon, että yli 130 maata eri puolilta maailmaa on tunnustanut Palestiinan valtion;

E.     toteaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alahuone hyväksyi 13. lokakuuta 2014 päätöslauselman, jossa katsottiin, että hallituksen olisi tunnustettava Palestiinan valtio Israelin valtion rinnalla, sillä näin voidaan edistää kahden valtion ratkaisun aikaansaamista neuvotteluteitse;

F.     toteaa, että Irlannin senaatti hyväksyi 22. lokakuuta 2014 päätöslauselman, jossa se kehotti hallitusta tunnustamaan virallisesti Palestiinan valtion ja tekemään kansainvälisellä tasolla kaikkensa, jotta israelilaisten ja palestiinalaisten väliseen konfliktiin voidaan löytää toimiva kahden valtion ratkaisu;

G.     ottaa huomioon, että Espanjan edustajainhuone hyväksyi 18. marraskuuta 2014 päätöslauselman, jossa se kehotti hallitusta tunnustamaan Palestiinan valtiona;

H.     ottaa huomioon, että Ranskan kansalliskokouksen äänestys päätöslauselmasta, jossa se kehottaa hallitusta tunnustamaan Palestiinan valtion, jotta israelilaisten ja palestiinalaisten välinen konflikti voidaan ratkaista lopullisesti, oli suunniteltu pidettäväksi 28. marraskuuta 2014, ja toteaa, että sen jälkeen samasta päätöslauselmasta oli tarkoitus äänestää senaatissa 11. joulukuuta 2014;

I.      toteaa, että samansuuntaisia aloitteita on tehty monessa muussakin Euroopan maassa;

J.      ottaa huomioon, että yhä suurempi määrä Israelin kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, rauhanliikkeitä ja älymystön edustajia vaatii Palestiinan valtion tunnustamista;

K.     toteaa, että oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan löytäminen israelilaisten ja palestiinalaisten sekä yleisemminkin arabien ja israelilaisten välille on kansainvälisen yhteisön päämäärä;

L.     huomauttaa, että Palestiinan valtion tunnustaminen kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan;

M.    katsoo, että EU ei viime vuosina ole onnistunut omaksumaan merkittävää poliittista roolia rauhanprosessissa;

N.     toteaa, että päätöslauselmissaan se on kehottanut jäsenvaltioita suhtautumaan yhtenäisesti palestiinalaisten oikeutettuun vaatimukseen olla valtiona edustettuna YK:ssa;

O.     ottaa huomioon, että parlamentti on ilmaissut hyväksymässään päätöslauselmassa tukensa sille, että Palestiinasta tulee tarkkailijavaltio YK:ssa;

1.      kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita, EU:n toimielimiä ja YK:n järjestöjä tunnustamaan Palestiinan valtion siten, että noudatetaan vuoden 1967 rajoja ja maan pääkaupunki on Itä-Jerusalem YK:n päätöslauselmien mukaisesti;

2.      korostaa, että kahden valtion ratkaisu perustuu YK:n vuonna 1948 hyväksymään päätöslauselmaan ja siihen, että kansainvälinen yhteisö tunnustaa kummankin valtion;

3.      korostaa, että palestiinalaisten oikeus itsemääräämiseen ja omaan valtioonsa sekä Israelin valtion oikeus olemassaoloon turvallisten rajojen sisällä ovat kiistattomia;

4.      korostaa, että Palestiinan valtion tunnustamisen jäsenvaltioissa olisi edistettävä rauhanneuvottelujen välitöntä jatkamista israelilaisten ja palestiinalaisten välillä, ja vaatii unionia velvollisuutensa mukaisesti ottamaan todellisen poliittisen toimijan roolin Lähi-idän rauhanprosessissa;

5.      kehottaa kumpaakin osapuolta pidättymään toimista, jotka saattavat vaarantaa kahden valtion ratkaisun toteuttamiskelpoisuuden ja tulevaisuudennäkymät, ja mainitsee esimerkkeinä erityisesti Israelin siirtokuntien rakentamisen ja laajentamisen Länsirannalla ja myös Itä-Jerusalemissa sekä sen, että Israel jatkuvasti pakkolunastaa maa-alueita ja purkaa kiinteistöjä palestiinalaisalueilla;

6.      kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, Lähi-idän kvartetin erityisedustajalle, knessetille ja Israelin hallitukselle, palestiinalaishallinnon presidentille, Palestiinan kansallisen yhteishallituksen pääministerille ja Palestiinan lakia säätävälle neuvostolle.